Palstapsykiatrit, mikä minua vaivaa?
Olen jo useita vuosia toivonut kuolevani nukkuessani vaikkapa rytmihäiriöön. Välillä on rytmihäiriöitä, seuraan niitä rauhallisena ja toivon, että elämä loppuisi siihen.
En koe olevani erityisen masentunut ja elämässä on kaikki hyvin. Olen kyllä ollut aina melko melankolinen, jo lapsena muistan ajatelleeni, ettei yhtään haittaisi, vaikka kuolisin. Nyt vanhemmiten ajatus on vain voimakkaampi.
Olen lähes kuusikymppinen ja suht terve.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kasvoitko kylmässä perheessä tai alkoholistiperheessä?
En, mutta oli kyllä vanhemmista johtumaton vakava tilanne, joka leimasi lapsuutta. Siis vanhemman fyysinen vakava sairaus. Ap
Kyllä vaan masennus tulee mieleen.
Kiitokset vastauksista kaikille. Ap
Jos se on joku "ohjelmointi" ja vaatii henkistä ohjelmoinnin purkua. Ja positiivista tilalle, rauhaa, väriä, iloa. Ei väkisin muiden miellyttämistä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivot kuolemaa, koska et ole koskaan ollut oikeasti niin sairas, että kuolema olisi oikea vaihtoehto. Tai et ole ollut sellaisessa vaarassa, että noin voisi tapahtua. Mahdollisuus myös ylidramaattisuuteen.
Jos kuolema ei oikeasti sinua haittaisi, olisit jo kuollut.
Next.
Olen ollut niin sairas, että selviäminen oli epävarmaa, en silloinkaan pelännyt kuolemaa vaan sitä pärjääkö taaperoikäinen lapseni mahdollisen äitipuolen kanssa ym. lapseen liittyviä asioita.
Next. Ap
Mikä se sairaus oli?
Syöpä. Ap
Mikä syöpä.
Kyllä se helpottaisi, jos asialle on nimi. En jaksa uskoa terapian merkitykseen, olen joskus terapiassa ollutkin syövästä toivuttuani ja sen aikana. Ap