Lue keskustelun säännöt.
Mitä kotitöitä teidän 16 v ja 20 v nuoret tekevät?
18.09.2024 |
1) Mitä kotitöitä perheenne kotona asuvat teinit ja nuoret aikuiset tekevät?
2) Tekevätkö säännöllisesti, vai tarviiko pyytää erikseen joka kerta?
Miesystäväni lapset, 16 v ja 20 v, jotka asuvat luonamme joka toinen viikko, eivät tee muuta kotityötä kuin tyhjentävät pöydän ruokailun jälkeen (aloitteestani 4 v sitten). Laittavat astiat tiskikoneeseen, mutta eivät tiskaa mitään käsin, esim kattiloita tai kulhoja, tai laita ruokia jääkaappiin. Pyydettäessä tyhjentävät tiskikoneen, pari kertaa vuodessa.
Imuroivat talon, tai siivoavat huoneensa, jos miesystäväni erikseen pyytää tekemään, muutaman kerran vuodessa.
Miesystäväni tekee kaiken heidän puolestaan, huoneiden siivoamiset, petaukset, pyykinpesut ja ruoat. Hän myös auttaa heitä koulutehtävissä jonkun tunnin joka arki-ilta. Joskus harvoin tekee jonkum koulutehtävän, jos eivät itse jaksa.
Olen asunut omassa asunnossa suurimman osan seurustelustamme, 9 v, mutten ole löytänyt uutta asuntoa, kun entinen vuokrasopimukseni päättyi äskettäin.
Mieheni haluaa (ikävä kyllä) asua yhdessä. Itse taas rakastan omaa rauhaa ja siisteyttä. Ja koska lapset eivät ole omiani, niin minulla ei ole varsinaisesti mitään sanomista kasvatuksen suhteen.
Olen ottanut asian puheeksi miesystäväni kanssa monta kertaa, mutta hän ei näe mitään ongelmaa, vaan haluaa kasvattaa tavallaan, kuten hänetkin on kasvatettu.
On ahkera mies, ja lapsensa ovat oikein kivoja ja ystävällisiä. Mutta koska tykkään siisteydestä ja järjestyksestä, niin osa koti- ja pihatöistä valuu automaattisesti osakseni.
Ja kaikille jotka haluavat sanoa "Tiesit että hänellä on lapsia." Tiesin, mutten sitä että he tulevat aina olemaan vauvaiässä.
Olisi mielenkiintoista tietää onko kellään muulla näin? Ja miten kestätte tätä? Tai löytyikö muuta ratkaisua kuin muuttaa omilleen?
Kommentit (67)
Meillä lapset 12-15v. Molemmat siivoaa oman huoneensa joka toinen viikko ja vaihtaa petivaatteet. Tyhjentävät vuorotellen tiskikoneen. En siis itse tyhjennä koskaan.
Joka toinen viikonloppu siivotaan kotia yhdessä tyyliin yksi pesee kylppärin itsenäisesti ja muut sitten muuta. Imuroivat ja pyyhkivät pölyjä. Siivoan itse välillä lasten huoneet että tulevat välillä paremmin siivotuksi.
Pyykkiä eivät hoida koska olen tarkka siinä. Laittavat kyllä itse vaatteensa pyykkin. Roskia eivät vie. Mies pesee ikkunat ja siivoaa enemmän kuin minä. Minä laitan lähes aina ruoat, silloin tällöin lapset kokkailevat jotain itsenäisesti. Käyvät silloin itse kaupassa.
Minusta on tärkeää että lapset oppivat elämän perusasiat jo kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kyllä ärsyttäisi jos kotona asuisi aikuisia ihmisiä jotka pitävät paikkaa jonkinlaisena all inclusive-hotellina. Etteivät roskiaan vie tai likaisia astioitaan pese, edes omaa huonettaan siivoa ja lakanoitaan itse vaihda. Tosi outo ajatus. Ja tämä vuosikausia. Siis vaikka olisivat kuinka kivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT mutta onko yleistäkin, että isot teinit kulkee vuoroviikoin vanhemmillaan? Meillä ei ole vuoroviikot vaan pitkät viikonloput, ja jo 13-vuotias on sitä mieltä, että hänpä asuu yhdessä paikassa.
Ketjun aiheeseen liittyen, niin 13v. pyytää saada tehdä ruokaa ja pestä kylpyhuoneen. Pientä ohjeistusta tarvitsee. Omasta huoneestaan pyyhkii pölyt, jos sanon. Vie pyydettäessä roskat. Pyydettäessä viikkaa omat vaatteensa kaappiin.
Juu, tuo 20-vuotiaan vuoroviikkoasuminen kuulostaa kyllä oudolta ja hankalalta. Ja isä tekee tämän koulutehtävätkin?
Vaikka en ole hänen biologinen äitinsä, niin minusta on tosi kiva että hän haluaa tulla isänsä luo.
Näkisin tämän asian paremminkin niin, että nuoriso on jo menettänyt monta vuotta ajasta, jonka olisi voinut viettää isänsä kanssa mikäli vanhemmat eivät olisi eronneet. Nyt heillä on mahdollisuus viettää vähän lisäaikaa isällään, kunnes opiskelut valmistuu. Vanhempi on jo päättänyt muuttaa isommalle paikkakunnalle kun valmistuu.
Nuorempi on joskus unohtanut tehdä jonkun tehtävän, kerran pari vuodessa, ja silloin isä tehnyt. Itse en olisi kyllä tehnyt, mutten sekaannu siihen.
-ap
16 vuotiaana ovat omat astiat huolehtineet koneeseen, ja omat pyykit pyykkikoriin, jos on tullut sellaista pyykkiä mitä aamulla tarvitsevat ovat saaneet pestä itse ja huolehtia kuivaamaan. 20 vuotiaina ovat kaikki jo omillaan asuneet eli tehneet kaiken itse tai olleet tekemättä, en heidän kotiin ole mennyt kertomaan kuinka siistiä siellä pitää olla. Ja kyllä olen lapsesta asti oppinut samoin omat lapseni että se joka nipottaa tekee myös itse, koskee siivoamista myös kun ihmisillä on kaikilla eri mielipiteet siitä milloin on tarpeeksi siistiä. Ruokaa ovat kerran viikossa tehneet.
Asuin itse tuossa iässä jo omillani, ja tein itse kaiken. Mies asui melkein kolmikymppiseksi äitinsä ja pslkatun avun passattavana, ja valitettavasti sen huomaa. Vuosien työn jälkeen osaa vihdoin perusasiat mitkä pitäisi hallita jo teininä, mutta edelleen kokee tavallisten arkiaskareiden tekemisen raskaana. Meinasi suhde kariutua aikoinaan tähän, että toinen on aivan kädetön ja tottunut elämään kuin miljonääri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 16v vie roskia, tyhjää tiskikoneen ja joskus täyttää, siivoaa huoneensa ja pyynnöstä osallistuu muuhun siivoukseen, käy kaupassa ja laittaa ruokaa, opetan pesemään pyykkiä...pyynnöstä tekee ja haluamme että kotoa lähtee tyyppi joka osaa arjenjutut hoitaa. Osaa vaihtaa lamppuja ja miettiä mennäkö sulakekaapille. Lapsuuskodeissamme minä ja mies opittiin osallistumaan ja samoin on nyt meillä. Kotihommia on opetettu pienestä.
Opin itse siivoamaan ja pyykkäämään lapsena. Ruoan laittoa en oppinut ja kesti kyllä vuosia ennen kuin osasin tehdä kunnolla ruokaa. Eli olis ollu kiva kun siihenkin olisi oppinut perusteet aikaisemmin. Mitä aikasemmin oppii sitä paremmin vanhempana taitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten itse tekisit jos teinit ja mies tekisi kaikki kotityöt.
Kyllä taas on tehty kärpäsestä härkänen. Mun mielestä sun mies ja teinit kuulostaa fiksuilta. Ehkä olisi paras että kattelet oman asunnon niin saa muu perhe elää rauhassa.
Opettaisin heidät tekemään osansa kotitöistä ;-)
Mutta kun eivät ole biologisia lapsia, niin ei voi alkaa kasvattamaan vanhempien tahdon ohi. Itse olisin tehnyt toisin jos olisivat olleet omiani.
-ap
No minä opetin miehen tyttärelle paljonkin sinä aikana kun hän 17-20v asui kanssamme kun oli huonoissa väleissä äitinsä kanssa. Yhdessä opettelimme kokkaamaan kasvisruokia ja hän tykkäsi myös leipoa. Omilleen muuttaessaan vein hänet kauppaan ja ostin siivoustarvikkeet ja pyyhkeitä yms omaan kotiinsa. Astioita ja lakanoi
Kun nuorempi oli pienempi niin tuli joskus leipomaan kanssani. Opetin hänelle myös englantia, kun halusi oppia.
Heillä on muuten oikein hyvät välit kumpaankin vanhempaansa, ja myös äitinsä uuteen mieheen. Joten ovat onnekkaita sen suhteen.
-ap
Minulla on suurin piirtein saman ikäiset lapset, jotka myös asuvat kahdessa kodissa. Huomaan kyllä, että koska he ovat täällä vain osan aikaa, olen usein liian laiska vaatimaan kotitöihin osallistumista.
Kehotuksesta kyllä tyhjentävät tiskikonetta, vievät roskat ja käyvät kaupassa. Omatoimisesti lähinnä pesevät tarvittaessa pyykkiä.
Välillä menee hermot, kun ihan perusjutut, kuten likaisten astioiden vieminen tiskikoneeseen, tuntuu unohtuvan, mutta yleensä riittää ymmärrystä sille, että kahdessa kodissa, kaksilla hieman toisistaan poikkeavilla säännöillä on rankkaa. Ei niin rankkaa, että pitää teinien antaa elää kuin pellossa, mutta sen verran hankalaa, että rutiinit unohtuvat helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 18 vuotta täyttäneet eivät enää asu kotona, vaan ihan omissa kodeissaan. Miksi tuolla 20 vuotiaalla ei ole omaa kotia?asuvatko he vain joka toinen viikko laitoksessa? Mikä diagnoosi heillä on? On vaikea neuvoa sinua , tietämättä heidän vammojensa laatua. Mahdolliset Fas ja fragileX lapset jäävät valitettavan usein pienen lapsen tasolle. Ovatko he muuten omatoimisia? He ilmeisesti kykenevät kuitenkin syömään itse?
Meillä tytär 13 vuotta ja poika 8 vuotta. Poika tekee talvella lumityöt ja luonnollisesti siivoaa huoneensa lisäksi myös siskonsa huoneen. Tytär tekee oikeastaan hyvin vähän mitään itse, eikä häneltä luonnollisesti mitään vaaditakkaan, mikä on ihan normaalia suomalais tyttöjen kasvatuksessa. Tyttöjä yleisestikin kohdellaan kuin prinsessoja ja heille elämä pyritään tekemään mahdollisimman helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OT mutta onko yleistäkin, että isot teinit kulkee vuoroviikoin vanhemmillaan? Meillä ei ole vuoroviikot vaan pitkät viikonloput, ja jo 13-vuotias on sitä mieltä, että hänpä asuu yhdessä paikassa.
Ketjun aiheeseen liittyen, niin 13v. pyytää saada tehdä ruokaa ja pestä kylpyhuoneen. Pientä ohjeistusta tarvitsee. Omasta huoneestaan pyyhkii pölyt, jos sanon. Vie pyydettäessä roskat. Pyydettäessä viikkaa omat vaatteensa kaappiin.
Meidän 18 v. kulkee vielä kahden kodin väliä, mutta nykyisin osin omien aikataulujensa mukaan. Asutaan todella lähekkäin, joten siirtyminen on helppoa. Myös koira vaihtaa kotia ja sen ulkoiluttamiseen saa/joutuu osallistumaan joka tapauksessa riippumatta siitä missä on viettänyt yönsä. Tänne saa aina tulla, mutta palvelu pelaa vain kaksi viikkoa kerrallaan. =D
Kumpikaan koti ei taida olla "ykköskoti" molemmissa on oma huone, tavaroita, jotka kuuluu vaan sinne ja kummankin vanhemman kanssa omat rutiinit ja jutut.
Itse en ole vaatinut tyttäriäni tekemään kotona kovinkaan paljon kotitöitä. Oma-aloitteisesti keskimmäinen piti huoneensa siistinä ja vanhin ei siivonnut koskaan ja nuorin muutaman kerran vuodessa. Kun muuttivat omilleen kaikki osasivat tehdä kotiruokaa ja siivouksen taso on jatkunut samana kuin kotona asuessa. Nuorin on petrannut ja siivoaa useammin, keskimmäisellä kaikki tiptop ja vanhin on edelleen törkymöykky. Vakka kantensa valinnut myös puolisoidensa suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti nuo lapset ovat tyttöjä koska he saavat prinsessa kohtelun? Päättelin tämän siitä, että pojilla on aina hieman rankempi ja vaativampi kasvatus.
Kuulostavat ihan ex naiseltani. Hänkin vain söi ja makoili . Sen verran sain koulutettua, että lopulta sai laitettua edes omat astiansa astianpesukoneeseen, mutta siinäpä hänen kotityönsä sitten käytännössä olivatkin. Nykyään olen kuullut hänestä tulleen maailman pelastajan joka liittyi vihreään liikkeeseen ja osallistuu elokapinan toimintaan. On hienoa, että hän on löytänyt oman paikkansa häiriönä ja esteenä muiden elämän tiellä olevana turhakkeena. Tyypillinen nainen jonka perse ei kyllä nouse milliäkään jos hänen pitäisi tehdä jotakin hyödyllistä. Sopii siis hyvin tuohon porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytär 13 vuotta ja poika 8 vuotta. Poika tekee talvella lumityöt ja luonnollisesti siivoaa huoneensa lisäksi myös siskonsa huoneen. Tytär tekee oikeastaan hyvin vähän mitään itse, eikä häneltä luonnollisesti mitään vaaditakkaan, mikä on ihan normaalia suomalais tyttöjen kasvatuksessa. Tyttöjä yleisestikin kohdellaan kuin prinsessoja ja heille elämä pyritään tekemään mahdollisimman helpoksi.
Kuinka kipeä ihminen fantasioi ja kirjoittelee tällaisia. Tarvitset apua.
Vierailija kirjoitti:
En huomannut sanotaanko missään, mutta arvaan: "lapset" ovat poikia? On erottu kun he on olleet vielä melko pieniä ja nyt sitten paapotaan keski-ikäisiksi asti korvatakseen sitä mahdollista pahaa mieltä mikä erosta on lapsille aiheutunut? Oletko sinä muuttanut miehen asuntoon, eli vähän näiden "lasten" kotikentälle? Silloin varmaan onkin hankala alkaa vaatia jotain muutosta toimintoihin. Jos asumanne asunto on sinulle ja miehelle yhdessä hankittu, niin uusi asunto ja dynamiikka, uudet säännöt.
Näin olen vähin tuumaillut itsekkin.
Ehkä eron jälkeen halutaan korvata lapsille eron tuomaa menetystä. Ja kun lapsiaan näkee yhtäkkiä vain joka toinen viikko, tai viikonloppu, niin haluaa antaa parastaan ja poistaa kaikki ikävät tehtävät. Ehkä on myös pelko siitä että entinen puoliso tai hänen uusi puolisonsa olisivat tärkeämpiä ja suositumpia kuin itse on.
Toisaalta miesystäväni on kasvatettu paljolti samalla tavalla, ettei tarvitse tehdä mitään kotitöitä. Ja exänsäkin, jos olen ymmärtänyt oikein.
Miesystäväni ja lapsensa asuvat asunnossa joka heillä oli jo ennen eroa. Joten olen tosiaan heidän kotikentällään. En silti usko että olisin uskaltanut toimia eri tavalla, vaikka olisimme hankkineet yhteisen asunnon, sillä näkemyseromme ovat liian suuret.
Olen tähän asti asunut omassa asunnossa ja vieraillut heidän luonaan. Lapset ovat kerran pienempänä kysyneet miksi asun muualla enkä muuta heille, johon vastasin jotain ympäripyöreää neutraalia. Miesystäväni on jo pitkään halunnut muuttaa yhteen, eikä välttämättä täysin ymmärrä tilannettani.
Kun asun omillani niin jaksan ja ehdin olla paljon aktiivisempi ystävieni, sukuni, kuntoilun, harrastusten ja iltaopiskelujen suhteen. Miesystäväni ei oikeastaan vaadi minulta mitään, mutta hänen luonaan jumitun useasti tekemään kotitöitä, vain koska ne ovat siinä edessäni ja koska niitä ei kukaan muu tee kuin miesystäväni ja minä.
Taidankin vain yrittää löytää uuden asunnon...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä 18 vuotta täyttäneet eivät enää asu kotona, vaan ihan omissa kodeissaan. Miksi tuolla 20 vuotiaalla ei ole omaa kotia?asuvatko he vain joka toinen viikko laitoksessa? Mikä diagnoosi heillä on? On vaikea neuvoa sinua , tietämättä heidän vammojensa laatua. Mahdolliset Fas ja fragileX lapset jäävät valitettavan usein pienen lapsen tasolle. Ovatko he muuten omatoimisia? He ilmeisesti kykenevät kuitenkin syömään itse?
Puhut todella ilkeästi nuorista ihmisistä joita et tunne. Ihmetyttää mistä tuo viha kumpuaa. Onko sinulla kaikki asiat hyvin?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti nuo lapset ovat tyttöjä koska he saavat prinsessa kohtelun? Päättelin tämän siitä, että pojilla on aina hieman rankempi ja vaativampi kasvatus.
En tunne yhtään tyttöä joka olisi päässyt helpommalla kuin saman perheen pojat, mutta jokaisella kokemuksensa.
Mutta onhan päiväkodissa ja koulussakin omat tietyt säännöt, aikuisten työntekijöiden yhdessä päättämät. Jokaisen lapsen vanhemman arvomaailman mukaan ei sielläkään voi mennä ;-)
Ja lapsilla on kaksi vanhempaa. Kummankin arvomaailma pitäisi ottaa huomioon, ei vain toisen. Ja jos perustaa uuden perheen, niin silloinkin olisi hyvä ottaa huomioon perheen uudetkin jäsenet.
Joskus on myös hyvä kuulla myös toisten mielipiteitä, ne eivät välttämättä ole aina huonoja.
-ap