Lue keskustelun säännöt.
Yritin juuri paistaa pitsaa pelkällä valolla. Mitä VÄSYMYSMOKIA teille on tapahtunut?
16.09.2024 |
Olisi ollut helpompi vaan tilata pitsa kun aivotoiminta ei enää riitä edes uunin käyttämisen..
Kommentit (192)
Älä ap. välitä...jos todella on nälkä niin pizza uppoo vaikka raakana...Kaveri yritti aikoinaan olla vitsikäs ja leipas kaiffareille huumori mielessä makkara voikkoleipiä kostean illan välipalaksi...koiran makkarasta! Aamulla herättyään sitten hiukoi ja vahingossa kiskoi itte lärviin niitä. (Oli niin kännissä että unohti tekosensa.) Ihmetteli tovin outoa makua, kunnes hokasi...ja sitten vessaan heittämään ryynit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen väsymyksen oire on se että alkaa tulla negatiivisia ajatuksia, kaikki vit...aa ja ärsyttää. Tulee tiuskittua ja oltua jopa ilkeä, en vaan jaksa skarpata ja olla positiivinen kun joku ärsyttää, eli aivoissa suodatin pettää. Normaali vireystilassa pystyy olemaan hiljaa ja sanomatta mitään vaikka ärsyttäisikin, mutta väsyneenä ei.
tyypillinen tekemisen moka on tää kahvin keitto aamulla joka tuntuu olevan monelle se kompastuskohta, koska yleensä se tehdään niin autopilotilla, ettei siihen kiinnitä mitään huomiota. Viime viikolla laitoin kaikki ihan ok, mutta unohdin kääntää suodatinpussisuppilon paikoilleen jolloin vesi valuis suoraan pannun kannen päälle ja ihmettelin vessassa meikatessani että kylläpäs nyt kuuma levy rätisee, että jäiköhän pannun pohjaan kosteutta. Kaikki vesi oli valunut jo kun tulen keittiöön ja ihmettelen kun kahvi ei tuoksu.
No ei muuta kun uudet vedet säiliöön ja suppilo paikoilleen.
Varmaan samat aamukahvimokat täälläkin. Tai yleensä jotenkin enemmistö sekoilusta liittyy aamuun.
Paitsi sen kerran kun olen ollut oikeasti työuupunut ja täysin ylikuormittunut ensinnäkin työmäärästä mutta myös erittäin toksisesta jatkuvasti vaan vaatimuksia lisäävästä pomostani johtuen, lähdin ajelemaan töistä entiselle asunnolleni päin mistä olin muuttanut jo puoli vuotta sitten pois. Onneksi oli hiukan samalla suunnalla kun oikea asuntoni, mutta menin niin automaatiolla etten edes tajunnut että nousin länsiväylällä väärältä rampilta pois ja käännyin entisen asunnon suuntaan. Siinäkään en vielä havahtunut, vaan vasta kun näköpiiriin tuli entisen asunnon läheinen kauppakeskus. Ei helvetti. No ei siinä mitään kävin siellä kaupassa ostaen suklaata, jotain muuta karkkia, hedelmiä, leipää ym ym hiilaripitoista koska aivot olivat niin väsyneet ja huusivat kokoajan lisää energiaa.
Etsin kännykkää, eikä oikein mistään tuntunut löytyvän, mutta ainahan siihen vois kokeilla soittaa tällä kännykällä mikä mulla on mukana tässä...ööh...
Ruokaa olen lämmittänyt mikrossa sulatusteholla, uunissa paistanut pelkällä valolla, silmälasit on myös olleet hukassa tuossa nenävarrella killuessaan. Kaikkein kamalin on kuitenkin yksi kesä, minkä ajalta minulla ei oikeastaan ole mitään muistikuvia.
Oli isomman projektin loppurutistus ja viimeistely meneillään. Työpäivät venyivät helposti 13-16 tuntisiksi, työpaikalta kotiuduin kävellen, matka oli noin kolmisen kilometriä. Muistikuvat alkavat aina jostain työpäivän puolivälistä, ja katkeavat siihen kun suljen työpaikan portin ja aloitan kotimatkan. Kotimatkasta, nukkumisesta, syömisistä sun muista arkisista asioista tai työpäivien aloituksista ei ole edes sumuista aavistusta, ainoastaan työkaverien ja perheen vakuuttelut siitä että yleensäkään olin olemassa tuona aikana.
Mulla on adhd. Nyt vaihdevuosissa sekoilu ei suinkaan ole vähentynyt. Työputket ottavat koville, ja eilenkin meinasin purskahtaa itkuun, kun ei hissi liikkunutkaan kulkulätkällä eikä eikä edes kotiovi aukea työpaikan avaimilla. Onneksi on vihdoin vapaat, saa järjen mukaan toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 20 v sitten kun tein vielä ravintola-alalla esihenkilönä pitkää päivää ja piti tuurata poissaolijoita oman työn lisäksi koska kauheat tulospaineet oli kokoajan niskassa. Työpäivä oli helposti vähintään se 8,5 h lisäksi työmatka kesti 1/2 h sivu, eli oli n pois kotoa vähintään 9-10 h. Mulla oli 2 isoa koiraa, asuin yksin joten aamulla ennen töihinlähtöäkin piti käyttää ne ulkona vähintään 1/2 h. Olin ihan loppu varsinkin jo loppuviikosta. Kerran kevätauringossa istahdin pellonlaitaan kivelle että koirat saa siinä olla irti vapaasti, en jaksa kävellä pitkää lenkkiä. Heräsin siihen kun toinen koira tulee tökkimään kasvoja ja vinkuu. Olin nukkunut ehkä 10-15 minuuttia siinä kivellä. Siis käytännössä "sammuin" siihen lämpimälle kivelle.
Näin jälkikäteen vuosikymmenien päästä mietin miten hemmetillä sitä rumbaa jaksoin yksin sinkkuna ilman mitään apua kotosalla siis. Muistan kuinka lauantait oli aina vaan sitä että hädin tuskin jaksoin käydä kaupassa täyttämässä jääkaappia, syödä ja lenkitin ne koirat, muuten lähinnä nukuin tai lojuin vaakatasossa sohvalla torkkuen välillä. Sunnuntaisin olin vasta ns elossa. Ja sittenhän se olikin taas työviikko edessä. Onneksi sentään oli ma-pe ja päivätyö. Arkipyhät, pääsiäiset, vaput, joulut ym oli kuin taivaan lahja jolloin sai vaan levätä. En koskaan jaksanut ns juhlia jotain vappua, se oli kk viimeinen päivä jolloin työpäivä venyi koska tulos oli saatava valmiiksi ja todennäköisesti töissä oli jotain ylimääräistä tarjoilua, asiakasjuhlaa jne. Joulut oli kamalampia, se asiakkaiden juhliminen alkoi pikkujouluista ja siksi kai aloin inhoamaan joulua koska olin niin kurkkuani myöten täynnä sitä glökien ja piparien ym kaiken tarjoiluiden järkkäämistä että makasin monta päivää kotona oikosenaan puolikuolleena että toivuin siitä, en edelleenkään laita joulua enkä mitään muutakaan pyhäpäivää kotiin.
Olen keittänyt hilloa 4 litran kattilallisen.
Paha vaan, että oikaisin hetkeksi sohvalle, josta heräsin 5 tunnin päästä. Oli punaisen asemesta ruskeata hilloa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee väsyneenä automaattirepliikkejä edellisestä työpaikasta. Tein puhelinajanvarausta ja nyt vuosia myöhemmin tajuan väsymykseni kun alan lopettaa kaikki puhelut sanomalla "kiitos soitosta, mukavaa päivänjatkoa sulle". Myös vanhemmilleni ja lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein munakasta ja oli jotenkin oudon näköistä,tajusin että mullahan on pannulla munien kuoret
Annoin lapsen nokkamukiin frezza lattea ja omaan mukiin maitoa,havahduin kun 2 v sanoi onnellisena nam nam
Otin kissan matolääkkeen allergialääkkeen sijasta
Epäilen että mulla on adhd.
Joo, mutta ainakaan ei ole matoja.
Kannattaa miettiä paljonko kuluttaa pizzaa tai frezzaa. eivät ole parastsa mahdollista ravintoa. Toki aika hyviä.
Olen yleensä tarkka oikeasta lääkkeestä, enkä käsittele koiran murkinoita samoilla käsillä kuin omiani, vaan pesen välillä. Mutta siis kahvinkeittimen kanssa on tullut noita kolttosia tehtyä. työpaikalla oli sellainen isohko "kahvilamallin" keitin jossa oli iso suodatin ja siihen tyhjennettiin kokonainen pieni annospaketti juhlamokkaa. Kun olin kahvinkeittovuorossa niin heittelin juhlamokat vesisäiliöön. Eipä auttanut kuin irrottaa iso keitin seinästä ja ravistella roskikseen ja huuhtoa vesisäiliiö muutamalla kannullisella vettä. Onneksi oli sen kokoinen että jaksoi kantaa eikä liitetty vesijohtoon.
"Mutta siis kahvinkeittimen kanssa on tullut noita kolttosia tehtyä. "
Eihän ne mitään kolttosia ole, koska ovat kerran vahinkoja? Kolttoset on kepposia, tahallaan tehtyjä pikku ilkeyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kahvin keittäminenkin on vaikeaa. Olen
- keittänyt kahvia ilman vettä
- ilman puruja
- unohtanut töpselin seinästä
- unohtanut napsauttaa keittimen päälle
- lähtenyt tekemään jotain muuta kesken kahvinkeiton
- unohtanut juoda kahvin
Minä tuon lisäksi leipoessa paiston pellillisen pullaa grillivastuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein munakasta ja oli jotenkin oudon näköistä,tajusin että mullahan on pannulla munien kuoret
Annoin lapsen nokkamukiin frezza lattea ja omaan mukiin maitoa,havahduin kun 2 v sanoi onnellisena nam nam
Otin kissan matolääkkeen allergialääkkeen sijasta
Epäilen että mulla on adhd.
Toi oli hauska tuo kaksivuotiaan reaktio. :D
On varmaan maailmanennätys. Mä olin jo ainakin 5-vuotias, kun ekaa kertaa kahvia yritin juoda.
80-luvulla kaverini pikkusisko joi maitoa pullosta sokerikahvilla höystettynä. Lapsi oli vajaan vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani vielä koululainen, tulin kerran pimeimpään kaamosaikaan kotiin n. klo 16. Muu perhe ei ollut tullut vielä kotiin. Läksyjen teon jälkeen nukahdin omaan sänkyyn. Heräsin hätkähtäen unesta, pää aivan ulalla. Huomatessani analogisen kellon olevan puoli kahdeksan ja talon yhä tyhjä perheenjäsenistä, luulin nukkuneeni läpi yön ja uuden kouluaamun koittaneen. Kiireessä pesin hampaat ja kävin suihkussa ehtiäkseni kävelemään kouluun.
Ulkona ihmettelin vain hieman, miksi taivas ei ole edes pienesti vaalenemassa auringonnousun lailla. Vasta kun ohitin parkkipaikkamme, josta vanhempani kävelivät onneksi juuri vastaan, sain vahvistuksen että päivä oli yhä sama. Vanhemmat olivat olleet poikkeuksellisesti elokuvissa, jonka olin unohtanut.
Mulla on toi sama etten kestä yhtään töissä muutamaa typerää ja vanhanaikaista ammattitaidotonta kollegaa, ihan pitää varoa ja pysyä fyysisesti poissa samasta tilasta koska en tiedä mitä suustani pyrskähtää vahingossa ulos kun aivot ei suodata enää. Noina päivinä (yleensä loppuviikko) olen tyytyväinen että asun yksin, ettei kotona ole mitään rasitteita vaan saan olla ihan yksin ja hiljaa kun tulen kotiin. Tulisin hulluksi jos olisi jotain kiukkuavia kakaroita saati jankuttavia teinejä vastassa joiden palvelijana vielä pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajoin lähikaupan pihaan ja nukahdin kaupan parkkipaikalle sammutettuani auton.
Älkää pliis menkö näin väsyneenä rattiin. Itsenne lisäksi vaarannatte muiden turvallisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Aamuyöllä omalla autolla en enää muistanut kuinka vaihtaa lyhyille valoille. Ajoin sitten sivutielle ja nukuin takapenkillä 3 tuntia.
Hui, kun tästä tuli elävästi mieleen, etten syksyn tullen muistanut enää, miten pitkät valot saa päälle. Luulin vivun olevan rikki, ja ajoin 70km iltavuorosta töistä kotiin pitäen vipua kädelläni kiinni väläytysasennossa. Seuraavana aamuna kiireesti heräsin tilaamaan uutta vipua ja korjausaikaa autohuoltoon. Maksoi muistaakseni satasissa. En tarkkaan muista, parikymmentä vuotta aikaa.
Tajusin mokani vasta kun sain auton takaisin ja käytin uutta vipua. En tiedä mitä lie huollossa ajatelleet, kokeilivatko edes, vai uskoivatko puhettani.
Aikoinaan kun tein vuorotyötä tulin aamulla kotiin silmät ristissä ja yritin avata ulko-ovea auton ovien kaukosäätimellä. Painelin nappulaa ja ihmettelin kun ei tapahdu mitään !
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttanut kolme kuukautta aiemmin, mutta ajoin vanhan kotini pihaan töistä tullessani.
Normi :-))
Karkki roskiin ja karkkipaperi suuhun.
Joskus aamulla ennen töihinlähtöä laitoin kahvinkeittimen vesisäiliöön porot, kun piti vettä lisätä katsoin että mitä helv.säiliön pohjalla oikein on !
Joo, mutta ainakaan ei ole matoja.
Kannattaa miettiä paljonko kuluttaa pizzaa tai frezzaa. eivät ole parastsa mahdollista ravintoa. Toki aika hyviä.
Olen yleensä tarkka oikeasta lääkkeestä, enkä käsittele koiran murkinoita samoilla käsillä kuin omiani, vaan pesen välillä. Mutta siis kahvinkeittimen kanssa on tullut noita kolttosia tehtyä. työpaikalla oli sellainen isohko "kahvilamallin" keitin jossa oli iso suodatin ja siihen tyhjennettiin kokonainen pieni annospaketti juhlamokkaa. Kun olin kahvinkeittovuorossa niin heittelin juhlamokat vesisäiliöön. Eipä auttanut kuin irrottaa iso keitin seinästä ja ravistella roskikseen ja huuhtoa vesisäiliiö muutamalla kannullisella vettä. Onneksi oli sen kokoinen että jaksoi kantaa eikä liitetty vesijohtoon.