Lue keskustelun säännöt.
Nauttiiko joku oikeasti superpuheliaiden ihmisten seurasta?
21.09.2024 |
Mulla on kaks kaveria, jotka ovat ihan superpuheliaita. Puhuvat valehtelematta TAUOTTA, ja kun pääsevät vauhtiin, äänensä kovenee lähestulkoon huutamiseksi, niin että korviini oikeasti välillä vihlaisee kipeästi.
Viime aikoina olen viettänyt eniten aikaa näiden kahden kanssa, ja diagnosoin itselleni jo ihmisvihan ja vahvan introverttiyden, kunnes vietin pitkästä aikaa eilen aikaa erään kolmannen kaverini kanssa. Joka oli välillä luontevasti hiljaa. Juteltiin, mutta ihan sopivalla, normaalilla puheäänellä, ja välillä oli ihan mukavalta tuntuvia muutaman sekunnin taukojakin. Tuntui ihanalta!
Ehkä en olekaan ihmisvihaaja, mun on vaan vaikea kestää pidemmän päälle superpuheliaita "huutajia"?
En tiedä lieneekö yleistäkin, sillä nämä kaksi ovat myös niitä, jotka kertovat kärsivänsä yksinäisyydestä...
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Hiukan huvittaa sellainen mielikuva, että kun nämä puhujia vihaavat kokoontuvat yhteen, kaikki istuvat hiljaa sohvan nurkassa ja pläräävät kännyköitä. Juodaan kahvit puhumatta, kuuluu vain nielaisujen ääniä. Sitten kaikki katsovat kelloa, ohoh, pitää lähteä. Sitten lähdetään, hei ny kaikille. Sitten kotoa päästyään tulee kaikilta whatsup viesti, että kiitos, olipa kiva tavata taas pitkästä aikaa.
No ,minäpäs pidän kivoista puheliaista ystävistäni ja puhun itsekin, ja kyllä meidän porukassa kaikki saavat myös oman puheenvuoron, ja tuossa ensimmäisessä kappaleessa kuvattu olisi minulle ihan kauhu tapaaminen. Omaan ystäväpiiriini ei kuulu yhtän tuppisuuta, onneksi elämässä voi valita ystävänsä.
On tosi outo kuvitelma sulla. Ei mene noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi tuollainen tuttu. Saattaa hölöttåä 4 tuntia putkeen pelkästään omla asioita tai ajatusten virtaansa.
Yleensä en itse jaksa nähdä häntä enää 4 kuukauteen tapaamisen jälkeen. Melkoinen energiasyöppö.
En vain tykkää. Suurin osa ihmisistä on juttuineen tylsiä ja suorastaan pakkopullaa. Harvassa on aidosti hauskat ja älykkäät henkilöt joiden jorinoista kiinnostuu.
Voin nauttia ekstrovertin ihmisen seurasta jos hän huomioi keskustelukumppaninsa ja osaa kysyä tämänkin asioista. Mutten nauti sellaisen puheliaan ihmisen seurasta, joka puhuu vain itsestään, eikä kunnon vuorovaikutusta ole.
Eräs Vappu P tulee mieleen, en jaksaisi päivääkään näitä duraceleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydelliset ihmiset taas lyttäämässä muita. Jokainen saa olla juuri se kuka on. Mua ei ahdista eikä häiritse erilaiset ihmiset.
Omien korvien välissä on ongelma,jos häiritsee.
Mee hoitoon!
Juurihan kerroin,että hoitoa tarvii nuo,jotka eivät kestä erilaisuutta. Mä olen kyllä kunnossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydelliset ihmiset taas lyttäämässä muita. Jokainen saa olla juuri se kuka on. Mua ei ahdista eikä häiritse erilaiset ihmiset.
Omien korvien välissä on ongelma,jos häiritsee.
Ei ole lyttäämistä. 😄
Älä suutu. Meitä on erilaisia ihmisiä.
Lyttäämistä nimenomaan. Ei hyväksytä ihmistä itsenään vaan täällä haukutaan ja arvostellaan kuinka ei kestetä eli lytätään. Jos ymmärrät lukemassa, niin kerroin,kuinka jokainen saa olla kuka on. Ei tarvi olla omaa paremmuutta täällä toitottamassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Superpuheliaat eivät todellisuudessa ole välttämättä kovin sosiaalisia. Usein hölöttävät omia asioitaan eikä heillä ole välttämättä sisäisiä rakenteita asioiden mielensisäiseen prosessointiin. Osa tarvitsee myös jatkuvaa ulkoista validointia tai silkkaa huomiota. Sitten se osa, joka imee energiaa muista.
Kova puhe voi olla stressireaktio ja paniikkikohtaus. Pitäisi antaa ihmisille rauha ja olla puhumatta yhteisissä tiloissa. Tosi moni superpuhuja häpeää sitä reaktiotaan myöhemmin.
On tosi alhaista jutella muille ja laukauista stressireaktio toisissa. Pitäisi ottaa vastuu ettei pakota muita puhumaan paljon ja superisti. Suurin osa ei halua puhua aina samoja juttujaan, kun ei keksi uutta viihdykettä toiselle. Ihminen ei ole mikään radio.
En helkkarissa. Mut pää ja ruumiskin väsyy totaalisesti sellaisten ihmisten seurassa. Aivan hemmetin raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuollainen tuttu. Saattaa hölöttåä 4 tuntia putkeen pelkästään omla asioita tai ajatusten virtaansa.
Yleensä en itse jaksa nähdä häntä enää 4 kuukauteen tapaamisen jälkeen. Melkoinen energiasyöppö.
Ymmärsit vinkin ja katoat. Hän kunnioittaa suuresti tekoasi ja mielestäni voisit joskus kokeilla ihan puolen vuoden taukoakin.
Hän tekee aina saman että katoat ja kun se toimii, niin aina kannattaa huutopuhua sinut kadoksiin suuressa stressissä. Sen energian voi oikein tuntea ja sinä tunnet sen energian katoamisena.
Se on puheeksi naamioitu hyökkäys. Mene pois on viesti.
Ryhmässä jatkuva puheliaisuus, toisten arvostelu, minäminä-tyyppi ja narsistisuus kulkevat usein käsi kädessä. Jotkut narsistit tosin eivät ole puheliaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En helkkarissa. Mut pää ja ruumiskin väsyy totaalisesti sellaisten ihmisten seurassa. Aivan hemmetin raskasta.
Tällöin heikomman ihmisen ainoa reaktio on vetäytyä alueelta.
Tosi monet naiset käyttää tätä keinoa heikkoon mieheen. Nalkutus ja huuto on sellaisia sosiaalisia keinoja karkoittaa ei toivottu henkilö alueelta.
Siinä väsyy ja se ottaa ihan hermostoon ja lihaksiin. Voimakkaat ihmiset kykenevät sitten aika pitkäänkin sietämään toisen meteliä ja ihan selvää uhkailua.
Täytyy osata myös kuunnella mitä toisella sanottavaa. Itse oon puhelias mutta osaan myös kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Superpuheliaat eivät todellisuudessa ole välttämättä kovin sosiaalisia. Usein hölöttävät omia asioitaan eikä heillä ole välttämättä sisäisiä rakenteita asioiden mielensisäiseen prosessointiin. Osa tarvitsee myös jatkuvaa ulkoista validointia tai silkkaa huomiota. Sitten se osa, joka imee energiaa muista.
Aivan, myös hiljainen voi olla sosiaalinen. Kuuntelee mikä on toisen sanoma, miettii ja ajoittaa oman puheensa oikein, keskittyy olennaiseen. Saman hengenvetoon, hiljainen voi myös olla kömpelö sosiaalisesti, eikä osaa kuunnella eikä myöskään puhua.
Jos fyysinen väkivalta olisi sallittua, niin sen pälpätyksen sijaan saattaisi lentää sarja nyrkinniskuja vasten kasvoja.
Ihan hyvä tavallaan, jos vaihtoehtona on pälpätys, eikä lentävät posliiniset lautaset tai kaulin.
t. Kiltti vaimoaan pelkäävä mies
Vierailija kirjoitti:
Eräs Vappu P tulee mieleen, en jaksaisi päivääkään näitä duraceleita.
Vappu varmaan osaa olla myös hiljaa uskoisin kotioloissa. Hänellä työ josasa pitää puhua. Tykkään VApusta.
Puhelimessa hankalaa jos toinen puhuu ja puhuu. Yritän kuunnella mutta puhun kyllä minäkin. Joudun välillä puhumaan päälle.
Tauotta puhuvat ovat todellisia energiasyöppöjä. Olet kuin traktorin alle jäänyt kun pääset näistä eroon.
Puhuvat aina itsestään. Harvoin kysyvät toiselta mitään. Jos onnistut sanomaan jotain kesken heidän puhemaratoninsa niin muutaman lauseen jälkeen keskeyttävät ja jatkavat omaa juttuaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisille ihmisille puhumalla hiljennetään toinen. Väinämöinen lauloi suohon.
Itämeren kansojen parissa puhumalla on yritetty myös hiljentää toinen, jo alkuunsa. Parhaiten se toimii kun puhuu päälle ja paljon. Silloin toinen tietää paikkansa ja hiljenee.
Kun korottaa ääntä, niin se on toinen merkki että olehan siinä jo.
Toinen keino on olla vain hiljaa. Pappikin hiljensi ihmiset kirkossa aikoinaan aloittamalla kovan saarnan. Sama perusta on itämeren kansojen johtajahahmoilla. Kovaa puhetta päälle ja karkoitetaan ei toivottu henkilö. Varmuudeksi voi karkoittaa muut ihan heti kovalla puheellaan. Näillä alueilla elää kansaa, joka ei puhetta paljoa tykkää kuunnellakaan.
Vaikeimpia on henkilöt jotka sietää pitkiä puheita ja ovat selvästi voimakkaita persoonia. On silti ilo imeä näistä energiaa, koska ovat voimakkaita ja nöyrästi kuuntelevat hyökkäysääniä sisuksiinsa.
Asetelma on selvä. Johtaja joka sanelee ja alamainen joka kuuntelee. Itämeren kansojen sosiaalinen tasapaino.
Superpuheliaat eivät todellisuudessa ole välttämättä kovin sosiaalisia. Usein hölöttävät omia asioitaan eikä heillä ole välttämättä sisäisiä rakenteita asioiden mielensisäiseen prosessointiin. Osa tarvitsee myös jatkuvaa ulkoista validointia tai silkkaa huomiota. Sitten se osa, joka imee energiaa muista.