Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien hyväksikäyttö
21.09.2024 |
Saattaapi mennä poistoon, mutta ei mahda mitään. Olen nyt sellaisessa tilanteessa, että joudun seuraamaan syrjästä, kun omia vanhempiani 70+ käytetään hyväksi nelikymppisen sisarukseni taholta. Mikään järkipuhe ei tehoa kumpaankaan osapuoleen, että syöpäsairaita vanhuksia ei käytetä ilmaisena hoitoapuna melkein 24/7.
Mitä voin enää tehdä? Kaikki *aska kaatuu lopulta aina niskaani ja olen itse Saatana, kun puutun asioihin jotka eivät minulle kuulemma kuulu. Annanko vain hyväksikäyttävän sisarukseni ajaa vanhempani hautaan? Taaperoita en syytä mistään. Mietin vain onko mitään tehtävissä.
Kommentit (288)
Pikkusisaret ovat aina kateellisia isoille siskolleen. Niin se vaan on. Luonnon järjestys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos lapsia jätetään vakavasti sairaalle tai muuten heikko vointiselle.
Tätä olen valitettavasti miettinyt. Kynnys lähteä näin rajuun toimenpiteeseen on valtava ja tiedän, että se tulisi rikkomaan suhteeni perheeseeni kokonaan. Nytkin kaikki on jo hiuskarvan varassa. Järkipuhe ei vain tehoa.
Esimerkkinä tässä yksi viikko. Alle kaksi vuotias taapero oli ensi 2 vuorokautta putkeen isovanhemmillaan, yön kotonaan, sitten kaksi yötä isovanhemmillaan ja tämän jälkeen isovanhemmat olivat päivän siellä lapsenvahtina tälle taaperolle ja alle vuodenikäiselle. Tämä ei minusta ole tervettä, varsinkin koska vanhempani ovat syöpäsairaita ja jaksavat aamusta iltaan lääkkeiden voimin. Ja kun puutun tähän saan valtavat haukut. Ei auta puhe sisarukselleni tai tämän puolisolleen, koska eivät vastaa mitään eivätkä ota vastuuta.
En vain
Vanhempasi ovat aikuisia, oikeustoimikelpoisua ihmisiä ja osaavat kyllä sanoa, jos eivät tahdo lasta hoitaa. Omat vanhempani ovat samaa ikäluokkaa enkä voi tajuta, miten joku onnistuu suhtautumaan omiin samanikäsiin vanhempiinsa jonain hauraina avuttomina vanhuksina.
Se voipi olla niinkin, että saavat lastenhoidosta merkitystä elämälleen ja jaksavat syövän kanssa paremmin. Voi jopa edistää paranemista, jos siitä on toivoa, tutkimusten mukaan jopa pelkästä huonekasvista huolehtiminen pidentää elinikää sairailla vanhuksilla.
Ehdotan että annat aikuisten hoitaa keskinäiset välinsä itse. Ja ymmärrä, ettei ketään voi väkisin käyttää lastenhoitoapuna.
Ja ei, en hoidata omia lapsiani vanhuksilla kun ei ole lapsia. Mutta kokemusta vanhuksista on paljon, eikä ne tee ikinä mitään mitä eivät tahdo. Tietenkään eivät, kun on ollut vuosikymmeniä aikaa kehittää omia rajoja ja pahaa sisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan asu vanhemmillani. Lähdin omilleni heti yläasteen jälkeen opiskelemaan ja olen asunut etelästä pohjoiseen. Nyt poikkeustapauksessa vietin tiiviisti aikaa vanhemmillani, kun ajattelin sen olevan hyväksi heille. Laatuaikaa, kun vielä jotain voidaan yhdessä tehdä. Miksi ihmeessä oletetaan aina pahinta? Enkä uhriudu heidän puolestaan. Eikö vanhemmistaan saa olla huolissaan, kun näkee kuinka loppuun ajettuja he ovat? Ovat sitoutuneet kokeilemaan nyt ainakin tämän yhden kerran terapiaa. Ja edelleenkin en ole kieltämässä lapsenlapsia heidän elämästään vaan tahtoisin, että tilanne olisi kaikille hyvä. Ja tilanne ei ole kaikille hyvä silloin, kun isovanhemmat ovat täysin kuiviin imetty.
Ap
Kerroit kyllä aiemassa tekstissäsi olevan sairas ja paljon kipuja.
Kuulostaa minusta vähän oudolta koko tilanne.
Etkai ole kateellinen siitä
On se kateellinen niille lapsille. Hohkaa ihan silläviissiin. Ja vie vanhempansa terapiaankin!
Vierailija kirjoitti:
Ei sil nii välii oo. Mua on pantu 6-vuotiaasta viisi vuotta säännöllisesti.
Porno on tuttu juttu.
Kukaan ei arvais. Ikinä.
Ei tunnu mikään. Missään.
Iha sama.
Ootko AP koskaan ajatellut sitä, että ehkä ne vanhemmat eivät jaksa olla jatkuvasti sinun seurassa? Ja sitten vain sanovat syyksi, että kun olivat niiden lasten kanssa, kun eivät halua loukata tunteitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos lapsia jätetään vakavasti sairaalle tai muuten heikko vointiselle.
Tätä olen valitettavasti miettinyt. Kynnys lähteä näin rajuun toimenpiteeseen on valtava ja tiedän, että se tulisi rikkomaan suhteeni perheeseeni kokonaan. Nytkin kaikki on jo hiuskarvan varassa. Järkipuhe ei vain tehoa.
Esimerkkinä tässä yksi viikko. Alle kaksi vuotias taapero oli ensi 2 vuorokautta putkeen isovanhemmillaan, yön kotonaan, sitten kaksi yötä isovanhemmillaan ja tämän jälkeen isovanhemmat olivat päivän siellä lapsenvahtina tälle taaperolle ja alle vuodenikäiselle. Tämä ei minusta ole tervettä, varsinkin koska vanhempani ovat syöpäsairaita ja jaksavat aamusta iltaan lääkkeiden voimin. Ja kun puutun tähän saan valtavat haukut. Ei auta puhe sisarukselleni tai tämän puolisolleen, koska eivät vasta
Vanhempasi ovat aikuisia, oikeustoimikelpoisua ihmisiä ja osaavat kyllä sanoa, jos eivät tahdo lasta hoitaa. Omat vanhempani ovat samaa ikäluokkaa enkä voi tajuta, miten joku onnistuu suhtautumaan omiin samanikäsiin vanhempiinsa jonain hauraina avuttomina vanhuksina.
Se voipi olla niinkin, että saavat lastenhoidosta merkitystä elämälleen ja jaksavat syövän kanssa paremmin. Voi jopa edistää paranemista, jos siitä on toivoa, tutkimusten mukaan jopa pelkästä huonekasvista huolehtiminen pidentää elinikää sairailla vanhuksilla.
Ehdotan että annat aikuisten hoitaa keskinäiset välinsä itse. Ja ymmärrä, ettei ketään voi väkisin käyttää lastenhoitoapuna.
Ja ei, en hoidata omia lapsiani vanhuksilla kun ei ole lapsia. Mutta kokemusta vanhuksista on paljon, eikä ne tee ikinä mitään mitä eivät tahdo. Tietenkään eivät, kun on ollut vuosikymmeniä aikaa kehittää omia rajoja ja pahaa sisua.
Huomaa, että sulla ei ole lapsia. Taaperon ja vauvan hoitaminen on rankkaa terveellekin ihmiselle. Jos vanhemmat eivät itsekään jaksa, miten voi olettaa, että syöpäsairas ikäihminen jaksaa?
Lukekaa näitä jankutuksia ja miettikää oikeeta hyväksikäyttöö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos lapsia jätetään vakavasti sairaalle tai muuten heikko vointiselle.
Tätä olen valitettavasti miettinyt. Kynnys lähteä näin rajuun toimenpiteeseen on valtava ja tiedän, että se tulisi rikkomaan suhteeni perheeseeni kokonaan. Nytkin kaikki on jo hiuskarvan varassa. Järkipuhe ei vain tehoa.
Esimerkkinä tässä yksi viikko. Alle kaksi vuotias taapero oli ensi 2 vuorokautta putkeen isovanhemmillaan, yön kotonaan, sitten kaksi yötä isovanhemmillaan ja tämän jälkeen isovanhemmat olivat päivän siellä lapsenvahtina tälle taaperolle ja alle vuodenikäiselle. Tämä ei minusta ole tervettä, varsinkin koska vanhempani ovat syöpäsairaita ja jaksavat aamusta iltaan lääkkeiden voimin. Ja kun puutun tähän saan valtavat haukut. Ei auta puhe sisarukselleni tai tämän puolisolleen, koska eivät vasta
Nimenomaan. Vanhukset eivät tee mitään mitä eivät tahdo. Varsinkaan syöpäsairaat! Niillä on munaa sanoa ei ja törkeästikin vielä.
Varo vaan AP kun terapiaan raahata vanhempasi. Sanovat sulle kohta hei hei ja lopullisesti ja välirikkonne on sitten pysyvä. Jossain se raja kulkee heilläkin, kun puutut itsemääräämisoikeuteen ja ihmisarvon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan asu vanhemmillani. Lähdin omilleni heti yläasteen jälkeen opiskelemaan ja olen asunut etelästä pohjoiseen. Nyt poikkeustapauksessa vietin tiiviisti aikaa vanhemmillani, kun ajattelin sen olevan hyväksi heille. Laatuaikaa, kun vielä jotain voidaan yhdessä tehdä. Miksi ihmeessä oletetaan aina pahinta? Enkä uhriudu heidän puolestaan. Eikö vanhemmistaan saa olla huolissaan, kun näkee kuinka loppuun ajettuja he ovat? Ovat sitoutuneet kokeilemaan nyt ainakin tämän yhden kerran terapiaa. Ja edelleenkin en ole kieltämässä lapsenlapsia heidän elämästään vaan tahtoisin, että tilanne olisi kaikille hyvä. Ja tilanne ei ole kaikille hyvä silloin, kun isovanhemmat ovat täysin kuiviin imetty.
Ap
Kerroit kyllä aiemassa tekstissäsi olevan sairas ja paljon kipuja.
Kuulostaa minusta vähän oudolta koko tilanne.
Etkai ole kateellinen siitä
En syntynyt sairaana ja kipuilevana. Jouduin onnettomuuteen, joka muutti elämäni, jos se on jotenkin relevantti tieto.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko AP koskaan ajatellut sitä, että ehkä ne vanhemmat eivät jaksa olla jatkuvasti sinun seurassa? Ja sitten vain sanovat syyksi, että kun olivat niiden lasten kanssa, kun eivät halua loukata tunteitasi.
AP suorastaan levittää ajatustensa voimalla syöpäsoluja ympäristöönsä ja pahentaa lähistöllä olevien syöpösairaiden vastustuskykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos lapsia jätetään vakavasti sairaalle tai muuten heikko vointiselle.
Tätä olen valitettavasti miettinyt. Kynnys lähteä näin rajuun toimenpiteeseen on valtava ja tiedän, että se tulisi rikkomaan suhteeni perheeseeni kokonaan. Nytkin kaikki on jo hiuskarvan varassa. Järkipuhe ei vain tehoa.
Esimerkkinä tässä yksi viikko. Alle kaksi vuotias taapero oli ensi 2 vuorokautta putkeen isovanhemmillaan, yön kotonaan, sitten kaksi yötä isovanhemmillaan ja tämän jälkeen isovanhemmat olivat päivän siellä lapsenvahtina tälle taaperolle ja alle vuodenikäiselle. Tämä ei minusta ole tervettä, varsinkin koska vanhempani ovat syöpäsairaita ja jaksavat aamusta iltaan lääkkeiden voimin. Ja kun puutun tähän saan valtavat haukut. Ei auta puhe sisaruk
Nimenomaan. Vanhukset eivät tee mitään mitä eivät tahdo. Varsinkaan syöpäsairaat! Niillä on munaa sanoa ei ja törkeästikin vielä.
Varo vaan AP kun terapiaan raahata vanhempasi. Sanovat sulle kohta hei hei ja lopullisesti ja välirikkonne on sitten pysyvä. Jossain se raja kulkee heilläkin, kun puutut itsemääräämisoikeuteen ja ihmisarvon!
Vanhukset nimenomaan suostuvat kaikkeen, vaikka eivät haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko siis vanhempasi valittaneet tuosta? Mieheni täti nimenomaan halusi hoitaa lastenlapsia sairastuttuaan, koska ei tiennyt kuinka paljon hänellä on aikaa jäljellä.
Nönnönnööö
Raha on rahaa ja vain pieni asia.
Ihmisen rikkominen on iso asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos lapsia jätetään vakavasti sairaalle tai muuten heikko vointiselle.
Tätä olen valitettavasti miettinyt. Kynnys lähteä näin rajuun toimenpiteeseen on valtava ja tiedän, että se tulisi rikkomaan suhteeni perheeseeni kokonaan. Nytkin kaikki on jo hiuskarvan varassa. Järkipuhe ei vain tehoa.
Esimerkkinä tässä yksi viikko. Alle kaksi vuotias taapero oli ensi 2 vuorokautta putkeen isovanhemmillaan, yön kotonaan, sitten kaksi yötä isovanhemmillaan ja tämän jälkeen isovanhemmat olivat päivän siellä lapsenvahtina tälle taaperolle ja alle vuodenikäiselle. Tämä ei minusta ole tervettä, varsinkin koska vanhempani ovat syöpäsairaita ja jaksavat aamusta iltaan lääkkeiden voimin. Ja kun puutu
He on aikuusia ihmisiä. Päättävät itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos lapsia jätetään vakavasti sairaalle tai muuten heikko vointiselle.
Tätä olen valitettavasti miettinyt. Kynnys lähteä näin rajuun toimenpiteeseen on valtava ja tiedän, että se tulisi rikkomaan suhteeni perheeseeni kokonaan. Nytkin kaikki on jo hiuskarvan varassa. Järkipuhe ei vain tehoa.
Esimerkkinä tässä yksi viikko. Alle kaksi vuotias taapero oli ensi 2 vuorokautta putkeen isovanhemmillaan, yön kotonaan, sitten kaksi yötä isovanhemmillaan ja tämän jälkeen isovanhemmat olivat päivän siellä lapsenvahtina tälle taaperolle ja alle vuodenikäiselle. Tämä ei minusta ole tervettä, varsinkin koska vanhempani ovat syöpäsairaita ja jaksavat aamusta iltaan lääkkeiden voimin. Ja kun puutu
Ei mun isovanhemmat vaan 😂 mistä tommosia vanhuksia saisi?
Mun appivanhemmat on lähes 80v. Ei ole tullut mieleenkään viedä lapsia sinne koko ajaksi hoitoon. Kun ovat olleet isompia (osaavat käydä vessassa ja potalla), niin sitten olen voinut jättää pariksi tunniksi, että olen päässyt esim.vanhempainiltaan yms.
Tiedän, että ottavat lapset mielellään, mutta myös tiedän, että eivät jaksa olla kokoaikaisia lapsenvahteja. Eikä heidän tarvitsekaan, ovat jo omat osansa tehneet. Saavat ns."jo ottaa rusinat pullasta" lastenlasten kanssa, eli valita ne kivat jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos lapsia jätetään vakavasti sairaalle tai muuten heikko vointiselle.
Tätä olen valitettavasti miettinyt. Kynnys lähteä näin rajuun toimenpiteeseen on valtava ja tiedän, että se tulisi rikkomaan suhteeni perheeseeni kokonaan. Nytkin kaikki on jo hiuskarvan varassa. Järkipuhe ei vain tehoa.
Esimerkkinä tässä yksi viikko. Alle kaksi vuotias taapero oli ensi 2 vuorokautta putkeen isovanhemmillaan, yön kotonaan, sitten kaksi yötä isovanhemmillaan ja tämän jälkeen isovanhemmat olivat päivän siellä lapsenvahtina tälle taaperolle ja alle vuodenikäiselle. Tämä ei minusta ole tervettä, varsinkin koska vanhempani ovat syöpäsairaita ja jaksavat aamusta iltaan lääkkeiden voimin. Ja kun puutun tähän saan valtavat haukut. Ei auta puhe sisaruk
On se välirikko pysyvä silloinkin, kun kuolema korjaa. Mieluummin ajattelen niin, että ainakin yritin tulla kuulluksi ja kuunnella, kuin että hyssyttelisin ja nyökyttelisin, että kaikki on ok vaikka ei ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ovatko siis vanhempasi valittaneet tuosta? Mieheni täti nimenomaan halusi hoitaa lastenlapsia sairastuttuaan, koska ei tiennyt kuinka paljon hänellä on aikaa jäljellä.
Minkä ikäisistä lapsista oli kyse? Tässä aloituksessa puhutaan alle vuoden ikäisestä vauvasta ja 2-vuotiaasta. Kouluikäinen lapsi on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan asu vanhemmillani. Lähdin omilleni heti yläasteen jälkeen opiskelemaan ja olen asunut etelästä pohjoiseen. Nyt poikkeustapauksessa vietin tiiviisti aikaa vanhemmillani, kun ajattelin sen olevan hyväksi heille. Laatuaikaa, kun vielä jotain voidaan yhdessä tehdä. Miksi ihmeessä oletetaan aina pahinta? Enkä uhriudu heidän puolestaan. Eikö vanhemmistaan saa olla huolissaan, kun näkee kuinka loppuun ajettuja he ovat? Ovat sitoutuneet kokeilemaan nyt ainakin tämän yhden kerran terapiaa. Ja edelleenkin en ole kieltämässä lapsenlapsia heidän elämästään vaan tahtoisin, että tilanne olisi kaikille hyvä. Ja tilanne ei ole kaikille hyvä silloin, kun isovanhemmat ovat täysin kuiviin imetty.
Ap
Narsisti ei pysty asettumaan toisen tunnetilaan.
Isovanhempasi hoitavat omasta tahdostaan lapsenlapsiaan. On henkistä väkivaltaa viedä heitä
Minä mietin minkä sortin terapeutti edes varaa aikaa ihmisille jotka eivät ole itse aikaa varanneet, ei taida ihan oikea terapeutti olla ainakaan laillinen.
Kerroit kyllä aiemassa tekstissäsi olevan sairas ja paljon kipuja.
Kuulostaa minusta vähän oudolta koko tilanne.
Etkai ole kateellinen siitä, että lapset saavat enemmän huomiota kuin sinä?