Lue keskustelun säännöt.
Sairastuin vakavasti ja nykyään muut ihmiset lähinnä ärsyttävät
18.09.2024 |
En nyt avaa sairauttani tarkemmin, jotta minua ei tunnistettaisi. Sairastuin vakavasti muutama vuosi sitten, alkuun tilanne oli hyvin kriittinen, mutta saatiin paremmaksi. Sairaus on pysyvä ja eliniänodotteeni on sairauden vuoksi alentunut.
Kerroin sairaudesta avoimesti ystäville, työkavereille ja sukulaisille. Kun palasin pidemmältä sairauslomalta takaisin töihin, niin juuri kukaan ei kysynyt miten voin. Osa lähinnä valitti, miten sairauslomani takia heillä oli paljon töitä. Nykyisin kukaan ei töissä sano tai kysy sairaudestani mitään. Ystävät lakkasivat alun jälkeen kysymästä miten voin ja minuun otetaan vain harvoin yhteyttä. Jos en itse ole yhteydessä ystäviin, menee kuukausia, että kukaan ottaa minuun yhteyttä. Sukulaisista kuuluu yhtä harvoin kuin ennenkin.
Nykyisin tuntuu, että muut ihmiset lähinnä ärsyttävät minua. Ystäviä ja työkavereita ei kiinnosta se, miten voin. Keskittyvät lähinnä puhumaan itsestään ja valittamaan joistakin todella pienistä murheista. Minun tehtäväkseni näyttää jääneen muiden kuuntelu. Minua ei kysytä enää mihinkään mukaan. Varmaan ajatellaan, että en sairauteni takia enää jaksaisi lähteä mukaan.
Miten tätä vitutusta kestää, kun sairauden myötä jää yksin ja ihmiset lähinnä ärsyttävät?
Kommentit (21)
Voisitko saada vertaistukea jostain? Siellä saisit ehkä paremmin ymmärrystä.
Ihmiset eivät aina osaa suhtautua sairastuneeseen. Itse olen sellainen, että mieluummin vetäydyn, kun on paha olla. Läheisten kanssa en halua sairauttani muistella, vaikka joku joskus sanookin, että kaikesta voin aina puhua.
Mutta tuo vertaistuki ja terapia. Siellä sitten vuodatan olan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on varmaan ollut tuo kuuntelijan rooli aina, mutta nyt vasta olet herännyt siihen kun olet pysyvästi sairas. Surullista miten välinpitämättömiä tyyppejä lähelläsi on. Itse ainakin pidän enemmän yhteyttä, kun joku on sairaana.
Ei kukaan jaksa marttyyri asennettasi.
voi narsisti parkaa, kun kaikki eivät ole jatkuvasti kyselemässä miten narsistilla menee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa on tiennyt tuon (joistakin) ihmisistä alusta saakka. Olisiko aiempi sukupolvi ollut huolehtivampi tai tasaisempi. Jotkut menevät vaan omien sukulaisten perässä tai keinokynnet. Ihan ymmärrettävää jos oot kyllästynyt.
Sairastin burnoutin, ja sen jälkeen ihmiset ovat olleet pelkkä ärsyttävä ylimääräinen haitta elämässä.
Tiedostan, että tarvitsen ihmisten seuraa pysyäkseni järjissäni, mutta en meinaa kestää sitä lörpöttelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos tarjoutuisi itse mukaan tapahtumiin ja/tai illanviettoihin ym. Esim jos joku kaveri kertoo käyneensä uudessa kahviossa, voisi siitä itse lähteä ehdottamaan tapaamista. Esim, kuulostapa kivalle paikalle, lähdetkö joku päivä mun kanssa sinne? Ei ole tullutkaan pitkään aikaan käytyä missään kahviossa niin olisi kiva käydä.
Moni ei tiedä miten suhtautua toisen sairastumiseen. Moni ei uskalla kysyä kuulumisia tai tunkeilla liian henkilökohtaisilla kysymyksillä. Terveystiedot vaan on tällaisia.
Monella on myös omassa arjessa raskasta, jolloin ehkä ei jaksa enää kysyä toisen kuulumisia varsinkin jos tietää murheista.
Mikäli toisella osapuolella on hyvinkin haastavia juttuja, voi lisäksi keskustelukumppanille tulla helposti vähätelty olo. Tästä on omakohtaista kokemusta kun puolisollani on vaikea pitkäaikaissairaus: hänen kanssaan on vaikea keskustella minun omista terveyshaasteista tai joskus muistakin ongelmista. Kaikki tuntuu pikkuasioista nillittämiseltä, kun hänen ongelmat on minun ongelmiin verrattuna ihan valtavia ja monisyisiä. Eikä hän siis minua tai ongelmiani vähättele tai pilkkaa, mutta helposti itselleni tällainen tunne tulee. Vastaava tilanne ystävyyssuhteissa on hankala, itsekin sivuat tätä kun puhut ärsytyksestä toisen valittaessa pikkuongelmista.
Voimia sinulle sairauden kanssa!
Mulla meni nuorena selkä ja huomasin saman.
Sairaus ja ihmisten itsekkyys jalosti minusta todella punaisen vasemmistolaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi noin kuin, että olisit kaikille vain sairaustapaus. Kukaan ei kyselisi muuta, kuin miten sinulla menee sairauden kanssa ja miten voit.
Haluatko itse että sairaudestasi kyseltäisiin, Minä en haluaisi jos olisin palannut töihin vaan keskittyisin arkisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan jaksa marttyyri asennettasi.
Marttyyriasennetta? Parantumattomasti sairas ihminen ei ole marttyyri. Hän on parantumattomasti sairas ja pelkää kuolemaansa.
Vierailija kirjoitti:
voi narsisti parkaa, kun kaikki eivät ole jatkuvasti kyselemässä miten narsistilla menee
Et sinäkään kysele, koska et välitä muista kuin itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos tarjoutuisi itse mukaan tapahtumiin ja/tai illanviettoihin ym. Esim jos joku kaveri kertoo käyneensä uudessa kahviossa, voisi siitä itse lähteä ehdottamaan tapaamista. Esim, kuulostapa kivalle paikalle, lähdetkö joku päivä mun kanssa sinne? Ei ole tullutkaan pitkään aikaan käytyä missään kahviossa niin olisi kiva käydä.
Moni ei tiedä miten suhtautua toisen sairastumiseen. Moni ei uskalla kysyä kuulumisia tai tunkeilla liian henkilökohtaisilla kysymyksillä. Terveystiedot vaan on tällaisia.
Monella on myös omassa arjessa raskasta, jolloin ehkä ei jaksa enää kysyä toisen kuulumisia varsinkin jos tietää murheista.
Mikäli toisella osapuolella on hyvinkin haastavia juttuja, voi lisäksi keskustelukumppanille tulla helposti vähätelty olo. Tästä on omakohtaista kokemusta kun puolisollani on vaikea pitkäaikaissairaus: hänen kanssaan on vaikea keskustella minun omista t
Sairaanko pitää olla aloitteellinen? Haloo!
Sairastuin parantumattomaan syöpään, ja kun ihmiset viattomasti kysyvät vointiani, vastaan heille etteivät he halua kuulla. Koska eivät he oikeasti halua. Mutta en minäkään halua kuulla heidän kuulumisiaan, vaikka tuntuu että juuri nyt kaikilla muillakin menee huonosti, ja kaverin alkoholismi ja toisen burn-out kilpailevat minun syöpäni kanssa.
Kuka siis jaksaa ketä? Ei kukaan ketään.
Sama tilanne silloin kun lapseni kuoli ja minulla olisi pitänyt ottaa vastaan kaikkien muidenkin isot ja pienet huolet. Oma suruni ei ollut mitään verrattuna heidän vastoinkäymisiinsä.
Pidä mukana liinaa, jonka olet kastanut kloroformissa. Pyydä heitä aina nuuhkaisemaan liinaa kun puhe alkaa mennä liiaksi itseen.
Vierailija kirjoitti:
Pidä mukana liinaa, jonka olet kastanut kloroformissa. Pyydä heitä aina nuuhkaisemaan liinaa kun puhe alkaa mennä liiaksi itseen.
Ikävä kyllä kloroformi ei ole niin nopeavaikutteinen, kuin leffojen perusteella luullaan.
Mutta jos toinen malttaa odotella muutaman minuutin liina naamalla, niin tepsiihän se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä mukana liinaa, jonka olet kastanut kloroformissa. Pyydä heitä aina nuuhkaisemaan liinaa kun puhe alkaa mennä liiaksi itseen.
Ikävä kyllä kloroformi ei ole niin nopeavaikutteinen, kuin leffojen perusteella luullaan.
Mutta jos toinen malttaa odotella muutaman minuutin liina naamalla, niin tepsiihän se.
Siitä saa hyvää puheenaihetta ja varmasti huomio keskittyy itseesi kun kaivat liinan esiin.
Mielestäni on vähän kohtuutonta odottaa, että työkaveritkin jotenkin erityisemmin sinut huomioisivat. Ettehän te mitään ystäviä kai ole?
Kannattaa ihan avoimesti puhua ääneen että haluaisi esim. sosiaalisempaa elämää. Moni tosiaan voi kuvitella että sairastunut haluaa vain levätä omissa oloissaan.