Siskoni ei pidä juuri mitään yhteyttä. Muilla samaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anna siskon olla rauhassa ja älä häiritse häntä, jos ei kerran yhteyttä halua pitää. 

Parempi pitää edes vähän yhteyttä kuin antaa välien katketa kokonaan.

Olen yrittänyt pitää, mutta hän ei vastaa mihinkään. Sitten olen ajatellut, että olkoon. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No anna siskon olla rauhassa ja älä häiritse häntä, jos ei kerran yhteyttä halua pitää. 

Ei hän minua häiriöksi koe, ja meillä on hyvät välit. Ei hän mitenkään kai halua olla pitämättä yhteyttä, yhteydenpito vain jää. Onko vaikea ymmärtää, että haluaisi olla tekemisissä enemmän siskonsa kanssa? Ei siinä minusta mitään outoa ole. Ap

Mitä sinä haluaisit hänen kanssaan tehdä? Jos ihminen on luonteeltaan introvertti, hän ei jaksa olla tekemisissä kenenkään kanssa sosiaalisesti kuormittavan työpäivän jälkeen. 

Introvertit ovat kyllä veikeää väkeä, kaikki kaikki paska käytös voidaan laittaa itsekeksityn diagnoosin taakse. Tämän vuoksi kierrän introverttiyttä julistavat ihmiset kaukaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilainen arvomaailma, persoonallisuus eikä muuta yhteistä kuin sukulaisuus? Kohteleeko suku teitä samanarvoisesti? Joskus mollattu jää omasta halustaan perheen ulkopuolelle. Ei sitä väkisin tartte yhteyttä pitää. Aina on joku syy, vaikka ei riidoissa oliskaan.

Juuri näin. Toista kehutaan ja melkein palvotaan, teki mitä hyvänsä. Toista arvostellaan ja haukutaan, vaikka eläisi kunnolla. Ei se leimaava asenne mihinkään muutu, kun sisaruksetkin pitävät itseään parempina.  

Just tämä. Pahimmillaan jopa nauretaan toiselle, varsinkin ulkonäöstä huomautellaan. Silloin ei kannata pyöritellä silmiä jos toinen ei halua olla tekemisissä, kenenkään ei tarvitse sietää huonoa kohtelua 

No jos haluat olla säännöllisemmin tekemisissä niin kerro hänelle yhtään painostamatta, syyttelemättä tai syllistämättä, että pidät häntä tärkeänä ihmisenä elämässäsi ja toivoisit että voisitte olla enemmän tekemisissä.

Ehdota sitten jotain yhteistä tekemistä vaikka kerran kuussa- jotain mistä molemmat pitää eli esim syömään, elokuviin, lenkille, retkelle, urheilemaan, teatteriin, museoon, konserttiin- ihan mitä vaan?

Hänellä on oma elämä, sinulla on oma elämä, jos ne eivät kohtaa niin mitäpä siitä kouhkaamaan. Monet sisarukset eivät pidä mitään yhteyttä myöhemmin elämässä, vaikka lapsuus on vietetty saman katon alla. Mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Mulla sama juttu. Ollaan 3v vanhemman systerin kanssa kaikilla osa-alueilla kuin päivä ja yö. Ollaan oltu aina ns väleissä, ei riitoja tms koska emme ole sitten yläasteiän edes asuttu saman katon alla, lähdetiin heti pois kotoa molemmat opiskelemaan muualle. Emme ole koskaan olleet läheisiä. Meillä oli koko perhe, yh äiti ja me tytöt kovin etäisiä. Ei 70 luvulla luotu sellaisia suhteita /läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta kuin nykyisin. Jäimme etäisiksi kai kaikki toisiimme nähden. 

Siskoni ei koskaan kysy minulta mitä mulle kuuluu tms. Lähettää viestillä synttärionnittelut. Joskus tuli joulukortteja, nyt ei enää niitäkään. Hän vastaa kyllä aina hyvin nopeasti jos kysyn häneltä jotain esim mutsiin liittyviä käyntejä tms, mutta ei kommunikoi oma-aloitteisesti. Meillä ei ole mitään yhteistä muuta kuin sama äiti. Elämme ihan eri maailmoissa.

En kaipaa häntä, pikemminkin kaipaidin ditä että olisi sellainen sisko sekä veli joiden kanssa vielä keski-iässäkin voisi tehdä adioita tai kutsua kylään tai vaikka lähteä etelään viikoksi. Minä en edes tiedä miltä tuntuisi sellanen sisarten välinen yhteenkuuluvuus, että ollaan samaa verta ja lihaa. Tai onko sitä olemassakaan muilla kuin kaksodilla. 

Mulla on kaksi vanhempaa sisarusta, joiden kanssa en lapsena ja nuorena jakanut arkea. Sen vuoksi en osaa nykyään pitää heitä arkielämääni kuuluvina ihmisinä. Pidän heitä kyllä itselleni rakkaina ihmisinä, koska meillä on kuitenkin yhteisiä muistoja. On mukava olla yhteyksissä silloin tällöin harvakseltaan. Olen yrittänyt kertoa muillekin sukulaisilleni, että pidän heistä vaikken osaakaan soitella heille säännöllisesti. Ei vaan ole sellaisia jokapäiväisiä asioita joita jakaa, kun asutaan eri puolella Suomea. 

Olen siskoani 9v. nuorempi. En pidä yhteyttä, koska hän on rasittava. Puhuu tavatessamme lakkaamatta ja hänen maailmankuvansa on aivan erilainen kuin omani. Pitää kaikesta mukahauskasta ja hempeästä ja omasta näkökulmastani turhasta. Ei ole kovin sivistynyt. Nuoruudessani yritti kasvattaa minusta itsensä kopiota eikä ymmärtänyt asioita, jotka olivat itselleni tärkeitä eikä tajunnut, että olen eri ihminen kuin hän.

Viestittelen, jos on joku hoidettava asia. Muuten en häntä edes ajattele. 

Jos minulle alettaisiin ehdotella valokuvien katselua, yhteistä harrastusta tai tiiviimpää yhteydenpitoa, vetäytyisi todennäköisesti entistä kauemmas. En halua pitää siskoni yhteyttä ja tuo veisi loputkin fiilikset. 

Sama mutta oudompi. On mennyt vuosia. Olen auttanut paljon rahalisesti. Sairastuin ja mieskin lähti. En voinut antaa rahaa. Olen hänelle kuollut. Näin on sanonut muille. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kerran kuussa on aika paljon.

Minustakin se on aika paljon. Ei minulla riittäisi enempään aika, eikä minulla ole ihmeempiä kuulumisiakaan, kun ei kuukaudessa ehdi tapahtua usein mitään ihmeellistä.

Minulla on kaksi todella mukavaa siskoa, jotka asuvat samassa kaupungissa. Näemme muutaman kerran vuodessa, lähinnä vanhempiemme luona jouluna ja pääsiäisenä sekä minun tai toisen siskon lasten syntymäpäivillä. Toinen sisko on asunut nykyisessä asunnossaan melkein 10 vuotta, mutta hän ei ole kutsunut minua vielä koskaan kylään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi todella mukavaa siskoa, jotka asuvat samassa kaupungissa. Näemme muutaman kerran vuodessa, lähinnä vanhempiemme luona jouluna ja pääsiäisenä sekä minun tai toisen siskon lasten syntymäpäivillä. Toinen sisko on asunut nykyisessä asunnossaan melkein 10 vuotta, mutta hän ei ole kutsunut minua vielä koskaan kylään.

Johan tuosta tulee useampi kerta vuodesta, jos vaikka on neljä lasta ja lisäksi joulu ja pääsiäinen. Keskimäärin joka toinen kuukausi näette kuitenkin.

Anna siskosi olla, hänellä on vaan omia touhuamisia ja kyllä hän ottaa yhteyttä. Ellei ole joutunut huumekierteeseen/masennukseen, tai kontrolloija miehen löytänyt.

Oletko kysynyt miksi ei ota yhteyttä  ????????????? Vastasiko jotain ?????

Vierailija kirjoitti:

Anna siskosi olla, hänellä on vaan omia touhuamisia ja kyllä hän ottaa yhteyttä. Ellei ole joutunut huumekierteeseen/masennukseen, tai kontrolloija miehen löytänyt.

Oletko kysynyt miksi ei ota yhteyttä  ????????????? Vastasiko jotain ?????

Veljeni kerran valitti minulle äidin kuoleman jälkeen, että miksi en soittele hänelle. Sanoin että en ole ikinä soitellut kuulumisia keneltäkään aiemmin, miksi aloittaisin nyt, kun en pidä puhelimessa puhumisesta muutenkaan. Sanoin että soitan, jos on asiaa ja saa aina soittaa. Ei ole koskaan soittanut.

Siihen varmaan on syynsä. 

Voisiko teillä on joku yhteinen juttu, jota tekisitte yhdessä? Joku molempien kiinnostuksen kohde. Esimerkiksi kävisitte kerran kuussa elokuvissa kerran tai pelaamassa säännöllisesti tennistä tai ajamassa moottoripyörillä jonkun reitin tai bändikeikalla tai mitä ihmiset nyt tekevät.

Yhteydenpito olisi luontevaa kun olisi jotain yhteistä molempia kiinnostavaa tekemistä ja sen suunnittelua. 

Vierailija kirjoitti:

Minua surettaa kun suomessa ollaan menty tähän, perheet eivät ole yhtenäisiä.

Sitten kun on joku tapahtuma, häät, ripppijuhlat tms kutsutaan kylään, muuten ei juuri pidetä yhteyttä.  Kuitenkin perhe olisi voimavara elämässä, henkisesti ennenkaikkea.

Niin olisi, mutta jos yksi joutuu silmätikuksi ja mollatuksi, niin ei onnistu. Mollattulla ei muuta vaihtoehtoa ole kuin jättää niin kutsutut sisarukset rauhaan. Surullista se on, mutta oma elämä ilman stressiä ja mielipahaa on tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko teillä on joku yhteinen juttu, jota tekisitte yhdessä? Joku molempien kiinnostuksen kohde. Esimerkiksi kävisitte kerran kuussa elokuvissa kerran tai pelaamassa säännöllisesti tennistä tai ajamassa moottoripyörillä jonkun reitin tai bändikeikalla tai mitä ihmiset nyt tekevät.

Yhteydenpito olisi luontevaa kun olisi jotain yhteistä molempia kiinnostavaa tekemistä ja sen suunnittelua. 

Henkilökohtaisesti en ikinä haluaisi tehdä jotain itselleni mieluisaa asiaa siskon kanssa. Sittenhän se kiva juttu menisi täysin pilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilainen arvomaailma, persoonallisuus eikä muuta yhteistä kuin sukulaisuus? Kohteleeko suku teitä samanarvoisesti? Joskus mollattu jää omasta halustaan perheen ulkopuolelle. Ei sitä väkisin tartte yhteyttä pitää. Aina on joku syy, vaikka ei riidoissa oliskaan.

Juuri näin. Toista kehutaan ja melkein palvotaan, teki mitä hyvänsä. Toista arvostellaan ja haukutaan, vaikka eläisi kunnolla. Ei se leimaava asenne mihinkään muutu, kun sisaruksetkin pitävät itseään parempina.  

Just tämä. Pahimmillaan jopa nauretaan toiselle, varsinkin ulkonäöstä huomautellaan. Silloin ei kannata pyöritellä silmiä jos toinen ei halua olla tekemisissä, kenenkään ei tarvitse sietää huonoa kohtelua 

Tämä. Oma siskoni kommentoi aina ikävästi jotain ulkonäössäni, vaatteissani yms. Hänellä ei olisi siihen varaa, mutta en ikipäivänä sanoisi hänelle mitään ikävää. En tiedä miksi haluaa aina loukata minua. Ei kiinnosta olla tekemisissä.