Meneekö koskaan työasiat tunteisiin?

Ei mene tunteisiin. Kun laitan läppärin kiinni, niin samalla unohtu työasiat. 

Ei mene. Työ on työtä eikä siihen sotketa tunteita. 

Joskus vähän sylettää, kun joutuu maksamaan aivan törkeitä summia monopolipalveluista.

Ihan sama mitä paskaa käsketään tehdä, niin minä teen enkä ajattele asiaa sen kummemmin. Ei ole työt mennyt tunteisiin koskaan. 

Ei mene tunteisiin.

Varmaan kaikki viranomaiset ovat sitä mieltä, että erilaisten yritysten kanssa on yleensä hyvin helppo toimia. Juupas-eipäs tilanteita ja jankuttamisia ei tule koskaan. Yritykset tietävät miten toimitaan. Jos viranomainen antaa jonkun määräyksen ja yrityksen edustajat ovat eri mieltä, niin siitä laitetaan muutoksenhaku hallinto-oikeuteen.

Sen sijaan yksityishenkilöt jankuttavat ja jankuttavat, koska eivät saakkaan tahtoansa läpi.

Kyllähän ne pyörii kuka sanoi ja mitäkin.

Kun on tiukka paikka ollu ja etukäteen jo kaikki vaihtoehdot käyny mielessä ja vastaukset ollu valmiina.

Varsinkin se jää mieleen pyörimään jos joutunut ns. potkiin munille että homma hoituu aliurakoitsijoilla.

Raskasta on, mutta siksi omat projektit menee yleensä maaliin, en osaa kertoa selityksiä miksi nyt tarvitaan lisää aikaa/rahaa, vaan menen sen raskaimman kautta läpi harmaan kiven.

t. DI

Kyllä niitä muutosvastarintaisia työntekijöitä on suurin osa työyhteisössä. 

Menee välillä. Mielestäni se on ihan normaalia. Kun annan itselleni luvan, että saa harmittaa niin yleensä se harmitus menee nopeasti ohi ja kotona olen jo unohtanut koko asian.

Ei mene. Työni on luppoisaa ja stressitöntä. Riittää, että käyn päivisin paikan päällä ja annan hieman palautetta meneillään olevista projekteista. Palkkaankin olen erittäin tyytyväinen. Puolet vähemmänkin riittäisi, mutta eipähän tarvitse katsella kaupassa hintoja :)

Menee. 

Meni nuorempana. Nykyään en välitä.