Lue keskustelun säännöt.
HS: Miksi korkeakouluihin valikoituu silti lähinnä keskiluokkaisten, koulutettujen perheiden lapsia?
16.09.2024 |
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010670441.html
Myös suhde ensikertalaiskiintiöihin on sidoksissa yhteiskuntaluokkiin. Keskiluokan nuoria ne eivät kiinnosta eivätkä painosta.
Eliittilukiolaisille ajatus korkeakoulupaikasta oli itsestäänselvä ja odotettu askel. Näin oli ylipäätään monilla nuorilla, joiden vanhemmat olivat vähintään keskiluokkaa.
Omiin mahdollisuuksiin uskottiin, olivathan usein vanhemmat ja sisaruksetkin opiskelleet korkeakoulussa. Lisäksi näitä nuoria kannustettiin, kotona ja koulussa.
Kun osa opiskelijoista saattoi nähdä itsensä jo kulkemassa yliopiston käytävillä kuin kalat vedessä, osalle omat mahdollisuudet päästä korkeakouluun näyttäytyvät hyvin epävarmoina.
Kommentit (428)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista selvittää myös se, missä määrin vanhempien ammatti ja tausta/varallisuus vaikuttaa siihen, ketkä saavat akateemisia työpaikkoja yliopistoista. Oma havaintoni on se, että työväentaustaiset ovat niissä aliedustettuina, vaikka suorittaisivatkin tohtorintutkinnon.
Sehä on huonopalkkanen työpaikka olla tutkija
Palkka ei tainnut liittyä tähän.
Se romuttaa salaliittoteorian nepotismista
Ei romuta sitten mitenkään.
Ei romutakaan. Yliopistoissa työskentelee myös kovapalkkaista väkeä esim. professoreina. Moniko heistä tulee duunarikodeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita on tutkittu paljon ja täälläkin moni näyttää pitävän omaa kokemustaan faktana, joka ohittaa tutkimuksen ja tilaston.
Osa näyttää pitävän köyhiä jotenk7n laisko7na ja tyhminä. Ei "viitsitä", ei valita oikein, vaikka samat mahdollisuudet on.
Ei ole samat mahdollisuudet millään tasolla eikä ole sattumaa, että ei ole tasvertsisia mahdolliduuksia kouluttautua. Kohta on yhä vähemmän, kun ilmapiiri on koventunut ja opintotuki on lähinnä lainaa.
Satuin näkemään viime vuoden pääsykokeet AMK IT-insinööriopintoihin. Opiskelupaikka näytti irtoavan hämmästyttävän alhaisella pistemäärällä ottaen huomioon pääsykokeiden helppouden. Poika preppasi itsekseen kolme päivää ja ylitti pääsyrajan 10 pisteellä.
Koska ti
Onko ne sit hyväosasia tässä yhteiskunnassa ku niiden palkka on 2500 €
Käytännössä nämä yleensä tarkoittavat lääkistä ja oikista pk-seutupainotteisesti. Ei oteta huomioon, että yliopistossa voi lukea muutakin ja muualla kuin Helsingissä. Enemmistöä ei edes kiinnosta lääke- tai oikeustiede.
Jos ei olisi matalapalkkaisia duunari työntekijöitä, kuka mm. hakisi kermapeffojen roskat, pitäisi kaupat siisteinä ja hoitaisi heitä sairaalassa kun he tarvitsevat hoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä nämä yleensä tarkoittavat lääkistä ja oikista pk-seutupainotteisesti. Ei oteta huomioon, että yliopistossa voi lukea muutakin ja muualla kuin Helsingissä. Enemmistöä ei edes kiinnosta lääke- tai oikeustiede.
Niinku ei historiaa pääaineena lukeneet tienaa sen enempää ku ammattikoulun käyneet. Itseasiassa joku ydinvoimalan tai paperitehtaan duunari tienaa enemmän ku ne.
Niin mua huvittaa ku filosofian maisterit ois jotaki hienostoherroja ja amiksen käyneet raatajii rahanalasii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka toisin väitetään on Suomi edelleen luokka-ja säätyläisyhteiskunta. Tämä pysyy rakenteissa vahvana.
Esimerkkinä voi mainita vaikka yläluokkaisen pappis-säädyn, joka on huomattavasti tavallista kansaa ylempänä kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Isä oli käynyt kiertokoulua 11 päivää, äiti kansalaiskoulun ja ammattikurssin. Minä menin yliopistoon, koska vanhemmat arvostivat koulutusta. Heillä itsellään ei ollut siihen mahdollisuutta.
Sama juttu meillä. Vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta kouluttautua, mutta he arvostivat koulutusta, ja kasvattivat veljeni ja minut niin, että me arvostamme, ja kävimme yliopiston.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa on samat mahdollisuudet, mutta kun jokaisen lapsen lähtökohdat ei ole samanlaiset. Tämä muutaman vuoden takainen sosiaalityöntekijän kirjoitus kiertää somessa, lukaise jos viitsit... erilaisista lähtökohdista ja mahdollisuuksista:
"Millaiset ovat sinun lähtökohtasi? Synnyitkö toivottuna, odotettuna? Terveenä ja elinvoimaisena? Tai ainakin turvallisessa paikassa, jossa sait tarvitsemaasi hoitoa? Sinulla ei ollut syntyessäsi vieroitusoireita, etkä ollut vaurioitunut äitisi raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä, joka olisi kaventanut mahdollisuuksiasi koko elämäsi ajaksi jo kuukausia ennen syntymääsi?
Kun olit vauva, katsottiinko sinua, hymyiltiinkö? Juteltiinko, laulettiinko, pidettiinkö sylissä? Vaihdettiinko vaippasi? Sinua ei ravisteltu?
Olivatko vanhempasi niin hyvinvoivia, että he jaksoivat olla turvallisia aikuisia? Saitko ymmärrystä, lohdutettiinko sinua, kun itkit? Puhallettiinko, kun olit satuttanut polvesi? Naurettiinko kanssasi, vitsailtiin, hassuteltiin? Hoivattiinko flunssaisena tai vatsatautisena? Vietiinkö sinut tarvittaessa lääkäriin? Käytettiinkö neuvolassa, entä hammashoidossa?
Oliko sängyssäsi lakanat? Oliko sinulla leluja? Oliko kotona ruokaa? Oliko se edes välillä terveellistä ja monipuolista, oliko sitä riittävästi? Vietiinkö sinua kirjastoon, puistoon, luontoon? Rannalle, uimahalliin, pulkkamäkeen, ladulle?
Otettiinko sinut koulussa mukaan porukkaan, vai olitko kenties se, jonka porukkaan muut pyrkivät? Tai jos sinua syrjittiin, haukuttiin, tönittiin, potkittiin, tavaroitasi rikottiin, puuttuiko joku aikuinen asiaan? Oliko luokassasi useimmiten työrauha? Oliko opetus kielellä, jota ymmärsit?
Auttoiko joku tarvittaessa läksyissä? Kysyikö joku, millainen päiväsi oli ollut? Saitko nukkua? Kotona ei ryypätty, vedetty kamaa, sammuttu, tapeltu, kukaan perheenjäsen ei saanut turpaansa? Kenenkään ei tarvinnut paeta kodistaan? Et saanut kohtuuttomia rangaistuksia, sinua ei piesty? Et joutunut pienenä huolehtimaan vielä pienemmistä sisaruksista vanhempien unohtuessa johonkin? Et valvonut peläten, että aikuinen pahat mielessään tulee heidän sänkyihinsä, tai sinun?
Kun olit mokannut, dokannut, töpeksinyt, hölmöillyt, saitko yhä tulla kotiin? Jaksoiko joku pitää rajoja, puuttua, olla kiinnostunut?
Saitko harrastaa? Maksoiko joku lisenssisi, kuukausimaksusi, ratsastusleirisi, balettituntisi? Kuljettiko joku sinua treeneihin? Tai oliko sinulla polkupyörä tai bussilippu, jotta pääsit kulkemaan? Oliko elämässäsi soitonopettaja, valmentaja tai partionjohtaja, joka kannusti sinua?
Pääsitkö mökille, huvipuistoon, rantalomalle? Laskettelukeskukseen, kylpylään?
Auttoiko vanhempasi tai muu läheinen tai tuttava sinua saamaan kesätyöpaikan? Ehkä sellaisen, jossa pääsit itse luomaan kontakteja? Sellaisen, joka auttoi sinua uskomaan itseesi ja mahdollisuuksiisi? Lainasiko joku sinulle autoa? Ostiko joku sinulle auton? Kun muutit kotoa, ostettiinko sinulle asunto, tai autettiinko kantamaan vuokra-asuntoon sohva, tekemään sähkösopimus, ottamaan kotivakuutus? Kun lompakkosi ja jääkaappisi oli tyhjä, oliko jossakin jääkaappi, jonka ääreen hakeutua?
Oliko sinulla pankkitilillä rahaa, ennen kuin tiesit sellaisesta mitään? Oliko sinulla omaisuutta, sijoituksia? Oletko saanut arvokkaita lahjoja, ennakkoperintöä, perintöä?
Nyt mieti, kuinka moni näistä toteutui kohdallasi. Muutama, useimmat, lähes kaikki? Ja sitten mieti, kuka ja missä olet nyt. Ja lopuksi vielä mieti, missä määrin se on sinun ansiotasi."
Pia Koskikuru, johtava sosiaalityöntekijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä oli käynyt kiertokoulua 11 päivää, äiti kansalaiskoulun ja ammattikurssin. Minä menin yliopistoon, koska vanhemmat arvostivat koulutusta. Heillä itsellään ei ollut siihen mahdollisuutta.
Sama juttu meillä. Vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta kouluttautua, mutta he arvostivat koulutusta, ja kasvattivat veljeni ja minut niin, että me arvostamme, ja kävimme yliopiston.
Mä taas menin alaspäin ku isä on käyny yliopiston mut mä vaan ammattisurkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita on tutkittu paljon ja täälläkin moni näyttää pitävän omaa kokemustaan faktana, joka ohittaa tutkimuksen ja tilaston.
Osa näyttää pitävän köyhiä jotenk7n laisko7na ja tyhminä. Ei "viitsitä", ei valita oikein, vaikka samat mahdollisuudet on.
Ei ole samat mahdollisuudet millään tasolla eikä ole sattumaa, että ei ole tasvertsisia mahdolliduuksia kouluttautua. Kohta on yhä vähemmän, kun ilmapiiri on koventunut ja opintotuki on lähinnä lainaa.
Miten se myöhemmin takasin maksettava laina estää köyhiä opiskelemasta? Sitä aletaan maksaa takas vasta ku on valmistunu ja töissä.
Siten, ettei sellaista uskalla ottaa maassa, jossa on työrintamalla tarjolla pelkkää ei oota tai pätkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä nämä yleensä tarkoittavat lääkistä ja oikista pk-seutupainotteisesti. Ei oteta huomioon, että yliopistossa voi lukea muutakin ja muualla kuin Helsingissä. Enemmistöä ei edes kiinnosta lääke- tai oikeustiede.
Niinku ei historiaa pääaineena lukeneet tienaa sen enempää ku ammattikoulun käyneet. Itseasiassa joku ydinvoimalan tai paperitehtaan duunari tienaa enemmän ku ne.
Niin mua huvittaa ku filosofian maisterit ois jotaki hienostoherroja ja amiksen käyneet raatajii rahanalasii.
Kirurgin työ ei ole kovin hohdokasta, jos pitää olla oksennusämpäri vieressä. Tällaiset artikkelit ovat yleensä tarkoitushakuisia ja kirjoitettu näköklmasta, kun jonkun pää ei riitä lääkikseen, mutta tahto olisi kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksiköhän?, sellaisissa perheissä varmaan panostetaan lasten koulunkäyntiin esim. vaatimalla, että läksyt pitää tehdä ja koulussa käydä.
Totta. Heillä riittää mielen voimia siihen. Niillä, jotka on heikossa asemassa, usein kaikki voimavarat menee pelkkään selviytymiseen. Jatkuva henkinen stressi siitä, miten tulla toimeen huomenna, tai ensi viikko. Siitä on tehty monia tutkimuksia, jotka osoittavat noin.
Ei koske itseäni, mutta voin silti ymmärtää voimavarojen suuren merkityksen. Omakohtaista kokemusta omista lapsistani. Kyllä se käytännössä vain oli niin, että ohjatessa ja opettaessa omia, tuli tavallaan kerrattua peruskoulu kolmeen kertaan. Vaatii paljon aikaa ja vaivaa valvoa, opettaa, ja ohjata, tarkastaa läksyjä, pitää huolta riittävästä kokeisiin valmistautumisesta, tehdä itse lisätehtäviä jne. Ja kaikki muun normaalin elämänkulun päälle töissäkäynteineen ja kotitöineen.
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulu=Amk vai Yliopisto?
Ne on molemmat korkeakouluja. (Muutenkinhan ne on erikseen oikeastaan enää vain Suomessa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan myös oman suvun jäsenet antavat esimerkkiä. Jos esim. suvussa on pelkkiä duunareita ja ammattikoulun käyneitä, ei välttämättä käy mielessä pyrkiä korkeampaan koulutukseen. Ja sama myös toisin päin, akateemisen suvun lapsella ei ole välttämättä minkäänlaista käsitystä duunariammattien työnkuvista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita on tutkittu paljon ja täälläkin moni näyttää pitävän omaa kokemustaan faktana, joka ohittaa tutkimuksen ja tilaston.
Osa näyttää pitävän köyhiä jotenk7n laisko7na ja tyhminä. Ei "viitsitä", ei valita oikein, vaikka samat mahdollisuudet on.
Ei ole samat mahdollisuudet millään tasolla eikä ole sattumaa, että ei ole tasvertsisia mahdolliduuksia kouluttautua. Kohta on yhä vähemmän, kun ilmapiiri on koventunut ja opintotuki on lähinnä lainaa.
Miten se myöhemmin takasin maksettava laina estää köyhiä opiskelemasta? Sitä aletaan maksaa takas vasta ku on valmistunu ja töissä.
Siten, ettei sellaista uskalla ottaa maassa, jossa on työrintamalla tarjolla pelkkää ei oota tai pätkää.
Eihän tuo ole totta.
Aina joku saa myös vakituisen työn, aina joku saa myös hyväpalkkaisen työn, jopa esimiesaseman. Mutta jos kotoa kannustava asenne on tuo, ettei lainaa voi ottaa, niin siihenhän tyssää taas jonkun nuoren ura, ennen kuin pääsi alkuunkaan.
Ja kyllä lainaa voi maksaa myös pätkätyön palkasta takaisin, jopa työttömyyskorvauksesta (lainaerät on melko pieniä), mikä hitto sen estää.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kaikilla on mahdollisuudet päästä korkeakouluun, perhetaustasta riippumatta. Koulutustaustan "periytyminen" ei johdu mahdollisuuksien puuttumisesta, mutta niiden käyttämättä jättämisestä.
Niin, sitähän tuo juttu juuri käsitteli, että se kodin suhtautuminen yliopistokoulutukseen esimerkiksi vaikuttaa paljon siihen, haluaako minnekään korkeakouluun edes, ja että uskooko että pärjäisi sellaisessa.
Itse olen duunariperheestä, ja lapsesta asti opetettiin, että meidän suvussa ei ole lukupäätä, ja että ei ne mitään oikeita töitä edes ole semmoiset laiskat perseelläänistuskeluhommat, joita korkeasti koulutetut tekee. Opetettiin kovan mieluiten fyysisen työn ihanne. Harkitsin yliopistoa, muta kotini opit oli siinä iässä sen verran syvässä, että en uskonut että pärjäisin siellä ollenkaan, olinhan lukupäättömän suvun jälkeläinen. Enkä myös kokenut oikeaksi mennä sinne "hienompien ihmisten" joukkoon, tavallinen duunarin mukula.
Ja ikävä kyllä, tämä tällainen ei ole ajan myötä vähentynyt vaan lisääntynyt, nyt koulutustausta periytyy paljon todennäköisemmin kuin vaikka 1970-luvulla syntyneillä, jolloin luokka- ja koulutustasonousut vanhempiin nähden olivat tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä asioita on tutkittu paljon ja täälläkin moni näyttää pitävän omaa kokemustaan faktana, joka ohittaa tutkimuksen ja tilaston.
Osa näyttää pitävän köyhiä jotenk7n laisko7na ja tyhminä. Ei "viitsitä", ei valita oikein, vaikka samat mahdollisuudet on.
Ei ole samat mahdollisuudet millään tasolla eikä ole sattumaa, että ei ole tasvertsisia mahdolliduuksia kouluttautua. Kohta on yhä vähemmän, kun ilmapiiri on koventunut ja opintotuki on lähinnä lainaa.
Miten se myöhemmin takasin maksettava laina estää köyhiä opiskelemasta? Sitä aletaan maksaa takas vasta ku on valmistunu ja töissä.
Siten, ettei sellaista uskalla ottaa maassa, jossa on työrintamalla tarjolla pelkkää ei oota tai pätkää.
Edellisen kirjoittajan asenteessa kulminoituu monen ongelma. Tulevaisuudesta ei ole takeita, joten ei kannata yrittääkään. Valittaminen vie paljon vähemmän voimia.
Asuimme keskiluokkaisella omakotitaloalueella. Naapureina oli yliopiston, opiston (nyk. amk) ja ammattikoulun käyneitä.
Hyvä ystäväni "Sami" asui naapurissa, hänen peruskoulun päättötodistuksensa ka. oli 8.0, jolla olisi helposti päässyt paikalliseen lukioon, mutta "Sami" lähti ammattikouluun opiskelemaan elektroniikka-asentajaksi.
Hänen äitinsä oli lähihoitaja ja isä rekka-autonkuljettaja. Oliko opiskelupaikan valinta yhteiskunnan syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu oli maksumuurin takana, mutta oliko tässä perinteinen asettelu: korkeakouluopiskelijoiden (kohtalaisen) homogeenisestä taustasta syytetään keskiluokkaa tyylillä "lapset opetetaan ajattelemaan korkeakoulutusta ja he saavat hyvät eväät", sen sijaan, että uskallettaisiin keskittyä siihen oikeaan ongelmaan: miksi vähempiosaisten lapset eivät saa samaa mahdollisuutta kotoaan?
Tämä on mielestäni ihan nurinkurista; toiset kannustavat, tukevat ja mahdollisuuksien mukaan mahdollistavat rahalla, mutta siitä pitäisi tuntea jotakin huonoa omaatuntoa, kun naapurin yh:n lapset eivät saa samoja lähtökohtia ja yhteiskunnankin pitäisi jotenkin puuttua asiaan? Miksei uskalleta myöntää, että suuri osa tulevaisuudesta rakennetaan lapsuuden lähtökohdista, jossa suinkaan kalliilla harrastuksilla tai etelän lomilla ei ole merkittävää roolia, vaan kodin yleisellä ilmapiirillä ja suhtautumiselle koulutuksee
Jos keskiarvo on alle 7 ja kotina kannustetaan naimisiin heti täysi-ikäisenä niin miten siitä ponnistaa lääkäriksi, oli tyttö tai poika?
Se on kuitenkin korkeakoulupaikka. Puhuttakoon yliopistopaikoista, jos niitä tarkoitetaan.