Miten selvitä henkisesti maisterina siivoustyöstä?
Siitä on jo viisi vuotta kun valmistuin. Sen jälkeen olen tehnyt sitä sun tätä, mm. siivonnut. Ironisesti kelpaan vain paikkoihin, joissa koulutusta ei tarvita. Miten selviän loppuelämästä henkisesti? Haluan käyttää päätääni kehoni sijaan.
Kommentit (90)
Siinä siivotessa voi kuunnella äänikirjoja tai suunnitella gradua tai vaikka omaa kirjaa.
Itse olen maisteri oman alan töissä ja välillä mietin jos alkaisi vaikka porrassiivoojaksi. Saisikohan omaa luovuuttaan käytettyä siinä. Olen vähän tullut tulokseen etten saavuta omaa potentiaaliani täysin toimistohommissa.
Eli mun neuvo on: koita nähdä lasi puoliksi täynnä ja ota ilo irti siitä että saat käyttää aivojasi ihan vapaasti mihin haluat.
Siivousalalla ja ylipäänsä duunarihommissa pitää tottua (mahdollisesti) yhdenlaisiin ikäviin tyhjäpäihin, mutta jos siitä selviää niin itse työ ei ole pahimmasta päästä, olettaen että elämässä on muita kiinnostuksenkohteita. Viime kädessä täytyy vaan tehdä riittävän hyvää jälkeä eli keskittyä tekemiseen. Tuo voi olla se mikä haastaa haaveilijoita ja kelailijoita.
Tee töitä ja säästä rahaa. Samalla voit säästää opiskelua varten
Lopeta haikaileminen. Se lapsuuden unelma-ammatti on useimpien unohdettava siinä missä ensirakkauskin. Muuten tulee ankea elämä.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta haikaileminen. Se lapsuuden unelma-ammatti on useimpien unohdettava siinä missä ensirakkauskin. Muuten tulee ankea elämä.
Voi sinua
Ap, unohda tittelit ja tee se mitä pitää tehdä. Jo pelkästään tuo aloituksesi kertoi arvomaailmastasi paljon. Jos ymmärrät mitä tarkoitin.
Hmm, en tiedä, mutta itse saan tehtyä kaikkia ikäviä hommia aika hyvin pienessä sievässä
Vierailija kirjoitti:
Ap, unohda tittelit ja tee se mitä pitää tehdä. Jo pelkästään tuo aloituksesi kertoi arvomaailmastasi paljon. Jos ymmärrät mitä tarkoitin.
Miksi aloittajan pitäisi tykätä työstään siivoojana ja jos ei tykkää, kertooko se arvoista jotain?
Olen edelleen ns. jumissa samassa tilanteessa. Kiitos kaikille huomioistanne, annoitte ajateltavaa. Arvostan siivoojan työtä, siitä ei ole kyse.
-Ap
Kysele vaikka onko siellä siivouspaikassa pomon virkaa auki. Siinä saa enemmän käyttää päätä.
On kyllä paha ristiriita, jos on henkisesti maisteri ja tekee fyysisesti ruumiillista työtä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan maisteri olet?
FM - haaveeni ja tavoitteeni oli museoala.
t. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan maisteri olet?
FM - haaveeni ja tavoitteeni oli museoala.
t. Ap
Pyri siivoamaan museoita ja yritä edetä sitä kautta omalle alallesi, vaikka konservointiin.
Ap täällä. Tuntuu rankalta edelleen. Ei työ itsessään, mutta työpaikan ilmapiiri. En ole edes kertonut kenellekään mun taustasta. Ovathan päivät todella raskaita fyysisestikin, mutta kaikista inhottavinta on, että kaikki on niin sitä samaa joka päivä. Menen vain autopilotilla eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Siinä siivotessa voi kuunnella äänikirjoja tai suunnitella gradua tai vaikka omaa kirjaa.
Itse olen maisteri oman alan töissä ja välillä mietin jos alkaisi vaikka porrassiivoojaksi. Saisikohan omaa luovuuttaan käytettyä siinä. Olen vähän tullut tulokseen etten saavuta omaa potentiaaliani täysin toimistohommissa.
Eli mun neuvo on: koita nähdä lasi puoliksi täynnä ja ota ilo irti siitä että saat käyttää aivojasi ihan vapaasti mihin haluat.
Ei todellakaan voi. Useimmissa paikoissa kuulokkeet on kielletty. Ja kyllä nyt sen verran pitää keskittyä, että ei lähde ihan haaveilemaan kesken työtehtävien.
t. Kokemusta on
No lue tuo otsikkosi uudelleen ja mieti, miksi et kelvannut kuin siivoamaan.
Moneen paikkaan on kriteerinä kirjoitustaito.
Siivoa vaikka ensimmäiseksi pääsi perseeseesi!
Valitsemalla tunnetusti hyväpalkkaisen ja työllistävän alan sen sijaan, että etsii mahdottomia unelmia tai eksotiikkaa pääsee ainakin töihin, joissa voi viihtyä puolet valveillaoloajasta.