Lue keskustelun säännöt.
Taas tuli kutsu luokkakokoukseen, pitäisi muka mennä yläasteen kiusaajien kanssa viettämään iltaa
14.09.2024 |
Tällä kertaa 20v juhlavuosi. 10v kokouksen jätin jo väliin vaikka oli kävelymatkan päässä ja olisi ollut aikaa.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää, että joku on vielä 20 vuoden jälkeen katkera jostain koulukiusauksesta. Ilmeisesti elämäsi on tuon pikkukuprun jälkeen ollutkin sitten ruusuilla tanssimista, jos vielä jaksat vanhoja muistella?
Tai sitten elämässä on muutakin sisältöä, eikä tee mieli käyttää energiaa epämiellyttäviin ja täysin turhiin kohtaamisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin olis ollu luokkakokous kesällä, mutta onneksi mulla oli treffit Junkerin kans, ni ei tarvinnu mennä 😁
Huvipuistohullu kirjoitti:
Meilläkin olis ollu luokkakokous kesällä, mutta onneksi mulla oli treffit Junkerin kans, ni ei tarvinnu mennä 😁
Miten Junkerin kanssa treffit meni?
En itse mennyt. Sen verran olen koulun jälkeen osaan törmännyt, että tiedän käytöksen olevan ihan sitä samaa paskaa mitä kouluaikana.
En viitsi omaa aikaani tuhlata jossain luokkakokouksessa. Olen tuollaisen yläpuolella. Minulla on kyllä kouluajoilta ystävä, hän riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää, että joku on vielä 20 vuoden jälkeen katkera jostain koulukiusauksesta. Ilmeisesti elämäsi on tuon pikkukuprun jälkeen ollutkin sitten ruusuilla tanssimista, jos vielä jaksat vanhoja muistella?
Vai on sinusta pikku kupru, jos olet koulukiusattu ykkösestä ysiin ja vielä sen jälkeenkin. Onnea vaan, jos olet moiselta säästynyt
Onpa katkeraa ja kypsymätöntä porukkaa. Varsinaisia märehtijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten oikeasti! Sano sille sisäiselle teinillesi, että äiti menee nyt tapaamaan muita äitejä ja isiä. Kaikki on hyvin. Ihmiset kuulkaa voi oikeasti muuttua. Niille voi myös antaa uuden mahdollisuuden. Tosi lapsellista jättää menemättä, se vain paljastaa ettet ole yli jostain vieläkään. Mene rohkeasti, ihmisiä kaikki ollaan ja jollain on voinut olla tosi vaikeaakin, ja sit ne on nykyään erilaisia. Kuvittele, että menisit töihin. Ei sielläkään kaikkia voi miellyttää, mutta töitä on tehtävä.
Kiusaajat kiusaa aina ja mahdollistajat jatkaa mahdollistamista.
Itselle oli yläaste myös tosi haastavaa aikaa. Jännitin kovasti luokkakokoukseen menoa, mutta menin kuitenkin. Oli oikein mukava päivä. Suurin osa niistä entisistä kiusaajista oli oikein kivoja. Tosin meillä se luokan pahin kiusaaja teki vuosia sitten itsarin ja oli joukosta poissa. Jos hän paikalla olisi ollut, niin tuskin olisin mennyt. Vähän kaksipiippuinen juttu siis. Toisaalta kannattaa antaa toinen mahdollisuus, koska suurin osa tyypeistä kuitenkin on kypsynyt ja muuttunut varmaan ihan normikansalaisiksi, joiden kanssa pystyy olemaan tekemisissä. Ymmärrän kuitenkin,että kaikkia kokemuksia ei voi unohtaa tai anteeksiantaa, eikä kaikkia kiusaajia halua kohdata enää, eikä tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi luokkakokoukseen sinuna.
Joskin on sanottava, että en ole omiinikaan mennyt enkä mene, vaikka en ollut kiusattu, kiusaaja tai mitään muutakaan huomiotaherättävää. Kaksi pääasiallisia syytä: ensinnäkin olen muutenkin hyvin tarkka ajankäytöstä, sitä jää liian vähän omalle perheelle ja rakkaille ystäville joka tapauksessa. Kun en kouluaikojen jälkeen ole pitänyt yhteyttä edes lukiokavereihin (tai he minuun) ja sydänystävät ovat löytyneet toisaalta, miksi vaivautua? Toiseksi pidän luokkakokouksia siitä vastenmielisinä, että niissä loistaa erityisen voimakkaasti sellainen säälittävä mukakeskustelu, jossa katsotaan, kenestä tuli ns. menestyjä ja kenestä ns. luuseri. Olen itse menestynyt elämässä maallisilla oikein mittareilla hyvin, mutta en halua selkääntaputtelijoita enkä myöskään osallistua mihinkään lasten koulu- ja urheilumenestyksellä tai omilla titteleillä leijumiseen. Kaikki tuo on sitä lapsellista pinnallisuutta, jonka koitan elämässä muutenkin kiertää kaukaa.
Jos jollakulla kouluajan kaverilla on aidosti ikävä, yhteystiedot löytää helpohkosti ja voidaan käydä vaikka kahvilla. Se onkin ihan eri asia.
Tämä sama ap vollottaisi, jos kokoukseen ei olisi kutsuttu. Nyt vollottaa, että on kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Meilläkin olis ollu luokkakokous kesällä, mutta onneksi mulla oli treffit Junkerin kans, ni ei tarvinnu mennä 😁
Miten Junkerin kanssa treffit meni?
Muistaakseni ihan hyvin 😎
Eipä ole yhtään kutsua koskaan tipahtanut luokkakokoukseen, sen enempää ala- kuin yläasteeltakaan tai lukiosta. Enkä ole kyllä jäänyt moisia kaipaamaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun ap pitäisi sinne mennä? Ota nyt oma voimasi käyttöön ja tee päätös johon olet itse tyytyväinen. Kertomasi perusteella annat näiden kiusaajien 'kiusata' sinua edelleen. Mutta ellet pääse asiasta yli niin hanki keskusteluapua muualta kuin vauvapalstalta. Vai oletko saanut täältä sellaista apua joka auttaa sinua oikeasti? ps. Eivät luokkakokoukset ole mitään pakollisia. Minä esim. en ole ollut yhdessäkään luokkakokouksessa, vaikka en ollut kiusattu ja minulla oli paljon ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittävää, että joku on vielä 20 vuoden jälkeen katkera jostain koulukiusauksesta. Ilmeisesti elämäsi on tuon pikkukuprun jälkeen ollutkin sitten ruusuilla tanssimista, jos vielä jaksat vanhoja muistella?
Vai on sinusta pikku kupru, jos olet koulukiusattu ykkösestä ysiin ja vielä sen jälkeenkin. Onnea vaan, jos olet moiselta säästynyt
Ei ole pieni asia tuo, olen pahoillani kokemastasi. Miksei vanhempasi vieneet sinua toiseen kouluun? Eivätkö hekään välittäneet, tai opettajat?
Vierailija kirjoitti:
Minä olin maaltamuuttaneena kiusattu ala-asteella Helsingissä. Tilanne vähän parani yläasteella ja lukiossa, kun mätin kiusaajiani pataan.
Meillä oli ala-asteen luokkakokous, kun olin 35-vuotias. Olin opiskellut, asunut ulkomailla, minulla oli hyvä työpaikka, kavereita ja ihana perhe. Kiusaajani olivat samanlaisia räkänokkia kuin silloinkin. Siinä ne sitten taputtelivat selkään ja minä teeskentelin myötätuntoista. Sisimmissäni olin lapselllisen vahingoniloinen.
No etpä ole ainakaan henkisesti kasvanut? Teksti on aivan kuin jonkun keskenkasvuisen murrosikäisen. Ilmeisesti se kiusaaminen jätti kovat jäljet, joista et ole toipunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin maaltamuuttaneena kiusattu ala-asteella Helsingissä. Tilanne vähän parani yläasteella ja lukiossa, kun mätin kiusaajiani pataan.
Meillä oli ala-asteen luokkakokous, kun olin 35-vuotias. Olin opiskellut, asunut ulkomailla, minulla oli hyvä työpaikka, kavereita ja ihana perhe. Kiusaajani olivat samanlaisia räkänokkia kuin silloinkin. Siinä ne sitten taputtelivat selkään ja minä teeskentelin myötätuntoista. Sisimmissäni olin lapselllisen vahingoniloinen.
No etpä ole ainakaan henkisesti kasvanut? Teksti on aivan kuin jonkun keskenkasvuisen murrosikäisen. Ilmeisesti se kiusaaminen jätti kovat jäljet, joista et ole toipunut.
Niinhän se joissain tapauksissa aikuisten oikeasti jättää. Sitä on vaan vaikea ymmärtää, jos ei ole joutunut itse sitä kokemaan.
En tiennyt että noita edes pidetään oikeasti. Tai ehkä mua ei vaan oo kutsuttu
No älä sitten mene, ei sun läsnäoloa siellä kukaan kaipaa. Kait nyt aikuisena ymmärrät ettei ole mikään pakko osallistua vapaaehtoisiin tapahtumiin jollei itse halua. Kukahan on jäänyt teinin tasolle?
Mua ei edes kiusattu mutta en ole osallistunut luokkakokouksiin. En pitänyt kovin monesata luokkalaisesta aikanaan joten en näe mitään syytä kuluttaa vapaa-aikaani heidän kanssa. Tiedän parin olevan omaan alaan liittyvällä alalla töissä eli todennäköisesti olisi ihan mukava ilta. Vaakakupissa painaa kuitenkin eniten se, että kokonaisuutena fiilis tilaisuuteen osallistumisesta on lähinnä tyyliä "mjääh". Enkä usko illan olevan ainakaan tylsempi muille koska juuri minä en ole mukana XD
Säälittävää, että joku on vielä 20 vuoden jälkeen katkera jostain koulukiusauksesta. Ilmeisesti elämäsi on tuon pikkukuprun jälkeen ollutkin sitten ruusuilla tanssimista, jos vielä jaksat vanhoja muistella?