Miksi et pidä ryhmäjumpista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään itse, mutta en tykkää siitä, jos joku ei edes yritä. Käyn nopeatempoisilla tunneilla, ja jos joku ei pysy mukana, häneen voi törmätä. Lisäksi en tykkää ihmisistä jotka kälättävät hirveästi.

Mutta jos kunto ei riitä, eihän se ole yrittämisestä kiinni? 

Ensin peruskurssille ja perishommat haltuun. Minun vesijuoksukurssia ei noviisit saa pilata

Perushommat voivat olla oikein hyvin hallussa, vaikka kunto on huono. Täysin eri asioita.

Olen erittäin ujo

Naisten pyllyjä oon menny vaan kattelee enkä jumppaamaan

Kaikki ryhmäliikunta saa minut vihaamaan ihmisiä. Tulee liikaa koululiikunta mieleen.

Muutama kusjpiä tunkee metrin päähän vetäjästä peittäen näkymän kymmeniltä muilta.

En halua piereskellä rivissä

Vierailija kirjoitti:

Pidän jotenkin ala-arvoisina ihmisiä, jotka eivät osaa nostaa jalkaa ellei kukaan käske. 

Minä pidän ala-arvoisina pahoja ihmisiä. En sellaisia jotka eivät sinun termiesi mukaan osaa nostaa jalkaa ilman jonkun käskemistä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus koulussa "ryhmäjumppa" oli ihan kivaa, mutta sen jälkeen ei ikinä.

Jo salin pukuhuoneessa on kauheaa, kun nämä vyöryvät jumppasalista pukkariin kälättäen ja kailottaen. 

Ja hikisinä sa supatteleva puhuen pahaa jostakusta, joka ei ihan mennyt tahdissa.🤮

Sali on liian täynnä. Ärsyttävää hyppiä ja tehdä askellussarjoja kun ei ole kunnolla tilaa. Lisäksi vielä ne fanaattisimmat jumppaajat vahtivat haukkana omaa tilaansa ja jos eksyt askeleenkin heidän reviirilleen, tulevat työntämään sinut pois (kokemusta on, Töölö).

Ei vain sovi kaikille. Pelaan ennemmin joukkuelajeja. Poika kysyi puistossa, miksi nuo naiset jumaloi tuota jumppamaikkaa. No se on heidän uskontonsa se. En halua seuraan.

Esiintymistä ja liikkumista ohjaajan tahtiin, ei mun kunnon mukaan. 

Tulee lisäksi paineita pukeutua tietyllä lailla, hyi

Oksettaa ajatellakin, että niillä paskasilla lattioilla pitäisi itseään hieroa millään ruumiin osalla.

Tiedättekö sen tunteen, että "Minun pitäisi tällä hetkellä olla jossain ihan muualla"? No, sellainen olo minulla oli koko ajan sen ainoan kerran, kun menin ryhmäjumppaan. Kauheaa!

Vierailija kirjoitti:

Oksettaa ajatellakin, että niillä paskasilla lattioilla pitäisi itseään hieroa millään ruumiin osalla.

Anteeksi, siis mitä siellä tehdään?

Minäkin tykkään ryhmäliikunnasta siksi, että siellä ei tarvitse ajatella itse mitään. Tekee vaan niin kuin käsketään, on ihanaa kun voi heittää aivot narikkaan, kun on joutunut ensin koko päivän ajattelemaan töissä. Olen käynyt vuosikaudet ohjatussa kuntosalicircuitissa, jossa saa hyviä vinkkejä tekniikkaan, alkulämmittelyihin, venytyksiin jne. Näitä voi hyödyntää sitten, kun käy itsenäisesti salilla. Tuolla jumpassa ei ainakaan ole melua, kukaan ei huuda, piereskele, eikä juuri haisekaan, vaikka hiki lentää, esteettisyyskin on katsojan silmissä.

Siellä on aina niitä, jotka tunkevat liian lähelle, ja niitä, jotka kävelevät oman jumppamattoni päältä, kun olen asettanut sen lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Esiintymistä ja liikkumista ohjaajan tahtiin, ei mun kunnon mukaan. 

Tulee lisäksi paineita pukeutua tietyllä lailla, hyi

Merkkaako siellä pukeutuminenkin? Siis tuohan on ihan kauhukabinetti!

"Minä en pidä melun ja huudon ja epäesteettisyyden takia."

Melun ja huudon ymmärrän, mutta epäesteettisyys? Minkä epäesteettisyys? Et halua jumpassa katsella jotakin, joka on sinusta rumaa? Mikä?

Oma syyni olla pitämättä ryhmäjumpista on se, että tykkään yleensä enemmän yksilölajeista, mieluummin ihan yksin omassa rauhassa liikkumisesta. Lisäksi liikun mieluummin ulkona kuin sisätiloissa, oli sää mikä hyvänsä. Jumppa ei muutenkaan ole minun juttuni yhtään, vaikka se olisi hyvää ja monipuolista liikuntaa.

Joskus kävin jollain sellaisella ryhmäliikuntatunnilla, jossa jumppa mukaili jonkinlaisia itsepuolustus- tai taistelulajeja (?) ja jossa soi raskas musiikki. En muista, miksi sitä tuntia kutsuttiin, joku combat... jotakin? Se oli yllättävän hauskaa, oli tosi vauhdikasta ja syke nousi hurjiin lukemiin, tunnin lopussa läähätin ja hikoilin kuin virtahepo ja olin aivan todella puhki.

Sellaiseen voisin ehkä mennä uudestaan. Siellä keskittyi vain siihen, että selviää hengissä, kaikki muu oli toissijaista.

Taidan lähteä ulos lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tykkään ryhmäliikunnasta siksi, että siellä ei tarvitse ajatella itse mitään. Tekee vaan niin kuin käsketään, on ihanaa kun voi heittää aivot narikkaan, kun on joutunut ensin koko päivän ajattelemaan töissä. Olen käynyt vuosikaudet ohjatussa kuntosalicircuitissa, jossa saa hyviä vinkkejä tekniikkaan, alkulämmittelyihin, venytyksiin jne. Näitä voi hyödyntää sitten, kun käy itsenäisesti salilla. Tuolla jumpassa ei ainakaan ole melua, kukaan ei huuda, piereskele, eikä juuri haisekaan, vaikka hiki lentää, esteettisyyskin on katsojan silmissä.

Eipä joku lenkki tai salikaan aivoja pahemmin rasita.

Kälättävät akkalaumat.