Minkälaista yläasteen opettajan työ on? Rehellisiä kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Juu mitään noita mainitsemiasi asioita ja aspekteja ei olekaan vertailtu eikä tarjoilijan ja opettajan työtä muutenkaan sen syväluotaavammin, tässä vertailtiin vain tekijöitä meteli ja ihmistulva. Koska kyse oli tässä keskustelussa ihan vaan siitä että toistuvasti näkee miten opettajat perustelee työnsä kuormittavuutta nimenomaan sillä metelillä, jatkuvalla hälyllä ja ihmiskontaktien määrällä. Johon on sitten heitetty esimerkiksi muita töitä missä on meteliä ja ihmistulva ja ihmetelty että eikö tämä kuormita muitakin. Joku sitten avasi hieman enemmän. Ei siinä sen kummempaa."

 

Minä olen käynyt ravintoloissa. En ole kyllä niissä havainnut mitään satojen ihmisten tulvaa per yksi tarjoilija. Suurin osa tarjoilijoista työskentelee ihan suhteellisen rauhallisissa ruokaravintoloissa ja joku ison yökerhon iltavuoro on poikkeus. Niissäkään ei tosiaan tarvitse muodosta

Eri, mutta tätä minäkin mietin. Ammatteja sen enempää vertaamatta mutta kyllä ihan heittämällä tulee satoja ihmisiä työvuorossa kassan kautta kun purkaa jotain ikuista jonoa 8h jossain espressohousen ruuhkavuorossa. Ei asiakkaana varmastikaan huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin koulusta kiinni. Niissäkin on eroja. Varmasti jossain Sykissä tai muualla johon pitää hakea on parempaa oppilasainesta joka vaikuttaa myös opettajan työhön. 

Siellä on ihan samat oppilasmäärät kontolla, tilaongelmia, vaativat vanhemmat niskassa jne.

ns eliittikouluissa voi olla jopa kurjempaa. Vanhemmat vaatii ja oppilaat on nyrpeitä

"Joo. Tosi älykästä yrittää arvioida tarjoilijan työtä sillä perusteella että on käynyt joskus asiakkaana.

Et edes tiedä miten erilaisia työpaikkoja ja -tehtäviä alaan kuuluu. Se oli aikanaan erinomainen osa-aikatyö opiskelijalle. Tienestitkin oli hyvät. Koulutusta ei ollut, mutta työssä oppi kun oli tiedonhaluinen."

Lol. Montako elämääsi vaikuttanutta tarjoilijaa muistat? Kyllä asiakkaan tai oppilaan näkökulma on myös relevantti. Ei tarjoilijan panostusta asiakkaaseen voi millään lailla verrata opettajan suhteeseen oppilaaseen. Ei näistä ammateista vaatimuksineen voi puhua samana päivänäkään. Kyllä sen ymmärtää, vaikkei olisi ikinä ollut tarjoilija tai opettaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Juu mitään noita mainitsemiasi asioita ja aspekteja ei olekaan vertailtu eikä tarjoilijan ja opettajan työtä muutenkaan sen syväluotaavammin, tässä vertailtiin vain tekijöitä meteli ja ihmistulva. Koska kyse oli tässä keskustelussa ihan vaan siitä että toistuvasti näkee miten opettajat perustelee työnsä kuormittavuutta nimenomaan sillä metelillä, jatkuvalla hälyllä ja ihmiskontaktien määrällä. Johon on sitten heitetty esimerkiksi muita töitä missä on meteliä ja ihmistulva ja ihmetelty että eikö tämä kuormita muitakin. Joku sitten avasi hieman enemmän. Ei siinä sen kummempaa."

 

Minä olen käynyt ravintoloissa. En ole kyllä niissä havainnut mitään satojen ihmisten tulvaa per yksi tarjoilija. Suurin osa tarjoilijoista työskentelee ihan suhteellisen rauhallisissa ruokaravintoloissa ja joku ison yökerhon iltavuoro on

Opettaja ei pura niitä satoja ihmisiä jostain jonosta. Aineenopettajalla on kontollaan parisen sataa omaa oppilasta koko ajan. Ei he siirry siitä jonosta mihinkään, vaan junnaavat siinä jokaienn vanhempineen useamman vuoden. Sen lisäksi on ne koulun muut sadat oppilaat, joista on vastuussa mm. valvontavuoroina.

 

"Eri, mutta tätä minäkin mietin. Ammatteja sen enempää vertaamatta mutta kyllä ihan heittämällä tulee satoja ihmisiä työvuorossa kassan kautta kun purkaa jotain ikuista jonoa 8h jossain espressohousen ruuhkavuorossa. Ei asiakkaana varmastikaan huomaa."

Erittäin hämmentävä rinnastus. Onko joskus käynyt niin, että kassahenkilön asiakkaan äiti on illalla ottanut yhteyttä ja moittinut siitä, ettei kassa ottanut hänen lapsensa erityistarpeita huomioon häntä palvellessaan? On ehkä aavistuksen eri asia piipata sadan ihmisen ostokset kuin opettaa sataa ihmistä.

Pikkukaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla kivaa, Helsingissä oli hirveää, kestin kolme kuukautta ja irtisanouduin. Sama kavereilla. Ei ikinä enää suurhelsingin alueelle opettajaksi. Piste. 

Jäin kuutisen vuotta sitten varhennetulle vanhuuseläkkeelle yläkoulun matematiikan opettajan työstä. Oppilaat, ihan kaikki heistä, oli mukavia, ja heidän kanssaan pärjäsi kyllä. Ongelmaksi tuli viimeisinä vuosina vanhemmat, jotka alkoivat olla ihan mahdottomia. Minulla oli käytäntönä, että soitin huoltajalle, mikäli lapsi oli toistuvasti häiriköinyt tunnilla. Vuosikymmenet tämä systeemi toimi hyvin, ja myös hillitsi tehokkaasti oppilaita, kun he tiesivät että todella soitan äidille tai isälle.

Loppuaikoina alkoi olla yhä enemmän vanhempia, jotka liittoutuivat lapsensa kanssa minua vastaan. Sain vanhemmilta syytöksiä valehtelusta päin naamaa, luuria lyötiin korvaan ja lakattiin vastaamasta. Tuntui, että vanhemmilta katosi jossain vaiheessa ymmärrys siitä, että me opettajat olemme heidän lapsensa puolella, ja haluamme heille parasta. 

Lyhyesti sanottuna vanhemmuus alkoi olla kateissa liian monen oppilaan kotona. Se kävi niin kuormittavaksi meille opettajille, että raskain sydämin lopetin työt 34 vuoden jälkeen. Olisin voinut jatkaa vielä pari vuotta, mutta jälkikäteen ajateltuna ratkaisuni oli ehdottomasti oikea.

Vierailija kirjoitti:

Pikkukaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla kivaa, Helsingissä oli hirveää, kestin kolme kuukautta ja irtisanouduin. Sama kavereilla. Ei ikinä enää suurhelsingin alueelle opettajaksi. Piste. 

Sama minulla, Helsingissä siedin sitä pas kaa neljä kuukautta ja lähdin, nyt pikkukaupungissa ja on mukavaa mennä töihin. Nuoret osaavat käyttäytyä, koulut uusia ja siistejä, oppilaita kohtuullinen määrä ja opetusvälineet huippukunnossa. 

Käytöshäiriöt ja oppimisen haasteet ovat lisääntyneet merkittävästi omilta kouluajoilta. Tavallisella luokalla voi olla useampi lapsi, jotka tarvitsisivat erityistä tukea, mutta resursseja ei ole tai vanhemmat eivät ole yhteistyöhaluisia. Erityisen tuen ryhmissä taas on oppilaita, jotka eivät ole koulukuntoisia lainkaan, mutta heitä taas ei saada erityiskouluun tai muuten avun piiriin samoista edellämainituista syistä. Koululla ei ole aina varaa ostaa kirjoja kaikille saati palkata tarpeeksi ohjaajia. Monessa tapauksessa vanhemmat ovat valitettavasti yhtä haastavia.

Jos mahdollista, kannattaa tehdä ensin visiitti sijaisena. Antaa vähän osviittaa.

"Kouluissa täytyy olla seinät ja oppilailla kirjat vähän nauratti:D

Ei naurata, enemmänkin itkettää. Tämä on hyvin olennainen asia. Meillä on tuhannen oppilaan yhtenäiskoulu avoimissa ympäristöissä ja sähköiset oppikirjat ja materiaalit kaikissa aineissa.

 

Tiedättekö mitä tuo avoimet oppiympäristöt tarkoittaa käytännössä?  Se tarkoittaa sitä, että kaikille ryhmille ei ole opetustilaa, osa opiskelee hälyisessä aulassa, osa liikkasalin katsomossa, osa sadan oppilaan yhteistilassa. Oppitunnin aikana opettajat juoksevat hakemassa oman ryhmänsä teinejä toisista tiloista mihin ovat vilahtaneet verhojen välistä sillä aikaa kun ohjaat jotain oppilasta ja vastaavasti ajat oman ryhmän tilasta sinne kuulumattomia oppilaita takaisin omien tilojensa suuntaan.

 

Osa ei kuule mitä opetat kun vieressä tulee toisen aineen opetus toiseen korvaan ja ryhmät metelöi. Joka ryhmässä on niitä jotka eivät pysy sekuntiakaan paikoillaan, eivät pysty eivätkä halua keskittyä, eivät ymmärrä vaikka väännät miten rautalankaa, tekevät kiusaa niille jotka yrittävät ja opet sitten kirmailee ympärinsä kurmottamassa näille karkureille joka välissä. Opiskelin aineenopettajaksi, mutta työni on kuin lastentarhassa lasten perässä juoksemista. Oppilaat vaan naureskelee ja painii ja kiipeilee. Olen niin täynnä tätä.

Edellinen viesti lähti hieman kesken, kun omien lasten kanssa juttelen tässä samalla. 

Erityisesti alaspäin eriyttävää opetusta on paljon ja myös oppilaita, jotka olisi pitänyt jättää luokalle vuosia sitten. Kahdeksasluokkalaisella lukutaito kakkosluokan tasolla, mutta koska luokalle jättämiseen on asetettu liian korkeat kynnykset, on tätä lasta väkisin tekohengitetty koulussa eteenpäin huolimatta siitä, että ei ole lainkaan ikäistensä tasolla oppimisessa eikä missään nimessä voi näillä taidoilla jatkaa ammatillisiin opintoihin.

En voi kun toivoa hartaasti, että oma sukupolveni vanhempina teemme isoa korjausliikettä. Lukekaa lapsillenne, jättäkää ruudut, erityisesti puhelimet, tabletit ja pelikoneet minimiin, ulkoilkaa, urheilkaa, pelatkaa lautapelejä yhdessä...

Jos älykkyytesi riittää opettajaksi ryhtymiseen sanoisin: ÄLÄ. Saat paremman palkan ja vähemmän stressaavan työn muualta.



 

Olen puolen vuoden sijaisena Itä-Helsingissä.

Raskasta on mm liian pieni vanha koulurakennus, huono sisäilma, luokassa oli monta viikkoa 27 astetta, pyörrytti ja päätä särki.

Aggressiiviset oppilaat. Onneksi ei omia mutta uhkana mm välitunneilla. Teinejä jotka kuuluisi sairaalakouluun. 

 

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista, kannattaa tehdä ensin visiitti sijaisena. Antaa vähän osviittaa.

Ja nimenomaan sijaisena. Oppilaat kohtelevat sijaisia huonosti, kun taas harjoittelijat saavat paljon parempaa kohtelua. Ilmeisesti sijainen mielletään opettajien porukkaan kuuluvaksi, mutta harjoittelija on ikäänkuin oppilas itsekin, eli oppilainen kanssa samaa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista, kannattaa tehdä ensin visiitti sijaisena. Antaa vähän osviittaa.

Ja nimenomaan sijaisena. Oppilaat kohtelevat sijaisia huonosti, kun taas harjoittelijat saavat paljon parempaa kohtelua. Ilmeisesti sijainen mielletään opettajien porukkaan kuuluvaksi, mutta harjoittelija on ikäänkuin oppilas itsekin, eli oppilainen kanssa samaa porukkaa.

Ei minua ole oppilaat kohdelleet huonosti. Päinvastoin.

T vuorotteluvapaasijainen

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja sekin olisi kiva jos vastaajat kertoisivat myös että mitä ainetta opettavat ja miten omalla aineella työllistyy!

S2, erityisopettaja ja erityisluokanopettaja. Muut aineet heikommin. Vakivirat ovat tiukassa ja kun vuorotteluvapaa loppui,sijaisuudet vähenevät radikaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

"Kouluissa täytyy olla seinät ja oppilailla kirjat vähän nauratti:D

Ei naurata, enemmänkin itkettää. Tämä on hyvin olennainen asia. Meillä on tuhannen oppilaan yhtenäiskoulu avoimissa ympäristöissä ja sähköiset oppikirjat ja materiaalit kaikissa aineissa.

 

Tiedättekö mitä tuo avoimet oppiympäristöt tarkoittaa käytännössä?  Se tarkoittaa sitä, että kaikille ryhmille ei ole opetustilaa, osa opiskelee hälyisessä aulassa, osa liikkasalin katsomossa, osa sadan oppilaan yhteistilassa. Oppitunnin aikana opettajat juoksevat hakemassa oman ryhmänsä teinejä toisista tiloista mihin ovat vilahtaneet verhojen välistä sillä aikaa kun ohjaat jotain oppilasta ja vastaavasti ajat oman ryhmän tilasta sinne kuulumattomia oppilaita takaisin omien tilojensa suuntaan.

 

Osa ei kuule mitä opetat kun vieressä tulee toisen aineen opetus toiseen korvaan ja ryhmät metelöi. Joka ryhmässä on niitä jotka eivät

Ymmärsit nyt viestini sävyn vähän väärin, pahoittelut. Tuolla "täytyy ola seinät ja oppilailla kirjat vähän nauratti" viittasin juuri nimenomaan siihen että se seinättömyys ja kirjattomuus on absurdi ajatus juuri kaikista noista kirjoittamistasi syistä. Seinätön koulu nimenomaan on ajatuksena pähkähullu. 

Mistä tämä harhaluulo tulee, että olisi yleistäkin, että oppilaat leikkivät vapaasti puhelimillaan tunnilla? Kaikissa kouluissa, joissa olen työskennellyt, siitä on seurannut sanktio (esimerkiksi se, että opettaja ottaa puhelimen haltuunsa lopputunniksi tai etenkin puhelimen katsomisen tunnilla toistuessa kasvatuskeskustelu tai jälki-istunto). Kyllä suurin osa kouluista on kieltänyt puhelinpelleilyt tunnilla ja opettajat myös valvovat tätä sääntöä.

Toki parasta olisi, että puhelimet saisi parkkiin, jotta voisi keskittyä opettamiseen eikä tarvitsisi kytätä, onko Pekka nyt puhelimella vai ei. Mutta sitä odotellessakaan opettajat eivät anna oppilaiden vaan pelleillä puhelimilla kaikki tunnit.

t. yläkoulun opettaja

Vierailija kirjoitti:

Jäin kuutisen vuotta sitten varhennetulle vanhuuseläkkeelle yläkoulun matematiikan opettajan työstä. Oppilaat, ihan kaikki heistä, oli mukavia, ja heidän kanssaan pärjäsi kyllä. Ongelmaksi tuli viimeisinä vuosina vanhemmat, jotka alkoivat olla ihan mahdottomia. Minulla oli käytäntönä, että soitin huoltajalle, mikäli lapsi oli toistuvasti häiriköinyt tunnilla. Vuosikymmenet tämä systeemi toimi hyvin, ja myös hillitsi tehokkaasti oppilaita, kun he tiesivät että todella soitan äidille tai isälle.

Loppuaikoina alkoi olla yhä enemmän vanhempia, jotka liittoutuivat lapsensa kanssa minua vastaan. Sain vanhemmilta syytöksiä valehtelusta päin naamaa, luuria lyötiin korvaan ja lakattiin vastaamasta. Tuntui, että vanhemmilta katosi jossain vaiheessa ymmärrys siitä, että me opettajat olemme heidän lapsensa puolella, ja haluamme heille parasta. 

Lyhyesti sanottuna vanhemmuus alkoi olla kateissa liian monen oppilaan kotona. Se kävi ni

Tämä oli kyllä jotenkin surullista luettavaa. Pahin vanhempi ihmistyyppi on se joka ei puutu mihinkään lapsen vaikeuksiin argumentilla se opettaja on vaan huono