Yritin juuri paistaa pitsaa pelkällä valolla. Mitä VÄSYMYSMOKIA teille on tapahtunut?

Oikeasti, hirvittää lukea näitä, miten ajettu autolla niin väsyneenä, että unohdettu miten jokin auton ajolaite toimii, tai sitten nukahdettu heti kun auto pysähtynyt. 

On vaan tuuria, ettei ole käynyt tuon pahempaa. Esimerkiksi nukahtanut rattiin ja ajanut kolaria / jonkun jalankulkijan yli.

Munamaito jäi makaronilaatikosta. Kuivaa oli.

Tästä näkee, että elämä voi olla yhtä sketsisarjaa. Mä just vähän aikaa sitten aloin lämmittää ruokaa mikrossa, mutta siellä olikin aamuinen puuro. No lämmitin ja söin sen, ja ruokalautasen laitoin jääkaappiin odottamaan seuraavaa ruokailua. Tuttua ovat uunin lämpiämisen odottaminen pelkän valon voimalla, kahvin keittäminen ilman vettä, pyykin peseminen koneessa ilman vettä tai ilman pesuainetta, täyden astiakoneellisen pesu puolitäyttöohjelmalla, väärään autoon meneminen, työpaikan avaimien unohtaminen, kotiavaimien unohtaminen, väärän oven ovikellon soittaminen sekä koti- että ulkomailla. Kotimaassa olin menossa uuden miesystävän luo, ja erehdyin rapusta. Soitin kelloa ennen kuin vilkaisin nimeä ovessa, ja sitten seisoin hyvin nolona odottamassa. Onneksi ketään ei ollut kotona. Ulkomailla tämä tapahtui hyvin hämärässä hotellikäytävässä valokatkaisijaa etsiessä, ja tietenkin rehdisti odotin oven avaajaa, ettei pilasoitoista syytetä. Sama saksalaispappa tuli avaamaan toistamiseen samasta syystä. Onneksi osasin sen verran saksaa, että sain selitettyä erheeni ja pyydettyä anteeksi. Olen myös rasvannut huuleni rakonestopuikolla, erehtynyt sekä magneettikuvaus-, että paksusuolentähystyspäivästä mennen molempiin seuraavana päivänä. Autolla olen ajanut useamman kerran ajatuksissani ohi paikan mihin olin menossa, ja joskus olen joutunut pysähtymään ja miettimään mihin mahdan olla matkalla. Olen myös erehtynyt lähentelemään takaa päin väärää miestä muutamaankin otteeseen luullen häntä omaksi miesystäväksi. Olen myös unohtanut laittaa hameen ja mennyt pelkissä alustrikoissa ja lyhyessä pusakassa bussipysäkille ja sen myötä töihin asti. Takaisinkin piti tulla. Omalla autolla  olen ajellut roskapussin kanssa useamman kerran, ja käsijarru päällä useamman sata kilometriä ihmetellen kun auto sammuu risteyksissä, eikä muutenkaan meinannut kulkea.  Olen myös yrittänyt useaan otteeseen peruuttaa samaa betoniporsasta päin, kun ei meinannut millään mennä. Auton perä vaan piti kummaa ääntä 😅. Ai niin, ja tankannut olen kolme kertaa 20 centin edestä luottokortilla. Ensimmäisellä kerralla yritin mittarin molemmin puolin yhtä huonolla menestyksellä, ja bensaa sain sitten loppujen lopuksi viimeisillä rahoillani viereiseltä käteisautomaatilta. Toisella kerralla yritin tankata tyhjää tankkiani töihin mennessä, niin ikään luottokortilla. Piti jättää sikseen ja kiirehtiä töihin, lasku 20 centtiä. Iltapäivällä onnistui toisella asemalla.

3 vuorotyö ja olin bussipysäkillä. Yhtäkkiä en tiennyt mihin suuntaan olen menossa ja piti tarkistaa repusta, että onko eväät syöty. Eväät oli syöty niin olin kotimatkalla.

Ei enää ikinä vuorotyötä.

Adhd ja vaihdevuodet..

- Sanoin kaverille puhelimessa  katsovani "Sinkkulistasta Netflixiä ", kaveri sai sellaisen naurunpuuskan ettei pystynyt puhumaan 

- Nostin automaatista 200e ja jätin sinne,onneksi takanani oli jonottanut rehellinen vanhempi mies joka huusi perään että "Rouva hyvä teidän rahanne!"

- Koetin paistaa kinkkukiusausta pelkällä valolla ja ihmettelin mikä on,kun ei kypsy

- Yritin sytyttää tupakkaa huulirasvalla ja ihmettelin miksi lähellä seissyt,tuntematon nuoripari pidätteli naurua

No sitä perinteistä sattuu kahvit keitän ilman vettä tai pöhniä eli laihaa vettä. Joskus unohdan laittaa hellan päälle ja ihmettelen kun ei paistu millään, toinen suosikkini on laittaa väärä levy hehkumaan. Yks päivä seisoin keittiössä ja katselin makaronilaatikko vuokaa ja mietin mihin se pitää laittaa, joo uuniin oli menossa vaan tuli oikosulku, siinä vaan pällistelin sitä. Sitten yks aamu piti ottaa puuroon voita laitoin lautasen jääkaappiin puuroineen ja otin voi paketin pöydälle 

Yritin kerran pelata autopeliä todella väsyneenä, ei tullut mitään siitä, ihan päin seiniä meni, reaktioaika tyyliin 10 vuotta, silmät meni väkisin kiinni keskenkaiken, ym. 

Niin väsyneenä ei tosiaan ole mitään asiaa oikeankaan auton rattiin.

Vierailija kirjoitti:

Etsin kännykkää, eikä oikein mistään tuntunut löytyvän, mutta ainahan siihen vois kokeilla soittaa tällä kännykällä mikä mulla on mukana tässä...ööh...

 

Ruokaa olen lämmittänyt mikrossa sulatusteholla, uunissa paistanut pelkällä valolla, silmälasit on myös olleet hukassa tuossa nenävarrella killuessaan. Kaikkein kamalin on kuitenkin yksi kesä, minkä ajalta minulla ei oikeastaan ole mitään muistikuvia. 

 

Oli isomman projektin loppurutistus ja viimeistely meneillään. Työpäivät venyivät helposti 13-16 tuntisiksi, työpaikalta kotiuduin kävellen, matka oli noin kolmisen kilometriä. Muistikuvat alkavat aina jostain työpäivän puolivälistä, ja katkeavat siihen kun suljen työpaikan portin ja aloitan kotimatkan. Kotimatkasta, nukkumisesta, syömisistä sun muista arkisista asioista tai työpäivien aloituksista ei ole edes sumuista aavistusta, ainoastaan työkaverien ja perheen vakuuttelut siitä että yleensäkään olin olemassa tuona aikana.

Ihan parasta kun on useammat silmälasit, etsi niitä jotka olet nostanut ylös ja toiset on silmillä. Olen myös ollut ulkona ihan pokkana vahvuuksilla olevilla aurinkolaseilla  joiden päälle olen laittanut suncoverit, oli vähän hämärää joo keskellä heinäkuista aurinkoista helle päivää. 

Olin tyttäreni luon yökylässä. Menin ilman silmälaseja iltapesulle, pois tullessani sanoin tyttärelleni, että pesin hampaat lavuaarin päällä olevalla hammastahnalla, oli kuulemma koiranhammastahna... 

Keitin kahvia ilman pannua. Tippalukko toimi. Havahduin, kun soppa alkoi tulla suodatin telineen reunojen yli levylle.

Lapsi istui marketin kärryissä sisällä noin kaksivuotiaana, oli siis kiire ja laitoin sen sinne ostostenkeräys paikkaan jotta päästään nopsaan kiertää ruokaostokset. Mentiin kassalle ja pakkasin ostokset ja lähdin palauttamaan ostoskärryjä sinne niille kuuluvaan jonoon. Jumalaton väsymys ja aivosumu tuppaan kärryt sinne toisen kärryn sisään ja samalla sekunnilla nään kun poika pistää pään alas ja sanoo hei mamma mä oon täällä voi luoja ja vieressä on kaks mammaa jotka huutaa  härrigyyd helvata, mutta kyllä me nauretaan tälle tänäkin päivänä, poika 26 v ja ihan ok fiksu maisteri:)

Tulin väsyneenä kaupan kautta kotiin. Ruoat oli jäänyt ostoshihnalle...