Lue keskustelun säännöt.
Miksi poikani ei kelpaa?
13.09.2024 |
Poikani, 23 v, suree kun ei löydy tyttöystävää. Hän on kunnollinen, ei juo tms ja hoitaa koulut. Ja ihan ulkonäönkin pitäisi olla kunnossa. Toki äiti on jäävi toteamaan tämän.
Monenlaiset rentut ympäristössä vaihtaa ja saa tyttöystävänsä tuosta vaan, jotkut saanut jo lapsiakin. Poika ihmettelee pitäisikö lyödä läskiksi niin saisi seuraa. Puolitosissaan kyllä ihmettelen itsekin.
Miksi naiset rakastuu renttuihin kysyttiin jo muinoin. Mutta kylläkin moni kunnon mies saa naisystävänsä joten mikä vika? Voiko olla liian hyvä/kiltti?
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Osta pojalle liput thaimaahan, pattayalta saa fiksu nuori mies valita kauniin 18-20v vaimon satojen innokkaiden joukosta.
Suomessa nuoret naiset on pilalla ja vaatimassa hyvältä fiksulta mieheltä liikaa turhia asioita kuten sosiaalisuutta ym.
Mahtaa olla yksinäistä thaikkunaisilla kun on suhteessa suomalaisen miehen kanssa. Melkein kaikki naiset haluavat kommunikaatiota eikä vaan sitä olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehessä pitää olla energiaa. Se energia voi olla nörttienergiaakin ja kunnollisen miehen energiaa. Mutta energiaa pitäisi olla. Toki jotkut onnekkaat passiiviset miehet kohtaavat sen oman Justiinansa.
Naisilla ulkonäkö auttaa ja passiivisuus ei ole niin iso ongelma, mutta tunsin ja tunnen kyllä naisia, joilla passiiviisuus yhdistettynä negatiivisuuteen on ollut se suurin ongelma, ei ulkonäkö tai ulkoiset speksit.
Miten muuten erotetaan naisen nrgatiivisuus ja nuoren iän tyypillinen angstiasenne tyyliin v##u vanhukset ei saaaattana tajuu v##u.
Siitä että ne nuoret angstaa yhdessä :)
Paloittelusurma kyllä nostaisi osakkeita. Monet naiset haluaa tollaisen jänniksen.
Käyhän tuo ilmi jo aloituksesta, poika ei ole riittävän jännä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät kaikkien pariutuneiden miesten olevan renttuja? Luultavammin aika monella heistä on samat speksit kuin pojallasi.
Pieni paikkakunta missä ihmiset tuntee tai tietää väkisinkin toisensa. Etenkin pikkurikolliset tuntuu olevan suosiossa. Ei täällä mitään isoja konnia ole, ovat linnassa toivottavasti. Mutta tällaista autovarasta, juokskaljapoikaa ym. Ei ole mitään tohtorin alkuja, hyvä jos yläkoulu tuli kahlattua läpi. Suosio tyttöjen suhteen alkoi jo silloin.
Ap.
No siinähän se tuli. Pieniltä paikkakunnilta kaikki kynnelle kykenevät tytöt pakenevat heti kun lukio loppuu, jäljelle jää molempien sukupuolien "rentut" ja jonkin verran myös "tavallisia" poikia. Tuohan on ihan perus kohtaanto-ongelma, josta on ontaa
Taa on, ullatusten yo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toisaalta aloittaja tuskin kaipaa miniäksi paikallista ratakanaa.
Painapa ap sellainen asia muistiin, että kenellekään ei ole velvollisuutta alkaa suhteeseen poikasi kanssa. Parisuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen, ne eivät ole mikään kaikille kuuluva ihmisoikeus. (Vinkujille tiedoksi.)
Jos pojastasi ei löydy "sitä jotain" mikä tekee hänestä haluttavan, sitten ei vain nappaa. Kuten täällä on aikaisemmin sanottu, "sen jonkin" ei tarvitse olla mitään suurta. Oma mieheni herätti kiinnostukseni olemalla hyvin ystävällinen ja aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Tutustumisen myötä paljastunut kultainen sydän vei sitten lopullisesti minulta jalat alta. Toki hän myös teki itseään tykö, pitää uskaltaa mennä juttelemaan naisille.
Eli pähkinänkuoressa: passiivisuus, huono itsetuntemus sekä sosiaaliset taidot ja katkeruus eivät todellakaam houkuttele naisia. Sosiaalisia taitoja voi mennä harjoittelemaan esim. kielikursseille tai muiden harrastusten pariin. Muiden asioiden korjaus vaatii oma itsensä työstämistä. Muu elämää ensin kuntoon niin silloin todennäköisemmin saattaa se parisuhdekin päästä muodustumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen saaminen on niin eri asia kuin kavereiden löytäminen. Kavereita saa jos on mukava ihminen josta muut pitävät, mutta parisuhteeseen vaaditaan niin paljon voimakkaampia tunteita ja sitten niiden pitäisi olla vielä molemminpuolisia. En minäkään ole löytänyt koskaan yhtäkään poikaystävää, ja olen jo yli 40-vuotias nainen.
Oot kasvattanut siitä kunnollisen. Kunnolliset ei kelpaa.
Pitää olla jännä ja vaarallinen. Kyllä poikasi aika tulee vielä. Kun on 30v+, niin löytää yh äidin jolla on epäonnistunut suhde jänniksen kanssa takana ja voi ryhtyä jänniksen lapsen isäpuoleksi. Omia geenejä ei kilttis pääse jatkamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot kasvattanut siitä kunnollisen. Kunnolliset ei kelpaa.
Pitää olla jännä ja vaarallinen. Kyllä poikasi aika tulee vielä. Kun on 30v+, niin löytää yh äidin jolla on epäonnistunut suhde jänniksen kanssa takana ja voi ryhtyä jänniksen lapsen isäpuoleksi. Omia geenejä ei kilttis pääse jatkamaan.
Sikäli mahdollista että kun miehet pariutuu alaspäin.
Kovan työn takana on jos ei naiset ole vielä kiinnostuneet pojastasi. Saa tosissaan etsiä ja voi mennä vielä kymmenenkin vuotta ennen kuin löytyy. Itsekin löysin vasta 33 vuotiaana ensimmäisen parisuhteen. Sitä ennen olin melko näkymätön kun en edes käynyt missään ravintoloissa tai diskoissa. Sitten loin profiilin seuranhakusivustolle, jota kautta pääsin treffeille hieman vanhempien ja ei niin viehättävien leidien kanssa. Tätä jatkui muutama vuosi, kunnes vastaan tuli nuorempi, kaunis nainen, joka kertoi selvällä suomenkielellä haluavansa lapsia ja avioliittoon. Mitäpä minä toisen toiveita torppaamaan ja hyväksyin kaiken mitä hän toivoi ja halusi. Nyt tässä elellään yhdessä lapsien kanssa ja toivottavasti mennään loppuun asti yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin kansainvälistä politiikkaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta pojalle liput thaimaahan, pattayalta saa fiksu nuori mies valita kauniin 18-20v vaimon satojen innokkaiden joukosta.
Suomessa nuoret naiset on pilalla ja vaatimassa hyvältä fiksulta mieheltä liikaa turhia asioita kuten sosiaalisuutta ym.
Mahtaa olla yksinäistä thaikkunaisilla kun on suhteessa suomalaisen miehen kanssa. Melkein kaikki naiset haluavat kommunikaatiota eikä vaan sitä olemista.
Ot, mutta miten ylipäätään ulkkispuolisot jaksaa meitä suomijurrikoita? Puhumattomia ankeita möllejä ollaan kun vertaa eloisiin ja iloisiin ulkomaiden immeisiin? Täällä kylmässä ja karussa pohjolassa vielä. Toki sos turva jees mutta niinku muuten? Miten ne jaksaa tätä ilmastoa ja ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät kaikkien pariutuneiden miesten olevan renttuja? Luultavammin aika monella heistä on samat speksit kuin pojallasi.
Pieni paikkakunta missä ihmiset tuntee tai tietää väkisinkin toisensa. Etenkin pikkurikolliset tuntuu olevan suosiossa. Ei täällä mitään isoja konnia ole, ovat linnassa toivottavasti. Mutta tällaista autovarasta, juokskaljapoikaa ym. Ei ole mitään tohtorin alkuja, hyvä jos yläkoulu tuli kahlattua läpi. Suosio tyttöjen suhteen alkoi jo silloin.
Ap.
Tuskin sun poika niistä pahistytöistä haluaa rikollisjätkien kanssa kilpailla? Hänelle sopii itsensä kaltainen kiltti tyttö. Tosin sellaiset tuppaa häipymään opintojen ja töiden perässä noilta pikku paikkakunnilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät kaikkien pariutuneiden miesten olevan renttuja? Luultavammin aika monella heistä on samat speksit kuin pojallasi.
Pieni paikkakunta missä ihmiset tuntee tai tietää väkisinkin toisensa. Etenkin pikkurikolliset tuntuu olevan suosiossa. Ei täällä mitään isoja konnia ole, ovat linnassa toivottavasti. Mutta tällaista autovarasta, juokskaljapoikaa ym. Ei ole mitään tohtorin alkuja, hyvä jos yläkoulu tuli kahlattua läpi. Suosio tyttöjen suhteen alkoi jo silloin.
Ap.
Tuskin sun poika niistä pahistytöistä haluaa rikollisjätkien kanssa kilpailla? Hänelle sopii itsensä kaltainen kiltti tyttö. Tosin sellaiset tuppaa häipymään opintojen ja töiden perässä noilta pikku paikkakunnilta.
Niin mutta mun poika opiskelee naapuriyliopistokaupungissa. Jossa on päivittäin tekemisissä eri nuorten tyttöjen kanssa. Ja tapahtumat päälle.
Ap.
Siellä missä minä vietin nuoruuteni, ei todellakaan ollut tyttöjä. Ne harvat tytöt olivat lestaperheistä ja heillä oli omat klikkiporukkansa. Muutaman naapurinpojan kanssa meillä oli homosteluhommiakin, koska tyttöjä ei ollut.
Sittemmin nämä pojat ovat kyllä tahoillaan naimisissa ja homostelut loppuivat siinä parikymppisinä.
Minä olen enemmän bi-henkinen. Katselen kyllä söpöjä 28-35 vuotiaita naisia kauempaa, mutta lähestyä en uskalla.
Sen sijaan 18-25 vuotiaita pojuja saa panokaveriksi milloin vain.
M39
23 on vielä nuori! Monella ei siinä vaiheessa vielä ole kävellyt se oikea vastaan. Aivan turhaa hoppuilua.
Kehotan sinua tarkastamaan poikasi peniksen koon ja erektion laadun. Siitä se usein on kiinni.
Mitä ihmeen nuhjuinen lähiö ja maha pystyssä opiskeluiden lopussa. Löysin puolisoni jo 20-vuotiaana, mies oli tuossa vaiheessa 21 v. Näin kävi monelle kaveripiirin pariskunnallekin. Lapset tulivat sitten selkeästi myöhemmin, olimme jo töissä.
Muutettiin yhdessä puolison kanssa töiden perässä.
-DI