Lue keskustelun säännöt.
Minut ohitetaan sosiaalisissa tilanteissa
14.09.2024 |
Olen melko hiljainen ja ujo. En pidä meteliä itsestäni. Töissä en puhu juurikaan omia asioita, tykkään yksityisyydestäni. Työasiat hoidan ja juttelen niistä ihmisille ja esim lounaallakin olen tilanteissa läsnä mutta vaan hiljaisempi. Nämä em asiat tuntuvat olevan joillekin asioita jotka antavat luvan ohittaa täysin. Mua ei katsota silmiin, ohitetaan todella törkeästi, puhutaan joskus päälle jos saan suuni auki tai puhutaan asioita muiden kesken, keksitään muiden kanssa mm. lempinimiä toisille ja kysytään muiden kuulumisia. Olen miettinyt että olen tosi outo ja erilainen ja varautunut muihin verrattuna. Miten osaisin muuttua. Mutta sitten ymmärsin että se olen minä ja nuo on minun ominaisuuksia ja minua. Miksi mun pitäisi leikkiä jotain muuta kuin olen.
Kommentit (68)
Minä olen luullut, että se on ihan yleistä tietoa, että työelämä on yhtä teatteria ja kaikki esittävät roolia. Valitse roolisi. Niin muutkin ovat tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla täysin sama. Johtuu siitä että olen aina ollut ujo, hiljainen ja estynyt. Kysyn kyllä paljon kysymyksiä ihmisiltä, mutta se ei riitä, jos ei ole luontaisesti sosiaalinen.
Aloitin työt eräässä paikassa pari kk. sitten ja siellä kävi ihmisiä "juttelemassa " kanssani. Mutta se juttelu loppui heti kanssani, jos joku kiinnostavampi ihminen tupsahtaa paikalle. Kerran eräs leidi sanoi " mun pitääkin tästä lähteä" ja sitten eräs toinen ihminen sattui paikalle, ja alkoikin vain sen kanssa höpöttää maan ja taivaan väliltä.
Täytyy vaan todeta että olen tylsä ja epäkiinnostava harmaa ihminen näköjään. Onneksi mieheni tykkää jutella kanssani ja äitini silti.
Ja ihmiset ei edes ymmärrä, miten loukkaavaa tuollainen on.. Että sivuutetaan vain täysin
Ei työpaikalla pääsääntöisesti etsitä uusia kavereita, tärkeintä että tuntee jotenkin työkaverinsa ja voi pienellä kynnyksellä kysyä apua ja antaa sitä. Kauhean moni ei työpaikalla mitään pitkiä keskusteluja muutenkaan käy, lähinnä lounaspöydässä pidempään. Muuten vaihdetaan lauseita kahvitauolla pari minuuttia.
Mulla ei ole koskaan ollut naispuoleisia ystäviä juuri tämän takia. En ole mielestäni myöskään kamala ihminen, olen tosi empaattinen, välittävä, varautunut ja estynyt vain. Mutta ihmiset aistii heti epävarmuuden ja kaikkoaa ympäriltäni.
Jumalauta mikä lastentarha apn työpaikka on, keksitään lempinimiä. Voi luoja, ääliösakkia tosiaan.
No niinhän se vain tahtoo olla, että hiljaiset ihmiset helposti unohtuu taka-alalle, turha siitä on muita syyttää. Vastuu sosiaalisen tilanteen kannattelusta on kaikkien harteilla, ja jos joku tästä vetäytyy, niin ei voi oikein vaatia täyttä huomiota muilta. Se oma paikka pitää tosiaan osata ottaa, ei maailma vaan toimi niin että joku järjestää sen puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla töissä mikään supersosiaalinen. Omissa muutosneuvotteluissa lähti moni näistä sosiaalisista ekstroverteista, työnantaja reilusti katsoi vain työtulosta ja tuottavuutta.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se vain tahtoo olla, että hiljaiset ihmiset helposti unohtuu taka-alalle, turha siitä on muita syyttää. Vastuu sosiaalisen tilanteen kannattelusta on kaikkien harteilla, ja jos joku tästä vetäytyy, niin ei voi oikein vaatia täyttä huomiota muilta. Se oma paikka pitää tosiaan osata ottaa, ei maailma vaan toimi niin että joku järjestää sen puolestasi.
Mutta silti ihmiset kailottaa, että erilaisuus kunniaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se vain tahtoo olla, että hiljaiset ihmiset helposti unohtuu taka-alalle, turha siitä on muita syyttää. Vastuu sosiaalisen tilanteen kannattelusta on kaikkien harteilla, ja jos joku tästä vetäytyy, niin ei voi oikein vaatia täyttä huomiota muilta. Se oma paikka pitää tosiaan osata ottaa, ei maailma vaan toimi niin että joku järjestää sen puolestasi.
Mutta silti ihmiset kailottaa, että erilaisuus kunniaan?!
Tottakai jokainen saa olla sellainen, kun haluaa. Mutta jos itse päättää olla osallistumatta sosiaaliseen tilanteeseen, ei voi olettaa että muut tekevät sen puolestasi. Ikäänkuin yhdelle pitäisi vaan antaa, vaikkei hän itse juuri tule vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se vain tahtoo olla, että hiljaiset ihmiset helposti unohtuu taka-alalle, turha siitä on muita syyttää. Vastuu sosiaalisen tilanteen kannattelusta on kaikkien harteilla, ja jos joku tästä vetäytyy, niin ei voi oikein vaatia täyttä huomiota muilta. Se oma paikka pitää tosiaan osata ottaa, ei maailma vaan toimi niin että joku järjestää sen puolestasi.
Mutta silti ihmiset kailottaa, että erilaisuus kunniaan?!
Tottakai jokainen saa olla sellainen, kun haluaa. Mutta jos itse päättää olla osallistumatta sosiaaliseen tilanteeseen, ei voi olettaa että muut tekevät sen puolestasi. Ikäänkuin yhdelle pitäisi vaan antaa, vaikkei hän itse juuri tule vastaan.
Minä ainakin osallistun ja kyselen, mutta ihmiset ei kysy multa mitään koska olen hiljaisempi kuin muut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo riippuu täysin työyhteisöstä, alasta ja ikäryhmistäkin. Onkohan ap:lla kokemusta muista työpaikoista? - jos, niin se voisi auttaa suhteuttamaan käyttäytymistä nykyisessä ja miettimään, onko itsellä jotain säätämisvaraa tai -tarvetta, vai onko työyhteisö jotenkin epäkunnossa. Tällaisesta asiasta voi keskustella myös työterveyshuollossa tai yksityisesti työnohjaustyyppisellä terapiavastaanotolla.
Vierailija kirjoitti:
Isoin ongelma töissä on kun keski-ikäiset alkavat höpöttämään lapsistaan, heidän uimakouluistaan ja harrastuksistaan. Ei kiinnosta pätkän vertaa ja pitäisi heidän se ymmärtää. Haluaisin työkavereihin paremmin tutustua ja puhua jostakin kaikkia kiinnostavista asioista.
Sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu se, että tehdään kompromisseja. A haluaa puhua lapsista, B dinosauruksista, C kissoista, D kirjoista ja E meikeistä. Sitten tehdään niin, että välillä puhutaan lapsista, välillä dinoista, välillä kissoista, kirjoista ja meikeistä. Ei minuakaan varsinaisesti kiinnosta meikit tai dinosaurukset, mutta silti niistä voin keskustella eikä ilmaista tahdittomasti, että eipä kuule kiinnosta tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla täysin sama. Johtuu siitä että olen aina ollut ujo, hiljainen ja estynyt. Kysyn kyllä paljon kysymyksiä ihmisiltä, mutta se ei riitä, jos ei ole luontaisesti sosiaalinen.
Aloitin työt eräässä paikassa pari kk. sitten ja siellä kävi ihmisiä "juttelemassa " kanssani. Mutta se juttelu loppui heti kanssani, jos joku kiinnostavampi ihminen tupsahtaa paikalle. Kerran eräs leidi sanoi " mun pitääkin tästä lähteä" ja sitten eräs toinen ihminen sattui paikalle, ja alkoikin vain sen kanssa höpöttää maan ja taivaan väliltä.
Täytyy vaan todeta että olen tylsä ja epäkiinnostava harmaa ihminen näköjään. Onneksi mieheni tykkää jutella kanssani ja äitini silti.
Kuulostaa todella tutulta tuo että mun kanssa juttelu loppuu heti kun joku kiinnostavampi tulee paikalle, näin on käynyt monia kertoja. Ja heillä on sitten ihan omat jutut mihin ei edes viitsi yrittää päästä mukaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
No niinhän se vain tahtoo olla, että hiljaiset ihmiset helposti unohtuu taka-alalle, turha siitä on muita syyttää. Vastuu sosiaalisen tilanteen kannattelusta on kaikkien harteilla, ja jos joku tästä vetäytyy, niin ei voi oikein vaatia täyttä huomiota muilta. Se oma paikka pitää tosiaan osata ottaa, ei maailma vaan toimi niin että joku järjestää sen puolestasi.
Samaa mieltä, osittain. On myös olemassa huomionkipeitä tai sosiaalisesti taitamattomia ihmisiä, joiden kanssa siitä omasta paikasta pitäisi tapella kynsin ja hampain. Harvaa tasapainoista aikuista kiinnostaa tapella valokeilasta. Hyvätapainen ihminen osaa myös olla ottamatta liikaa tilaa itselleen.
Jos on luonteeltaan puhelias ja huomaa tämän haasteeksi, yksi hyvä tapa on heittää se pallo aktiivisesti muille vaikka kysymysten avulla.
Olen itse joissain tilanteissa pälpättäjä ja toisissa hiljainen riippuen ryhmän dynamiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla täysin sama. Johtuu siitä että olen aina ollut ujo, hiljainen ja estynyt. Kysyn kyllä paljon kysymyksiä ihmisiltä, mutta se ei riitä, jos ei ole luontaisesti sosiaalinen.
Aloitin työt eräässä paikassa pari kk. sitten ja siellä kävi ihmisiä "juttelemassa " kanssani. Mutta se juttelu loppui heti kanssani, jos joku kiinnostavampi ihminen tupsahtaa paikalle. Kerran eräs leidi sanoi " mun pitääkin tästä lähteä" ja sitten eräs toinen ihminen sattui paikalle, ja alkoikin vain sen kanssa höpöttää maan ja taivaan väliltä.
Täytyy vaan todeta että olen tylsä ja epäkiinnostava harmaa ihminen näköjään. Onneksi mieheni tykkää jutella kanssani ja äitini silti.
Tuttuakin tutumpi asia tuo, että kelpaa juttuseuraksi vain jos ei muitakaan ole paikalla.
Toinen vakio on että jos sutkautan toisille jotain hauskaa, kukaan ei reagoi siihen, mutta parin sekunnin päästä joku toinen kertoo täsmälleen saman asian ja hänelle sitten nauretaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla täysin sama. Johtuu siitä että olen aina ollut ujo, hiljainen ja estynyt. Kysyn kyllä paljon kysymyksiä ihmisiltä, mutta se ei riitä, jos ei ole luontaisesti sosiaalinen.
Aloitin työt eräässä paikassa pari kk. sitten ja siellä kävi ihmisiä "juttelemassa " kanssani. Mutta se juttelu loppui heti kanssani, jos joku kiinnostavampi ihminen tupsahtaa paikalle. Kerran eräs leidi sanoi " mun pitääkin tästä lähteä" ja sitten eräs toinen ihminen sattui paikalle, ja alkoikin vain sen kanssa höpöttää maan ja taivaan väliltä.
Täytyy vaan todeta että olen tylsä ja epäkiinnostava harmaa ihminen näköjään. Onneksi mieheni tykkää jutella kanssani ja äitini silti.
Tuttuakin tutumpi asia tuo, että kelpaa juttuseuraksi vain jos ei muitakaan ole paikalla.
Toinen vakio on että jos sutkautan toisille jotain hauskaa, kukaan ei reagoi siihen, mutta
Itse keksin kerran hauskan jutun työpaikalla jota sitten aloin ns viljellä ja muut mukana. No, eipä mennyt pitkään kun siitä tulikin puheissa erään toisen keksimä eikä tämä kyseinen henkilö edes korjannut asiaa.
Jos ei oloonsa tunne hyväksi työyhteisössä, niin vaikea siellä on olla rennosti.
Minulle käy usein samoin työpaikoilla ja koulussa. Yritän kyllä päästä juttuihin mukaan, mutta ne yleensä sivuutetaan. Joten en tiedä miten paljon pitäisi vielä yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lounaalla ja kahvitauoilla puhutaan muita kuin työasioita. Jos työpaikallani kollega osallistuisi vain työsisältöisiin keskusteluihin eikä kertoisi mitään itsestään tai häntä kiinnostavista asioista, keskittyisin tauoilla juttelemaan muiden kanssa. Ihan vaan siksi, että saan tauon työaiheista. Ihmiset, jotka eivät anna keskusteluun mitään, ovat tylsää keskusteluseuraa.
Miksi yksi ei joukossa saisi olla hiljaa, saattaahan olla, että ajan mittaan hänestä kuoriutuukin juuri se mielenkiintoinen ihminen.
Ei kukaan ole kieltänyt hiljaa olemista. Mutta ei voi myöskään olettaa toisten olevan kiinnostuneita _ihmisestä_, joka ei paljasta itsestään mitään muuta kuin korkeintaan pintaa.
Ei silti tarvitse vältellä toisen katsetta. Yleensä kun itse paljastetaan liikaa itsestä, niin halutaan, että muutkin paljastaa, jottei olisi heikomassa asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla täysin sama. Johtuu siitä että olen aina ollut ujo, hiljainen ja estynyt. Kysyn kyllä paljon kysymyksiä ihmisiltä, mutta se ei riitä, jos ei ole luontaisesti sosiaalinen.
Aloitin työt eräässä paikassa pari kk. sitten ja siellä kävi ihmisiä "juttelemassa " kanssani. Mutta se juttelu loppui heti kanssani, jos joku kiinnostavampi ihminen tupsahtaa paikalle. Kerran eräs leidi sanoi " mun pitääkin tästä lähteä" ja sitten eräs toinen ihminen sattui paikalle, ja alkoikin vain sen kanssa höpöttää maan ja taivaan väliltä.
Täytyy vaan todeta että olen tylsä ja epäkiinnostava harmaa ihminen näköjään. Onneksi mieheni tykkää jutella kanssani ja äitini silti.
Ja ihmiset ei edes ymmärrä, miten loukkaavaa tuollainen on.. Että sivuutetaan vain täysin
Kyllä kai siellä ystäviäkin haetaan, monet viettävät aikaa työajan ulkopuolellakin keskenään. Käyvät vaikka yhteisissä harrastuksissa tai jotain. Etenkin nuoremmat ihmiset saavat ystäviä työpaikoilta.
Ja ihmiset ei edes ymmärrä, miten loukkaavaa tuollainen on.. Että sivuutetaan vain täysin