Lue keskustelun säännöt.
Äitini 78v nukkui pois tästä maailmasta unessaan yöllä. Nyt suunnitellaan hautajaisia ja muistotilaisuutta. Äiti jättänyt tarkat ohjeet
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko koko aloitukseen 😡
Vähänpä sinulla on tietoa ja elämäkokemusta😁
En minäkään usko. Jos ihmistä kohtaa suru yöllä, niin tuskin se täällä on heti kertomassa asiasta.
Kas kun ei ole Iltalehteen otettu yhteyttä: "Iäkäs nainen kuoli yöllä kotonaan, katso kuvat!"
Jaa. Minä ainakin kirjoitin täällä tuntemuksistani kun isä kuoli aikaisin aamulla.
Ja minä, kun äitini kuoli varhain aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ikävää kun me ihmiset olemme niin yksinäisiä että anonyymi keskustelusivu on ystävämme. Ja tukemme, turvamme.
Tai sitten ei vaan viitsi klo 7 arkiaamuna alkaa soittelemaan ystävilleen. Varsinkaan sellaisille, jotka ovat vielä työelämässä ja lähdössä silloin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kuolleen ihmisen tahdoista välittäisi tippaakaan
Tyhmä. Kun kuoleva on miettinyt asiansa valmiiksi, sinun ei tarvitse niitä miettiä.
Ei siinä mitään miettimistä ole kun ihminen haudataan
Vierailija kirjoitti:
Minä en kuolleen ihmisen tahdoista välittäisi tippaakaan
Huh! Tuskin sitten kunnioitat ihmisiä tai heidän toiveitaan muutenkaan.
Miten itsekeskeinen voi ihminen olla, kun on tarve määräillä omissa hautajaisissaankin?
Eikö hautajaiset järjestetä sureville, eikä kuolleen egon pönkittämiseksi? Näitä "Kun Minä kuolen"-mantraa hokevia on ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten itsekeskeinen voi ihminen olla, kun on tarve määräillä omissa hautajaisissaankin?
Eikö hautajaiset järjestetä sureville, eikä kuolleen egon pönkittämiseksi? Näitä "Kun Minä kuolen"-mantraa hokevia on ihan liikaa.
Nimenomaan sureville.
Siksi jätänkin esim. "vieraslistan". En halua, että sinne tullaan tapaamaan tuttuja ja syömään ja juomaan pelkästään jollain sukulaisuuden varjolla. Vain oikeasti läheiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta viisikymppinen, mutta mies tietää jo toiveeni hautajaisteni viettoon. Ja minä hänen.
Keskustelimme kaiken läpi sen jälkeen, kun isäni kuoli yllättäen jättämättä mitään vinkkiä. Avovaimokin oli niin tuore, että suunnittelivat vasta tulevaisuutta, eivät kuolemaa. Isä sai sitten enemmän sellaiset hautajaiset, mitä minä ja sisko haluttiin. Avovaimo järjesti yhteisille ystävilleen oman muistohetken maljojen nostelun merkeissä sitten myöhemmin.
Avovaimo ei kelvannut hautajaisiin ! TÖRKEÄÄ !
Päin vastoin avovaimo oli kunniavieraana paikalla, ja kysyimme hänenkin mielipidettään, kun olimme järjestämässä omaa pientä tilaisuuttamme. Mutta eivät ne ystävät, joita minä ja sisareni emme olleet ikinä tavanneet, avovaimo kestitsi itse varsinaisten hautajaisten lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kuolleen ihmisen tahdoista välittäisi tippaakaan
Tyhmä. Kun kuoleva on miettinyt asiansa valmiiksi, sinun ei tarvitse niitä miettiä.
Ei siinä mitään miettimistä ole kun ihminen haudataan
Mutta jonkun on järjestettävä hautaaminen (en nyt puhu hautajaisista, koska niitä ei ole pakko järjestää, mutta jokainen kuollut ihminen on haudattava jonnekin), tyhjennettävä irtaimisto ja mahdollisesti myytävä asunto, mentävä pankkiin, katkaistava sähkösopimus ja vakuutukset, tilattava perunkirjoitus jne. Ei mitään miettimistä? Oletko ollut kenenkään kuolinpesän osakas? Minä olen, ja meni puoli vuotta ennen kuin vainajan kaikki asiat oli hoidettu. Ja vielä seuraavanakin vuonna otti yhteyttä verottaja, ja taas oli varattava pankista aika.
Vierailija kirjoitti:
Miten itsekeskeinen voi ihminen olla, kun on tarve määräillä omissa hautajaisissaankin?
Eikö hautajaiset järjestetä sureville, eikä kuolleen egon pönkittämiseksi? Näitä "Kun Minä kuolen"-mantraa hokevia on ihan liikaa.
Minä olen niin itsekeskeinen etten halua minkäänlaisia hautajaisia. Haluan suoran tuhkauksen, ja toive on kirjattu hautaustoimiston kanssa tekemääni sopimukseen. Se sopii myös jälkeläiselleni. Hänkin inhoaa juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pikkuveljeni kuoli 8-vuotiaana vuonna 1979. Perheellä ei ollut varaa kunnollisiin hautajaisiin. Isä teki isoveljien kanssa arkun ja kaivoivat haudan kesämökille. Hänet haudattiin sinne. Haudalle ei tullut ristiä ja nyt kun hautajaisista on 35 vuotta, niin kukaan ei enää tarkkaan muista, että mihin hänet haudattiin siellä.
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessa mahdollista tehdä hautaustoimiston kanssa sopimus kaikista järjestelyistä? Siis että elinaikanaan käy valitsemassa arkun, kukat ym. ja myös maksaa kaiken etukäteen ettei jää perillisten työksi.
Ainakin mun isoisä oli arkun ja kiven kaiverruksineen ostanut samalla kun vaimonsa (mummoni) kuoli. Pieni paikkakunta ja vuosia sitten tapahtui. Yksityiskohtia sopimuksesta en tiedä, mutta ilmeisesti toimi, koska isäni kertoi ko asioiden olleen jo maksettu, kun hautajaisia järjestelivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun pikkuveljeni kuoli 8-vuotiaana vuonna 1979. Perheellä ei ollut varaa kunnollisiin hautajaisiin. Isä teki isoveljien kanssa arkun ja kaivoivat haudan kesämökille. Hänet haudattiin sinne. Haudalle ei tullut ristiä ja nyt kun hautajaisista on 35 vuotta, niin kukaan ei enää tarkkaan muista, että mihin hänet haudattiin siellä.
Tähän mä en usko yhtään. Kyllä tohon aikaan oli jo kontrollia, ja haudattiin kirkkomaahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pikkuveljeni kuoli 8-vuotiaana vuonna 1979. Perheellä ei ollut varaa kunnollisiin hautajaisiin. Isä teki isoveljien kanssa arkun ja kaivoivat haudan kesämökille. Hänet haudattiin sinne. Haudalle ei tullut ristiä ja nyt kun hautajaisista on 35 vuotta, niin kukaan ei enää tarkkaan muista, että mihin hänet haudattiin siellä.
Tähän mä en usko yhtään. Kyllä tohon aikaan oli jo kontrollia, ja haudattiin kirkkomaahan.
Mutta siihen ei ollut varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuan tuttavani kertoi, että hänen anoppinsa oli myös tehnyt selvät ohjeet hautajaisiinsa ja jopa valinnut värssyn, joka piti laittaa kuolinilmoitukseen. Tuttava kertoi, että jälkeenjääneet olisivat mieluummin valinneet toisenlaisen värssyn ja kyseli, pitääkö vainajan tahtoa noudattaa. En muista, miten he lopulta toimivat. Kuolinilmoituksissa olen joskus huomannut värssyn jälkeen maininnan, että oli vainajan toive.
Vierailija kirjoitti:
Miten itsekeskeinen voi ihminen olla, kun on tarve määräillä omissa hautajaisissaankin?
Eikö hautajaiset järjestetä sureville, eikä kuolleen egon pönkittämiseksi? Näitä "Kun Minä kuolen"-mantraa hokevia on ihan liikaa.
Kyllä edesmenneen toiveet on ykkönen. Kun ihminen on suunnitellut omat hautajaiset, niin jos ei mahdottomia toivo, ne kuuluu toteuttaa edesmenneen toiveiden mukaan. Jälkipolvilla ei pidä olla vaikutusta. Samoin, kuin ihminen tekee testamentin ( täydessä järjessään) sekin pitää toteuttaa juuri niin kuin on saneltu.
Vierailija kirjoitti:
Päivän huonoin provo 😶
Et yhtään parempaa sit keksinyt????
Et taida edes tietää mitä sana provo tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kuolleen ihmisen tahdoista välittäisi tippaakaan
Tyhmä. Kun kuoleva on miettinyt asiansa valmiiksi, sinun ei tarvitse niitä miettiä.
Ei siinä mitään miettimistä ole kun ihminen haudataan
Mutta jonkun on järjestettävä hautaaminen (en nyt puhu hautajaisista, koska niitä ei ole pakko järjestää, mutta jokainen kuollut ihminen on haudattava jonnekin), tyhjennettävä irtaimisto ja mahdollisesti myytävä asunto, mentävä pankkiin, katkaistava sähkösopimus ja vakuutukset, tilattava perunkirjoitus jne. Ei mitään miettimistä? Oletko ollut kenenkään kuolinpesän osakas? Minä olen, ja meni puoli vuotta ennen kuin vainajan kaikki asiat oli hoidettu. Ja vielä seuraavanakin vuonna otti yhteyttä verottaja, ja taas oli varattava pankis
Jos omaisuutta ei ole paljon, ei homma ole iso. Meillä oli kaksi perillistä, sain toiselta valtakirjan pankkiin, puhelinyhtiöön, sähköyhtiöön, vakuutusyhtiöön ja verottajaan. Pankille liitteenä lisäksi perukirja. Sitten vain nips naps sopimukset katkaistaan. Ei ollut osakkeita tms, maat oli jo jaettu. Meillä ei tarvinnut onneksi purkaa asuntoa, kun vanhempiemme vanha maalaistalo jäi perikunnalle, se tietysti helpotti paljon. Kissat saatiin sijoitettua sukulaisille. Ainut vaan että kiinteistövero nousi 70 euroa, kun isän kodista tuli yhdellä iskulla vapaa-ajan asunto verottajan kannalta, vaikka talo on nyt kylmillään emmekä juurikaan käy siellä, pitkän matkan takana kun on.
Toki, kyllähän se aikansa ottaa se sähköpostailu ja valtakirjojen lähettely. Kuolinpesän asioita ei voi esim. verottajan kanssa hoitaa sähköisesti vaan paperilla vain.
"Mutta Jeesus sanoi hänelle: Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa." Luuk. 9:60
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessa mahdollista tehdä hautaustoimiston kanssa sopimus kaikista järjestelyistä? Siis että elinaikanaan käy valitsemassa arkun, kukat ym. ja myös maksaa kaiken etukäteen ettei jää perillisten työksi.
On, tunnetaan nimellä hautaustestamentti.
https://hautajaiset.fi/ohjeita-hautajaisiin/hautauksen-ennakkosuunnitte…
On ikävää kun me ihmiset olemme niin yksinäisiä että anonyymi keskustelusivu on ystävämme. Ja tukemme, turvamme.