Sinä sinkku ihminen. Miten pärjäät kun kaikki kallista ja rahat eivät tahdo riittää välttämättömiin menoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miksi pariskunnat, joilla on siis kahdet tulot, valittaa elämän kallistumisesta. Heillähän on millä mällätä. Sinkku maksaa kaiken yksin, saa olla melko hulppeat tulot jos haluaa saman elintason kuin pariskunnilla.

Omassa lähipiirissä pariskunnat, joilla on lapsia, halpa vastike, auto ovat ne, joilla on aina rahat tiukilla. Eivät koskaan käy missään ravintolassa (korkeintaan kerran vuodessa), matkoilla yms. Minä taas sinkku, vuokralla, kuljen julkisissa, minulla on rahaa kaikkeen mitä haluan: voin tilata ruokaa kotiin vaikka joka päivä (vihaan ruoanlaittoa ja kotiruokaa), käyn matkoilla vaikka 3 kertaa vuodessa, voin laittaa rahaa kalliisiin harrastuksiin yms. Viekö sitten heillä lapset tai auto kaikki rahat?

Lapset ovat ihmisiä ja yksilöitä, vai ilmallako luulet heidän elävän?

Vierailija kirjoitti:

Kun on pätkätyöläinen ja taas työttömänä, niin kai tässä kohtaa pitäisi onnitella itseään kun ei ole avo ta aviopuolisoa tai muutakaan parisuhdekumppania, ei alaikäsiäs lapsia ei minkään muun ikäsiä elätettävänä. Ei autoa sen vakuutuksia tai tai korjaus polttoainekuluja tai muitakaan kuluja maksettavana. Ei asuntolainaa tai vuokraräsetjä kontolla.

akuutteja sairauksia tai muita terveydenhoitomenoja tavanomaista enempää. Joten kai sitä pitäsi olla vain onnellinem että saa olla yksin ja kyetä rakastamaan ja pitämään omasta sinkkuelostaan kun kaikesta saat kiittää tai syyttää vain itseäsi.

Odotan vain, että tähän keskuteluun tulee joku v..n maan, että mene ...n töihin. Tai kannattiko opiskella väärää alaa yliopoistolla ja erehtyä vielä vamistumaan ja luulla nyt liikoja ja mennä vaan töihin s..na.

Mutta onhan se hienoa kun on sinkku, eikä tarvotse ajatella varsinaisesti ketään muuta kuin omaa napaansa.

Miksi ajattelet, että olisit arvoton jos olet työtön? Ihminen voi monin positiivisin tavoin vaikuttaa, tehdä hyvää, ei kukaan ole arvoton.

Eikä ihminen ole itsekeskeinen sen takia, että on sinkku.

Aito onnellisuus on pienistä asioista nauttimista. Se on jo hieno saavutus, että laskut on maksettu, on terveys ja järki päässä, katto pään päällä yms. Kaikilla ihmisillä ei ole edes näitä.

Sinkkutyöläinen pärjää ihan hyvin jos ei ota elättiä

Olen 50v lapseton sinkku. Asunto maksettu, ei mitenkään hyvällä paikalla, auto on ja siitä velkaa. Auto on luksusta, myönnän. Vakityö työvoimapula alalla.

Olen laittanut kulutusta aisoihin ja säästän puskuria. Kampaaja, baarireissut, leffateatteri, ulkona syöminen, hieroja yms täysin poissuljettua. Kaupassa katson todella tarkkaan mitä ostan.

Kaikki on kallistunut. En usko että työt ihan heti ovat loppumassa, mutta kalliit hinnat ja uhka tulevaisuudesta ahdistaa. Puskuri tuo edes jotakin turvaa mahdollisen kriisin tapahtuessa. 

Odotan parempi aikoja että voisin alkaa kuluttamaan entiseen malliin. Näitä aikoja ei varmaan ole pian tulossa.

Minun tarvitsee huolehtia vain omasta elämästä, vanhemmat kuolleet ja sisaruksia ei ole. Mutta jos tässä olisi lapsi tai pari, niin varmaan puolisonkin kanssa voisi olla tiukka kulukuuri tiedossa. Ellei puolisoni olisi se kuuluisa DI...

Kulutan vähän. Miten muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan seurustellut eli olen koko elämäni ollut sinkku. Pärjään ihan hyvin, saan säästöön ja saan laitettua myös sijoituksiin rahaa. 

Palkka bruttona noin 3500e/kk ja nettona 2300e/kk.

Oma pieni asunto minulle on jonka olen kohta maksanut pois ja on oma auto myös. 

Hyvin pärjään kun en laita rahaa turhuuteen eli en käy esim ravintoloissa,baareissa tai yleisötapahtumissa. Päihteitä en käytä. 

Ruokaa kun ostan kaupasta niin en katsele hintoja, tässä voisin säästää mutta ostan kaupasta sitä mistä tykkään.

Ei siis ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

M33

Miten sulla on noin iso veroprosentti, itse saan bruttona vähän alle 3500 euroa ja nettona vajaa 2600. Pidätkö tarkoituksella korkeaa veroprosenttia? Minun veronpalautukseni ovat aina vain kymppien luokkaa.

Missä kunnassa asut? 

Tosi hyvin. Ainakin niin kauan, kun ei potkuja tule. Olen hyväpalkkaisessa asiantuntija-asemassa.

Huonosti pärjään, kohta on pakko alkaa varastamaan ruokaa.

Paremmin mun palkka elämiseeni riittää yksin kuin ikinä yhdenkään miehen kanssa eläessä. Ei ole luksusta eikä gurmeeta (tai no, omaan makuun olen varsin taitavakin kokki) mutta tinkiä ei tarvitse mistään itselle tärkeästä tai ainakaan sellaisesta mitä ilman en olisi jo tottunut elämään.

Paljon paremmin pärjään taloudellisesti sinkkuna kuin suhteessa. 

Iso yksiö jonne mahtuu kaikki mitä tarvitsen. Hyvät julkiset liikenneyhteydet joten omaa autoa ei tarvi. Vaihtoehtoisesti kuljen kävellen tai pyöräillen. Myin kaiken turhan pois (turhat vaatteet, asusteet, kodinkoneet, tavarat jne.) Alakerran häkkivarastossa ei ole kuin talous- ja wc-paperisäkit ja tikkaat. Tilaan kotiinkuljetuksella 2xkk ruoat kotiin ja tästä on syntynyt paljon säästöjä, koska ostokset ja ruoat täytyy suunnitella etukäteen. Harrastukset on ilmaisia uimahallia lukuunottamatta, käytän kirjastoa, luen kirjaston lehtiä ja lainaan heidän kauttaan myös elokuvia tabletille. En viihdy baareissa, en polta enkä juo alkoholia. Ei lemmikkejä. En törsää sisustustuotteisiin, vaatteisiin, meikkeihin, hajusteisiin tai hiustuotteisiin omaisuuksia - ostan vain tarpeeseen ja niitä tuttuja tuotteita, jotka jo vuosia sitten toimiviksi havainnut. Ainoat asiat joista en ole pihistellyt on kampaaja 8vkon välein, 10xsarjalippu elokuviin/vuosi jonka ostan puoleen hintaan black fridayn aikana ja 1-2 bändikeikkaa vuodessa jolloin ostan majoitukset airbnb tyyliin ja säästän yöpymisissä. Olen kilpailuttanut kaiken: puhelinliittymän, netin, sähkön, vakuutukset. Jonkinverran tulee vuodessa pientä saldoa marjojen myynnistä ja käsitöistä. Elän simppeliä mutta itselleni hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Verkostoitumalla. Yritän etsiä ihmisiä, joiden kanssa voin pärjätä eli vaihtokaupalla. Jos minulla on paljon jotain, mitä jollain toisella ei ole, se toinen voi antaa minulle jotain, mitä hänellä on paljon.

Olen sinkku ja minulla on paljon omenia, voinko saada vaihdossa mopon tai seksiä?

Ihan hyvin pärjään. N65

Sinkkuna pärjäisin paremmin, kun voisin muuttaa pienempään ja halvempaan asuntoon.

Mies on tuloton ja minun piti yksin ostaa isompi asunto, johon mahdun miehen ja hänen viikonloppulastensa kanssa. Eli maksan asumisen yksin kaikille.

Olen suunnitellut eroa ja yksi syy on se, että tulisi halvemmaksi asua yksin pienessä asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Käteen jää normaalipalkasta 2600 € nettona, se on yhdelle ihmiselle ihan riittävä summa elämiseen. Jos teen ylitöitä netto voi olla jopa 5600 €, eli hyvin pärjään.

t. nainen 34 v.

Käteen jää noin 2700. Minulla on opintolainaa 20 tonnia. Ei tahdo millään riittää. Tosin ruokakuluni ovat suuret. Päivässä kauppaan menee 15-20 euroa. Siihen päälle satunnainen 12 euron työlounas tai joku valmisruoka+välipalat. 

M38

Hyvin pärjään, netto 1800-1900/kk. Kaupasta ostan mitä mieli tekee, en kuitenkaan syö mitään lohta tai kalliita lihoja. Baareissa en edes käy ja pikaruokaa silloin tällöin. Suoratoistopalveluja mulla ei ole, en vaan raaski maksaa. En koe että multa puuttuisi jotain, tyytyväinen olen. Säästöön 500-1000e/kk, joskus saatan törsätä melkein koko tilin jos ostaa jotain elektroniikkaa yms kallista. Puskuria on, joten ei tarvi miettiä voinko ostaa jotain mitä haluan/tarvitsen.

Semmoinen voi auttaa että menee töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon paremmin kuin miestä elättäessä.

Sinkkumiehenkin on helpompi suunnitella omaa talouttaan, kun riittää että elättää itsensä. Semmoinen kahden asunnon suhde on ihanteellinen ratkaisu, jolloin molemmilla on omat erilliset taloudet ja yhdessäolo on ns. laatuaikaa, josta sovitaan erikseen.

Ruuanlaitossa on helppo tehdä yhdellä kertaa kahden päivän ruuat, niin että sen seuraavan päivän aterian voi lämmittää suoraan lautasella mikroaaltouunissa. Jääkaapista ja ruokakaapista löytyy juuri tasan tarkkaan sitä ruokaa mitä sinne on itse ostanut eikä sitä katoa salaperäisesti minnekään.

Pakko. Mitään tukia en saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käteen jää normaalipalkasta 2600 € nettona, se on yhdelle ihmiselle ihan riittävä summa elämiseen. Jos teen ylitöitä netto voi olla jopa 5600 €, eli hyvin pärjään.

t. nainen 34 v.

Käteen jää noin 2700. Minulla on opintolainaa 20 tonnia. Ei tahdo millään riittää. Tosin ruokakuluni ovat suuret. Päivässä kauppaan menee 15-20 euroa. Siihen päälle satunnainen 12 euron työlounas tai joku valmisruoka+välipalat. 

M38

Netto 800 e. Älkää isopalkkaset tulo tänne ruikuttaan!