Minut ohitetaan sosiaalisissa tilanteissa

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen ilmiön taustalla on kateus  huomioimatta jätettyä naista (usein nämä tilanteet tapahtuvat nimenomaan naisten keskuudessa) kohtaan. Eli sinussa on jotain, jota sen ryhmän ydinhenkilö tai ydinhenkilöt pitävät uhkana.

 

Luultavasti olet parempi työntekijä kun ne muut joten sinua pidetään uhkana. Kannattaa myös varautua siihen että nämä ydinhenkilöt ja heidän läheiset alkaa maalittamaan sinua julkisilla paikoilla tarkoituksena pilata maineesi ja tuhota psyykkeesi.

Ihan ensiksi kannattaisi ymmärtää, että harva haluaa lounaallaan puhua työasioista. Useammin ihmiset haluavat puhua nimenomaan kaikesta muusta, yksityisemmistä asioista, joista taas sinä et halua keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lounaalla ja kahvitauoilla puhutaan muita kuin työasioita. Jos työpaikallani kollega osallistuisi vain työsisältöisiin keskusteluihin eikä kertoisi mitään itsestään tai häntä kiinnostavista asioista, keskittyisin tauoilla juttelemaan muiden kanssa. Ihan vaan siksi, että saan tauon työaiheista. Ihmiset, jotka eivät anna keskusteluun mitään, ovat tylsää keskusteluseuraa.

Miksi yksi ei joukossa saisi olla hiljaa, saattaahan olla, että ajan mittaan hänestä kuoriutuukin juuri se mielenkiintoinen ihminen.

Ymmärrän, ap. Minulla on suht samanlainen tilanne. Ja yhtenä päivänä oikein hämmästyin, kun eräs uusi työntekijä otti ryhmässä minuunkin kontaktia! Normaalisti kun jotkut keskustelevat keskenään ja olen ihan vieressä, niin en mitenkään pääse mukaan, pahimmillaan jopa käännetään selkä minuun päin. Ja tämä uusi työntekijä kääntyi, katsoi silmiini ja puhui myös minulle, eikä vain näille muille. Tai, nyt kun mietin, niin työpaikalla on yksi, joka selkeästi yrittää sulkea minut ulkopuolelle. Muiden kanssa tulen vähintäänkin toimeen, mutta tämän yhden ollessa paikalla muutkaan eivät juttele minulle samalla tavalla kuin tämän yhden ollessa pois... Ja jopa jotkut asiakkaat ovat huomanneet tämän yhden työkaverin nuivan suhtautumisen minuun.

Yksi keino saattaisi olla se, että alat itse suhtautua heihin välinpitämättömästi. Herättää usein kiinnostuksen, että miksi tuo ei enää näytä välittävän, vaikka jätämme tahallamme huomioimatta. Vältä vähän aikaa heidän seuraansa, ja katso lähestyykö siitä porukasta joku sinua. Voisi olla se paras tyyppi siellä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi kannattaisi ymmärtää, että harva haluaa lounaallaan puhua työasioista. Useammin ihmiset haluavat puhua nimenomaan kaikesta muusta, yksityisemmistä asioista, joista taas sinä et halua keskustella.

Manipulatiivista tekstiä, et sinä voi puhua kuin omasta puolestasi. -eri

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi kannattaisi ymmärtää, että harva haluaa lounaallaan puhua työasioista. Useammin ihmiset haluavat puhua nimenomaan kaikesta muusta, yksityisemmistä asioista, joista taas sinä et halua keskustella.

ap ei sanonut puhuvansa myöskään työasioista lounaalla, eikä siis pakota sinuakaan puhumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vaan perustoksiselta työyhteisöltä. Jos töiden hoitamisessa ei ongelmaa, jätä räväkät pikkumyyt rauhassa räväköimään ja lässyttämään kuppikunnissa keskenään

Otsikosta ajattelin samaa. Mutta sitten paljastui, että ap ei juuri koskaan sano mitään ja osallistuu keskusteluun katseella. Silti haluaa, että muut kysyvät hänen kuulumisiaan ja keksivät hänellekin lempinimiä. Mitä jos ap itse keksisi kollegalle lempinimen ja kysyisi itse toisen kuulumisia eikä vain ajattelisi, että voi olla täysi vapaamatkustaja luonteenpiirteisiinsä vedoten?

Aikamoista vääristelyä. Oletko sinä kenties se myrkynkeittäjä työpaikallasi? 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä lounaalla ja kahvitauoilla puhutaan muita kuin työasioita. Jos työpaikallani kollega osallistuisi vain työsisältöisiin keskusteluihin eikä kertoisi mitään itsestään tai häntä kiinnostavista asioista, keskittyisin tauoilla juttelemaan muiden kanssa. Ihan vaan siksi, että saan tauon työaiheista. Ihmiset, jotka eivät anna keskusteluun mitään, ovat tylsää keskusteluseuraa.

Miksi yksi ei joukossa saisi olla hiljaa, saattaahan olla, että ajan mittaan hänestä kuoriutuukin juuri se mielenkiintoinen ihminen.

Ei kukaan ole kieltänyt hiljaa olemista. Mutta ei voi myöskään olettaa toisten olevan kiinnostuneita _ihmisestä_, joka ei paljasta itsestään mitään muuta kuin korkeintaan pintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi kannattaisi ymmärtää, että harva haluaa lounaallaan puhua työasioista. Useammin ihmiset haluavat puhua nimenomaan kaikesta muusta, yksityisemmistä asioista, joista taas sinä et halua keskustella.

Manipulatiivista tekstiä, et sinä voi puhua kuin omasta puolestasi. -eri

Millä tavalla manipulatiivistä, en ymmärrä? Lounas on yleensä omaa aikaa, jolloin ei puhuta töitä. Työasioista puhutaan työajalla. Mikä tässä on manipulatiivista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi kannattaisi ymmärtää, että harva haluaa lounaallaan puhua työasioista. Useammin ihmiset haluavat puhua nimenomaan kaikesta muusta, yksityisemmistä asioista, joista taas sinä et halua keskustella.

ap ei sanonut puhuvansa myöskään työasioista lounaalla, eikä siis pakota sinuakaan puhumaan?

Kyllä tästä saa käsityksen, että ap ei puhu yksityisasioista vaan työasioista.

"Töissä en puhu juurikaan omia asioita, tykkään yksityisyydestäni. Työasiat hoidan ja juttelen niistä ihmisille ja esim lounaallakin olen tilanteissa läsnä mutta vaan hiljaisempi."

Yleensä ne toiset tulkitsee, että et ole itse kiinnostunut heistä kun et puhu tai vaikuta noteeravan heitä.

Sen sijaan, että odotat muiden huomioivan, ole itse aloitteellinen. Kysy muiden kuulumisia ja vaikuta kiinnostuneelta heidän jutuistaan. Pikku hiljaa alkavat ne muutkin kiinnostua, miten sinulla menee ja mitä kerrottavaa sinulla on.

On totta, että yhteyden luominen toisiin vaatii, että uskaltaa paljastaa hiukan itseään. Tässä ei ap taida oikein onnistua.

Puhu, ole aloitteellinen, ota reipas katsekontakti ihmiseen, jolle puhut, ja käytä ääntä reippaasti. Ei huutamalla, mutta puhu kuin uskoisit itse siihen mitä sanot, vaihtele melodiaa, tauota, anna tunteiden kuulua äänestäsi. Ole kiinnostunut, ajattele toista enemmän kuin itseäsi.

Monotonisesti puhuvalle arkajalalle tuo on kova koulu, mutta kun alat oppia, suhteesi muihin paranevat. Kokemusta on.

Tärkeintä on tajuta, että jos sinut ohitetaan aina, syy ei ole välttämättä muissa. Tämän jos myönnät, voit päästä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Jos et itse ota mitään kontaktia vaikkapa lounaspöydässä niin miten sinuunkaan päin kukaan ottaisi kontaktia / viittaisi / keksisi lempinimiä? Mitä oikein tahdot? Olla mukana porukassa vai et?

En uskaltaisi ruveta keksimään lempinimiä hiljaiselle ja vetäytyvälle henkilölle, keneen en saa kunnollista kontaktia. Hän saattaisi kokea lempinimen pilkkanimenä ja kiusaamisena. Hiljainenkin voi olla omalla tavallaan sosiaalinen ja osa yhteisöä. Toki jos ei pidä työkavereistaan, on ihan ok pysyä etäällä.

Eniten tässä mättää se, että ap ohitetaan silloin, kun hänellä on jotakin sanottavaa. Se voi mennä jopa työpaikkakiusaamisen puolelle, ellei kyse ole vain toisten sosiaalisen pelisilmän puutteesta.

Itse olen enemmistöajan ihan suosiolla etänä. Olen suht hiljainen, mutta en todellakaan oleta tai odota muiden raahaavan minua keskusteluissa tai syyttele muita, koska heitä ei kiinnosta minun hiljainen läsnäoloni. Kyseessä on oma ongelmani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et itse ota mitään kontaktia vaikkapa lounaspöydässä niin miten sinuunkaan päin kukaan ottaisi kontaktia / viittaisi / keksisi lempinimiä? Mitä oikein tahdot? Olla mukana porukassa vai et?

En uskaltaisi ruveta keksimään lempinimiä hiljaiselle ja vetäytyvälle henkilölle, keneen en saa kunnollista kontaktia. Hän saattaisi kokea lempinimen pilkkanimenä ja kiusaamisena. Hiljainenkin voi olla omalla tavallaan sosiaalinen ja osa yhteisöä. Toki jos ei pidä työkavereistaan, on ihan ok pysyä etäällä.

Eniten tässä mättää se, että ap ohitetaan silloin, kun hänellä on jotakin sanottavaa. Se voi mennä jopa työpaikkakiusaamisen puolelle, ellei kyse ole vain toisten sosiaalisen pelisilmän puutteesta.

Riippuu nyt, mitä sanottaa ap:lla on ja oli. Jos tarkoitus on puhua itsestä ja omista kuulumisista, niin ei se kiinnosta muita ennen kuin on itse ollut kiinnostunut muiden kuulumisista ja jutuista.

Nyt minua alkoi kiinnostaa että mikä määrä itsestä kertomista olisi sitten sosiaalisesti hyväksyttävää että vuorovaikutuksesta tulisi vastavuoroista?ap 

Isoin ongelma töissä on kun keski-ikäiset alkavat höpöttämään lapsistaan, heidän uimakouluistaan ja harrastuksistaan. Ei kiinnosta pätkän vertaa ja pitäisi heidän se ymmärtää. Haluaisin työkavereihin paremmin tutustua ja puhua jostakin kaikkia kiinnostavista asioista.

Minulla täysin sama. Johtuu siitä että olen aina ollut ujo, hiljainen ja estynyt. Kysyn kyllä paljon kysymyksiä ihmisiltä, mutta se ei riitä, jos ei ole luontaisesti sosiaalinen.

Aloitin työt eräässä paikassa pari kk. sitten ja siellä kävi ihmisiä "juttelemassa " kanssani. Mutta se juttelu loppui heti kanssani, jos joku kiinnostavampi ihminen tupsahtaa paikalle. Kerran eräs leidi sanoi " mun pitääkin tästä lähteä" ja sitten eräs toinen ihminen sattui paikalle, ja alkoikin vain sen kanssa höpöttää maan ja taivaan väliltä. 

Täytyy vaan todeta että olen tylsä ja epäkiinnostava harmaa ihminen näköjään. Onneksi mieheni tykkää jutella kanssani ja äitini silti.

Vierailija kirjoitti:

Nyt minua alkoi kiinnostaa että mikä määrä itsestä kertomista olisi sitten sosiaalisesti hyväksyttävää että vuorovaikutuksesta tulisi vastavuoroista?ap 

Nyrkkisääntö on, että keskity vain kuuntelemaan ja kysymään aktiviisesti niiden toisten jutuista. He ovat sitten aloitteellisia ja vastavuoroisia sekä kysyvät sinusta sitten. Jos eivät, niin ovat mulkkuja ja ei tarvitse tutustua syvällisemmin.