Minut ohitetaan sosiaalisissa tilanteissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla täysin sama. Johtuu siitä että olen aina ollut ujo, hiljainen ja estynyt. Kysyn kyllä paljon kysymyksiä ihmisiltä, mutta se ei riitä, jos ei ole luontaisesti sosiaalinen.

Aloitin työt eräässä paikassa pari kk. sitten ja siellä kävi ihmisiä "juttelemassa " kanssani. Mutta se juttelu loppui heti kanssani, jos joku kiinnostavampi ihminen tupsahtaa paikalle. Kerran eräs leidi sanoi " mun pitääkin tästä lähteä" ja sitten eräs toinen ihminen sattui paikalle, ja alkoikin vain sen kanssa höpöttää maan ja taivaan väliltä. 

Täytyy vaan todeta että olen tylsä ja epäkiinnostava harmaa ihminen näköjään. Onneksi mieheni tykkää jutella kanssani ja äitini silti.

Kuulostaa todella tutulta tuo että mun kanssa juttelu loppuu heti kun joku kiinnostavampi tulee paikalle, näin on käynyt monia kertoja. Ja heillä on sitten ihan omat jutut mihin ei edes vii

Eli tekevät itsensä tärkeäksi, heillä on yhteisiä 'salaisuuksia', joita ei sinulle kerrota. Se on ihan tietoista toimintaa tuo yhden ulkopuolelle jättäminen, mutta se on heidän häpeänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi kannattaisi ymmärtää, että harva haluaa lounaallaan puhua työasioista. Useammin ihmiset haluavat puhua nimenomaan kaikesta muusta, yksityisemmistä asioista, joista taas sinä et halua keskustella.

ap ei sanonut puhuvansa myöskään työasioista lounaalla, eikä siis pakota sinuakaan puhumaan?

Kyllä tästä saa käsityksen, että ap ei puhu yksityisasioista vaan työasioista.

"Töissä en puhu juurikaan omia asioita, tykkään yksityisyydestäni. Työasiat hoidan ja juttelen niistä ihmisille ja esim lounaallakin olen tilanteissa läsnä mutta vaan hiljaisempi."

Ei sanonut, että juttelee juuri lounaalla työasioista, vaan jatkaa että lounaallakin olen läsnä mutta hiljaisempi. Työasioista voi puhua siis työaikana.

Ihme vääntämistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla töissä mikään supersosiaalinen. Omissa muutosneuvotteluissa lähti moni näistä sosiaalisista ekstroverteista, työnantaja reilusti katsoi vain työtulosta ja tuottavuutta.

Enää ei työpaikoille haeta niitä "hyviä tyyppejä" eli supersosiaalisia, kun ne ei kuitenkaan ole niitä tuottavimpia, energia menee johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Jumalauta mikä lastentarha apn työpaikka on, keksitään lempinimiä. Voi luoja, ääliösakkia tosiaan. 

Kuulostaa vähän mun työpaikalta

 Täynnä kiroilevia, ronskeja törkeitä ämmiä.

"Ei silti tarvitse vältellä toisen katsetta. Yleensä kun itse paljastetaan liikaa itsestä, niin halutaan, että muutkin paljastaa, jottei olisi heikomassa asemassa."

Sinulla on tosi kummallinen asenne. Paljastetaan liikaa itsestä? Wtf? Ja ettei olisi heikommassa asemassa, halutaan muidenkin paljaatavan? Ja elleivät paljasta, vältellään katsetta?

Eivät normaalit ihmiset ajattele tauoilla jutellessaan mitään tuollaisia ihme valtapelejä. Normaalit ihmiset vain juttelevat siten kuin itsestä tuntuu hyvältä, jotta olisi mukavaa tai saisi purettua huolia tai mitä milloinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi kannattaisi ymmärtää, että harva haluaa lounaallaan puhua työasioista. Useammin ihmiset haluavat puhua nimenomaan kaikesta muusta, yksityisemmistä asioista, joista taas sinä et halua keskustella.

ap ei sanonut puhuvansa myöskään työasioista lounaalla, eikä siis pakota sinuakaan puhumaan?

Kyllä tästä saa käsityksen, että ap ei puhu yksityisasioista vaan työasioista.

"Töissä en puhu juurikaan omia asioita, tykkään yksityisyydestäni. Työasiat hoidan ja juttelen niistä ihmisille ja esim lounaallakin olen tilanteissa läsnä mutta vaan hiljaisempi."

 

Ei sanonut, että juttelee juuri lounaalla työasioista, vaan jatkaa että lounaallakin olen läsnä mutta hiljaisempi. Työasioista voi puhua siis ty

Kuten myös. Kuitenkin kirjoitti, että tykkää yksityisyydestään. Sellaisten kanssa voi yksinkertaisesti olla vaikea kommunikoida. Ei persoonaan saa mitään otetta, ellei kerro itsestään koskaan. Sitten on vähän kuin seinää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä vastailen ja juttelen enkä vain tuijota silmiin. Kyselen myös muiden kuulumisia ja jotain itsestänikin pintapuolisesti. Varmaan tuosta tekstistäni tuli sitten mielikuva että olen täysin tuppisuu mutta en sitä kuitenkaan ole, vaan niin kuin kirjoitin, olen hiljaisempi. Muut ovat puheliaampia. Tiedän myös että jotkut työkaverit ovat ystäviä keskenään ja näkevät myös vapaalla. Ap

Älä huoli, tuo kirjoittaja on just tällainen joka työpaikallaan sivuuttaa ihmisiä ja suorastaan työpaikkakiusaa. Näkeehän sen jo tuosta kirjoitelmasta.

Olin nuorena täsmälleen samanlainen ja muut työntekijät olivat itseä vanhempiakin. Silloin se oma osattomuus harmitti.

Nyt vanhemmalla iällä ongelma on poistunut ja muu porukkakin on jo omanikäistä ja nuorempaakin. Ikä tuonut perspektiiviä.