Miten selvitä henkisesti maisterina siivoustyöstä?
Siitä on jo viisi vuotta kun valmistuin. Sen jälkeen olen tehnyt sitä sun tätä, mm. siivonnut. Ironisesti kelpaan vain paikkoihin, joissa koulutusta ei tarvita. Miten selviän loppuelämästä henkisesti? Haluan käyttää päätääni kehoni sijaan.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Opiskele toinen maisterintutkinto?
Unohdin mainita, että minulla on toinen maisterintutkinto kesken. Mutta sen suorittaminen on erittäin vaikeaa taloudellisesti. Olen käyttänyt opintotuen ja -lainan tukikuukaudet, minulle ei myönnetty työttömyystukea omaehtoiseen opiskeluun ja perustoimeentulotuesta leikattaisiin, mikäli vielä jatkaisin opiskelua. Joudun maksamaan jo korkoja opintolainasta (niitä ei voi siirtää) ja en tulisi toimeen leikatulla tt-tuella.
Ap
Minä siivoan työajalla ja käytän aivojani työajan ulkopuolella.
Tuplamaisteri, joka ei löytänyt kummaltakaan alalta töitä, kouluttautui oppisopimuksella lähihoitajaksi ja työllistyi kotihoitoon. Toinen tuplamaisteri toimii nyt tutkimusapulaisena labrassa. Onko järkevää vai ei?
Harvalla on mahdollisuus unelma ammattiin. Niin se vaan menee
Henkinen maisterius on kyllä paha, paha paha.
Voit onnitella itseäsi siitä, että ylpeys ei ole estänyt sinua tekemästä siivoustyötä. Siivoaminen on rehellistä työtä joka opettaa varmasti monia asioita kuten työmoraalia.
Kuulostat aktiiviselta ihmiseltä!
No, jos lohduttaa niin aikoinaan kun siivoustöitä tein oli siellä työkavereina useitakin korkeakoulutettuja maistereita jotka eivät edes nousukauden aikaan työllistyneet. Oli myös ulkomailla korkeakoulutettuja joiden tutkintoa ei hyväksytty Suomessa ja Suomen silmissä olivat täysin kouluttautumattomia. Eli et ole ainoa.
Nielemällä pölyä ja tunnustamalla itselle en vaan osaa olen siis tyhmä teoreetikko.
Sinnikyydellä loppuun, toivottavasti toinen tutkinto työllistää paremmin.
Itse olen AMK ja vaativassa asiantuntijatyössä. Olen puolivakavissani miettinyt alan vaihtoa johonkin yksinkertaiseen duunariammattiin. Palkkani on nyt hyvä, mutta työt seuraavat kotiin ja en palaudu lomillakaan. Neljän ruuhkassa kotiin ajaessani aivoni ovat usein niin tiltissä, että pelkään ajavani kolarin. Usein kyllä työpäivä kestää yli neljään, jos ei toimistolla niin kotona sitten.
Vierailija kirjoitti:
Tuplamaisteri, joka ei löytänyt kummaltakaan alalta töitä, kouluttautui oppisopimuksella lähihoitajaksi ja työllistyi kotihoitoon. Toinen tuplamaisteri toimii nyt tutkimusapulaisena labrassa. Onko järkevää vai ei?
Tämä Ap:n kuvaama todellisuus monelle jo nyt ja yhä useammalla ja vieläkin useammalla kun yliopisto ja korkeakoulu paikkoja halutaan lisätä vuosittain. Samaan aikaan yhä useampi nuori ylioppilas arpoo, että uskaltaako ottaa ensimmäistäkään opiskelupaikkaa vastaan, koska tiedostaa liiankin hyvin, että ottamalla paikan vastaan menettää ns. ensikertalaisen statuksen, jonka jälkeen sen tosien opiskelupaikan saaminen on huomattavasti vaikeampaa. Niinpä osalle sanotaan maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen, että jos kuule opiskelisit vaikka lähihoitajaksi tai ryhtymistä siivousalalle esimerkiksi oppisopimuksella ja samalla kun vittuillaan, että kannatiko käyttää vuosia opiskelemalla "väärää alaa" tai käsien heiluttelua siellä yliopistossa..... vai oliko se ammattikorkea, jossa suoritit sen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon luullen, että se on yhtä arvokas kuin maisterin tutkinto. Niin onkin molemmilla voi pyyhkiä peppunsa. Mutta hei Suomi tarvitsee huippuosaajia on tärkeää että lähihoitajissa on heitä, jotka ovat ensiksi maisteriksi tai jos on osan muualta tulleiden huippuosaajien kanssa samaa tasoa niin tohtoriksi, niin saadaan lähihoitajan ammattivaikuttamaan houkuttelevammalta kun siellä koulutetumpaa porukkaa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Tuplamaisteri, joka ei löytänyt kummaltakaan alalta töitä, kouluttautui oppisopimuksella lähihoitajaksi ja työllistyi kotihoitoon. Toinen tuplamaisteri toimii nyt tutkimusapulaisena labrassa. Onko järkevää vai ei?
On. He tekevät työtä, joka työllistää.
Aloittaisin kielen opiskelusta. Otsikon sanajärjestys on pielessä.
Mielikuvituksen puutetta jos ajattelee, että ainoastaan siivoaminen ja työttömyys vaihtoehtoina.
Naisilla keho on aina ollut käyttökelpoisempi kuin pää
Mielestäni siivous on kivaa. Käyttäisin hyödyksi opintojani ja kehkeyttäisin tyylikkään siivousfirman, akateemissivistyneille suunnatun.
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on mahdollisuus unelma ammattiin. Niin se vaan menee
Mikä mielestäsi on se erottava tekijä, joka ratkaisee, kuka päätyy unelma-ammattiin ja kuka ei? Silkka tuuriko?
Opiskele toinen maisterintutkinto?