Lapsi ei saa lähetettä ADHD-tutkimuksiin ennen kuin perheen arkirutiinit on katsottu kuntoon

Lasten pitää liikkua enemmän. Ei kun ouihin kiipeilemään.

Kivisotakin on terveellinen harrastus.

"Aikuisena sitä sun tyttöä ei sitten kiinnosta töissä käyminenkään tuolla hyysäämisellä. Mitä jos kuitenkin kasvattaisin sen lapsesi niin, että kertoisit että kaikki tekeminen ei ole mielekästä, mutta pakko tehdä. Ei tuo mitään adhd:ta ole. Haluat lääkitä lapsesi turraksi. Mahtavaa."

Mihin tuo vastauksesi perustuu? Ei ainakaan mihinkään tietoihin mitä minä olen antanut.

Lasta kasvatetaan ja vaaditaan kotitehtävien teko. Eikä pelkästään vaadita, vaan niissä autetaan lasta - ei siis tehdä hänen puolestaan, vaan selitetään mitä niissä pitäisi tehdä. Lapsen keskittyminen ei vain tahdo riittää ohjeiden vastaanottamiseen, vaan suurempi osa ajasta menee itkeskelyyn tai puheenaiheiden vaihtamiseen pois kotitehtävistä. Kotitehtävien tekoon voi sitten mennä helposti 3h sekä lapsen että vanhempien aikaa, vaikka tavanomainen lapsi tekisi ne 15-30 minuutissa lähes itsenäisesti.

Tiedän, seuraavaksi sanot, että lapsi on vain tyhmä, niin kuin vanhempansakin, jotka eivät osaa kasvattaa eivätkä opettaa. Kyse ei ole siitä, vaan siitä, että lapsella on tarkkavaisuushäiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli oppilaana poika, joka nuokkui kaikki tunnit kaikissa oppiaineissa. Hän pelasi yleensä aamuneljään. Vanhemmat voimattomia. Kaikki opiskelu oli täysin näennäistä. Palavereja pidettiin mutta poikaa ei saatu nukkumaan ajoissa. Addiktio ilmeisesti niin syvä. Jos sai uuden pelin, oli pari päivää poissa koulusta pelaamassa sitä. Mitä tällaisille pitäisi tehdä? Vievät aikaa ja voimavaroja.

No voin suoraan sanoa, että kun meillä oli rutinaa peliajoista, kannoin konsolin viikoksi työpaikkani sosiaalitilojen lokeroon lukkojen taakse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko nro 120 tosiaan, että kirjaindiagnoosien puute on ihan kokonaan hänen erinomaisen vanhemmuutensa ansiota? 

En ajattele. 

Olen tehnyt kasvatuksessani monta virhettä mutta perusasiat ja maalaisjärki on auttanut meitä (ja kaikkia tuntemiamme perheitä) selvästi koska kenelläkään ei ole diagnoosia eikä edes epäilyä sellaisesta.

En usko tuohon periytyvyyteen koska aiemmin (60-luvulta vuoteen 2015 suunnilleen) näitä käytöshäiriöisiä oli 1-2 esim 500 oppilaan koulussa. Hyvin ovat siinneet jos nyt jo joka 3 on kirjolla!!

Syy on ihan muualla! Älylaitteet, lepsut vanhemnat, rajattomuus, valmisruuat, mätön kemikaalit jne

 

Eli ajattelet tosiaan, että maalaisjärjen käyttö on vaikuttanut siihen, että

 

Minut heitettiin todella vilkkaana ja keppostelevana nuorena tarkkiksella 80-luvun lopulla, pois silmistä. Siitä sitten ammattikouluun metallilinjalle, jossa englanninopettaja sanoi, ettet kuulu tänne, olet älykäs nuori. Ensimmäinen ihminen, joka loi uskoa minuun koskaan. Muille olin ongelmatapaus, en koskaan pystynyt keskittymään mihinkään. Siitä pitkän tien kautta ylioppilaaksi ja päälle kaksi yliopistotutkintoa.

Aikuisena sain adhd-diagnoosin(vuosi oli 2009) viiden vuoden tutkimusten jälkeen. Elämä on ollut todella paljon helpompaa sen jälkeen, voinut oikeasti työstää asioita. 

 

Olisipa apua ollut jo silloin 80-luvun puolella. Tämän vuoksi itse en pidä vähättelijöist, ja näistä jotka sanovat että reipastumalla kaikki paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko nro 120 tosiaan, että kirjaindiagnoosien puute on ihan kokonaan hänen erinomaisen vanhemmuutensa ansiota? 

En ajattele. 

Olen tehnyt kasvatuksessani monta virhettä mutta perusasiat ja maalaisjärki on auttanut meitä (ja kaikkia tuntemiamme perheitä) selvästi koska kenelläkään ei ole diagnoosia eikä edes epäilyä sellaisesta.

En usko tuohon periytyvyyteen koska aiemmin (60-luvulta vuoteen 2015 suunnilleen) näitä käytöshäiriöisiä oli 1-2 esim 500 oppilaan koulussa. Hyvin ovat siinneet jos nyt jo joka 3 on kirjolla!!

Syy on ihan muualla! Älylaitteet, lepsut vanhemnat, rajattomuus, valmisruuat, mätön kemikaalit jne

 

Eli ajattelet tosiaan, että maalaisjärjen käyttö on vaikuttanut siihen, että

Ja 70-90 luvulla nuo vilkkaammat olivat muiden mukana. Ei tehty numeroa, mukana roikkuivat. Itse olin koulussa hyvin vilkas ja levoton koska en jaksanut keskittyä ja esim kielioppivoittoinen kieltenopiskelu oli ihan hepreaa. Todistus oli huono, pääsin kuitenkin ylioppilaaksi C:n papereilla.

Puhun nykyään 5 kieltä ja olen menestynyt työuralla. Palikkatesteissä yllättäin 5% parhaiden joukossa eli älyssä ei mitään vikaa. 

Jos minut olisi diagnosoitu ja lääkitty en varmasti olisi päässyt näin pitkälle. Olisin jämähtänyt ja "tyytynyt" diagnoosiin ja sen antamaan mirlikuvaan.

Olisipa apua ollut jo silloin 80-luvun puolella. Tämän vuoksi itse en pidä vähättelijöist, ja näistä jotka sanovat että reipastumalla kaikki paranee

tässä hyvä esimerkki defenssistä: kukaan ei ole sanonut että reipastu. On sanottu että liiku, nuku , syö ajallaan. Ei kuulla mitä sanotaan!

Jos ammattikoulun englanninopettaja sanoo oppilaalleen, että et kuulu tänne koska olet älykäs, niin eikö hän silloin nimenomaan vähättele kaikkia muita oppilaitaan?

Ymmärrän kyllä, että jokainen kaipaa kannustavia kokemuksia. Mutta miksi sen adhd-tyypin elämän ratkaisevan käänteen pitäisi olla että joku kertoo, kuinka muut ovat tyhmiä, sinä et. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiraskas liikunta auttaa masennukseen, huippu-urheilulla taas on yhteys monenlaisiin mielenterveysongelmiin. Voisi sanoa että ei kai järkevä ihminen edes ryhdy huippu-urheilijaksi.

Kohtuus kaikessa, vaikka aivokemiat miten huutaisivat kohtuuttomuutta.

 

 

Tutkimuksia kehiin huippu-urheilun aiheuttamista mielenterveysongelmista, ihan sen liikunnan tasolta, ei valmennusmenetelmien tai paineen takia ilmaantuneiden puolta. Uskomatonta, mitä sontaa ihmiset heittelevät maallikkoina

Huippu-urheilu edellyttä armotonta täydellisyyden tavoittelua; mikään jo saavutettu ei riitä, vaan "aina on varaa - ja pitää! - parantaa".

Tämän totean maalaisjärjellä.

Päälle tulee vielä valmennustyylin aiheuttamat haasteet ja paineet rahoittajien puolelta. Normaali elämä kavereineen ja illanviettoineen pitää unohtaa. Harvan huippu-urheilijan pää ja kroppa kestää.

Vierailija kirjoitti:

"Aikuisena sitä sun tyttöä ei sitten kiinnosta töissä käyminenkään tuolla hyysäämisellä. Mitä jos kuitenkin kasvattaisin sen lapsesi niin, että kertoisit että kaikki tekeminen ei ole mielekästä, mutta pakko tehdä. Ei tuo mitään adhd:ta ole. Haluat lääkitä lapsesi turraksi. Mahtavaa."

Mihin tuo vastauksesi perustuu? Ei ainakaan mihinkään tietoihin mitä minä olen antanut.

Lasta kasvatetaan ja vaaditaan kotitehtävien teko. Eikä pelkästään vaadita, vaan niissä autetaan lasta - ei siis tehdä hänen puolestaan, vaan selitetään mitä niissä pitäisi tehdä. Lapsen keskittyminen ei vain tahdo riittää ohjeiden vastaanottamiseen, vaan suurempi osa ajasta menee itkeskelyyn tai puheenaiheiden vaihtamiseen pois kotitehtävistä. Kotitehtävien tekoon voi sitten mennä

Mitä sitten? Siitäkin voi kehittyä ja kasvaa pois. Mutta toki lääkkeet on helpompi ratkaisu...

Mulla kuulemma on 'patologista vaatimusten välttelyä'.

Tämä tosin alkoi vasta sitten, kun minut oli vaatimuksilla ajettu piippuun. Krooninen burnout ja erittäin huono stressinsieto.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kuulemma on 'patologista vaatimusten välttelyä'.

Tämä tosin alkoi vasta sitten, kun minut oli vaatimuksilla ajettu piippuun. Krooninen burnout ja erittäin huono stressinsieto.

 

Joo PDA ei vaan ala yhtäkkiä, vaan on synnynnäinen ominaisuus. Kuormitustaso vaikuttaa kuitenkin paljon siihen, miten voimakkaana se vaatimusten välttely esiintyy. 

Synnyin 70luvulla. MInulla on kaksi sisarusta ja meillä oli sama kasvatus sekä  tiukat säännöt,milloin mentiin syömään ja milloin nukuttiin jne. Harrastin ratsastusta.

SILTI minä olin se joka ei oppinut,osannut,ymmärtänyt,se joka sähläsi ja puhui liikaa. Kävin ekaluokan uudestaan,vitosella heitettiin tarkkikselle jossa opin vain kiroilemaan ja tupakoimaan.

ADHD-diagnoosi 33vuotiaana selitti hyvin paljon. Kunpa vain olisin saanut diagnoosin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Aikuisena sitä sun tyttöä ei sitten kiinnosta töissä käyminenkään tuolla hyysäämisellä. Mitä jos kuitenkin kasvattaisin sen lapsesi niin, että kertoisit että kaikki tekeminen ei ole mielekästä, mutta pakko tehdä. Ei tuo mitään adhd:ta ole. Haluat lääkitä lapsesi turraksi. Mahtavaa."

Mihin tuo vastauksesi perustuu? Ei ainakaan mihinkään tietoihin mitä minä olen antanut.

Lasta kasvatetaan ja vaaditaan kotitehtävien teko. Eikä pelkästään vaadita, vaan niissä autetaan lasta - ei siis tehdä hänen puolestaan, vaan selitetään mitä niissä pitäisi tehdä. Lapsen keskittyminen ei vain tahdo riittää ohjeiden vastaanottamiseen, vaan suurempi osa ajasta menee itkeskelyyn tai puheenaiheiden vaihtamiseen pois kotitehtävistä. Kotitehtävien tekoon voi sitten mennä

Mitä sitten? Siitäkin voi kehittyä ja kasvaa pois. Mutta toki lääkkeet on helpompi ratkaisu

Tarkkaavaisuushäiriöstä voi kasvaa pois? Tässähän tulee uutta tietoa sellaista vauhtia, että häiriöttömälläkin on vaikeuksia kestää perässä.

Minulle ne lääkkeet ovat täysin toisarvoinen asia ja jos saisin yksin päättää, en varmaa niitä ainakaan vielä edes kokeilisi.

Virallinen diagnoosi olisi siksi hyvä saada, että se varmaan öljyäisi tukitoimien saamista koulusta, olisi viesti opettajille, että kyseisen lapsen kanssa on odotettavissa haasteita ja mahdollistaisi toimintaterapian saamista yms. Toki sekin on hyvä, että tarvittaessa lääkkeitäkin voi kokeilla, jos muuten tuntuu tie nousevan pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti "arkirutiinit katsoo" joku valveutunut toimintaterapeutti, joka osaa laittaa eteenpäin päin tiedon myös vanhempien ADHD-tutkimustarpeesta, sillä ADHD on voimakkaasti periytyvää ja esiintyy yleensä useammalla saman perheen jäsenellä. 

T: keskiluokkainen työssäkäyvä äiti joka ei saanut arkirutiineitaan kuntoon

Silti väitän, että valtaosa tuota diagnoosia lapselleen toivova vanhempi ei vaan pärjää sen lapsen kanssa ja haluaa lääkitä lapsen hiljaiseksi. Vaikka asia korjaantuisi laittamalla ne arkirutiinit kuntoon.

Mitähän lääkettä mahdat tarkoittaa? ADHD-lääke ei tepsi kuin adhd-lapsiin.

Me pärjätään loma-aikoina tosi hyvin ADHD lasten kanssa. Itse olen sitä mieltä, että nimenomaan koulut ei tue tarpeaksi näitä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleeko nro 120 tosiaan, että kirjaindiagnoosien puute on ihan kokonaan hänen erinomaisen vanhemmuutensa ansiota? 

En ajattele. 

Olen tehnyt kasvatuksessani monta virhettä mutta perusasiat ja maalaisjärki on auttanut meitä (ja kaikkia tuntemiamme perheitä) selvästi koska kenelläkään ei ole diagnoosia eikä edes epäilyä sellaisesta.

En usko tuohon periytyvyyteen koska aiemmin (60-luvulta vuoteen 2015 suunnilleen) näitä käytöshäiriöisiä oli 1-2 esim 500 oppilaan koulussa. Hyvin ovat siinneet jos nyt jo joka 3 on kirjolla!!

Syy on ihan muualla! Älylaitteet, lepsut vanhemnat, rajattomuus, valmisruuat, mätön kemikaalit jne

 

Eli ajattelet tosiaan, että m

Edelleenkään pelkkä ylivilkkaus ei tarkoita ADHD:ta ja toisaalta adhd on hyvin paljon muutakin. Hienoa, että olet pärjännyt. Minä en pärjännyt. Tiesin kyllä aina, ettei se älystä ollut kiinni. Kun sain lääkityksen, olen suorittanut muun muassa korkeakoulututkinnon ja edennyt työelämässä huimaa vauhtia. Ilman diagnoosia ja lääkitystä tämä ei olisi onnistunut. 

Kuulostaa periaatteessa hyvältä linjaukselta, mutta toivottavasti tuo ei hidasta prosessia, jos tarvitsee muutakin apua. Usein nepsyys juuri aiheuttaa uniongelmia, aistiyliherkkyydet vaikeuttavat syömistä jne. Osa vanhemmista yrittää kaikkensa ja on todellakin nähnyt vaivaa arkirutiinien kanssa. Rutiinien tökkiminen on itsessään usein iso nepsyoire. Tällöin tuntuisi oudolta "mennä varmistamaan, että rutiinit ovat kunnossa" - eiväthän ne ole, kun siksi apua ja ehkä diagnoosiakin haetaan! Mutta oikein toteutettuna voi olla hyvä muutos.

Se, että kotona ollaan lomalla 2-4 lapsen kanssa viettämässä kivaa vapaa-aikaa, on täysin eri asia kuin se, että ollaan koulussa 25 oppilaan ryhmässä yhden aikuisen kanssa harjoittelemassa jotain uutta asiaa. Siinä on ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti "arkirutiinit katsoo" joku valveutunut toimintaterapeutti, joka osaa laittaa eteenpäin päin tiedon myös vanhempien ADHD-tutkimustarpeesta, sillä ADHD on voimakkaasti periytyvää ja esiintyy yleensä useammalla saman perheen jäsenellä. 

T: keskiluokkainen työssäkäyvä äiti joka ei saanut arkirutiineitaan kuntoon

Silti väitän, että valtaosa tuota diagnoosia lapselleen toivova vanhempi ei vaan pärjää sen lapsen kanssa ja haluaa lääkitä lapsen hiljaiseksi. Vaikka asia korjaantuisi laittamalla ne arkirutiinit kuntoon.

 

 

Mitähän lääkettä mahdat tarkoittaa? ADHD-lääke ei tepsi kuin adhd-lapsiin.

Kyllähän kovasti puhutaan, miten tuolla ulkomailla yliopisto-opiskelijat käyttäisivät älylääkkeitä suurissa määrin suorituksiensa parantamiseen. Niin että kai ne toimivat yhtä lailla terveillä lapsilla kuin aikuisillakin, toinen juttu taas se, parantavatko ne oikeasti oppimistuloksia vai vain itsetuntoa. Mutta samahan se on, jos tulokset paranevat. 

Lääke on aina lääke, joten turhaa niitä ei kannata popsia minkään paremman suorituksen perässä. Pieni pilleri on täynnä kemikaaleja ja ne vaikuttavat ihmiseen. Kaikki lääkkeet kuormittavat maksaa. Lapsen maksa rasittuu helpommin kuin aikuisen.

Kannatan ehdottomasti rutiinien laittamista kotona kuntoon ennen lääkitsemisen aloittamista. Jos rutiinit auttavat, se on mahtava asia.