Siskoni ei pidä juuri mitään yhteyttä. Muilla samaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anna siskon olla rauhassa ja älä häiritse häntä, jos ei kerran yhteyttä halua pitää. 

Ei hän minua häiriöksi koe, ja meillä on hyvät välit. Ei hän mitenkään kai halua olla pitämättä yhteyttä, yhteydenpito vain jää. Onko vaikea ymmärtää, että haluaisi olla tekemisissä enemmän siskonsa kanssa? Ei siinä minusta mitään outoa ole. Ap

Miksi haluat olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka kanssa et edes puhuttavaa keksi? 

Siskollasi on aivan varmasti elämässään riittämiin ihmisiä, joiden kanssa on juteltavaa ja yhteistä. Hanki sinäkin sellaisia. 

Ei minunkaan veljeni ota koskaan yhteyttä, mutta tulee aina mielellään jos hänet pyydän käymään. Pyydän jouluna ja lisäksi kerran-kaksi  vuodessa. Tapaamme myös äidin synttäreillä, äitienpäivänä yms.

Jos äidistä aika jättää, niin saa nähdä miten tämä menee.

Nykyään ollaan perheen sisälläkin tosi ilkeitä toisille. Arvostellaan, käytetään hyväksi, väheksytään. Mielenterveyden takia pakko pysyä erossa.

Viestistäsi päätellen olet kilpaileva sisarus ja korostat aina itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anna siskon olla rauhassa ja älä häiritse häntä, jos ei kerran yhteyttä halua pitää. 

Ei hän minua häiriöksi koe, ja meillä on hyvät välit. Ei hän mitenkään kai halua olla pitämättä yhteyttä, yhteydenpito vain jää. Onko vaikea ymmärtää, että haluaisi olla tekemisissä enemmän siskonsa kanssa? Ei siinä minusta mitään outoa ole. Ap

Onko oikeasti hyvät välit,jos ei ole mitään sanottavaakaan toiselle? Olitteko koskaan läheiset?

Mikset itse soita ennenkuin puoli vuotta mennyt, tampio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Minkälainen lapsuus? Toimisiko vaikka vanhojen valokuvien katselu? Tyyliin "siivosin kaappeja ja löysin vanhoja albumeja" ja alat esitellä kuvia, et hei, muistatko tämän! Ehkä siinä joku muuri murtuis, kun alkaisitte muistella menneitä? 

Hän on 35, minä olen 45. Lapsuudessa vietimme aikaa aika vähän yhdessä, koska ikäeroa on 10 vuotta. Täytyypä miettiä tuota valokuvaideaa! Ap

Jos olette kovin erilaisia, ja valokuvaidea on mielestäsi hyvä, siskosi luultavasti ei siitä pidä.

Minusta tuollainen nimittäin olisi ihan uskomattoman typerää, aikaani haaskataan sentimentaalisella lässynläällä. Muistan itselleni tärkeät asiat ilman kuviakin, eikä minulla ole mitään tarvetta keskustella menneistä. Koska minä elän nyt.

En myöskään koe olevani yhtään sama ihminen kuin silloin aikanaan, joten kaikenlainen menneiden muistelu on vain vaivaannuttavaa. 

Teillä kun on tuota ikäeroakim, on erittäin todennäköistä, ettet tunne siskoasi yhtään. Varsinkin kun vaikutat hyvin vihjeettömältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, vaikka epäilemättä toisin luulet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Minkälainen lapsuus? Toimisiko vaikka vanhojen valokuvien katselu? Tyyliin "siivosin kaappeja ja löysin vanhoja albumeja" ja alat esitellä kuvia, et hei, muistatko tämän! Ehkä siinä joku muuri murtuis, kun alkaisitte muistella menneitä? 

Hän on 35, minä olen 45. Lapsuudessa vietimme aikaa aika vähän yhdessä, koska ikäeroa on 10 vuotta. Täytyypä miettiä tuota valokuvaideaa! Ap

Voisiko tuo ikäero olla syynä, ainakin osittain? Ei sillä varmaan enää tuossa iässä olisi väliä, mutta ehkä teille on sen takia lapsuudessa jäänyt muodostumatta läheisemmät välit? Vielä ei ole myöhäistä lähentyä, jos molemmat sitä haluavat. -eri

Tylsä sisko. Ehkä hän miettii samaa, toisaalta?

Kyllä on luonnotonta jos ei siskoon pidetä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa kun suomessa ollaan menty tähän, perheet eivät ole yhtenäisiä.

Sitten kun on joku tapahtuma, häät, ripppijuhlat tms kutsutaan kylään, muuten ei juuri pidetä yhteyttä.  Kuitenkin perhe olisi voimavara elämässä, henkisesti ennenkaikkea.

Kaikki perheet kun eivät ole mikään voimavara, vaan jotain mikä vie voimia.

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan veljeni ota koskaan yhteyttä, mutta tulee aina mielellään jos hänet pyydän käymään. Pyydän jouluna ja lisäksi kerran-kaksi  vuodessa. Tapaamme myös äidin synttäreillä, äitienpäivänä yms.

Jos äidistä aika jättää, niin saa nähdä miten tämä menee.

Aika harvoin tapaatte, ellette asu eri puolilla Suomea. Onko teidän perheessä sosiaalisuus naisten tehtävä?

Oletko siskoni? 

Ei me koskaan oltu läheisiä. Lapsena ja nuorina aikuisina vain tapeltiin ja riideltiin ja olimme toistemme viholliset. Olin pitkään katkera siitä, että jos minä mokasin asiassa x ja y, isä rankaisi fyysisesti ja raivosi siitä minulle. Jos sinä teit saman, isä lempeästi sanoi sinulle "äläpä tee noin".

Minulla ei vain ole mitään sanottavaa siskolleni. En tiedä mistä edes puhuisimme.

Täällä samaa. Toisen sisaruksen kanssa nähdään ja soitellaan suht usein. Toisen kanssa ei juurikaan, sukujuhlia lukuunottamatta. Ja aloite tulee aina minulta. Ihan erilaiset elämäntilanteet, ja ehkä myös arvomaailma. En ota tästä stressiä. Jotenkin tämä ajatus on outo, että sukulaisiin pitää olla yhteydessä, vaikka mikä olisi. Ei silti riitaa tarvitse olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa kun suomessa ollaan menty tähän, perheet eivät ole yhtenäisiä.

Sitten kun on joku tapahtuma, häät, ripppijuhlat tms kutsutaan kylään, muuten ei juuri pidetä yhteyttä.  Kuitenkin perhe olisi voimavara elämässä, henkisesti ennenkaikkea.

Kaikki perheet kun eivät ole mikään voimavara, vaan jotain mikä vie voimia.

Minä minä minä mun voimavarat. Jos ei ole jotain todella vakavaa taustalla niin ei riitä syyksi, luonnotonta.

En pidä yhteyttä perheeseeni, koska ovat hyvin uskonnollisia ja kuvittelevat tekevänsä palveluksen jeesustuputuksellaan. Ei heihin saa mitään henkistä yhteyttä kun ainoa päässä pyörivä asia on Jeesus :D

Mitä, jos yrittäisitte tehdä jotain tavatessanne? Siitä niitä puheenaiheita alkaisi syntyä. Olen itse aina ollut vähän huono kahvittelija tai kyläilijä, mutta tykkään urheilla kavereideni kanssa, käydä keikoilla, museoissa, nuotiolla, elokuvissa yms. Siinä sitä tulee mieleen jaettavia asioita ja toisaalta hiljaisuuskaan ei tunnu kiusalliselta kuten kahvipöydässä istuessa. Toki seuraa ei ihan liikaa kannata tuputtaa, mutta jos kuitenkin mielellänne aina tapaatte, kannattaa kokeilla jotain tällaista.

Vierailija kirjoitti:

Oletko siskoni? 

Ei me koskaan oltu läheisiä. Lapsena ja nuorina aikuisina vain tapeltiin ja riideltiin ja olimme toistemme viholliset. Olin pitkään katkera siitä, että jos minä mokasin asiassa x ja y, isä rankaisi fyysisesti ja raivosi siitä minulle. Jos sinä teit saman, isä lempeästi sanoi sinulle "äläpä tee noin".

Minulla ei vain ole mitään sanottavaa siskolleni. En tiedä mistä edes puhuisimme.

Sulla taitaa olla traumoja siitä, että vanhempasi on kohdellut teitä eriarvoisesti. Se on tosi ymmärrettävää ja aiheuttaa kitkaa sisarusten välille. Aikuisena sitä kuitenkin on ihan eri ihminen ja halutessaan lähentyminen on mahdollista. Tokikaan sukulaisuus ei mitään velvoita, mutta halusin vain sanoa, että kuulostaa siltä, että olet katkera vanhemmillesi ja sisaruksesi on ns. sijaiskohde sille.

Minä ja isoveljeni olimme aiemmin enemmänkin tekemisissä, mutta kun hänen tyttöystävästään tuli avovaimo, yhteydenpito väheni. Samalla veljeni lopetti yhteydenpidon lähes kokonaan muihin sukulaisiin, joihin hän oli aiemmin ollut paljonkin yhteyksissä. Erikoista tässä on se, että veljeni vaimo marisi äidillemme, etten minä pidä yhteyttä heihin, vaikka hän itse tai veljeni eivät juuri koskaan ottaneet minuun yhteyttä. En viitsinyt pitää yhteyttä yksipuolisesti, joten jätin asian sikseen. Nykyisin veljeni laittaa harvakseltaan viestiä. Vastaan kyllä hänelle, mutta oma-aloitteisesti en enää viestittele. Näin on parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan veljeni ota koskaan yhteyttä, mutta tulee aina mielellään jos hänet pyydän käymään. Pyydän jouluna ja lisäksi kerran-kaksi  vuodessa. Tapaamme myös äidin synttäreillä, äitienpäivänä yms.

Jos äidistä aika jättää, niin saa nähdä miten tämä menee.

Aika harvoin tapaatte, ellette asu eri puolilla Suomea. Onko teidän perheessä sosiaalisuus naisten tehtävä?

No niin, heti tällaista kun saamaton yhteydenpitäjä on mies. Kun on nainen kuten ap:lla, ei syytetä naisia.. (ap ei maininnut sukupuoltaan kuten en minäkään, mutta juu, nainen olen). 

Isäni eläessään piti kovasti yhteyttä kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Minkälainen lapsuus? Toimisiko vaikka vanhojen valokuvien katselu? Tyyliin "siivosin kaappeja ja löysin vanhoja albumeja" ja alat esitellä kuvia, et hei, muistatko tämän! Ehkä siinä joku muuri murtuis, kun alkaisitte muistella menneitä? 

Hän on 35, minä olen 45. Lapsuudessa vietimme aikaa aika vähän yhdessä, koska ikäeroa on 10 vuotta. Täytyypä miettiä tuota valokuvaideaa! Ap

Voisiko tuo ikäero olla syynä, ainakin osittain? Ei sillä varmaan enää tuossa iässä olisi väliä, mutta ehkä teille on sen takia lapsuudessa jäänyt muodostumatta läheisemmät välit? Vielä ei ole myöhäistä lähentyä, jos molemmat sitä haluavat. -eri

Onko teillä kummallakaan perhettä?