+60 vuotiailla vanhemmillani alkanut jo järjenjuoksu hidastumaan

Vierailija kirjoitti:

Onko muut huomanneet samaa

Huomasin itsekin että ovatpa vanhempasi alkaneet käydä hitaalla.

Minulla oli 60-vuotias työkaveri, joka oli aamupäivän kohtuullisen skarppi. Iltapäivästä alkoi ihan käsittämätön sekoilu. Aivan kuin olisi vanhentunut ruokatunnin aikana 30 vuotta. Koko iltapäivän teki virheitä ja sitten korjaili niitä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä on liikkeellä ja todella paljon. Mun toinen vanhemmista on täysi tollo. Ei hahmota, koska asiat on tapahtunut. Puhuu 2 vuotta vanhasta asiasta kuin olisi eilen tapahtunut. Hokee jotain helppoa asiaa 10 kertaa peräkkäin. Sanoin talvella jotain, että tiellä oli rottia (kysyi, että miten ne tarkenee olla ulkona). 

Mä ole IHAN VARMA, että kyseessä on rokotteen laukaisema aivosumu. On järjetöntä, että kaikki olisi vain "ajallista sattumaa". Rokote sisältää alumiinia ja elohopeaa, jotka aiheuttaa alzheimeriä jne. Niitä ei saa käyttää ihmiseen. Oli fiksu ja täysikuntoinen, ennen piikkejä. Nyt toimintakyvytön potilas. 

Rokote ei aiheuta aivosumua, koronatauti aiheuttaa.

Ei minulla ainakaan ole vielä 65-vuotiaana alkanut.

En tahtoisi olla töissä piikkivastaisen ihmisen kanssa. Sitä pulputusta ja salaliittoteorioita kaikki tauot ja työn ohessa.

No en huomannut heissä kuuskymppisinä vielä juuri mitään erikoista. 70-vuotiaana ehkä vähän alkoi jo huomata. Vasta yli 80-vuotiaana selvemmin. Yli 85-vuotiaana vasta tosi selvästi. 

88-vuotiaalla äidilläni on alkanut pätkiä, mutta se on ihan normaalia. Hän ei ole koskaan ollut älykäs, ja nyt hänen tyhmyytensä vain yltyy. Toinen muistin ja hahmotuskyvyn hapertumista kiihdyttävä seikka on se ettei hän ole koskaan halunnut oppia mitään uutta, kiinnostua mistään eikä ponnistella. Kaiken on aina pitänyt olla mahdollisimman helppoa, kätevää ja mukavaa. Älyllisen rasituksen välttämisen seurauksena on yksinkertaisesti tylsistyminen.

Toisaalta 88-vuotias on sukupolven verran iäkkäämpi kuin ap:n tarkoittamat 60-vuotiaat.

Vierailija kirjoitti:

Tätä on liikkeellä ja todella paljon. Mun toinen vanhemmista on täysi tollo. Ei hahmota, koska asiat on tapahtunut. Puhuu 2 vuotta vanhasta asiasta kuin olisi eilen tapahtunut. Hokee jotain helppoa asiaa 10 kertaa peräkkäin. Sanoin talvella jotain, että tiellä oli rottia (kysyi, että miten ne tarkenee olla ulkona). 

Mä ole IHAN VARMA, että kyseessä on rokotteen laukaisema aivosumu. On järjetöntä, että kaikki olisi vain "ajallista sattumaa". Rokote sisältää alumiinia ja elohopeaa, jotka aiheuttaa alzheimeriä jne. Niitä ei saa käyttää ihmiseen. Oli fiksu ja täysikuntoinen, ennen piikkejä. Nyt toimintakyvytön potilas. 

Et kerennyt tajuta tuota rottavitsiä, kun vouhkaat vaan alumiineista ja elohopeoista.

Olin eräällä luennolla ja sielläkin tuki esille, että yhä useampi sairastuu muistisairauteen jo työiässä. Samoin Parkinsonin tautiin. Tuttuni sairastui alle 50v Parkinson tautiin n 30v sitten. Otsalohkodementia on yleistyy nuoremmilla, mutta myös 65 v täyttäneillä. Sitä voi ehkäistä mm kun nauttii joka aamu neitsytoliiviölyjä jälkiruokalusikallisen. Tiedä sitten varmuutta toimivuudesta, mutta oliiviöljy on terveyden lähde monissa maissa. Ja D - vitamiini. Sen puutteen on todettu olevan yksi syy MS - taudin puhkeamiseen.

Sun oma tulevaisuutesi ei vaikuta hyvältä.

Onko nyt vielä sulla kaikki ok? Tai ethän itse tiedosta. Muut ympärillä havannoi.

Aivot kutistuu stressin seurauksena. Silloin pätkii muisti ja sanat kadoksissa. Työelämä on kuormittavaa nykyisin. 

Yksilölliset erot suurenevat + 60 ikäisillä. Miehen vanhempi + 75 v on skarppi, mutta ei malta kuunnella muiden puhetta vaan puhuu päälle, arvaa mitä toinen on sanomassa sekä kertoo juurta jaksain ja yksityiskohtaisesti arkisista tapahtumista kuten lampun vaihdosta tai käynnistään harrastuksensa parissa. Tulee vaikutelma siitä, että mieli on käpertynyt omiin asioihin. 

Kyllähän joillakin alkaa järki hidastua jo kuusikymppisenä ja muistikin voi alkaa reistata. Mutta on myös loistavia poikkeuksia. Pari vuotta sitten edesmennyt, vuonna 1936 syntynyt mummoni oli sellainen.

Mummo kertoili meille lapsenlapsille usein muistojaan. Yksi on jäänyt mieleen aivan erityisesti. Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Sekin liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo usein tapasi sanoa.

Kognitiivisen aleneman kanssa naisilla ääni muuttuu ja tulee rasittava mummonarina, miehet taas eivät ymmärrä kuulemaansa ja huutavat MITÄ!? MITÄ!?

"Mä ole IHAN VARMA, että kyseessä on rokotteen laukaisema aivosumu. On järjetöntä, että kaikki olisi vain "ajallista sattumaa". Rokote sisältää alumiinia ja elohopeaa, jotka aiheuttaa alzheimeriä jne. Niitä ei saa käyttää ihmiseen. Oli fiksu ja täysikuntoinen, ennen piikkejä. Nyt toimintakyvytön potilas". 

Taitaa se aivosumu olla sinulla :D!

60-70 -vuotiaat ovat työikäisiä, toki ikäryhmän yläpäästä vain harvahkot ja hyväkuntoisimmat, mutta trendi siihen suuntaan on olemassa. 65 on tavallinen eläkeikä. Olen äitini ollessa yli 40-vuotias syntynyt, enkä koskaan nuorena tullut ajatelleeksikaan, että 60 vuotta olisi ikä, joka viittaisi henkisten kykyjen heikkenemiseen. Myös opiskelupaikoissa oli sääntönä, että kypsemmässä iässä olevat opettajat olivat erityisen kunnioitettuja. Nykyään, kun itse olen 60, en juurikaan huomaa iästä johtuvia ongelmia omassa ikäryhmässäni. Sairauksista johtuvia muutoksia taas voi olla jo huomattavasti nuoremmilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän joillakin alkaa järki hidastua jo kuusikymppisenä ja muistikin voi alkaa reistata. Mutta on myös loistavia poikkeuksia. Pari vuotta sitten edesmennyt, vuonna 1936 syntynyt mummoni oli sellainen.

Mummo kertoili meille lapsenlapsille usein muistojaan. Yksi on jäänyt mieleen aivan erityisesti. Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vä

Mummukulta! Sydämellisistä sydämellisin ihminen. Aina oli auttamassa, aina hyviä neuvojaan tarjoamassa.

Äitini on 87v ja todella nuorekas ja fiksu ajan hermoilla, mutta tosiaan kun kuulo on heikentynyt niin ei aina kuule kaikkea ja sen vuoksi saa välillä vähän höperön kuvan.

Vanheneminen on kyllä niin yksilöllistä että turha yleistää. 

Rasittavia nää aloittajat jotka ensi töikseen yleistää jonkin ilmiön mikä oikeasti ei ole yleistä. 

Äidilleni on käynyt niin, että ei käy hitaalla, mutta kaikki tekeminen hänellä on nykyään nopeatempoisen hätäillen tehtyä ja virheitä tulee. Käsittämättömiä aivopieruja, joista minun isäni hänelle älähtää tuon tuosta. Äidin isä menehtyi vastikään liki 100 vuotiaana ja muistisairaana. Mummo on elossa edelleen ja pääkoppa toimii hyvin. Mutta ei kai se jo 60 vuotiaalla äidilläni ole puhjennut? 

Äiti ei välttämättä tajua kun hänelle annetaan joku ohjeistus johonkin liittyen. Tähän liittyvää töhöilyä hänellä on ollut nuorempanakin, mutta vasta parin viime vuoden aikana se on voimistunut huolettavasti. Pahin oli se kun hän autossa alkoi etupenkiltä laittamaan poikaani takapenkille paremmin vöihin (minä, isäni ja mieheni olimme myös jo kyydissä) ja äitini laittoi auton käsijarrun päältä pois alamäessä "koska se oli tiellä". Kyllä hänelle huudettiin asiasta ja hän oli vain asenteella "en laittanut käsijarrua pois!"