Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus tavannut "sen oikean" liian myöhään?
22.09.2024 |
Esimerkiksi: kohtaat vihdoin ihmisen, jota olet aina koko elämäsi odottanut... mutta hän onkin jo naimisissa ja heillä on pieniä lapsiakin.
Kommentit (65)
En ikinä siten, että tunne olisi molemminpuolinen.
Olen rakastunut kyllä useita kertoja varattuihin miehiin, mutta eivät ne miehet minua olisi ikinä ottaneet, vaikka olisivat olleet sinkkuja sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
Tavallaan joo. Olin 41 kun tapasin todellisen sielunkumppanini joka oli 33. Olisin halunnut aina lapsia, oikean ihmisen kanssa. Mutta kävi hoidoissa ilmi että minulla ei ole enää munasoluja jäljellä enkä niitä ole pakastanut. Olisi pitänyt tavata kyseinen mies ~5 vuotta aiemmin niin olisi voinut olla perhe.
Tavallaan kyllä... jo ollessani lähempänä 50 vuotta. Olisin toivonut tämän miehen kanssa yhteistä lasta, mutta oli liian myöhäistä siihen. Olisi kummallakin ollut harmonisempi perhe-elämä kuin se entinen. Sen sijaan ollaan kyllä vietetty harmonista seurustelu- ja ystävyyssuhdetta jo 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä siten, että tunne olisi molemminpuolinen.
Olen rakastunut kyllä useita kertoja varattuihin miehiin, mutta eivät ne miehet minua olisi ikinä ottaneet, vaikka olisivat olleet sinkkuja sillä hetkellä.
Miksi ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
Minä en ajattele noin.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Olleet tekemisissä parikymppiseksi asti. Kumpikaan ei ole kiinnostunut toisesta. Sitten tiet ovat erkaantuneet. Myöhemmin tavatessaan romanssi on alkanut varsin nopeasti. Jotkut ovat nuorena jopa seurustelleet, mutta suhde on jäänyt lyhyeksi. keski-iän kynnyksellä ovat tavanneet uudestaan, ja pitkäaikainen, jopa loppuelämän suhde on alkanut.
Mielenkiintoinen kysymys! 👍 Tuntui että 26/27-vuotiaana törmäsin elämäni mieheen töissä mutta... rohkeus ei juuri ja juuri riittänyt tekemään aloitetta ja sitten määräaikainen työ jo päättyi. Harmittelin sitä varmaan useamman vuoden (yes, ihastun harvoin ja kunnolla sitten). Sitten aloin ajattelemaan että jos hän olisi ollut elämäni mies, asioiden olisi pitänyt mennä eri tavalla niin että oltaisiin ihan miten vain päädytty yhteen :D Ajattelin että törmään häneen myöhemmin jos niin on tarkoitus tai jos jään ikisinkuksi, niim sekin oli tarkoitus.
N32 p.s. toistaiseksi sinkku edelleen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
MEinaatko, että vaikka 5000 ihmisen paikkakunnalta pitää löytää se oikea. Jos se ei asu siellä, niin ei sitä ole missään muuallakaan? Kyllä kohtaaminen on tässä avainsana.
Liian aikaisin eli 14-vuotiaana. Asui toisella puolella Suomea, joten se jäi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
MEinaatko, että vaikka 5000 ihmisen paikkakunnalta pitää löytää se oikea. Jos se ei asu siellä, niin ei sitä ole missään muuallakaan? Kyllä kohtaaminen on tässä avainsana.
En meinaa, mutta ajattelen että toisilleen oikeat päätyvät kohdatessaan aina yhteen. Ja puhun nyt tilanteesta jossa kokemus oikeasta on siinä hetkessä molemminpuolinen. Tilanteissa, joissa ei päädytä yhteen, todennäköisesti vain toinen kokee niin.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys! 👍 Tuntui että 26/27-vuotiaana törmäsin elämäni mieheen töissä mutta... rohkeus ei juuri ja juuri riittänyt tekemään aloitetta ja sitten määräaikainen työ jo päättyi. Harmittelin sitä varmaan useamman vuoden (yes, ihastun harvoin ja kunnolla sitten). Sitten aloin ajattelemaan että jos hän olisi ollut elämäni mies, asioiden olisi pitänyt mennä eri tavalla niin että oltaisiin ihan miten vain päädytty yhteen :D Ajattelin että törmään häneen myöhemmin jos niin on tarkoitus tai jos jään ikisinkuksi, niim sekin oli tarkoitus.
N32 p.s. toistaiseksi sinkku edelleen :D
Ehkä hän ajatteli samalla tavalla ja tuloksena olette molemmat sinkkuja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä siten, että tunne olisi molemminpuolinen.
Olen rakastunut kyllä useita kertoja varattuihin miehiin, mutta eivät ne miehet minua olisi ikinä ottaneet, vaikka olisivat olleet sinkkuja sillä hetkellä.
Miksi ei?
Eivät osoittaneet mitään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
MEinaatko, että vaikka 5000 ihmisen paikkakunnalta pitää löytää se oikea. Jos se ei asu siellä, niin ei sitä ole missään muuallakaan? Kyllä kohtaaminen on tässä avainsana.
En meinaa, mutta ajattelen että toisilleen oikeat päätyvät kohdatessaan aina yhteen. Ja puhun nyt tilanteesta jossa kokemus oikeasta on siinä hetkessä molemminpuolinen. Tilanteissa, joissa ei päädytä yhteen, todennäköisesti vain toinen kokee niin.
Tämä. Liikaa ihmiset syyllistää itseään jostain mikä ei toiminut vaikka toimiva parisuhde/rakkaussuhde edellyttää että tunne on molemminpuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
MEinaatko, että vaikka 5000 ihmisen paikkakunnalta pitää löytää se oikea. Jos se ei asu siellä, niin ei sitä ole missään muuallakaan? Kyllä kohtaaminen on tässä avainsana.
En meinaa, mutta ajattelen että toisilleen oikeat päätyvät kohdatessaan aina yhteen. Ja puhun nyt tilanteesta jossa kokemus oikeasta on siinä hetkessä molemminpuolinen. Tilanteissa, joissa ei päädytä yhteen, todennäköisesti vain toinen kokee niin.
Jos ikäeroa on 10 vuotta, niin siinä on toinen hyvinkin todennäköisesti perustanut jo perheen, kun toinen leikkii vielä hiekkalaatikolla. Ei niitä esim.3 pientä lasta jätetä noin vain, vaikka kuinka tekisi naida muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys! 👍 Tuntui että 26/27-vuotiaana törmäsin elämäni mieheen töissä mutta... rohkeus ei juuri ja juuri riittänyt tekemään aloitetta ja sitten määräaikainen työ jo päättyi. Harmittelin sitä varmaan useamman vuoden (yes, ihastun harvoin ja kunnolla sitten). Sitten aloin ajattelemaan että jos hän olisi ollut elämäni mies, asioiden olisi pitänyt mennä eri tavalla niin että oltaisiin ihan miten vain päädytty yhteen :D Ajattelin että törmään häneen myöhemmin jos niin on tarkoitus tai jos jään ikisinkuksi, niim sekin oli tarkoitus.
N32 p.s. toistaiseksi sinkku edelleen :D
Ehkä hän ajatteli samalla tavalla ja tuloksena olette molemmat sinkkuja :D
Joo, oon miettinyt tuhat eri skenaariota mitä olisi voinut tapahtua, mutta jossain kohtaa oli vaan pakko päästää irti. Näillä mennään ja onneksi viihdyn superhyvin myös sinkkuna :)
N32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
MEinaatko, että vaikka 5000 ihmisen paikkakunnalta pitää löytää se oikea. Jos se ei asu siellä, niin ei sitä ole missään muuallakaan? Kyllä kohtaaminen on tässä avainsana.
En meinaa, mutta ajattelen että toisilleen oikeat päätyvät kohdatessaan aina yhteen. Ja puhun nyt tilanteesta jossa kokemus oikeasta on siinä hetkessä molemminpuolinen. Tilanteissa, joissa ei päädytä yhteen, todennäköisesti vain toinen kokee niin.
Jos ikäeroa on 10 vuotta, niin siinä on toinen hyvinkin todennäköisesti perustanut jo perheen, kun toinen leikkii vielä hiekkalaatikolla. Ei niitä esim.3 pientä lasta
Mielestäni tuo ei ole mikään selitys. Usein nuo ovat vain järjestelykysymyksiä, ei uusi kumppani tarkoita että lapset pitäisi hylätä. Jos tuollainen asia on este suhteelle, ei se ihminen ole oikea, that's it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään oikea ole jos tilanne on tuo. Ajattelen ettei oikean kanssa ole väärää aikaa.
MEinaatko, että vaikka 5000 ihmisen paikkakunnalta pitää löytää se oikea. Jos se ei asu siellä, niin ei sitä ole missään muuallakaan? Kyllä kohtaaminen on tässä avainsana.
En meinaa, mutta ajattelen että toisilleen oikeat päätyvät kohdatessaan aina yhteen. Ja puhun nyt tilanteesta jossa kokemus oikeasta on siinä hetkessä molemminpuolinen. Tilanteissa, joissa ei päädytä yhteen, todennäköisesti vain toinen kokee niin.
Jos ikäeroa on 10 vuotta, niin siinä on toinen hyvinkin todennäköisesti perustanut jo perheen, kun toinen leikkii viel
"Mielestäni tuo ei ole mikään selitys. Usein nuo ovat vain järjestelykysymyksiä, ei uusi kumppani tarkoita että lapset pitäisi hylätä. Jos tuollainen asia on este suhteelle, ei se ihminen ole oikea, that's it."
Enpä tiedä. Minusta kyllä tuntuisi tosi pahalta alkaa rikkoa pienten lasten perhettä. Vaikka sen tilanteen kuinka järjestelisi lasten etua ajatellen, niin eihän se silti olisi sama kuin se aiempi ydinperhe.
Ironista tietysti, että minä olisin varmaan parempi äitipuoli kuin useimmat muut, koska minulle olisi ehdottoman tärkeää ajatella lasten etua joka asiassa.
Ap-mamma oli hormonihuuruissa vain.
En ole tavannut. En liian myöhään enkä myöskään liian aikaisin tai oikeaan aikaan.