Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?
En nyt keksinyt parempaakaan sanaa kuin työnarkomaani, niin käytetään sitä. Onko täällä muita, joiden puolison elämän tärkein sisältö on työ? Sen jälkeen kun mieheni ura lähti viitisen vuotta sitten kunnolla käyntiin, emme ole saaneet tehtyä perheenä yhdess juuri mitään, mikä vaatisi suunnittelua. Viikonloppuisin voidaan kyllä käydä puistossa lasten kanssa yms., mutta esim. lomamatkoja emme tee ollenkaan. Mies lähes suuttuu jos yritän ehdottaa että edes jonkun pitkän viikonlopun ottaisi vaikka ihan maan rajojen sisäpuolella. Kun koskaan ei voi etukäteen tietää milloin on hyvä hetki töiden kannalta.
Tämä asia oikeasti suututtaa minua enemmän ja enemmän. Arvostan hänen työmotivaatiotaan ja sitä, että hän mahdollistaa meille kohtuulliset tulot, vaikka itse olen pienituloinen. Mutta jokin tasapaino olisi oltava. Lasten lapsuuteen ei tule jäämään ainuttakaan muistoa mm. etelänmatkoista. Yksin en heidän kanssaan tahtoisi lähteä. On hullunkurista, että vaikka varaa olisi lähteä edes pienelle matkalle, niin miehen mielestä se on aina täysi mahdottomuus. Kun asiasta puhutaan vakavasti, hän ymmärtää ajatukseni, mutta siltikään sitä hyvää hetkeä useamman päivän perheajalle ei koskaan löydy. Kesälomilla on niin väsynyt että ollaan vain kotona, ja se tuntuukin olevan hänelle suurinta luksusta. Ymmärrän senkin, mutta me muut perheenjäsenet pyörimme kotinurkissa siis sekä arkena että lomalla.
Ei tässä nyt ole kyse pelkästään jostain lomamatkoista, mutta se on nyt helpoin keino selittää ongelmaa. Miten teillä muilla on? Miten saisin miehen tajuamaan, että vaikka työ on hänelle tärkeää, ei se saa estää sitä "oikeaa elämää" tällä tavalla?
Kommentit (227)
Kukaan ei kuolinvuoteella harmittele että voi kun olisin tehnyt niitä töitä enemmän. Vaan päinvastoin itkee ettei viettänyt niitä lyhyitä vuosia, kun lapset oli pieniä, perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on tällainen tapaus. Siellä käytännössä vaimo reissaa kavereiden/sukulaisten ja lasten kanssa lomilla ulkomaat ja kotimaassa. (Mies ystävällisesti kyllä rahoittaa reissut). Kotona sitten nukkuvat eri makuuhuoneissa. Ovat kuin kaverit, joilla sattuu olemaan lapsia. Tiedän, että vaimo siellä alkuun yritti, ja kävivätkin perheenä lasten ollessa ihan pieniä kylpylöissä, mutta nyt kaikki se on jäänyt. Nyt elävät noin. Kumpikin vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, joten kai se noinkin toimii🤷
Onhan noita. Miehellä iso lompakko ja yhteiset lapset. Mutta entä jos onkin lapseton pari ja sama ongelma kuin ap.lla? Ja vieläpä pieinituloinen mies jolla ei ole varaa maksaa rouvan Gam bi an matkoja.
Ei sellaista taida olla missään.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kuolinvuoteella harmittele että voi kun olisin tehnyt niitä töitä enemmän. Vaan päinvastoin itkee ettei viettänyt niitä lyhyitä vuosia, kun lapset oli pieniä, perheen kanssa.
Helppoa naisten huudella, samalla kun vaativat miestä ylläpitämään elintasoa joka oli molempien rahoittama.
Mies luopukoon omista asioistaan, nyt nainen on porsinut.
Isästäkään ei yleensä ole todisteita...
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on tällainen tapaus. Siellä käytännössä vaimo reissaa kavereiden/sukulaisten ja lasten kanssa lomilla ulkomaat ja kotimaassa. (Mies ystävällisesti kyllä rahoittaa reissut). Kotona sitten nukkuvat eri makuuhuoneissa. Ovat kuin kaverit, joilla sattuu olemaan lapsia. Tiedän, että vaimo siellä alkuun yritti, ja kävivätkin perheenä lasten ollessa ihan pieniä kylpylöissä, mutta nyt kaikki se on jäänyt. Nyt elävät noin. Kumpikin vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, joten kai se noinkin toimii🤷
Elämä on valintoja. Mikään pakkohan tuohon ei ole olla tyytyväinen. Sen sijaan ihan hyvä olisi jos siihen omaan elämäänsä olisi tyytyväinen. Ei tarvitse kuolinvuoteella katua sitä että ei pystynyt tekemään asioita mitä halusi. Ei siinä auta toista syytellä jos jätti oman elämänsä elämättä sitä odotellessa että toinen tekee niin kun minä haluan. "Olisin mä elänyt mutta kun puoliso ei sitä mahdollistanut."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on tällainen tapaus. Siellä käytännössä vaimo reissaa kavereiden/sukulaisten ja lasten kanssa lomilla ulkomaat ja kotimaassa. (Mies ystävällisesti kyllä rahoittaa reissut). Kotona sitten nukkuvat eri makuuhuoneissa. Ovat kuin kaverit, joilla sattuu olemaan lapsia. Tiedän, että vaimo siellä alkuun yritti, ja kävivätkin perheenä lasten ollessa ihan pieniä kylpylöissä, mutta nyt kaikki se on jäänyt. Nyt elävät noin. Kumpikin vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, joten kai se noinkin toimii🤷
Onhan noita. Miehellä iso lompakko ja yhteiset lapset. Mutta entä jos onkin lapseton pari ja sama ongelma kuin ap.lla? Ja vieläpä pieinituloinen mies jolla ei ole varaa maksaa rouvan Gam bi an matkoja.
Ei sellaista taida olla missään.
Mies haluaa välttämättä elää puolison kanssa joka tekee matkoja Gam biaan? Just joo ja on elämäänsä tyytyväinen.
Onpas ap saanut ikäviä vastauksis. Oli ihan asiallinen avaus.
Usein tälläiset miestä ei näy ikinä kotona-avioliitot kaatuvat lopulta omaan mahdottomuuteensa. Vaikea pitää suhdetta yllä kun toinen vain nukkuu kotona. Lapset kasvaa ilman läheistä isäsuhdetta.
Mutta elämä on valintoja ja ap: n miestä selvästi kiinnostaa vain työ. Tylsä juttu mutta vaikeahan sitä on nyt muuttaa.
Ap: n pitää nyt vaan elää ja matkustella kaverien ja lasten kanssa. Sun pitää elää omaa elämääsi ja luoda yksin lapsille niitä elämyksiä ja reissuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kuolinvuoteella harmittele että voi kun olisin tehnyt niitä töitä enemmän. Vaan päinvastoin itkee ettei viettänyt niitä lyhyitä vuosia, kun lapset oli pieniä, perheen kanssa.
Helppoa naisten huudella, samalla kun vaativat miestä ylläpitämään elintasoa joka oli molempien rahoittama.
Mies luopukoon omista asioistaan, nyt nainen on porsinut.
Isästäkään ei yleensä ole todisteita...
Mitä sekoilua taas. Ap käy työssä ja on ihan hyväpalkkainen. Nimenomaan ei tarvitse mitään elättäjää. Painu nyt takas baariin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis mies ei pidä päivääkään lomaa? No ei kuullosta terveeltä.
Selvästi mies on tehnyt valinnan, työ on tärkeämpi kuin perhe. Tuskin sitä miestä voi muuttaa. Ikävä juttu lapsille mutta onneksi heillä on sinut. Sulle jää kyllä koko lopputalous hoidettavaksi eli ikäväähän sekin on.
Itse en tuota kestäisi, mieshän olisi kuin zombie joka ei lainkaan osallistu lasten ja sun kanssa elämiseen. Häipyisim varmaan tuosta kuviosta. Mies ei varmaan edes huomaisi että lapset ja vaimo ovat jo viikkoja sitten kadonneet.
Ap kertoo kuinka mies osallistuu iltaisin ja viikonloppuisin.
Nyt sitä harmittaa kun mies ei ota omaa lomaa ja vietä hänen kanssaan aikaa kylpylässä pitkällä viikonlopulla.
Miehen kustantamana, tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kuolinvuoteella harmittele että voi kun olisin tehnyt niitä töitä enemmän. Vaan päinvastoin itkee ettei viettänyt niitä lyhyitä vuosia, kun lapset oli pieniä, perheen kanssa.
Helppoa naisten huudella, samalla kun vaativat miestä ylläpitämään elintasoa joka oli molempien rahoittama.
Mies luopukoon omista asioistaan, nyt nainen on porsinut.
Isästäkään ei yleensä ole todisteita...
Mitä sekoilua taas. Ap käy työssä ja on ihan hyväpalkkainen. Nimenomaan ei tarvitse mitään elättäjää. Painu nyt takas baariin siitä.
Harmitteleeko ap:n mies jotain kuolinvuoteellaan? Ai ei? Puhuimme asioista myös yleisellä tasolla? Mutta ei just tuossa kommentissa koska sä päätit hiekoittaa vittusi?
Naiset taas kuolinvuoteella katuu usein sitä että tuli uhrattua elämä sille miehelle johon törmäsi ensiksi ja lasten takiakin oma elämä jäi elämättä.
Jos se mies todella rakastaisi sua, se miettisi miten tehdä sulle aikaa. Siis jos rakastaisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos se mies todella rakastaisi sua, se miettisi miten tehdä sulle aikaa. Siis jos rakastaisi.
Ei tuo nyt ihan rakkaussuhteelta kuulosta muutenkaan. Pikemminkin puolisoiden väliseltä valtataistelulta.
Vierailija kirjoitti:
Jos se mies todella rakastaisi sua, se miettisi miten tehdä sulle aikaa. Siis jos rakastaisi.
Ajatus siitä että jos toinen vain rakastaisi minua tarpeeksi niin hän toteuttaisi kaikki toiveeni on parisuhteen kannalta usein hyvinkin tuhoisa. Toista ei voi muuttaa ei varsinkaan jos häntä rakastaa.
Surullinen juttu kaikkinensa. Naisen ja lasten tarpeet ovat toissijaisia. Yritys tyytyä ja fokusoida hyvään...no lopulta kansi pamahtaa, kun kutistaa itsensä tyytymään. Tilanne ei ole hyvä miehellekään, mutta jos ei herää niin eipä sille voi mitään. Mutta valintojahan kaikki pitkälti on.
Täällä porukat hörisee ulkomaan matkoista.
Mutta ap kirjotti että miehensä ei edes voi yhtä viikonloppua ottaa vapaaksi yhteiselle kotimaanmatkalle.
Aapeen ukolta unohtunut että jos ap pahasti kyllästyy niin ukko joutuu pitämään tenaviaan ainakin sen joka toinen viikonloppu. Jos ei viikko-viikko tyylillä mennä, mikä on aika tavallista vuonna 2024.
Sillonhan ukko joutuu pakosti olemaan se aktiivinen vanhempi koska ap ei ole paikalla.
Ap mikä virka miehelläsi on kun on noin tärkeä?
Usein siihen herättelyyn käy paremmin joku vähemmän tuttu kuin oma puoliso. Joku, jolle ei ole valmiksi puolustukset pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Surullinen juttu kaikkinensa. Naisen ja lasten tarpeet ovat toissijaisia. Yritys tyytyä ja fokusoida hyvään...no lopulta kansi pamahtaa, kun kutistaa itsensä tyytymään. Tilanne ei ole hyvä miehellekään, mutta jos ei herää niin eipä sille voi mitään. Mutta valintojahan kaikki pitkälti on.
Aivan kuten miehen tarpeet ovat naiselle jossain listan häntäpäässä.
Mutta saahan nainen vaatia. Nyt se on vaatinut itselleen hyvätuloisen, menestyvän miehen. Vissiin kuvittelee että se muuttuu sormia napsauttamalla ihanaksi koti-isäksi joka jättää työt taakseen (mutta tienaa edelleen, siitä ei luovuta). SItten kun lapset kasvaa, miehen pitäisi olla edennyt urallaan, vaikka onkin ollut lupsakka koti-isä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä porukat hörisee ulkomaan matkoista.
Mutta ap kirjotti että miehensä ei edes voi yhtä viikonloppua ottaa vapaaksi yhteiselle kotimaanmatkalle.
Aapeen ukolta unohtunut että jos ap pahasti kyllästyy niin ukko joutuu pitämään tenaviaan ainakin sen joka toinen viikonloppu. Jos ei viikko-viikko tyylillä mennä, mikä on aika tavallista vuonna 2024.
Sillonhan ukko joutuu pakosti olemaan se aktiivinen vanhempi koska ap ei ole paikalla.
Ap mikä virka miehelläsi on kun on noin tärkeä?
Huomauttaisin ettei mikään mahti maailmassa voi pakottaa miestä tai naista ottamaan lapsia joka toinen viikonloppu.
Tuttua huttua AP myös minulle, meillä sillä erolla että minä itseasiassa tienaan paremmin ja minulla on itse asiassa isomman tiimin lisäksi ihan erikseen sopimukseen määritellyt päivystysvelvollisuudet säännöllisesti. Siitä huolimatta mies on se, joka ei muka voi olla lomalla katsomatta sähköpostia puolta tuntia ja jolla ei vaan koskaan ole mahdollisuutta tehdä viikonloppuna mitään mukavaa.
Olen todennut, että nyt lasten ollessa vielä pieniä, en harkitse heidän maailmansa hajottamista avioerolla, vaan teen juttuja yksin. Tosi paljon oleskellaan minun vanhempieni kanssa ja käydään yksin pienillä retkillä ja reissuilla. Valitettavasti toista ei voi muuttaa.
Kieltämättä mietin, että mies on vähän harhainen, kun jatkuvasti puhuu mitä kivaa yhdessä puuhailee lasten kanssa sitten, kun ovat vähän isompia. Kun nytkin muutaman tunnin irrottaminen lauantaista on ihan mahdotonta, miten ajatteli sen tehdä silloin? Ja miksi lapset haluaisivat tehdä mitään vieraan ihmisen kanssa, kun meillä on ollut siinä kohdin jo vuosia ihan omat kuviot ja perinteet. Säälittää tulevaisuus miehen puolesta, mutta ihmisellä on vapaa tahto ja jokainen aikuinen tekee valintansa itse.
Tuttavapiirissä on tällainen tapaus. Siellä käytännössä vaimo reissaa kavereiden/sukulaisten ja lasten kanssa lomilla ulkomaat ja kotimaassa. (Mies ystävällisesti kyllä rahoittaa reissut). Kotona sitten nukkuvat eri makuuhuoneissa. Ovat kuin kaverit, joilla sattuu olemaan lapsia. Tiedän, että vaimo siellä alkuun yritti, ja kävivätkin perheenä lasten ollessa ihan pieniä kylpylöissä, mutta nyt kaikki se on jäänyt. Nyt elävät noin. Kumpikin vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, joten kai se noinkin toimii🤷