Miksi et halua kuin 1 tai 2 lasta? Haluaisitko enemmän jos olisit rikkaampi? tai jos vauva-aika ei olisi niin rankkaa?

edes yhtä lasta, mutta kompromissina suostuin yhteen.



Raskaus meni ihan normaalisti, mutta oli silti musta vähemmän kiva aikaa. Synnytyskin sujui ongelmitta, mutta mulla ei ole mitään hinkua kokea sitä enää kertaakaan.



Jokainen lapseni kehitysvaihe on ollut ihana, mutta yhtään vaihetta en ole jäänyt haikailemaan. Kiva, kun mennään eteenpäin.



En yksinkertaisesti keksi yhtään syytä haluta enempää lapsia.

mutta raskausajat oli kahdella niin kamalat etten enää kykene siihen!

alusta loppuun asti rankkaa pahoinvointia, tiputuksessa sairaalassa...

monena, monena yönä oksensin 5 min välein sappinesteitä ja koitin istualtani siinä välissä torkahtaa!

ja tätä siis yhteensä 18kuukautta, joten ei enää kiitos... =(

Lisäksi miehelle riittää kaksi. Muuten tekisin kolme. Rakastan lapsia, meillä iso talo ja hyvä taloud. tilanne. En pelkää työmäärää, paitsi jos lapset ei ole terveitä.

Lapsessa ei vikaa, taloudellinen ym. tilanne ok, parisuhde kunnossa, kroppa mennyttä...mitä sitten.



Mulla ei ole mitään muuta syytä kun se, ettei tee mieli. Olen mahdottoman tyytyväinen tilanteeseemme ja lapseemme syvästi rakastunut. En vaan osaa kuvitella tähän mukaan ketään uutta. Meillä on tilanne hyvä nyt.

Tiesin kyllä jo ennen raskautta, että haluan ehkä vain yhden.



Mulle tuli se nyt riittää tunne, mikä ihmisille tulee kun joku tietty lapsimäärä on täynnä --> ellei tule muita syitä, että tekeminen on lopetettava.



Lapsia en halua tehdä vain sen takia kun niitä kuuluu olla väh. 2 :/

1. En oikein viihdy kotiäitinä. Työni on kuitenkin sellainen ettei se oikein sovi pikkulasten äidille, joten jokainen uusi pikkulapsi lisää kotivuosiani, joihin meinaan hajota jo nyt.



2. Kaipaan jo aikoja, jolloin on helpompi tehdä omia juttuja, kuten tavata kavereita. (Kumpikin lapsi on ollut täysin tissivauvoja, joten omat reissut on saanut unohtaa.)

Minusta on kiva että perhe on nyt kasassa. Nyt haluan nauttia lasteni kasvusta niin että jaksan panostaa kummankin kanssa olemiseen tarpeeksi aikaa. Halusin myös lapset suht pienellä ikäerolla (meillä 2v8kk) jotta voidaan koko perhe sitten tehdä asioita yhdessä. esim nyt käydään kaikki luistelemassa, kohta pienempikin pääsee mukaan laskettelemaan. Esim teatterissa molemmille uppoaa samat jutut. Minusta on kivaa näin. En haluaisi jakautua perheenä niin että toinen menee toisen kanssa tekemään jotain isompien lasten juttuja ja toinen tyyliin vauvan kanssa muskariin tms.



Nyt on kivasti aikaa molemmille, myös sitten kun ovat isompia.

Itselläni on yksi, toista harkitsemme.



Mitään varsinaista syytä siihen miksi toista emme tekisi ei kuitenkaan ole. Mietimme vaan parhaillaan onko tämä yksi jo meille riittävästi. Ihan kiva on kolmisinkin.



Synnytys oli kauhea ja esikon eka vuosi todella raskas. Vaativa vauva... Eikä turvaverkkoa ympärillä. Mutta ei nuo asiat meitä toista tai kolmatta estä tekemästä. Eikä raha. Kyse on ihan vaan ja ainoastaan siitä miltä tuntuu. Tuntuuko 1 vai 2 oikeammalta määrältä :).

Vihdoin 52-vuotiaana tulin raskaaksi mutta sain keskenmenon.

Niin yksinkertaista se on. Minusta on aivan turha ladella (teko)syitä lapsiluvulle, ellei kyse ole oikeista esteistä. Siis esim. ettei voi saada lapsia, vaikka kovasti haluaisi. Tai ettei uskalla. Paljon rehellisempää on vain todeta, että meidän on hyvä juuri näin.



Jos mieli muuttuu, toivottavasti järkisyyt tai kohtalo eivät koskaan tule tielle. Nyt en vain osaa nähdä yhtääkään syytä, miksi haluaisimme enemmän kuin nämä kaksi ihanaa lasta :)

Tämä lapsi on ihana ja parisuhteen ohella parasta elämässäni, mutta mun pää ei kestä enempää. Ei valvomista, ei muuten pikkuvauva-aikaa, ei uhmaikää, ei kotona olemista ja pois töistä olemista.

Talous kunnossa. Tienataan hyvin. Asutaan kolmestaan talossa, jossa on 270 neliöö. Raskaus, synnytys, lapsen vauva-aika. . . kaikki olleet helppoja jne.



Meistä vain yksinkertaisesti tuntuu siltä, että näin on hyvä. Meidän perhe on tässä ;)



Yhden kanssa on myös helppo liikkua, matkustaa, harrastaa. . .



Tosin lapsemme on vasta 2,5v, joten voihan tuo mieli muuttua. Tosin meillä on ikää jo huikeat 35v eli tuskin se ihan heti muuttuu ja kymmenen vuoden päästä on turha muutella ;)

enkä missään tapauksessa halua enempää. Minulla on toimiva ja pitkä parisuhde, iso asunto, tila-auto, raha-asiat kunnossa, synnytykset helppoja... mutta ei.



Koska minä haluan tehdä omiakin asioita. En enää jaksaisi päivääkään kotiäitinä. Olin kotona 4,5 vuotta, enkä laittaisi ihan pientä lasta päiväkotiin. Ihanaa,kun lapset kasvavat, pääsemme koko perheenä laskettelurinteeseen eikä kenenkään tarvi jäädä lastenvahdiksi. Ihanaa, että saa nukkua yönsä hyvin eikä herätää montaa kertaa. Ihanaa, että pitkästä aikaa voi lukea kirjaa tai olla tässä av:lla, kun lapset leikkivät hyvin keskenään, pystyvät välillä hakemaan itse itselleen mehua ja pyyhkimään pyllynsä. En ikinä haluaisi aloittaa alusta!!!

enkä lisää halua. (Mies haluaisi.) Syitä on useita ja yritän ne syyt esittää tärkeysjärjestyksessä:



1. En pidä vauvoista enkä siitä helvetillisen hitaasti kuluvasta ajasta. En jaksa leikkiä vuositolkulla leikkejä " Kukkelikuu, missä äiti on?" , " Kootaanpas tämä torni miljoona kerran ennen lounasta (=peruna-parsamuussia)" tai " Ihanaa laskea kanssasi liukumäkeä 20 asteen pakkasessa."



2. Inhoan meteliä. Olen ammatiltani erityisopettaja ja päivittäinen meluannokseni tulee täyteen työpäivän aikana. Näen työssäni ongelmalapsia. En tahdo saattaa maailmaan lisää heitä.



3. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Haluan nukkua paljon, lukea, shoppailla ja olla netissä. Olen surkea ruuanlaittaja.



4. En halua rupsahtaa. Jos nainen ei nuku 8-9 tuntia yhtäsoittoa/yö, hän rupsahtaa nopeasti. Raskaus, synnytys ja vauvanhoito edesauttavat rupsahtamista.



5. Elämäni tuntuu tämän yhden ihanan lapsen kanssa mahtavalta. En halua mitään muutoksia tähän mukavaan, rakkaudentäyteiseen ja levolliseen elämään.



Siksi vain yksi lapsi.

Mikään rikkauden määrä ei saisi minua hankkimaan enää yhtään lasta. Perheemme on kokonainen.

Nostan hattua kaikille suurperheellisille äideille! Minusta siihen ei olisi.

Minä olen tehnyt joskus aloituksen, että miksi joku haluaa suurperheen! Minusta se vasta omituista onkin....



t. eräs vastanneista

nyt en uskalla tehdä enempää.

jos olisi taloudellisesti varaa. Se tarkoittaisi mm. uuden talon ostoa. Varmasti myöhemmin onkin varaa, mutta luulen silloin olevani jo " liian" vanha.

koska kroppa menee ihan ruvelle siinä hommassa (nyt yhden äiti ja mahanahka ja napa ovat rumat ja pimppi ei entisen veroinen jne) lisäksi en keksi yhtään niin hyvää syytä hankkia lisää lapsia että alkaisin toimeen. kun seuraan pikkulasten vanhempia vierestä yleisillä paikoilla niin hoh hoijakkaa sitä härdelliä ja rumbaa, ei kiitos enää.

Haluan lähivuosina panostaa enemmän mm. työn ja parisuhteen hoitoon, tietenkin lapset ykkösenä edelleen pitäen. Haluan lähivuosina myös nukkua ehjiä öitä (kolmeen vuoteen niitä ei monta ole osunut).



Jos sitten vaikka viiden vuoden päästä jostain ihmeen syystä tuntuukin siltä, että taas jaksais ja haluais, niin katsotaan, tulisko se kolmaskin.