Nauttiiko joku oikeasti superpuheliaiden ihmisten seurasta?

Vierailija kirjoitti:

Miksihän nämä pälpättäjät eivät hakeudu samankaltaisten seuraan?

Kukaan ei silloin kuuntelisi, vaan huutaisivat kilpaa päällekäin.

Riippuu ihmisestä. Joiltain puheliailta ihmisiltä se puhe tulee niin sujuvasti ja sanavalinnat ovat niin osuvia ja hauskoja, vaikka aihe itsessään ei niin kummoinen olisikaan, että sitä on helppo kuunnella. Ja jos kyseisellä ihmisellä on vielä hyvä ääni, niin mikäs sitä on kuunnellessa. 

Mutta sitten on myös niitä puheliaita ihmisiä, joista puhetta tulee taukoamattomana monotonisena virtana, eikä siinä ole mitään mielenkiintoista. Pelkkää äänenpitoa. Sellaisesta seurasta tekee vain mieli pois.

Jos ne edes puhuisi asioista, uutisista ja ilmiöistä, niin ei olisi ihan niin raskasta. Mutta yleensä nuo sosiaaliset pälpättäjät vain juoruavat muista. 

Muissa maissa ihmetellään suomalaisia, jotka haluavat viettää aikaa ystäviensä kanssa, mutta toivoo heidän olevan välillä hiljaa. 

Tunnen muutamia ja todellakin ovat jääneet tuttaviksi. Puhuvat kaikille samat jutut ja haluavat vain korvat kuulemaan niitä jaaritteluja jotka vaan kestää ja kestää. Toisen puhuessa alkavat pläräämään puhelinta kunnes alkavat puhumaan päälle minä sitä minä tätä tai kummin kaimojen juttuja vuodelta 82. Ovat niin sosiaalisia ja avoimia omasta mielestään, mutta kumma kyllä ystäviä ei yhtään. Miten edes tällaisen ihmisen kanssa voi ystävystyä, jos dialogia ei ole? 

Vierailija kirjoitti:

Täydelliset ihmiset taas lyttäämässä muita. Jokainen saa olla juuri se kuka on. Mua ei ahdista eikä häiritse erilaiset ihmiset. 

Omien korvien välissä on ongelma,jos häiritsee. 

Mee hoitoon!

En jaksa sellaista. Välillä voi olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Täydelliset ihmiset taas lyttäämässä muita. Jokainen saa olla juuri se kuka on. Mua ei ahdista eikä häiritse erilaiset ihmiset. 

Omien korvien välissä on ongelma,jos häiritsee. 

Ei ole lyttäämistä. 😄

Älä suutu. Meitä on erilaisia ihmisiä.

Riippuu ihan siitä, puhuuko järkevästi vai kaataako vaan pahan olonsa likasankoa toisten korviin. Minuuttien mittaiset vuodatukset siitä, miten puhujan oman elämän mokailut ovat kaikki muiden syytä ovat rasittavia kuulijoiksi pakotetuille. Samoin kuin loputon omakehu hyödyttömillä suorituksillaan, kuten "olen tälläkin viikolla harjoittanut liikuntaa niin ja niin paljon, pystyisitkö itse samaan?"

Mulla ilmeni tuota superpuheliaisuutta kun istuin neljä vuotta vankilassa ja en puhunut sanaakaan. Niin vapautuessa alkoi tulla paljon asiaa suusta ja aika aggressiiviseen sävyynkin. Siinä muut hiljeni ja minä sanoin painavan sanan kuulolle.

Neljän vuoden puhumattomuus teki sen. En aikaisemmin edes ollut kovin puhelias. Enemmänkin sellainen tyypillinen elokuvien vähäpuheinen sankarihahmo, jota kaikki ihailee.

Yksi puheenaihe päättäjille on se miten hiljaisia jotkut ovat. Ottavat sen syyllistävästi esille myös päin naamaa. Harvemmin olen hiljaisten kuullut sanovan mitään loputtomista typeristä jutuista ja pyytänyt toista olemaan hiljaa. Puheliaille tällainen törkeä halventava toisen vääränlaiseksi tekevä kommentointi ei tunnu olevan ongelma. Hehän ovat mielestään aina oikeassa joten...

Jos osaavat antaa suunvuoron muillekin ja jutut on kiinnostavia niin nautin kovasti. Olen itse suht hiljainen introvertti, jota ei haittaa myöskään hiljaiset hetket. Tylsät jutut ja oman navan ympärillä keikkuva mieli haittaa enemmän kuin puheen pieni tai suuri määrä

Nautin. Suurin osa ystävistäni on muualta kuin suomesta.

Yksinäinen ja superpuhelias voi olla myös introvertti ja ihmisvihaaja.

Suurin kärsimys yksinäisyydessä on se että nauttii siitä, mutta sen haitat myös puskee esiin.

Yksi merkki on superpuhe, kun on viikkoja viettänyt hiljaisuudessa ja altistuu puheelle, niin puhe saattaa lähteä käyntiin stressireaktion tavoin. Itse  puhujaa saattaa vituttaa toisen läsnäolo, niin paljon että volyymi kasvaa. Tämä tulee hyvin automaattisesti, jos on ihmisvihaaja. Joka väliin voi heittää kovaäänisen:

-NIIN!

-NIIIN!

Tyhjiin koloihin niiniä. Se on hyvä keino. Toinen on joo tai TOTTA, TOTTA. Totta taitaa olla nykyään muotia täytteenä keskusteluissa.

Superpuhuja hyvin harvoin nauttii itse keskustelusta. Se on vain teatteria, koska keskustelu ja sosialisointi on yhdentekevää. Olisi järkevämpää toiselta olla aloittamatta keskustelua lainkaan ja pitää päänsä kiinni. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutamia ja todellakin ovat jääneet tuttaviksi. Puhuvat kaikille samat jutut ja haluavat vain korvat kuulemaan niitä jaaritteluja jotka vaan kestää ja kestää. Toisen puhuessa alkavat pläräämään puhelinta kunnes alkavat puhumaan päälle minä sitä minä tätä tai kummin kaimojen juttuja vuodelta 82. Ovat niin sosiaalisia ja avoimia omasta mielestään, mutta kumma kyllä ystäviä ei yhtään. Miten edes tällaisen ihmisen kanssa voi ystävystyä, jos dialogia ei ole? 

Ei ne halua ystävystyä. Koko pälpätys on teatteria että jättäisit rauhaan ihmisen. Miksi ei voi olla hiljaa ja avaat oven jossa on pälpätystä sinulle, joka et osaa olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Muissa maissa ihmetellään suomalaisia, jotka haluavat viettää aikaa ystäviensä kanssa, mutta toivoo heidän olevan välillä hiljaa. 

Ulkkari vaihtari kertoi kerran että suomalainen oli raivostunut pälpätyksestä ja iskenyt puukon tuvan pöytään ja pyytänyt sailenssia van moment.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, puhuuko järkevästi vai kaataako vaan pahan olonsa likasankoa toisten korviin. Minuuttien mittaiset vuodatukset siitä, miten puhujan oman elämän mokailut ovat kaikki muiden syytä ovat rasittavia kuulijoiksi pakotetuille. Samoin kuin loputon omakehu hyödyttömillä suorituksillaan, kuten "olen tälläkin viikolla harjoittanut liikuntaa niin ja niin paljon, pystyisitkö itse samaan?"

Läskejä harmittaa kun ei jaksa urheiluponnistuksiin.

Se on pieni vinkki että suoristat ruotos ja lähdet pururadalle ja sitä kautta salille nostelemaan rautaa.

Hiukan huvittaa sellainen mielikuva, että kun nämä puhujia vihaavat kokoontuvat yhteen, kaikki istuvat hiljaa sohvan nurkassa ja pläräävät kännyköitä. Juodaan kahvit puhumatta, kuuluu vain nielaisujen ääniä. Sitten kaikki katsovat kelloa, ohoh, pitää lähteä.  Sitten lähdetään, hei ny kaikille. Sitten kotoa päästyään tulee kaikilta whatsup viesti, että kiitos, olipa kiva tavata taas pitkästä aikaa.

No ,minäpäs pidän kivoista puheliaista ystävistäni ja puhun itsekin, ja kyllä meidän porukassa kaikki saavat myös oman puheenvuoron,  ja tuossa ensimmäisessä  kappaleessa kuvattu olisi minulle ihan kauhu tapaaminen. Omaan ystäväpiiriini ei kuulu yhtän tuppisuuta, onneksi elämässä voi valita ystävänsä.

Yksinkertaisille ihmisille puhumalla hiljennetään toinen. Väinämöinen lauloi suohon.

Itämeren kansojen parissa puhumalla on yritetty myös hiljentää toinen, jo alkuunsa. Parhaiten se toimii kun puhuu päälle ja paljon. Silloin toinen tietää paikkansa ja hiljenee.

Kun korottaa ääntä, niin se on toinen merkki että olehan siinä jo.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan huvittaa sellainen mielikuva, että kun nämä puhujia vihaavat kokoontuvat yhteen, kaikki istuvat hiljaa sohvan nurkassa ja pläräävät kännyköitä. Juodaan kahvit puhumatta, kuuluu vain nielaisujen ääniä. Sitten kaikki katsovat kelloa, ohoh, pitää lähteä.  Sitten lähdetään, hei ny kaikille. Sitten kotoa päästyään tulee kaikilta whatsup viesti, että kiitos, olipa kiva tavata taas pitkästä aikaa.

No ,minäpäs pidän kivoista puheliaista ystävistäni ja puhun itsekin, ja kyllä meidän porukassa kaikki saavat myös oman puheenvuoron,  ja tuossa ensimmäisessä  kappaleessa kuvattu olisi minulle ihan kauhu tapaaminen. Omaan ystäväpiiriini ei kuulu yhtän tuppisuuta, onneksi elämässä voi valita ystävänsä.

Erikoinen mielikuva.