Mitä naiset tarkoittavat vonkaamisella?
Iltalehdessä oli jonkin aikaa sitten juttua, jossa toimittaja oli mennyt Hesan yöelämään ja se oli otsikoitu jotenkin, että se oli jatkuvaa hiplailua ja painostavaa vonkaamista. Tarkoittavatko naiset vonkaamisella näissi sitä, että seurasta tai seksistä selvän kieltäytymisenkin jälkeen jatketaan yrittämistä vai myös jo ihan yrittämistä pidetään vonkaamisena seksistisesti miehiä kohtaan. Tarkoitan tässä siis sitä käyttävätkö jotkut naiset tuota termiä seksistisellä tavalla miehiä kohtaan väärin siten, että pitävät vonkaamisena jo seksin tai seuran yrittämistä? Koska tietenkinhän miehetkin saavat yrittää löytää seuraa ja miesten rooli nyt vaan sattuu naisten yleisen passiivisuuden takia olemaan se, että pitää itse tehdä aloitteita. Silloin ei soisi kutsuttavan yrittämistä noin negatiivisesti latautuneella termillä. Selvän kieltäytymisen jälkeen tuo termi voikin olla ihan sopiva. Tässä siis kysyn sitä, että käyttävätkö jotkut vonkaamis termiä väärin, jo ensimmäisestä yrityksestä, mitä voidaan siis pitää seksitisenä miehiä kohtaa.
Ja tietenkin jotkut naiset ovat itse aktiivisia aloitteiden tekemisessä, mutta ei se yhteiskunnallinen normi ole naisten etuoikeuksien takia.
Terveisin feministi
Kommentit (172)
Mitä aktuaalista? Miesten pitäisi saada vapaasti vongata yksipuolisesti eikä vonkausta saa edes sanoa vonkaukseksi?
Miksi ap provosoidut muiden henkilökohtaisista kokemuksista? Ei kuulu sinulle? - Naisena/feministinä et provosoituisi.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se vonkaaja on joku (ylipainoinen) setämies, joka yrittää saada itseään nuoremmalta (ja tietenkin hoikalta) naiselta eikä ymmärrä, kun vastaus on ei, ei ja ei. Sillä naisella on parempiakin vaihtoehtoja, jos edes mitään miestä haluaa.
Ylipainoinen tätityttö satuilee.
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut Mikko Lesolempilampikaan soviteltua sopimattomia kähmimisiään vaikka omasta ja joidenkin mielestä "höt".
Känniset varatut tätitytöt saa kuitenkin kähmiä.
Menisivät kotiin!
Vierailija kirjoitti:
Päämäärä on tietysti aina sama, ihan evoluutioon perustuen. Sanoituksesta riippumatta. Vonkaamista ei esiintyisi, ellei se myös olisi ainakin jossain määrin hyödyllistä ko. tavoitteiseen pääsemiseksi. Ellei se koskaan olisi missään toiminut, se olisi kadonnut historian hämäriin.
Meitä oli aikanaan poikaporukka, jossa oli 3-4 arvostetun alan akateemista suositun alan opiskelijaa ja duunarikaverimme. Olimme varmaan ulkonäöksellisesti kaikki samaa kastia, duunarikaveri pukeutui vähän rennommin. Meidän muiden tapa lähestyä naisia oli keskusteleva, kohtelias yms. Duunarikaverin avaus oli hypätä randomisti ohikulkevan naisen eteen ja kajauttaa "beibi, beibi mä haluun sua". Arvatkaa kuka meistä sai naisseuraa?
Verbillä vonkaaminen on eri merkityksiä. Aikoinaan ne liittyvät kalastukseen tai uittotöihin. Jos tukinuittaja tukinuiton aikana vahtii, että tukit eivät muodosta ruuhkaa joen leveälle osalle eli vongalle, hän vonkaa. Tässä tapauksessa vonkaaja on vonkamies. Nykykielessä sana on saanut uuden merkityksen, kun tukinuitto on historiaa. Nykyaikana monet pitävät vonkaamista seksin kerjäämisenä. Vonkamies-termi on siirtynyt uittojokien varsilta yökerhoihin. Sanan sukupuolisidonnaisuus näyttää vielä olevan voimassa. Ehkä pitäisi puhua vain vonkaajista, ei mielellään vonkamiehistä tai vonkahenkilöistä.
Minusta vonkaamisessa toistuvuus on vain yksi osanen. Toinen osa on säälin kerjääminen. Annetaan ymmärtää, että naisen kuuluisi antaa seksiä, että se olisi hänen velvollisuutensa. Eihän siinä mitään haluja herää, jos aletaan syyllistää. Siksi vonkaaminen ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saanut Mikko Lesolempilampikaan soviteltua sopimattomia kähmimisiään vaikka omasta ja joidenkin mielestä "höt".
Känniset varatut tätitytöt saa kuitenkin kähmiä.
Menisivät kotiin!
Kukaan ei saa kähmiä ketään, joka ei halua itseään kähmittävän. Nyt oli puhe vonkaamisesta ja sitäkään ei tarvitse kenenkään sietää keneltäkään, jolta ei halua edes vonkaamatonta lähestymistä, vaikka ap tästä luokkaantuu ja kipuilee vonkaajien puolesta. Tämä siitä huolimatta että ap yrittää vielä nolosti larpata feministiä, mutta se ei kyllä mene läpi kenellekkään.
Baarissa ihan se yksikin kysymys "lähetkö panee?" on vonkaamista ja tietenkin jos tuohon saatu vastaus ei mene perille vaan sitä jankataan uudelleen.
Parisuhteessa vonkaamista on sellainen jatkuva seksin naukuminen eli aloitetta siihen ei tehdä luontevasti vaan esileikki on tasoa voitaisko panna? miksei panna? joko pannaan? koska pannaan? ja tätä sitten repeatilla. Jossain vaiheessa tuohon tulee lisäksi sellainen marttyyrimainen itsesääli "kato nyt kun tää jo jöpöttäisi" ja etsä vähän voisi paijata ja ota edes suihin ja miks mä en ikinä saa ja mä tulisin heti ja onko sulla joku muu ja miksi sä et halua ja blaablaablaa..
Mies vaikuttaa uhmaikäiseltä 5 veeltä ja tuollainen vie halut pitkäksi aikaa. Jopa pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päämäärä on tietysti aina sama, ihan evoluutioon perustuen. Sanoituksesta riippumatta. Vonkaamista ei esiintyisi, ellei se myös olisi ainakin jossain määrin hyödyllistä ko. tavoitteiseen pääsemiseksi. Ellei se koskaan olisi missään toiminut, se olisi kadonnut historian hämäriin.
Meitä oli aikanaan poikaporukka, jossa oli 3-4 arvostetun alan akateemista suositun alan opiskelijaa ja duunarikaverimme. Olimme varmaan ulkonäöksellisesti kaikki samaa kastia, duunarikaveri pukeutui vähän rennommin. Meidän muiden tapa lähestyä naisia oli keskusteleva, kohtelias yms. Duunarikaverin avaus oli hypätä randomisti ohikulkevan naisen eteen ja kajauttaa "beibi, beibi mä haluun sua". Arvatkaa kuka meistä sai naisseuraa?
Määrä ei korvaa laatua.
Kertavonkauskin on epätoivotulta vonkaajalta ja/tai epätoivottuna liikaa, joten toistoilla tai vonkarin p ulinalla ei merkitystä. Jos ja kun vonkaus on jo käytöksenä ja tyylinä NAISISTA etovaa, epätoivottavaa ja vastenmielistä sekä siksi tehotonta ja toimimatonta, voisi sen reippaasti uhriutumatta vihdoin itse lopettaa ja kannustaa tyhmempiä kavereitaankin lopettamaan.
Huom: naiset eivät ole yhtä tyhmiä kuin miehet, eivätkä lainkaan tyhmiä, koska siihen ei vain ole yhteiskunnallisesti varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päämäärä on tietysti aina sama, ihan evoluutioon perustuen. Sanoituksesta riippumatta. Vonkaamista ei esiintyisi, ellei se myös olisi ainakin jossain määrin hyödyllistä ko. tavoitteiseen pääsemiseksi. Ellei se koskaan olisi missään toiminut, se olisi kadonnut historian hämäriin.
Meitä oli aikanaan poikaporukka, jossa oli 3-4 arvostetun alan akateemista suositun alan opiskelijaa ja duunarikaverimme. Olimme varmaan ulkonäöksellisesti kaikki samaa kastia, duunarikaveri pukeutui vähän rennommin. Meidän muiden tapa lähestyä naisia oli keskusteleva, kohtelias yms. Duunarikaverin avaus oli hypätä randomisti ohikulkevan naisen eteen ja kajauttaa "beibi, beibi mä haluun sua". Arvatkaa kuka meistä sai naisseuraa?
Niin? Älä vonkaa (paitsi pyydettäessä jossain roolileikkilarppauksessa). Ei kiinnosta joku random 13tusinassa ulikaveriporukka vaikka ko. tampiot saattavat muuta harhoissaan luulla.
Antakaa kaikkien ulien vongata ja antakaa kaikille halukkaille miehille vonkaamattakin. T. Pick Me Me Me HE-MAN-ISTI
Kieltäytymisestä huolimatta kysyminen uudestaan on vonkaamista.
Muttamyös: Jos asiayhteydessä on ennalta selvää, että vastaus seksinkalasteluun on kieltävä (esim tuntematon nainen tuskin haluaa siltä seisomalta sänkyyn kanssasi, 18v likalta ei setämiehen myöskään kannata kysyä, jos myöntävä vastaus ei ole lähes satavarma), on sekin vonkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän ei kukaan nainen halua tässä lukea mutta kun oikeasti vonkaamallakin voi saada on saatukin pilua.
Se voi olla siis ihan oikeasti keino saada. Nainen ei vaan itsekään tiedä vonkaamisen alussa että hän haluaakin.
Tuossa on perää, vaikka naiset eivät suin surminkaan halua tätä myöntää.
On olemassa naistyyppi (=eli siis kaikki naiset ei syty tästä, mutta osa syttyy) joka saa jotakin kicksejä siitä että heitä vongataan. Se on ikäänkuin todiste heidän viehätysvoimansa tehosta. Näitten naisten mielestä mies joka ei suostu vonkaamaan ei oikeasti ole kiinnostunut hänestä, vonkaamisellaan mies todistaa tunteittensa syvyyden.
Vonkaaminen on myös kulttuurisidonnainen asia. Meillä on vallalla ajatus "naisen välinpitämättömyys on kohtelias tapa sanoa ei". Ihan ok ajatus jota itsekin kannatan. Jos naista kiinnostaa niin näyttäköön kiinnostuksensa selkeästi. Kuitenkin, tähän tapaan ajatellaan varsin pienessä osassa maailmaa. Pohjois- Eurooppa, pohjois- Amerikka. Australia. Nk."länsimaat", poislukien eteläinen eurooppa. Siinäpä ne ovatkin. Muualla miehen kuuluu vongata, ja naisen kuuluu olla vaikeasti tavoiteltava. Jos mies ei suostu ottamaan vastaan toistuvia pakkeja, hän ei todellisuudessa ole riittävän kiinnostunut ko. naisesta, näin menee periaate siellä. Kokonaan oma lukunsa ovat "avioliitto tai ei mitään" maat joissa seurustelua ei seurustelumielessä ole oikeastaan edes olemassa, vaan tapailua joka joko päättyy avioliittoon tai sitten loppuu, ja ei todellakaan sisällä seksiä. Usein tapaamisissa on naisen sukulaisnainen "esiliinana". Näissä maissa ilman vonkausta ei tapahdu mitään.
Jos pienessä marginaalissa ja poikkeuksena joku joskus jossain alistuukin ja antaa periksi vonkaamiselle niin ongelma on tässä periksiantajassa itsessään kun suostuu hyväksikäytettäväksi kynnysmatoksi. Vonkaaminen ei vain siltikään ikinä tule olemaan toivottavaa suuren naisenemmistön silmissä, joten se ei muutu yleispäteväksi ulimiesselittämisestäsi huolimatta.
Naiset suhtautuvat "väärin" ja "seksistisesti" miehiin jos/kun eivät siedä ja taivu itselleen epätoivottuun vonkaukseen?
Kuinka säälittävä miehen pitää olla että saa säälipildeä, missä se raja menee ?
"Tarkoitan tässä siis sitä käyttävätkö jotkut naiset tuota termiä seksistisellä tavalla miehiä kohtaan väärin siten, että pitävät vonkaamisena jo seksin tai seuran yrittämistä?"
Saa yrittää(?), mutta vain sillä edellytyksellä että pitää uskoa, kunnioittaa ja noudattaa jo ensimmäinen EI, termeistä viis.
Naurettavaa ulinan päinvastoin kääntelyä: Jos nainen ei halua miehen lähentely-yrityksiä niin "seksistisesti väärinkäyttää".