Reilusti hoikistuneen ystävän muuttunut olemus

Kerro kaverille että iho ei kauaa pysy kauniina, rusketus ei ole hyvä asia vaan kertoo siitä että uv-säteilyä on liikaa. Uv-säteily vanhentaa enemmän kuin elintavat.

Onko sillä syöpä? Sehän usein on rajun laihtumisen takana.

Noin käy oikeasti aika usein. Sitten se painoa pudottanut on siinä uskossa, että muut ovat kateellisia tms, vaikka on todellisuudessa itse muuttunut epämiellyttäväksi ihmiseksi. 

Elä huoli, kilot tulee takaisin. Kysy sitten häneltä, onko tiineenä. 

Koska en tietenkään ystävääsi tunne, tulee mieleen, että tuo on kytköksissä laajempiin yhteiskunnallisiin trendeihin. Nythän on suosittua hyvin pinnallinen, minäkeskeinen ajattelu (kannattaa lukea vanhempaa kirjallisuutta, jos tulee mieleen, että asia on aina ollut näin). Hoikkuutta ihannoidaan, mutta yhä harvempi on hoikka. Se, että saa painoa pudotettua, on oikeasti saavutus. Joku vain sitten tarttuu kiinni siihen, että on nyt kauneusihanteiden mukainen.

Tuo on aika yleistäkin kokemukseni mukaan. Itsellänikin ison laihtumisen myötä tuli pinnallistuminen, mutta mulla se tuli "introvertimmässä" muodossa, eli en kommentoinut kellekään pinnallisia, mutta huomasin että itse aloin miettiä ja murehtia ulkonäköäni valtavasti, kun lihavana en ollut miettinyt sitä juuri ollenkaan. Oli se yllättävää, että nelikymppisenä angstasin taas ulkonäöstäni kuin teini, vaikka kaiken järjen mukaan mun olisi pitänyt olla paremman näköinen kuin lihavana ja sitten tyytyväisempi.

En ole vielä nyt viisikymppisenäkään päässyt täysin yli tästä ongelmasta, että vähän väliä huomaan katselevani itseäni peilistä ja löytäväni uusia vikoja, joita hävetä ja inhota. 40 kiloa painavampana hymyilin vaan peilikuvalleni, että hassun näköinen kaljamahatantta olen, mutta näillä mennään, ei sen ulkonäön niin väliä.

Paska on paska. Anna olla. Mene vaikka kirjastoon.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika yleistäkin kokemukseni mukaan. Itsellänikin ison laihtumisen myötä tuli pinnallistuminen, mutta mulla se tuli "introvertimmässä" muodossa, eli en kommentoinut kellekään pinnallisia, mutta huomasin että itse aloin miettiä ja murehtia ulkonäköäni valtavasti, kun lihavana en ollut miettinyt sitä juuri ollenkaan. Oli se yllättävää, että nelikymppisenä angstasin taas ulkonäöstäni kuin teini, vaikka kaiken järjen mukaan mun olisi pitänyt olla paremman näköinen kuin lihavana ja sitten tyytyväisempi.

En ole vielä nyt viisikymppisenäkään päässyt täysin yli tästä ongelmasta, että vähän väliä huomaan katselevani itseäni peilistä ja löytäväni uusia vikoja, joita hävetä ja inhota. 40 kiloa painavampana hymyilin vaan peilikuvalleni, että hassun näköinen kaljamahatantta olen, mutta näillä mennään, ei sen ulkonäön niin väliä.

Mielenkiintoista. Kiitos, kun jaoit tämän.

Ei ystäväsi ole muuttunut. Hän on aina ollut pinnallinen ja huonoitsetuntoinen. Läskinä oli vain niin epävarma itsestään, ettei uskaltanut arvostella muita. Nyt kun kokee nostaneensa omaa tasoaan, haluaa muita morkkaamalla osoittaa olevansa heidän yläpuolellaan.

Terveys on tärkein asia. Kannattaa keskittyä kivoihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Elä huoli, kilot tulee takaisin. Kysy sitten häneltä, onko tiineenä. 

Ei ne tule takaisin jos jaksaa vain käyttää ozempicia loppuelämän. Kallistahan se on myös.

Onks sil aivotoimintaa? Minkälaista?

Vieläkö jotkut ihailee ruskettunutta ihoa? Olen luullut, että ihanteena on jo korean vaalea hipiä, joka säilyy kimmoisana ja kauniina pidempään.

Ap, elä välitä. Vaikka onhan se vähän tylsää kun kaveri muuttuu ankeaksi. Mutta jospa se olisi joku ohimenevä vaihe.

Kateus ja pelko nostaa päätään ja alat kiinnittämään enemmän huomiota hänen käytökseen. Ylipainoisena hän ei ollut uhka sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö jotkut ihailee ruskettunutta ihoa? Olen luullut, että ihanteena on jo korean vaalea hipiä, joka säilyy kimmoisana ja kauniina pidempään.

Ap, elä välitä. Vaikka onhan se vähän tylsää kun kaveri muuttuu ankeaksi. Mutta jospa se olisi joku ohimenevä vaihe.

Ei ole ainakaan Suomessa ihanteena korealainen hipiä.

Pinnallista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Kerro kaverille että iho ei kauaa pysy kauniina, rusketus ei ole hyvä asia vaan kertoo siitä että uv-säteilyä on liikaa. Uv-säteily vanhentaa enemmän kuin elintavat.

Pyh. Itse ainakin rusketun jo sillä, että käväisen kesällä nopeasti ulkona. Ei tarvitse siis käristää itseään mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kateus ja pelko nostaa päätään ja alat kiinnittämään enemmän huomiota hänen käytökseen. Ylipainoisena hän ei ollut uhka sinulle. 

Millä tavalla muuten tuo ystävä uhkaa aloittajaa?

Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika yleistäkin kokemukseni mukaan. Itsellänikin ison laihtumisen myötä tuli pinnallistuminen, mutta mulla se tuli "introvertimmässä" muodossa, eli en kommentoinut kellekään pinnallisia, mutta huomasin että itse aloin miettiä ja murehtia ulkonäköäni valtavasti, kun lihavana en ollut miettinyt sitä juuri ollenkaan. Oli se yllättävää, että nelikymppisenä angstasin taas ulkonäöstäni kuin teini, vaikka kaiken järjen mukaan mun olisi pitänyt olla paremman näköinen kuin lihavana ja sitten tyytyväisempi.

En ole vielä nyt viisikymppisenäkään päässyt täysin yli tästä ongelmasta, että vähän väliä huomaan katselevani itseäni peilistä ja löytäväni uusia vikoja, joita hävetä ja inhota. 40 kiloa painavampana hymyilin vaan peilikuvalleni, että hassun näköinen kaljamahatantta olen, mutta näillä mennään, ei sen ulkonäön niin väliä.

Mielenkiintoista...monella ylipainoisella on muuten vääristynyt ajatus siitä että se laihtuminen jotenkin ratkaisee kaikki ongelmat ja usein heiltä esim. juuri kuulee kommentteja että "sullehan käy ihan kaikki vaatteet" jos on laiha, vaikka hoikempi tietää ettei se todellakaan mene niin. Tätä olen joskus yrittänyt vakuutellakin jollekin, mutta jotenkin se ajatellaan hertästi että laihempi yrittää vain saada ylipainoisemman pysymään ylipainoisena sanomalla noin.