Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ottamassa eroa ja olen niin onnellinen!
17.09.2024 |
Tuskin maltan odottaa että pääsen kohta omilleni ja saan aloittaa oman elämän!
Tajusin että miehen kanssa eläminen ei millään tavalla paranna elämääni vaan olen onnellisempi itsekseni! Ja lapset on jo niin isoja että saavat itse liikkua miten haluavat!
Kommentit (64)
Katsotaan asiaa eron jälkeen uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että uskallat ajatella itseäsi etkä jää roikkumaan huonoon suhteeseen.
Muistan tuon tunteen, se oli todella melkein euforinen! Ihan oma koti vain itselle, kaikki se ihana vapaus!
Itse oli naimisissa 12 vuotta. Oli todella ihana päästä omaan elämään vaikka mitään valtavan suuria ongelmia ei sillä tavalla ollut. Ei väkivaltaa, alkoholia, pettämistä jne. mutta täysin kuollut liitto. Kaksi kuin vierasta ihmistä saman katon alla. Se ahdisti todella ja halusin vain pois. Muistan miten kamalaa oli tulla työstä kotiin; parkkipaikalta näkyi kotitalo ja se musta ahdistus laskeutui päälle. Tuonne sitä taas on mentävä.
Hain eron yksin, mies ei olisi halunnut koska olihan se hänelle kai helppoa ja olisi tyytynyt elämn niinkin. Minä en. Kovasti oli katkera kun "kaikkihan on ihan hyvin". No, jos ventovieraan kivipatsaan kanssa eläminen on ihan hyvin niin sitten kai...
Varaudu kuitenkin siihen että edessä on melko radikaali elämänmuutos vaikka positiivinenkin sellainen. Vie aikansa sen ensihuuman jälkeen löytää se ihan oma itsenäinen tapansa elää, mutta kun se löytyy, siitä ei kyllä hevillä luovu!
Minä en ainakaan. Koko ajan kynnys edes ajatella itsenäisestä elämästä luopumiseen kasvaa yhä korkeammaksi.
Jos on pärjäävä ihminen ja luonteeltaan itsenäinen tämä on parhautta!!
Erosin vuosi sitten. Omilleni pääsin muuttamaan tänä keväänä.
Mulla on ero tähän asti ollut ainoastaan hyvä kokemus.
Tosin exäni petti, eikä vaan kerran, ja kohteli mua ajottain kun kynnysmattoa.
Rakkausviestejä kirjotteli ihastukselleen joista mulle selvisi että exäni osaa olla myös rakastava, ymmärtäväinen ja kiinnostunut toisen ihmisen tekemisistä ja päivänkulusta. Mulle ei antanut pahemmin näitä puolia itsestään.
Jos olisin siihen jäänyt niin jotain turruttavia lääkkeitä olisi pitänyt alkaa syömään että olisin kestänyt.
Ap sulla tulee menemään hyvin koska haluat erota. Erohan ei ole koskaan helppo valinta, vaan siinä suhteessa on varmaan sinnitelty kauan.
Onnea..vaihdat ukkoa ja alat nussia aurinkoa saaneen,isomunaisen hiekkaranteen kanssa..onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysit sisäisen jumalattaresi jollain kristallikurssilta, mutta mies ei siltikään arvostanut sinua?
Kyllä parisuhteet on ihania <3 Antavat niin paljon ja yksinelävät eivät voi ymmärtääkään kuinka valtavasta onnesta ja ilosta jäävät paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että uskallat ajatella itseäsi etkä jää roikkumaan huonoon suhteeseen.
Muistan tuon tunteen, se oli todella melkein euforinen! Ihan oma koti vain itselle, kaikki se ihana vapaus!
Itse oli naimisissa 12 vuotta. Oli todella ihana päästä omaan elämään vaikka mitään valtavan suuria ongelmia ei sillä tavalla ollut. Ei väkivaltaa, alkoholia, pettämistä jne. mutta täysin kuollut liitto. Kaksi kuin vierasta ihmistä saman katon alla. Se ahdisti todella ja halusin vain pois. Muistan miten kamalaa oli tulla työstä kotiin; parkkipaikalta näkyi kotitalo ja se musta ahdistus laskeutui päälle. Tuonne sitä taas on mentävä.
Hain eron yksin, mies ei olisi halunnut koska olihan se hänelle kai helppoa ja olisi tyytynyt elämn niinkin. Minä en. Kovasti oli katkera kun "kaikkihan on ihan hyvin". No, jos ventovieraan kivipatsaan kanssa eläminen on ihan hyvin niin sitten kai...
Varaudu kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Onnea..vaihdat ukkoa ja alat nussia aurinkoa saaneen,isomunaisen hiekkaranteen kanssa..onnea!
Tämä oli selkeästi miehen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös eroamassa, ja tuntuu vaan ihanalta vapaudelta kun pääsee asumaan omaan kotiin ja olemaan tilivelvollinen vain itselleen ja VAPAA <3
Olen myös itsenäinen ja sosiaalinen ihminen, kai tyhjyydenkin tunne tulee mutta kestän sen.
Minulla on useampi kaveri joiden liitossa ei ole läheisyyttä, ei seksiä, tylsä ukko joka ei tee kotona mitään, mutta silti he eivät voi erota koska olisi niin kamalaa olla yksin. Mutta jokainen tyylillään.
Kertoo epävarmuudestasi, kun täällä joudut erolla hehkuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sitä eroamisen onnea ja autuutta!
Miks yleensä teette naimisiin kun ei kiinnosta?
Olet vahva, rohkea, kaunis, nuori, äiti ja kaikkea mahtavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin vuosi sitten. Omilleni pääsin muuttamaan tänä keväänä.
Mulla on ero tähän asti ollut ainoastaan hyvä kokemus.
Tosin exäni petti, eikä vaan kerran, ja kohteli mua ajottain kun kynnysmattoa.
Rakkausviestejä kirjotteli ihastukselleen joista mulle selvisi että exäni osaa olla myös rakastava, ymmärtäväinen ja kiinnostunut toisen ihmisen tekemisistä ja päivänkulusta. Mulle ei antanut pahemmin näitä puolia itsestään.
Jos olisin siihen jäänyt niin jotain turruttavia lääkkeitä olisi pitänyt alkaa syömään että olisin kestänyt.
Ap sulla tulee menemään hyvin koska haluat erota. Erohan ei ole koskaan helppo valinta, vaan siinä suhteessa on varmaan sinnitelty kauan.
Oltiin yhdessä 33 vuotta, lapset aikusia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea..vaihdat ukkoa ja alat nussia aurinkoa saaneen,isomunaisen hiekkaranteen kanssa..onnea!
Tämä oli selkeästi miehen kommentti.
Pojanpa.M50
Vierailija kirjoitti:
Onnea..vaihdat ukkoa ja alat nussia aurinkoa saaneen,isomunaisen hiekkaranteen kanssa..onnea!
Kysäisen vaan, että hävettääkö sinua olla noin tyhmä, vai oletko ihan tyytyväinen typeryytesi?
Parempi myöhään kuin milloinkaan, mutta miksi tämä sama virhe tehdään sukupolvesta toiseen, tässähän menee koko nuoruus ja paras aika ihan pilalle?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että uskallat ajatella itseäsi etkä jää roikkumaan huonoon suhteeseen.
Muistan tuon tunteen, se oli todella melkein euforinen! Ihan oma koti vain itselle, kaikki se ihana vapaus!
Itse oli naimisissa 12 vuotta. Oli todella ihana päästä omaan elämään vaikka mitään valtavan suuria ongelmia ei sillä tavalla ollut. Ei väkivaltaa, alkoholia, pettämistä jne. mutta täysin kuollut liitto. Kaksi kuin vierasta ihmistä saman katon alla. Se ahdisti todella ja halusin vain pois. Muistan miten kamalaa oli tulla työstä kotiin; parkkipaikalta näkyi kotitalo ja se musta ahdistus laskeutui päälle. Tuonne sitä taas on mentävä.
Hain eron yksin, mies ei olisi halunnut koska olihan se hänelle kai helppoa ja olisi tyytynyt elämn niinkin. Minä en. Kovasti oli katkera kun "kaikkihan on ihan hyvin". No, jos ventovieraan kivipatsaan kanssa eläminen on ihan hyvin niin sitten kai...
Varaudu kuitenkin
Itse olen ollut naimisissa vielä pidempään. Ero ei ole mikään helppo ja kevytkenkäinen päätös vaan erittäin tarkkaan harkittu.
Mies haluaisi vielä jatkaa liittoa. Meillä myös "kaikki hyvin". Menneisyydessä kyllä paljon taakkaa.
Ansaitsen parempaa elämää, mies ei tuo minulle mitään lisäarvoa, kolmantena lapsena pyörii.
AP
Alue: Aihe vapaa
Selvä!
Laita uusi päivitys puolen vuoden kuluttua.