Lue keskustelun säännöt.
Minut ohitetaan sosiaalisissa tilanteissa
14.09.2024 |
Olen melko hiljainen ja ujo. En pidä meteliä itsestäni. Töissä en puhu juurikaan omia asioita, tykkään yksityisyydestäni. Työasiat hoidan ja juttelen niistä ihmisille ja esim lounaallakin olen tilanteissa läsnä mutta vaan hiljaisempi. Nämä em asiat tuntuvat olevan joillekin asioita jotka antavat luvan ohittaa täysin. Mua ei katsota silmiin, ohitetaan todella törkeästi, puhutaan joskus päälle jos saan suuni auki tai puhutaan asioita muiden kesken, keksitään muiden kanssa mm. lempinimiä toisille ja kysytään muiden kuulumisia. Olen miettinyt että olen tosi outo ja erilainen ja varautunut muihin verrattuna. Miten osaisin muuttua. Mutta sitten ymmärsin että se olen minä ja nuo on minun ominaisuuksia ja minua. Miksi mun pitäisi leikkiä jotain muuta kuin olen.
Kommentit (68)
Kuulostaa vaan perustoksiselta työyhteisöltä. Jos töiden hoitamisessa ei ongelmaa, jätä räväkät pikkumyyt rauhassa räväköimään ja lässyttämään kuppikunnissa keskenään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et itse ota mitään kontaktia vaikkapa lounaspöydässä niin miten sinuunkaan päin kukaan ottaisi kontaktia / viittaisi / keksisi lempinimiä? Mitä oikein tahdot? Olla mukana porukassa vai et?
Mä olisin vaan onnellinen ettei kukaan yritä vetää mua mukaan johonkin teinimeininkiin, en jaksa sellaista typerää paskanjauhamista ja ns. kanamaisuutta yhtään
Minuun otetaan nykyään enemmän kontaktia, koska olen itse rennompi kuin ennen (en sosiaalinen) tai sitten ikää on tullut vähän enemmän ja sen näkee/aistii. Yhdessä paikassa oli aivan hirveä klikkiytynyt ryhmähenki ja siellä jouduin syrjityksi ap:n mainitsemalla tavalla. Jälkeenpäin olisi pitänyt poistua kyseisestä paikasta koska se oli henkisesti raskasta, ja kiusaamisesta ei voinut kuitenkaan valittaa koska mitenkuten puhuivat minulle joskus, katsoivat vaan nenänvartta pitkin ja puhuivat seläntakana sekä yrittivät olla kutsumatta kaikkeen mihin ei ollut pakko. Ap, tilanne ei luultavasti ole paljonkaan sinusta johtuvaa. Jos vielä olet herkän oloinen ja hiemankin nätti nainen, niin monet ihmiset olettaa että sinua voi ala-arvoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos et itse ota mitään kontaktia vaikkapa lounaspöydässä niin miten sinuunkaan päin kukaan ottaisi kontaktia / viittaisi / keksisi lempinimiä? Mitä oikein tahdot? Olla mukana porukassa vai et?
Niin kuin kirjoitin niin olen niissä tilanteissa läsnä vaikka en niin paljon puhukaan ja seuraan ja kuuntelen. Minun mielestäni on kohteliasta katsoa keskustelussa myös hiljaisiin päin, kun itsekin seuraan keskustelua mm. katsomalla silmiin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et itse ota mitään kontaktia vaikkapa lounaspöydässä niin miten sinuunkaan päin kukaan ottaisi kontaktia / viittaisi / keksisi lempinimiä? Mitä oikein tahdot? Olla mukana porukassa vai et?
Niin kuin kirjoitin niin olen niissä tilanteissa läsnä vaikka en niin paljon puhukaan ja seuraan ja kuuntelen. Minun mielestäni on kohteliasta katsoa keskustelussa myös hiljaisiin päin, kun itsekin seuraan keskustelua mm. katsomalla silmiin. Ap
Jos et anna mitään itsestäsi, et voi vaatia sitä muiltakaan. Et selkeästi näytä mitenkään että olet läsnä.
On pelottavaa jos joku vain istuu hiljaa ja tuijottaa kulloistakin puhujaa silmiin esim. työpaikan kahvipöydässä eikä reagoi muuten mitenkään puheenaiheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisissa tilanteissa siis et itse osallistu mitenkään mutta vaadit että toiset huomioivat sinut?
Ei toimi maailma niin. Oma paikkansa pitää osata ottaa.
Yleensä lounaalla ja kahvitauoilla puhutaan muita kuin työasioita. Jos työpaikallani kollega osallistuisi vain työsisältöisiin keskusteluihin eikä kertoisi mitään itsestään tai häntä kiinnostavista asioista, keskittyisin tauoilla juttelemaan muiden kanssa. Ihan vaan siksi, että saan tauon työaiheista. Ihmiset, jotka eivät anna keskusteluun mitään, ovat tylsää keskusteluseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisen ilmiön taustalla on kateus huomioimatta jätettyä naista (usein nämä tilanteet tapahtuvat nimenomaan naisten keskuudessa) kohtaan. Eli sinussa on jotain, jota sen ryhmän ydinhenkilö tai ydinhenkilöt pitävät uhkana.
Kun olin ulkomailla töissä, niin tajusin miten sairaita työyhteisöjä suomessa on ja millaisia sosiaaliai pölkkypäitä me olemme. kun ulkomailla töihin tulee uusi ihminen, niin hänet toivotetaan tervetulleeksi, vanhat työntekijät tulevat esittäytymään ja kertovat itsestään jotain, joku kyselee, onko jo kerrottu kaikki taukorutiinit ja mistä mikin löytyy ja kyselevät onko kaupunki/kaupunginosa tuttu. Joku tai useammin jotkut ilmoittavat, että voivat mielellään tulla oppaiksi, joku kertoo, että hän on intohimoinen kuntosalilla kävijä ja tietää kaikki kaupungin salit, että jos sellainen kiinnostaa tai etsit jotain spessua, niin tule kysymään. Uusi haetaan mukaan työluonaalle, hänen ei tarvitse olla aloitteentekijä, hänet otetaan mukaan.
suomessa kyräillään, supatellaa keskenään, pidetään paltsuja, että onkohan toi semmonen tai semmonen, kun käyttää kuitenkin vaaleanpunaista paitaa ja koska on tumma tukka, niin sehän merkitsee sitä ja tätä. Kyräillään ja tuojtellaan, odotetaan milloin tuo uusi kertoisi jotain itsestään. mitään ei tehdä, että kerrottaisiin hänelle ensin, koska jos niin tehdään ja huomataan että hän onkin rasittavaa seuraa, niin sitten hän tietää liikaa henkilökohtaisia asioita _meistä_. Hei, tutustutaan häneen vasta sitten, kun tiedetään, että jos jää tänne.
esimerkit eivät sitten tarkoita sitä, että kaikkialla on noin, tai että aina tapahtuu noin, ihan tiedoksi ja discalaimeriksi palstan tahalliselle väärinymmärtäjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vaan perustoksiselta työyhteisöltä. Jos töiden hoitamisessa ei ongelmaa, jätä räväkät pikkumyyt rauhassa räväköimään ja lässyttämään kuppikunnissa keskenään
Otsikosta ajattelin samaa. Mutta sitten paljastui, että ap ei juuri koskaan sano mitään ja osallistuu keskusteluun katseella. Silti haluaa, että muut kysyvät hänen kuulumisiaan ja keksivät hänellekin lempinimiä. Mitä jos ap itse keksisi kollegalle lempinimen ja kysyisi itse toisen kuulumisia eikä vain ajattelisi, että voi olla täysi vapaamatkustaja luonteenpiirteisiinsä vedoten?
Kyllä minä vastailen ja juttelen enkä vain tuijota silmiin. Kyselen myös muiden kuulumisia ja jotain itsestänikin pintapuolisesti. Varmaan tuosta tekstistäni tuli sitten mielikuva että olen täysin tuppisuu mutta en sitä kuitenkaan ole, vaan niin kuin kirjoitin, olen hiljaisempi. Muut ovat puheliaampia. Tiedän myös että jotkut työkaverit ovat ystäviä keskenään ja näkevät myös vapaalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäys että en kaipaa itselleni lempinimiä, lähinnä olisi kiva kokea etten ole täysin ilmaa muille. Tiedän, olen huono sosiaalisissa tilanteissa etenkin kun on paljon ihmisiä mutta kuitenkin yritän sen mukaan mitä osaan / tuntuu itselle hyvältä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos et itse ota mitään kontaktia vaikkapa lounaspöydässä niin miten sinuunkaan päin kukaan ottaisi kontaktia / viittaisi / keksisi lempinimiä? Mitä oikein tahdot? Olla mukana porukassa vai et?
Eli mielestäsi hänen pitäisi alkaa teeskentelmään olevansa jotain muuta kuin on? Saadakseen suosiota? Ei todellakaan kannata.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vastailen ja juttelen enkä vain tuijota silmiin. Kyselen myös muiden kuulumisia ja jotain itsestänikin pintapuolisesti. Varmaan tuosta tekstistäni tuli sitten mielikuva että olen täysin tuppisuu mutta en sitä kuitenkaan ole, vaan niin kuin kirjoitin, olen hiljaisempi. Muut ovat puheliaampia. Tiedän myös että jotkut työkaverit ovat ystäviä keskenään ja näkevät myös vapaalla. Ap
Ihminen joka ei kerro itsestään kuin pintapuolisesti ja haluaa alkaa tapailla työkavereita vapaa-ajalla kuten ne muutkin jotka ovat tunteneet toisensa jo vuosia?! Kuinka sekaisin olet?!
Opetusala tulee mieleen. Joku kirkonkylän peruskoulun opettajainhuone. Kysymyksessä on ns. nokkimisjärjestyksen osoittaminen.
Vierailija kirjoitti:
On pelottavaa jos joku vain istuu hiljaa ja tuijottaa kulloistakin puhujaa silmiin esim. työpaikan kahvipöydässä eikä reagoi muuten mitenkään puheenaiheisiin.
Tämä vaatimus itsensä esille tuominen on peräisin tuolta jenkkilästä, kaikki keuhkoo omia asioitaan eikä kukaan oikeasti kuuntele ketään. Kauhea show päällä kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä vastailen ja juttelen enkä vain tuijota silmiin. Kyselen myös muiden kuulumisia ja jotain itsestänikin pintapuolisesti. Varmaan tuosta tekstistäni tuli sitten mielikuva että olen täysin tuppisuu mutta en sitä kuitenkaan ole, vaan niin kuin kirjoitin, olen hiljaisempi. Muut ovat puheliaampia. Tiedän myös että jotkut työkaverit ovat ystäviä keskenään ja näkevät myös vapaalla. Ap
Ihminen joka ei kerro itsestään kuin pintapuolisesti ja haluaa alkaa tapailla työkavereita vapaa-ajalla kuten ne muutkin jotka ovat tunteneet toisensa jo vuosia?! Kuinka sekaisin olet?!
En halua tapailla työkavereita vapaalla, toin vain teille taistoja esiin. Jos luit tekstini niin siellä lukee toiveeni. Ap
Pituus ja paino?