Minkälaista yläasteen opettajan työ on? Rehellisiä kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä harhaluulo tulee, että olisi yleistäkin, että oppilaat leikkivät vapaasti puhelimillaan tunnilla? Kaikissa kouluissa, joissa olen työskennellyt, siitä on seurannut sanktio (esimerkiksi se, että opettaja ottaa puhelimen haltuunsa lopputunniksi tai etenkin puhelimen katsomisen tunnilla toistuessa kasvatuskeskustelu tai jälki-istunto). Kyllä suurin osa kouluista on kieltänyt puhelinpelleilyt tunnilla ja opettajat myös valvovat tätä sääntöä.

Toki parasta olisi, että puhelimet saisi parkkiin, jotta voisi keskittyä opettamiseen eikä tarvitsisi kytätä, onko Pekka nyt puhelimella vai ei. Mutta sitä odotellessakaan opettajat eivät anna oppilaiden vaan pelleillä puhelimilla kaikki tunnit.

t. yläkoulun opettaja

 

No tästähän on iltalehdissä revitelty ties mitä ostikoita ja paljon niitä tälle palstallekin linkataan. Että puhelimien käyttö on päässyt ihan käsistä, kuvataan salaa jne. Niin siitä varmaan syntyy käsitys

Vierailija kirjoitti:

"Eri, mutta tätä minäkin mietin. Ammatteja sen enempää vertaamatta mutta kyllä ihan heittämällä tulee satoja ihmisiä työvuorossa kassan kautta kun purkaa jotain ikuista jonoa 8h jossain espressohousen ruuhkavuorossa. Ei asiakkaana varmastikaan huomaa."

Erittäin hämmentävä rinnastus. Onko joskus käynyt niin, että kassahenkilön asiakkaan äiti on illalla ottanut yhteyttä ja moittinut siitä, ettei kassa ottanut hänen lapsensa erityistarpeita huomioon häntä palvellessaan? On ehkä aavistuksen eri asia piipata sadan ihmisen ostokset kuin opettaa sataa ihmistä.

No niin onkin ja kaikki sen kyllä tiedostaa rauhoitu. Edellinen vaan epäili etteikö ravintolatöissä voisi tulla satoja ihmiskontakteja päivässä ja kyllä voi. Se ihmiskontaktien syvyys ei nyt ollut tuossa se pointti.

Vierailija kirjoitti:

"Joo. Tosi älykästä yrittää arvioida tarjoilijan työtä sillä perusteella että on käynyt joskus asiakkaana.

 

Et edes tiedä miten erilaisia työpaikkoja ja -tehtäviä alaan kuuluu. Se oli aikanaan erinomainen osa-aikatyö opiskelijalle. Tienestitkin oli hyvät. Koulutusta ei ollut, mutta työssä oppi kun oli tiedonhaluinen."

 

Lol. Montako elämääsi vaikuttanutta tarjoilijaa muistat? Kyllä asiakkaan tai oppilaan näkökulma on myös relevantti. Ei tarjoilijan panostusta asiakkaaseen voi millään lailla verrata opettajan suhteeseen oppilaaseen. Ei näistä ammateista vaatimuksineen voi puhua samana päivänäkään. Kyllä sen ymmärtää, vaikkei olisi ikinä ollut tarjoilija tai opettaja. 

Niin mutta ystävä hyvä kun tuossa opettaja sanoi että ei vaikuta hänestä siltä että ravintolassa työntekijä olisi missään ihmistulvassa koska ei asiakkaana sellaista näe. Asiakkaana ei oikein voi tuollaista arvioida omien kahvittelukäyntien perusteella, ja ravintola-alan työntekijät taas ovat sitä mieltä että kyllä työskentelevät ihmistulvassa. Ihan hassua jankata enempää jostain ammattien vaatimuksista ja vertailusta kun tuossa vastattiin vaan siihen että ei asiakkaana voi oikein arvioida tuota ihmismäärää mitä vaikka se kahvilatyöntekijä kohtaa.

En tällä hetkellä opeta, mutta opekelpoisuus ja työkokemusta on. Keskityn tässä postauksessa perusopetukseen.

Jos opettajan työ kiinnostaa, niin kannattaa tehdä sijaisuuksia ja tunnustella, miltä se tuntuu juuri sinusta ja olisiko luokanopettajuus, erityisopettajan rooli vai aineenopettajan työnkuva sinulle passelein. 

Opettajan työssä monille palkitsevaa on kaikki se kauneus ja rikkaus, jota lapsen ja nuoren kasvun rinnalla kulkeminen pitää sisällään. On upeaa nähdä kehitystä yksilöissä ja ryhmissä, lukea heidän mietteitään ja keskustella asiasta ja asian vierestä. Kai se on vähän kuin puutarhanhoito; välillä rankkaakin mutta lopputulos aina yllätys.

Rankkoja elementtejä ovat ensinnäkin se, ettei opettajalla ole työaikaa. Tämä johtaa siihen, että on haastetta rajata työtä ja myös siihen että yhteiskunta kippaa erilaisia nakkeja opettajille. Esimerkkeinä MOVE-testaus ja PISA-tutkimukset, mutta myös mitä erilaisimmat palaverit ym. Lisäksi sairaana oleva käytännössä tekee poissaoloajan työt koska suunnittelee tunnit ja korjaa tuotokset. Tämä toki vaihtelee aineittain.

Toinen rankka elementti liittyy yhteiskunnan palvelujen huonoon saatavuuteen yhdistettynä siihen, ettei meillä ole määritelty koulukuntoisuutta. Suomeksi sanottuna koulussa on oppivelvollisuuttaan suorittamassa lapsia ja nuoria, joilla on omien tai perheen psyykkisen, neuropsykiatrisen, traumaattisen kokemuksen tai kriisin takia oikeasti akuutti tarve hoidolle tai lastensuojelulle, mutta he eivät pääse tarvitsemansa palvelun piiriin, vaan joutuvat käymään koulua niillä voimavaroilla, jotka heillä on.

Kolmas rankka elementti voi vaikuttaa ensialkuun rasismilta, mutta sitä se ei ole. Eli maahanmuuttajaoppilaiden tarpeisiin vastaaminen on sitä vaikeampaa, mitä ylemmälle luokalle he tulevat suomalaiseen kouluun. Tämä ei ole oppilaitten vika, vaan  meidän järjestelmä ei vaan hanskaa oppilaita, joilla ei ole taustalla kouluputkea. Osa maahanmuuttajaoppilaista pärjää valtavan hyvin, mutta ikävä kyllä moni tarvitsee niin yksilöllistä polkua ettei opettaja jaksa kovin pitkään tarpeeseen vastata.

Koulurakennusten osalta pakassa on kahta laatua "mustaa pekkaa" mutta onneksi myös paljon hyviä vaihtoehtoja. Huonoja ovat sisäilmaloukot, joissa kunta ja usein koulun väestä osa ei tunnusta että röttelö on sökö ja jossa sitten väseneinä seilataan ja syödään antibiootteja. Toinen huono setti on uudet koulut, joissa kilpailutuksen voittavat aina ne samat halvimmat setit, joissa on näitä jättiläisen portaita ym. Kunnon vanha luokkahuonekuvio terveellä ilmalla voittaa mennen tullen modernit ritsat, joissa on erilaista aulaa ja muuta epätilaa satunnaisilla paljeovilla eristettynä ja modernin muotoisia liian pieniä pöytiä ja epäkäytännöllisiä kummallisia istuinkalusteita  siellä täällä.

Opettajayhteisöt ovat yleensä ehdoton plussa ja jos sattuu mätä kohdalle niin nopeasti next.

Oma kokemus on luokkamuotoisesta erityisopetuksesta, valmistavasta opetuksesta, erikoispainotuksellisesta luokanopetuksesta sekä aineenopetuksesta kielissä ja reaaliaineissa. Kokemusta kaikilta vuosiluokilta. Työläintä on ajaa sisään uutta erityisluokkamallia ja valmistavaa opetusta, jos koulussa ei ole tähän kulttuuria. Kevyintä on opettaa aineenopettajana ilman luokanvalvojuutta, jos on useita rinnakkaisryhmiä eli esim. koe menee samana monelle ryhmälle.

Olen opettanut myös ammatillisessa, ammattikorkeassa ja yritysten tilauskoulutuksia 1-20+ hengelle/ryhmille. Itselle perusopetus mielekkäintä, entisajan resursseilla ammattikoulussa oli kyllä myös todella mukava opettaa.

Kokeile ap siis vaan rohkeasti!

Miksi täällä jankataan tuosta tarjoilijan työstä? Todellakaan sitä ei voi missään mielessä verrata aineenopettajan työhön. Myöskään tuo hälyisyys ja ihmisvirta ei suinkaan ole opettajan työssä sitä kuormittavinta. Minulla tosin ei ole kokemusta näistä uusista monitoimitila-aula-jättiporraskouluista. Niissä tilanne voi olla toinen kuin vanhanajan luokissa.

terv. sekä opettajan että tarjoilijan töitä tehnyt

Vierailija kirjoitti:

En tällä hetkellä opeta, mutta opekelpoisuus ja työkokemusta on. Keskityn tässä postauksessa perusopetukseen.

 

Jos opettajan työ kiinnostaa, niin kannattaa tehdä sijaisuuksia ja tunnustella, miltä se tuntuu juuri sinusta ja olisiko luokanopettajuus, erityisopettajan rooli vai aineenopettajan työnkuva sinulle passelein. 

 

Opettajan työssä monille palkitsevaa on kaikki se kauneus ja rikkaus, jota lapsen ja nuoren kasvun rinnalla kulkeminen pitää sisällään. On upeaa nähdä kehitystä yksilöissä ja ryhmissä, lukea heidän mietteitään ja keskustella asiasta ja asian vierestä. Kai se on vähän kuin puutarhanhoito; välillä rankkaakin mutta lopputulos aina yllätys.

Rankkoja elementtejä ovat ensinnäkin se, ettei opettajalla ole työaikaa. Tämä johtaa siihen, että on haastetta rajata työtä ja myös siihen että yhteiskunta kippaa erilaisia nakkeja opettajille. Esimerkkeinä MOVE-testaus ja PI

Kiitokset paljon kattavasta vastauksesta! Ja muille vastauksille myös -ap