Yritin juuri paistaa pitsaa pelkällä valolla. Mitä VÄSYMYSMOKIA teille on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy näitä tavallisia. Laitan ruokaa levyllä ja sitten levyn sammuttamisen sijaan laitan sen kovemmalle. Sitten parinkymmenen minsan päästä alkaa kärtsätä tai palovarotin huutaa. Tästä seuraa se että olen nykyään tosi varovainen, kun lähden kotoa pois. Tarkistan useampaan otteeseen, ettei levyt ole jääneet päälle. Pari kertaa olen joutunut palaamaan kotiinkin varmistamaan asian. Joskus jopa otan kuvan lieden etuosasta, varmuuden vuoksi.

Ja tarkistat samasta kuvasta, uudestaan ja uudestaan, että levy on sammutettu? Vuodesta toiseen?

Tämä töiden jälkeen väsyneenä ja tympääntyneenä, kun en edes pidä leipomisesta...Olin leipomassa jotain, mitä en enää muista, mutta munia piti vatkata vaahdoksi. Ihmettelin että ovatko munat jotenkin viallisia, kun jouduin ottamaan jo kolmannet munat eikä vieläkään tapahtunut minkään näköistä vaahtoutumista. Yhtäkkiä koin valaistumisen ja tajusin vatkanneeni taikinakoukuilla. No saatiin se leipomus lopulta valmiiksi, mutta ei tämä varsinaisesti lisännyt kiinnostusta leipomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen tähän ketjuun kirjoitellut omia hölmöyksiä, mutta eniten naurettiin minulle töissä,kun vastasin puhelimeen kaverin nimellä, kun hänen miehensä soitti. Arvatkaa ko kaverin ilmettä, kun hän istui minua vastapäätä.😅

Minä vastasin kerran työpuhelimeeni sanomalla miespuolisen esimieheni nimen. Hieman hävetti.

Saan postia ehkä yhden kirjeen kuussa. Töistä kotiin tullessa avasin normaalisti kerrostalohuoneiston oven. Sieltä lävähti kasa postia lattialle (väliovi kiinni). Varmaan kymmenen sekuntia katsoin kasaa, kunnes iski paniikki että kenen asuntoon olen oikein menossa. Melkein ehdin paiskata oven kiinni ja livetä paikalta kun tajusin, että oikea ovihan se oli ja kaikki liiton lehdet jne vaan sattuivat tulemaan samana päivänä. Onneksi ei ollut ketään todistamassa.

- Otin aamulla unilääkkeen enkä allegialääkettä. Jäi menemättä mihinkään sinä päivänä

- Käytin Lidln itsepalvelukassaa,maksoin ja pakkasin ostokset takaisin ostoskoriin jota aloin tyynesti kiikuttaa ulos. Myyjä pysäytti.

- Koetin ostaa R..kioskilta tupakkaa pyytämällä "Pieni valkoinen Sm (oikeasti Lm) ja sain niin hirveän naurukohtauksen että piti lähteä ulos.

- Miula on oven vieressä rähjäiset feikkicrocsit tupakkakenkinä,ollin lähdössä hautajaisin ja ajattelin polttaa hermosavut pihalla. No pääni sitten yhdisti tupakan ja Crocsit joten lopulta tajusin olevani matkalla hautajaisiin mustassa mekossa,mustassa jakussa,mustissa sukkahousuissa.. ja pinkeissä muovisämpylöissä.

Ennen burn-outia työmokia oli niin lukemattomia, etten edes muista. Kaikenlaista kahjoa, vastailin väärin puhelimeen yms.

Pesin hiukset Nivean aurinkorasvalla!

Laitoin kännykän pakastimeen ja kylmäkallen laukkuun. Onneksi huomasin ajoissa

Vierailija kirjoitti:

Sattuuhan noita. Itse laitoin ranet uuniin ja nukahdin. Hyvin ruskettuivat...

Meillä kun kävi pari kertaa niin että väsyneenä ja juovuksissa kun nukahti niin paloi uuniin ruuat ja ulkotöissä ollessa unohtuivat ja kuivuivat perunat kattilaan niin teetätettiin sähkömiehellä aikakatkaisin hellaan ja jos ei paina aika katkaisinta 10 minuuttiin niin hellasta katkeaa virrat. On toiminut ja mitään palovaaraa ja vahinkoja ei ole sen jälkeen enää tapahtunut.

Aamulla olin antamassa kissalle ruokaa. Tyhjensin kissanruokapussin roskikseen enkä kissan ruokakuppiin. 

Ihana ketju vaikken lukenutkaan kaikkia mutta aika vähän niitä saivartelevia vastaväittäjiä ja joka kommentin haukkujia tässä kun ihmiset kertoo mokistaan. Kai saa aikaan jotain inhimillistä reaktiota lukijoissa.

Töissä tulee tiuskittua eräälle vanhalle, todella ärsyttävästi pitkään käyttäytyneelle kollegalle, joka tekee ihan samaa meille muille muille. Eli tiuskii ja käyttäytyy jopa todella kummallisesti väsyneenä, sekoilee käsitteissä, nimissä, numeroissa, ajatus siirtyy ihan asiasta toiseen sekunnissa, me kollegat ei tieddetä yhtään mistä se millonki puhuu.  Se sekoilu ei sinällään haittaa (se on hänen oma ongelma)  mutta se että päsmäröi joka asiaa, jopa korottaa ääntään huutaen toisten päälle, alkaa pomottamaan jotain tekemistä ihan sekunnissa, kun olisimme hänen alaisia, vaikkei hän ole mitenkään siinä roolissa että voisi määräillä meitä ketään. Eikä itse tajua yhtään enää oman käytöksen seurauksia.

Kun olen itse väsynyt ja kiireinen en jaksa yhtään tätä horiskoa.

Tämä ei mene väsymisen piikkiin, mutta ehkä jonkun asteisen hutiloinnin ja sen että yritä tehdä liian montaa asiaa yhtä aikaa. eli laitan jotain tosi pientä sulamaan mikroon, esim yhden pakastetun reissumiesleivän. Naputtelen kuitenkin aikapaniketta pari-kolme kertaa (a 30 sekuntia) eli 1.5 minuuttia. Ja arvatkaa savuaako se leipä jo siellä. Kamala haju ja mikro pitää putsata kauttaaltaan.

Mulla oli kerran erittäin kovaa kittimäistä hunajaa tyyliin ruokalusikallinen ja olisin halunnut sitä juoksevammaksi, laitoin mikroon 2 min. Jokainen tietää miten siinä käy. Tämä on jopa vaaralista ja voi syttyä tulipalo. Mietin että miten selviän vanhana, poltan varmana koko kämpän joskus.

Opiskelu kirja löytyi jääkaapista. 

Kävelin kaupungilla ystävän kanssa ja törmäsin lasiseinään. Oli niin kirkas, et en huomannut. 

Vein roskia lajittelupisteelle ja istahdin valkoiseen autoon. Eräs mies sitten sanoi, että kuule, se on mun auto. Oma valkoinen autoni hänen takanaan samaa merkkiä ja mallia. 

Tänään aamulla tuijottelin sohvan selkämyksellä lepääviä rintaliivejäni ja ajattelin samalla että laitan ne päälleni. Tätä funtsiessani puin paidan päälleni, kahteen kertaan vieläpä koska ensin laitoin sen väärinpäin. Paidan kanssa hetken painittuani tajusin että niin, ne rintsikathan tulee siis paidan alle. Ja setti uusiksi.

Laitoin myös kahvin keittymään, mutta harmikseni iskin vedenkeittimen töpselin seinään. En saanut kahvia.

Univelkaa on.

Jostain syystä aivot käy hitaalla aamulla vaikka olen nukkunut mielestäni ihan hyvin. Tarvitsen kahvia ja jotain syömistä että ns virkoan "eloon". Aamut ovat hidastuneet iän myötä todella paljon. Herään klo 6.15 ja hyvä että 7.50 olen liikkeellä edes. Töissä en ole koskaan parhaimmillani aamusta (hallinnollinen toimistotyö) vaikka työ alkaa liukuvasti jossain 8-8.30 välillä. Jos vaan mahdollista niin pyrin järkkäämään kaikki asiakaspalaverit ym iltapäivään jolloin olen terävimmilläni.

Tämä aamuhitaus (aivot ei toimi) aiheuttaa kotona aamulla varmasti jonkinlaisia adhd tms tyyppistä toimintaa, poukkoilen tekemisestä toiseen, yritän tehdä montaa asiaa yhtä aikaa mutta saamatta mitään kokonaan valmiiksi. Joudun oikein komentamaan itseäni, että nyt H.... keskity, pese hampaat, kuivaa nyt helvetti ne hiukset ja sitten meikki naamaan, nyt ne vaatteet päälle ! 

Huomasin joskus että ajattelin pukeutua, laitoin pikkarit, sitten juoksen keittiöön tekemään lounassalaatin,  sitten rintsikat päälle, sitten läppärisalkkua pakkaamaan, juoksentelen puolipukeissa pitkin kämppää ja yhtäkkiä hoksaan että kynnet pitää leikata. Kun pusero on päällä, tuntuu että selkää kutittaa ja pitäisi rasvata ja pusero pois, rintsikat pois, selkään rasvaa ja kaikki alusta. Hississä muistan etten ole laittanut ripsaria, ei kun takaisin.  Pitää oikein skarpata että läppärisalkku lähtee mukaan toimistolle, koska se ei kuitenkaan aina ole mukana.

Yövuoroputkessa, alkuraskauden aikana olen nukkunut junassa kotiaseman ohi useampaankin kertaan. Kiva herätä konnarin ravistukseen tai kuulutukseen "Seuraavana Riihimäki, tämän junan pääteasema" kun olisi pitänyt jäädä junasta jo aikoja sitten. 

Viime kesänä olin varma, että joku oli varastanut auton kauppareissun aikana - no, olin liikkeellä miehen autolla, en omallani. Hetken pähkäiltyäni asia palautui mieleen, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tähän ketjuun kirjoitellut omia hölmöyksiä, mutta eniten naurettiin minulle töissä,kun vastasin puhelimeen kaverin nimellä, kun hänen miehensä soitti. Arvatkaa ko kaverin ilmettä, kun hän istui minua vastapäätä.😅

Minä vastasin kerran työpuhelimeeni sanomalla miespuolisen esimieheni nimen. Hieman hävetti.

Hyvä kuulla, että muillekin on käynyt näin. Jaoimme työkaverin kanssa työhuoneen ja vastasin puhelimeen hänen nimellään. Asiaa varmaan edesauttoi se, että luin juuri asiakirjaa, jossa hänen nimensä oli kohdassa, jota olin lukemassa.

Olen väsyneenä muun muassa sokerin sijasta käyttänyt suolaa ja hulauttanut kattilassa keittämäni marjamehun viemäriin. Siivilään jäivät marjojen perkeet. Välillä menevät lieden uunin säädöt päin prinkkalaa ja tuloksena on muun muassa likilaskuisia kuivakakkuja. Nykyään en unettomien öiden jälkeen ryhdy mihinkään laskemista ja mittaamista edellyttäviin toimiin.