Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisitte jos kuulisitte ettän tuttunne on tappanut vastasyntyneensä ja heittänyt roskiin joskus aikoinaan??
11.02.2007 |
miten suhtautuisitte häneen jos olisi esim työkaveri?
tapahtuuko tuollaista useinkin synnytyksen jälkeisessä masennuksessa?
minä en ainakaan pystyisi heittämään roskiin vaikka olisin kuinka masentunut tahansa, ja olen ollutkin eikä silloinkaan tulisi mieleenkään tuollainen teko
toivottavasti en paljastanut liikaa ja kukaan ei muista tapausta
Kommentit (28)
Suosittelisin nyt biologian kertausta. Vai itketkö jokaista hedelmöittymätöntä munasoluakin kuukautisten aikaan?
En ole itsekään abortin kannattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toiselle sivulle, melkein viimeiseksi tulee tulos joka oli suunnilleen " En voisi missään tapauksessa suhtautua mitenkään" . Kirjoitettu viime syksynä.
Minua kiinnostaa että onko teillä töissä joku joka saa nautintoa siitä että juoruilee aina uusille tyntekijöille tästä asiasta ja sitten seuraa kuinka suhtaudutte?
sanoa kenenkaan, etta ei koskaan eika missaan olosuhteissa voisi tehda vastaavaa tai, etta olisi hakeutunut ajoissa hoitoon. Useimmat lapsensa tappaneet aidit ovat olleet sita ennen ihan hyvia ihmisia ja senkin jalkeen. Esim. psykoosi on jotain, mika ei ole mitenkaan ihmisen itsensa hallittavissa. Masennus voi muuttaa ihmisen aivan toiseksi. Mina en itse koskaan olisi voinnut kuvitellakkaan tekevani mitaan pahaa lapselleni, mutta vaikeasta synnytyksesn jalkeisesta masennuksesta karsivana loin monesti pienta vauvaani reislle ja vatsaan ja selkaan kammenella, hakkasin hanen paataan tyynyyn, tukistin, loin esim. pyyhkeella, suljin itkemaan pimeaan kaappiin jne. Jotain niin kasittamatonta minulle ja rupeaa oksettamaan ja itkettamaan kun asiaa vain ajattelen, mutta kuitenkin niin vain kavi. Kukaan, ei kukaan, uskoisi asiaa jos sen kertoisin. Onneksi mitaan peruuttamatonta ei kaynnyt ja nykyisin lapsi on reipas eskarilainen, jota rakastan enamman kuin mitaan maailmassa, enka koskaan kurita ruumiillisesti. En tieda, mutta luulen, etta jos olisin joutunut psykoosiin olisin hyvinkin voinnut tappaa vauvani.
Ihmisen pitää osata hakea apua, joo, mutta mielenterveysongelmat ovat sellaisia että niihin harvoin ihminen itse tajuaa tarvitsevansa apua. Koska se on juuri se järki joka ohjaa ihmisen hoitoon joka on hajalla.
kaveri oli kuullut asian ja soitti heti minulle, kenellekkään muulle ei tod aiota kertoa. Hänkin siis sai kuulla vasta äsken
tämä nainen on vaihtanut sukunimensäkkin, en sitä silloin ihmetellyt kun kertoi mutta nyt ymmärrän miksi on vaihtanut
ei siis ole kyse siitä että yksi töissä tietäisi ja kertoisi kaikille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näitä vauvantappajia riittää, vai onko sama nainen kyseessä?
en tajua, kävin nostamassa sen nyt klo 22.57
suhtautuisin pidättyväisesti ja välttelisin parhaani mukaan. miettisiköön sitten itse tykönään, miksi niin tekisin.
jos kysyisi syytä, sanoisin, että olen kuullut sinusta ikävän huhun, joka vaivaa... ehkä siitä syntyisi keskustelu, joka auttaisi ymmärtämään teon. tai sitten tuomitsemaan lopullisesti.