Yritin juuri paistaa pitsaa pelkällä valolla. Mitä VÄSYMYSMOKIA teille on tapahtunut?
Olisi ollut helpompi vaan tilata pitsa kun aivotoiminta ei enää riitä edes uunin käyttämisen..
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä on sähkölukot, avain piippaa kun ovi aukeaa. On tullut useamman kerran työpäivän jälkeen odoteltua omalla kotiovella avaimen piippausta.
Minä heilutan kotona kättä hanalle, että on se nyt kumma kun ei vettä tule. Ei kai, kun ei ole automaattihana.
Ja kirjoitin ensin heiluttavani "kätänä kotta", että repikää siitä.
Ihmettelen miksi minulla on äänioikeus.
Joku keksi, että toheloillakin pitää olla oikeus sählätä. Siksi sinulla(kin) on äänioikeus. Tämä ei ole veetuilua. Pelkkä toteamus tilanteen koomisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Menen usein kauppaan hokien mielessäni tyyliin "paahtoleipä, kurkku, oliiviöljy, vessapaperi". Lähden kaupasta mukanani paahtoleipää, kurkku, tomaatteja ja jogurttia. Käveltyäni muutaman sadan metrin päähän kaupasta tajuan unohdukseni, ja palaan takaisin kauppaan hakemaan vessapaperia. Kotona mies kysyy, missä oliiviöljy on. Ja ei muuta kuin kengät jalkaan ja lähikauppaan...
Olen alkanut kirjoittaa itselleni puhelimeen kauppalistoja, joista poistan asiat sitä mukaa kun kerään ne.
Täällä toinen, joka tekee kännykkään ostoslistoja. Joka kerta. Liian monta asiaa unohtunut ostaa, että oli pakko joku ratkaisu keksiä. Nakkisormet tosin haittana, kun ei näppäimille mahdu.
Toivotin työkaverille hyvää viikonloppua tiistaina. Hävetti.
Muutin ja asensin uuden kämpän makkariin valaisimen. Sokeripalaan johdot ja kaikki hyvin. Alas ja napsauttamaan katkaisijasta. Ei syty valo. Uudestaan katonrajaan ja johtojen tarkistus. Huonekorkeutta kolme metriä ja siinä kiipeilin toistaen homman kolme kertaa. Ei vaan syty valo. Lopulta tajusin, että valaisimessa ei ollut hehkulamppuja.
Oli sovittu kaverin kansss tapaaminen keskustan kahvilaan,ONNEKSI menin ensin vessaan. Otin pitkän parkatakkini pois ja tajusin ettei avoimen neuletakkini alla ollutkaan t-paitaa,vain rintaliivit! Äkkiä takki päälle,New Yorkeriin hakemaan joku toppi,kaverille ilmoitus että myöhästyn vähän ja vessaan pukemaan.
Töissä on likaisille työvaatteille pyykkikuilu. Piti laittaa työhousut sinne mutta nollat taulussa iltavuoron jälkeen laitoin verkkarini sinne. Olisi ollut liikaa vaivaa saada verkkarini sieltä koska lukittu pyykkikuilu joten lähdin työhousuissa kotiin.
Olen tähän ketjuun kirjoitellut omia hölmöyksiä, mutta eniten naurettiin minulle töissä,kun vastasin puhelimeen kaverin nimellä, kun hänen miehensä soitti. Arvatkaa ko kaverin ilmettä, kun hän istui minua vastapäätä.😅
Ei tapahtunut itselle vaan serkun kaverille. Hän ajeli hiljaisena kesäyönä baarista kotiin hiljaista maalaistietä pitkin. Vähän jo väsy painoi ja tyyppi havahtui siihen, että oli törmännyt pyörällä tiellä seisoneeseen hirveen! Hirvelläkin kai vähän nollat taulussa, kun ei autoja sielläpäin oikein liiku ainakaan yöllä. Keskellä tietä möllötti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätin 2 kj vanhan vauvan vaunuissa postiin (olin pakettia lähettämässä ja siuhrn piti kirjoittaalappu sivupöydällä). Koiran otin pyörätelinerstä ja kävelin kilometrin ennen kuin tajusin, ettei ole vaunuja tai vauvaa.
No jos vauvassa oli palautusosoite, niin tulee sitten lähimpään Postin jakeluautomaattiin.
Ei kyllä tule lähimpään.
Esittelin työpuhelussa itseni asiakkaalle hänen etunimellään. Ei oltu kaimoja. Oman sukunimeni muistin kyllä. "Leena Rämö puhelimessa." "Leena Matilainen täällä Firma Oy:stä, päivää!" En kehdannut edes korjata virhettäni!
Toivotin työkaverille hyvää huomenta kun kello oli kaksi iltapäivällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätin 2 kj vanhan vauvan vaunuissa postiin (olin pakettia lähettämässä ja siuhrn piti kirjoittaalappu sivupöydällä). Koiran otin pyörätelinerstä ja kävelin kilometrin ennen kuin tajusin, ettei ole vaunuja tai vauvaa.
No jos vauvassa oli palautusosoite, niin tulee sitten lähimpään Postin jakeluautomaattiin.
Ei kyllä tule lähimpään.
Tuleepas. Ei välttämättä siihen, joka sinua lähimpänä sijaitsee. Aina se jollekin on lähin.
Huomasin kaupan kassajonossa, että minulla oli edelleen jalassa ne päiväkodin siniset suojapussukat
Tarjoilija sanoi "hyvää ruokahalua", minä sanoin "kiitos samoin". No, ehkä se oli just menossa ruokikselle...
Ajelin autolla tyylikkäästi lukulasit päässä ja ihmettelin, että onpa sumua.
Olen hyvä telomaan itseäni väsyneenä, tarvitsen todellakin aamukahvini. Tässä yksi esimerkki.
Kävelin kerran töissä lujaa päin seinässä olevaa naulakkoa, koska unohdin kääntyä. Päähän sattui hirveästi, mutta jatkoin silti töitä kunnes huomasin jonkun märän valuvan otsaani pitkin. Suuntasin sitten naama veressä vessaan siistiytymään. Pestyäni naamani nostin vauhdilla pääni ylös ja löin sen sellaiseen Lindströmin käsienkuivausmasiinan kulmaan ja kirosin ääneen elämääni. Seurauksena todella tyhmä olo ja myöhemmin mahtava kuhmu.
Mulle käy näitä tavallisia. Laitan ruokaa levyllä ja sitten levyn sammuttamisen sijaan laitan sen kovemmalle. Sitten parinkymmenen minsan päästä alkaa kärtsätä tai palovarotin huutaa. Tästä seuraa se että olen nykyään tosi varovainen, kun lähden kotoa pois. Tarkistan useampaan otteeseen, ettei levyt ole jääneet päälle. Pari kertaa olen joutunut palaamaan kotiinkin varmistamaan asian. Joskus jopa otan kuvan lieden etuosasta, varmuuden vuoksi.
Tänä aamuna menin yövuoroista aamulla kauppaan pyörällä. Otin ison kassin mukaan juurikin siksi, että voisin käydä kaupassa töiden jälkeen, eikä enää tarvitsisi lähteä minnekään.
Mitä tein parkkeerattuani pyörän kaupan eteen, niin otin kassista puhelimen, jonka mukana kulkevat onneksi kortit, ja jätin kassin pyörän koriin. Kassalla havahduin, että missä hemmetissä se kassi on. Ja jouduin ostamaan muovipussin.
Kun oltiin muutettu, niin miehen kanssa muutaman kerran Prismassa käytyämme lähdimme ajamaan vanhan kodin suuntaan. Ja vanha koti sijaitsi ihan eri suunnassa ja paljon kauempana Prismasta kuin nykyinen.
Vaikka aivot oli selkeästi levon tarpeessa...