Miksi et pidä ryhmäjumpista?

Anorektikot, joita tuntuu mahtuvan yksi joka jumppaan.

Vierailija kirjoitti:

"Minä en pidä melun ja huudon ja epäesteettisyyden takia."

Melun ja huudon ymmärrän, mutta epäesteettisyys? Minkä epäesteettisyys? Et halua jumpassa katsella jotakin, joka on sinusta rumaa? Mikä?

Oma syyni olla pitämättä ryhmäjumpista on se, että tykkään yleensä enemmän yksilölajeista, mieluummin ihan yksin omassa rauhassa liikkumisesta. Lisäksi liikun mieluummin ulkona kuin sisätiloissa, oli sää mikä hyvänsä. Jumppa ei muutenkaan ole minun juttuni yhtään, vaikka se olisi hyvää ja monipuolista liikuntaa.

Joskus kävin jollain sellaisella ryhmäliikuntatunnilla, jossa jumppa mukaili jonkinlaisia itsepuolustus- tai taistelulajeja (?) ja jossa soi raskas musiikki. En muista, miksi sitä tuntia kutsuttiin, joku combat... jotakin? Se oli yllättävän hauskaa, oli tosi vauhdikasta ja syke nousi hurjiin lukemiin, tunnin lopussa läähätin ja hikoilin kuin virtahepo ja olin aivan todella puhki.

Sellaiseen voisin ehkä m

Epäesteettisyys: jumppalaisia ei useinkaan voi ihan ammattitanssijoiksi sanoa, joten heidän soheltamisensa on epäesteettistä, kuten olisi varmasti minunkin. Lisäksi esim.hikiläiskät ja se, että moni ei ymmärrä peittää takalistoaan, ja jotkut paljastelevat jumpatessa esim. napa näkyvillä. Jo mainittu äänimaailma on myös osa epäesteettisyyttä. Ja jo ihan treenivaatteet ovat epäesteettisiä kirjavuudessaan. Lista on loputon. Ap

Ohjaaja huudattaa musiikkia liian kovalla. Ja vielä huutaa päälle mikrofoniinsa.

Vierailija kirjoitti:

Anorektikot, joita tuntuu mahtuvan yksi joka jumppaan.

Kaupungissamme on yksi, joka lenkkeilee, mutta olen käynyt salilla vuosia enkä ole nähnyt yhtään. Ehkä heillä ei ole voimia käydä salilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minä en pidä melun ja huudon ja epäesteettisyyden takia."

Melun ja huudon ymmärrän, mutta epäesteettisyys? Minkä epäesteettisyys? Et halua jumpassa katsella jotakin, joka on sinusta rumaa? Mikä?

Oma syyni olla pitämättä ryhmäjumpista on se, että tykkään yleensä enemmän yksilölajeista, mieluummin ihan yksin omassa rauhassa liikkumisesta. Lisäksi liikun mieluummin ulkona kuin sisätiloissa, oli sää mikä hyvänsä. Jumppa ei muutenkaan ole minun juttuni yhtään, vaikka se olisi hyvää ja monipuolista liikuntaa.

Joskus kävin jollain sellaisella ryhmäliikuntatunnilla, jossa jumppa mukaili jonkinlaisia itsepuolustus- tai taistelulajeja (?) ja jossa soi raskas musiikki. En muista, miksi sitä tuntia kutsuttiin, joku combat... jotakin? Se oli yllättävän hauskaa, oli tosi vauhdikasta ja syke nousi hurjiin lukemiin, tunnin lopussa läähätin ja hikoilin kuin virtahepo ja olin aiva...

Epäesteettisyys: jumppalaisia ei useinkaan voi ihan ammattitanssijoiksi sanoa, joten heidän soheltamisensa on epäesteettistä, kuten olisi varmasti minunkin. Lisäksi esim.hikiläiskät ja se, että moni ei ymmärrä peittää takalistoaan, ja jotkut paljastelevat jumpatessa esim. napa näkyvillä. Jo mainittu äänimaailma on myös osa epäesteettisyyttä. Ja jo ihan treenivaatteet ovat epäesteettisiä kirjavuudessaan. Lista on loputon. Ap

Kiitos tarkennuksesta! Omat kokemukseni ryhmäjumpista ovat yli vuosikymmenen takaa, ja tuo mainitsemani rääkkijumppa, joka oli ainoa, jota siedin, oli sellainen, jossa tuommoisiin asioihin ei olisi ehtinyt kiinnittää huomiota. :D Itse ajattelen, että jos menisin ryhmäliikuntatunnille, menisin sinne liikkumaan enkä katselemaan muita liikkujia. Äänten epäesteettisyydelle ei toki mitään voi, ellei jumppaa Peltorit päässä.

Vierailija kirjoitti:

Ohjaaja huudattaa musiikkia liian kovalla. Ja vielä huutaa päälle mikrofoniinsa.

Ohjaajien täytyy olla jotain alieneitä, että pystyvät olemaan tuollaisessa ympäristössä ja huutamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään ryhmäliikunnasta siksi, että siellä ei tarvitse ajatella itse mitään. Tekee vaan niin kuin käsketään, on ihanaa kun voi heittää aivot narikkaan, kun on joutunut ensin koko päivän ajattelemaan töissä. Olen käynyt vuosikaudet ohjatussa kuntosalicircuitissa, jossa saa hyviä vinkkejä tekniikkaan, alkulämmittelyihin, venytyksiin jne. Näitä voi hyödyntää sitten, kun käy itsenäisesti salilla. Tuolla jumpassa ei ainakaan ole melua, kukaan ei huuda, piereskele, eikä juuri haisekaan, vaikka hiki lentää, esteettisyyskin on katsojan silmissä.

Eipä joku lenkki tai salikaan aivoja pahemmin rasita.

Ei rasitakkaan, mutta silti on eri asia mennä ohjattuun jumppaan kuin jumpata itsenäisesti. Vaikka käyn yksinkin salilla ja teen siellä ohjelman mukaan, joudun miettimään sopivat lämmittelyt, seuraamaan niitä ohjeita, pitämään huolen tauoista, lisäksi pitää seurata muita salilla liikkujia mitkä laitteet ja paikat on vapaana ja tarvittaessa sitten taas lennosta soveltaa ja miettiä korvaavia liikkeitä, jos joku laite vaan on koko ajan varattu, miten loppuverryttelen jne. Ohjatussa circuitissa teen vaan mitä ohjaaja käskee. Toki voihan salillekin mennä vaan tekemään mitä sillä kertaa huvittaa, mutta se ei ole sellaista treeniä mitä itse haluan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Sali on liian täynnä. Ärsyttävää hyppiä ja tehdä askellussarjoja kun ei ole kunnolla tilaa. Lisäksi vielä ne fanaattisimmat jumppaajat vahtivat haukkana omaa tilaansa ja jos eksyt askeleenkin heidän reviirilleen, tulevat työntämään sinut pois (kokemusta on, Töölö).

Anna palautetta salille, että kyseisen tunnin osallistujamäärää pitää pienentää. Se on mahdollista. Ymmärrän senkin, jos huomautetaan liian lähelle tulemisesta. Jos tunnilla on vaikka potkuja tai nopeita liikkeitä sivusuuntaan, olet itse vaarassa saada osuman. Se fanaattinen jumppaaja haluaa tehdä omanlaisensa treenin ja haluaa tehdä vauhdilla ja tehokkaasti, ilman että pitää varoa koko ajan liian lähellä olevaa.

Vierailija kirjoitti:

Ohjaaja huudattaa musiikkia liian kovalla. Ja vielä huutaa päälle mikrofoniinsa.

Saa ja pitää pyytää hiljentämään jos on liian kovalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sali on liian täynnä. Ärsyttävää hyppiä ja tehdä askellussarjoja kun ei ole kunnolla tilaa. Lisäksi vielä ne fanaattisimmat jumppaajat vahtivat haukkana omaa tilaansa ja jos eksyt askeleenkin heidän reviirilleen, tulevat työntämään sinut pois (kokemusta on, Töölö).

Anna palautetta salille, että kyseisen tunnin osallistujamäärää pitää pienentää. Se on mahdollista. Ymmärrän senkin, jos huomautetaan liian lähelle tulemisesta. Jos tunnilla on vaikka potkuja tai nopeita liikkeitä sivusuuntaan, olet itse vaarassa saada osuman. Se fanaattinen jumppaaja haluaa tehdä omanlaisensa treenin ja haluaa tehdä vauhdilla ja tehokkaasti, ilman että pitää varoa koko ajan liian lähellä olevaa.

Kaikkihan siellä varmaan haluavat tehdä vauhdilla ja tehokkaasti. Ei tulisi silti mieleenkään alkaa urputtaa toiselle siitä, että tämä tulee minun reviirilleni. Hyvässä ilmapiirissä liikkuminenkin on hauskempaa ja tehokkaampaa. Fanaattisuus ei yleensä edistä hyviä asioita.

Palautetta voi toki antaa liian suurista ryhmistä.

Ryhmäjumpissa käyvät ovat oma ihmislajinsa. Aika kovaäänisiä ja räikeitä.

Kiitos kouluaikaisten liikuntatuntien, EI KOSKAAN ENÄÄ RYHMÄLIIKUNTAA. Se tunne, kun olet viimeisenä siellä pesäpallojoukkueen valinnassa tai se vitutus, mikä tuli kun opettaja työnsi vaatteet päällä suihkuun tai se... (tämä tuli nyt varmaan selväksi). Ammun itseäni ennemmin polveen, kun osallistun "jumppatunnille". 

En tykkää jos siellä on tuttuja. En ole niin letkeä että jumppaisin ja tanssisin tuttujen nähden. Meillä oli tyky-päivässä jumppa ja minä jäin mielelläni tekemään kyseisenä päivänä rästihommia ja pitämään toimistoa pystyssä. 

En osaa mitään, olen älyttömän jäykkä, vaikka miten venyttelisin, en pysy rytmissä, vasen ja oikea menevät sekaisin, en opi yksinkertaisimpiakaan askelsarjoja, käsien ja jalkojen koordinaatio ei onnistu millään, tasapaino on surkea - en siis halua mennä nolattavaksi.

Minulle tulee "ryhmäjumpasta" mieleen joku aerobic-tunti sisätiloissa, ja sellaiseen voisin mennä, tosin en nyt kun koronatartunnat ovat taas nousussa. Haluaisin kyllä olla takarivissä. Joidenkin uusien liikkeiden oppiminen vie minulta hetken, mutta opin ne kyllä lopulta.

Ryhmäliikunnasta puheen ollen, mieluummin osallistuisin sellaiseen patikointiryhmään, joka kokoontuu kerran viikossa ja kävelee reippaasti vaikka pururadoilla. Sellainen olisi ihan ok, kunhan siinä saisi olla hiljaa ja kuunnella muiden juttelua. Pointtina ei siis olisi sosiaalinen vuorovaikutus, vaan reipas liikkuminen. Jossain terveellisistä elämäntavoista kertovassa brittidokkarissa oli sellainen patikointiporukka ja se vaikutti kivalta.

Ryhmäliikunta on minulle todella ankea kokemus. Ihmisiä on liikaa samassa tilassa. Äänet ja hajut häiritsevät. Jonkinlaista kanssakäymistä oletetaan. Pahimmassa tapauksessa joutuu tekemään pariharjoituksia jonkun kanssa. Musiikkia tai äänenvoimakkuutta ei voi itse valita. Koskaan ei ole sellainen tunne, että jakaisi liikunnan iloa tai jotenkin kuuluisi joukkoon. Samassa paketissa häiritsevät aistiärsykkeet, pakotettu sosiaalisuus, ulkopuolisuuden tunne ja aina joko liian kevyt tai raskas rasitus. Ei sovi minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään ryhmäliikunnasta siksi, että siellä ei tarvitse ajatella itse mitään. Tekee vaan niin kuin käsketään, on ihanaa kun voi heittää aivot narikkaan, kun on joutunut ensin koko päivän ajattelemaan töissä. Olen käynyt vuosikaudet ohjatussa kuntosalicircuitissa, jossa saa hyviä vinkkejä tekniikkaan, alkulämmittelyihin, venytyksiin jne. Näitä voi hyödyntää sitten, kun käy itsenäisesti salilla. Tuolla jumpassa ei ainakaan ole melua, kukaan ei huuda, piereskele, eikä juuri haisekaan, vaikka hiki lentää, esteettisyyskin on katsojan silmissä.

Minusta olisi ihanaa pystyä heittämään aivot narikkaan jossain ryhmäliikunnassa, mutta olen vaan entistäkin valppaampi. Seuraan ohjaajaa, seuraan muita, seuraan omaa kroppaa, mietin suoritusta, meniköhän tämä nyt oikein, entä jos en jaksa, no nyt joku varmasti tuijottaa, opettaja menee liian nopeasti, eihän tämä liike tunnu missään, tämä liike sattuu kamalasti, miten se liike taas menikään, mitä minä teen seuraavaksi, siis oliko se oikea vai vasen puoli, mitähän kello on, hengitänkö nyt oikeassa rytmissä, kauankohan tässä vielä menee, entä jos iskee vatsavaiva (IBS) kesken tunnin voiko siitä vaan hävitä sanomatta mitään, varmastin häiritsen muiden tuntia jos ravaan ees taas...

Onpas kummallisia jumppia teillä. Jumpassa jossa itse käyn, kukaan ei huuda eikä kälätä. Musiikki on kohtuullisella volyymilla, ja ohjaaja säätää sitä tarpeen mukaan. Ohjaajakin puhuu normaalilla, sopivan kuuluvalla äänellä, ja on aidon mukava ihminen, eikä mitenkään tekopirteä.

Kukaan ei töni toisiaan ja kaikilla on tarpeeksi tilaa. Porukkaa on kaikennäköistä, ikähaarukka n.20-80v., muutama keski-ikäinen/vanhempi mieskin mukana. Jokainen tekee voimiensa/pystymisensä mukaan. Ei varmaan esteettisintä, mutta mukavaa, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat.

Ihmiset haisevat. Tila, ilmastoitukin, haisee sen myötä. Tulee alemmuskompleksi siitä, että jotkut suorittavat paremmin tai vaikka isommilla painoilla. Nämä siis esim. body-tyyppisissä jutuissa. 

Spinning oli joskus ihan hauskaa, tosin ohjaaja oli kaunis ja hymyileväinen, joten tuijotin häntä ja hänen reisiään, ja tunti meni siinä sivussa (toki meinasin kuolla siihen rääkkiin). 

Pieru karkais