Maaseudulla asuminen?!

Mä niin rakastan syksyä, voi päivän touhujen (työt, arkiaskareet koiran lenkityksineen) jälkeen sytyttää kynttilöitä ja istahtaa sohvan nurkkaan. Rakastan kirjoja ja musiikkia. Maalla ei kukaan häiriinny jos luukutat halutessasi lempimusiikkiasi lujaa. Viihdyn yksin ja puolisolla paljon työmatkoja joten yksinolostakin saan nauttia riittävästi.

Hyvä otsalappu ja heijastin remelit päälle ja lenkkeily illallakin onnistuu. Pihalla riittää aina jotain puuhaa halutessaan. 

Tsemppiä, ehkä jännitys asettuu kun yhden talven saat oltua? 

Maaseutu on ihan kiva, mutta kannattaa omistaa vaikka joku pikku yksiö jonkun kaupungin keskustasta kun idylli alkaa tukea korvistakin ulos+ talvella kaupunki on parempi paikka olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varo vaan ap kun sulle tulee stalkkeri. Niitä poikamiehiä maalla piisaa jotka on stalkkereita. Eikä niitä haittaa lihavuus tai vanhuus.

Kamalaa! Olen haaveillut maallemuutosta eläkepäivillä, yksinolosta, rauhasta, yksinkertaisesta elämästä. Ajatus stalkkerista on käväissyt minunkin mielessäni, ovatko todellisuutta? Haluaisin käydä pikku mökistäni ulkona, kävellä, juosta ja pyöräillä lähimetsissä, hiekkateillä ja metsäteillä, ja kulkisin siinä ympäristössä niin usein, että minut varmasti joku lähialueen asukki noteeraisi. Onko vaaraa, että joku noteeraisi niin vakavasti, että ryhtyisi stalkkeriksi? Hyi olkoon!

Älkäähän pelotelko.

 

Pelottelen lisää. Ei ole kiva pimeänä syys iltana kun puhelimeen tulee tekstiviesti. Mitä teet *nimesi* . Onko *nimesi* ollut mukava päivä? Kyseessä tyyppi jonka käskit jo puoli vuotta sitten suksia kuuseen ties kuinka monta kertaa. Olet muuttanut juuri sinne keskelle ei mitään, et ole ollut missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa ja ihan tyhjästä näitä viestejä alkaa tulla.

Tällä palstalla on toistuvasti avauksia, jossa muutetaan maalle ja sitten aletaan ihmettelemään elämää siellä. Onko tämä nyt joku provotyyppi vai oikeastiko ihmiset muuttaa maalle jonkun maalaisidyllin ohjaamana ja vasta sitten ymmärtävät, että niitä kivoja puolien lisäksi on myös huonoja?

Kuulostaa ihanalle tuo eläkepäiviksi maalle muutto kesäpuuhineen! Syksyllä ja talvella varmaan itse sienstäisin ja marjastaisin niin pitkään kuin mahdollista. Talvella lumitöitä ja sisällä puuhaa, esim pientä remppaa, käsitöitä, lukemista, tv sarjoja. Kutsu vieraita kylään? Ja tosiaan jos tulee yksinäistä niin olisiko lemmikistä seuraa? 

Vierailija kirjoitti:

Ellet kaupungissa asunut teattereissa ja kauppakeskuksissa normaalin asunnon sijaan, mitä sellaista siellä oli mitä ei millään muotoa pysty tässä nykyisessä asuinpaikassasi tekemään?

Mitä mä just luin? Siis kaupungeissa ei ole muuta kuin teattereita ja kauppakeskuksia? Ei museoita, ei taidegallerioita, ei kirjastoja, ei puistoja, ei työväenopistoja, ei kahviloita, ei kuntosaleja?

On suuri virhe muuttaa eläkeläisenä yksin maalle asumaan. Se ei ole viisasta vanhuutta.

Palvelujen saatavuus korostuu vanhalla ihmisellä entisestään. Onko terveyskeskus lähellä, onko päivystystä, onko apteekkia, onko sairaalaa? Julkista liikennettä? Millainen turvaverkko? Kehen ottaa yhteyttä jos jotain sattuu?

Maaseudulla asuminen ei ole sienimetsäidylliä. Se on raakaa todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellet kaupungissa asunut teattereissa ja kauppakeskuksissa normaalin asunnon sijaan, mitä sellaista siellä oli mitä ei millään muotoa pysty tässä nykyisessä asuinpaikassasi tekemään?

Mitä mä just luin? Siis kaupungeissa ei ole muuta kuin teattereita ja kauppakeskuksia? Ei museoita, ei taidegallerioita, ei kirjastoja, ei puistoja, ei työväenopistoja, ei kahviloita, ei kuntosaleja?

Kyllä näitä kaikkia on myös maalla.

Miksi et mene mukaan johonkin seurakunnan ryhmään tai eläkeläisjärjestöön. Niitä eläkeläiset täällä maalla talvella harrastavat.

Ap lla taitaa olla nyt kiireitä kun ei pysty vastaamaan, vai onko stalkkeri oven takana.

Vierailija kirjoitti:

On suuri virhe muuttaa eläkeläisenä yksin maalle asumaan. Se ei ole viisasta vanhuutta.

Palvelujen saatavuus korostuu vanhalla ihmisellä entisestään. Onko terveyskeskus lähellä, onko päivystystä, onko apteekkia, onko sairaalaa? Julkista liikennettä? Millainen turvaverkko? Kehen ottaa yhteyttä jos jotain sattuu?

Maaseudulla asuminen ei ole sienimetsäidylliä. Se on raakaa todellisuutta.

Kyllähän maalla pärjää niin kauan kuin on oma auto käytettävissä. Ja siinä vaiheesaa kun ajokortin menettää on kyllä syytä muuttaa palvelujen pariin. 

Mutta perusterve eläkeläinen voi asua maalla vielä parikinkymmentä vuotta työelämän jälkeen. Äitini asui yksin maalla siihen asti kunnes joutui saattohoitoon syövän takia. Pihan kävi auraamassa traktorimies ja äiti pärjäsi polttopuiden kanssa kun tilasi nekin valmiiksi ja tarvitsi vaan kantaa liiteristä sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Ellet kaupungissa asunut teattereissa ja kauppakeskuksissa normaalin asunnon sijaan, mitä sellaista siellä oli mitä ei millään muotoa pysty tässä nykyisessä asuinpaikassasi tekemään?

Uimahalli, talviuintipaikat, valaistut lenkki-ja hiihtoladut, luistinradat ja sitten ne teatterit ja taidemuseot. Ylipäänsä oli katuvalot ja ulos pystyi menemään pimeälläkin.

Menet nyt vaan talviunille kuten karhut,ja keväällä sitten heräilet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varo vaan ap kun sulle tulee stalkkeri. Niitä poikamiehiä maalla piisaa jotka on stalkkereita. Eikä niitä haittaa lihavuus tai vanhuus.

Kamalaa! Olen haaveillut maallemuutosta eläkepäivillä, yksinolosta, rauhasta, yksinkertaisesta elämästä. Ajatus stalkkerista on käväissyt minunkin mielessäni, ovatko todellisuutta? Haluaisin käydä pikku mökistäni ulkona, kävellä, juosta ja pyöräillä lähimetsissä, hiekkateillä ja metsäteillä, ja kulkisin siinä ympäristössä niin usein, että minut varmasti joku lähialueen asukki noteeraisi. Onko vaaraa, että joku noteeraisi niin vakavasti, että ryhtyisi stalkkeriksi? Hyi olkoon!

Älkäähän pelotelko.

 

Mulla on ehtinyt olemaan jo kaksi stalkkeria maaseudulla. Hankin isohkon koiran turvaksi, mutta kyllä se silti ahdistaa kun ikkunasta näet

Mitä nämä stalkkerit teki siis käytännössä? Mitä vaikkapa sinulle tarkoittaa, että asut maaseudulla?

Monelle maaseutu tarkoittaa eri asioita. Itse sanon asuvani maaseudulla, sillä koko pitäjässä asuu 100 ihmistä ja lähikaupat on 20km päässä, lähimmät naapurin 1km. Ei yksikään stalkkaa, en edes minä :D mutta olen huomannut, että yhdelle tämä on jo korpea, toiselle tuo kirkonkylän keskusta on jo täysin maaseutua ja v. Varmasti siellä muutaman tuhannen asukkaan kirkonkylässä pahimmassa tapauksessa stalkkeri löytyykin. Mutta stalkkauskin tuntuu olevan hyvin tulkinnan varainen mitä se kellekin tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellet kaupungissa asunut teattereissa ja kauppakeskuksissa normaalin asunnon sijaan, mitä sellaista siellä oli mitä ei millään muotoa pysty tässä nykyisessä asuinpaikassasi tekemään?

Uimahalli, talviuintipaikat, valaistut lenkki-ja hiihtoladut, luistinradat ja sitten ne teatterit ja taidemuseot. Ylipäänsä oli katuvalot ja ulos pystyi menemään pimeälläkin.

Kävin juuri tänä aamuna tähtien valossa lenkillä melkein-maaseudulla hiekkatiellä. Aivan täysin pilkkopimeää on todella harvoin, ja silmä tottuu hämärään, jopa melkein pimeään aika äkkiä. Häiritseviä ovat ne valot, jotka tulevat taloista, joiden pihamaata valaistaan kirkkaasti yötä päivää. Silloin hetkeksi sokaistuu, ja kun on taas pimeää, hyvin näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellet kaupungissa asunut teattereissa ja kauppakeskuksissa normaalin asunnon sijaan, mitä sellaista siellä oli mitä ei millään muotoa pysty tässä nykyisessä asuinpaikassasi tekemään?

En ole ap. Olen kuitenkin asunut sekä kaupungissa ja maalla ja se ero on ihmiset. Kaupungissa on melontaseuran talkoita, helposti löytyy kaveri tennikseen jne.

Kun asuu niin syrjässä kuin ap, niin kaikki tekeminen vaatii säätämistä. Sopii joillekin, mutta ei kaikille. 

Olen myös asunut kaupungissa, nyt maalla. Oman kokemuksen perusteella väittäisin että täällä "korvessa" riittää jos mitä kerhoja, seuroja ja talkoita vaikka jokaiselle viikonpäivälle, sen kun vilkaisee kaupan ilmoitustaululta tai kylätoimikunnan sivustolta tai samaisen toimikunnan kuukausittain jakamasta lehdestä minnekä menisi. Kaupungissa olisi tarvinnut erilliset harrasteryhmät, Facebookit, whatsappit, rahaa ja lehmän hermot aikatauluselkkauksien setvimiseen ihan vaan ajankuluksi tarkoitettuihin asioihin.

No mutta kun kukaan eläkeläinen ei voi luvata itselleen että säilyy perusterveenä parikymmentä vuotta. Minä sairastuin syöpään heti kun jäin eläkkeelle, enkä voi muuta kuiin onnitella itseäni että asun Helsingissä lähellä Syöpäklinikkaa. En tarvitse edes autoa päästäkseni sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellet kaupungissa asunut teattereissa ja kauppakeskuksissa normaalin asunnon sijaan, mitä sellaista siellä oli mitä ei millään muotoa pysty tässä nykyisessä asuinpaikassasi tekemään?

Mitä mä just luin? Siis kaupungeissa ei ole muuta kuin teattereita ja kauppakeskuksia? Ei museoita, ei taidegallerioita, ei kirjastoja, ei puistoja, ei työväenopistoja, ei kahviloita, ei kuntosaleja?

 

Kyllä näitä kaikkia on myös maalla.

Eikä ole. Ap kirjoitti että lähimpään ruokakauppaankin on 20 km matka.

Vierailija kirjoitti:

No mutta kun kukaan eläkeläinen ei voi luvata itselleen että säilyy perusterveenä parikymmentä vuotta. Minä sairastuin syöpään heti kun jäin eläkkeelle, enkä voi muuta kuiin onnitella itseäni että asun Helsingissä lähellä Syöpäklinikkaa. En tarvitse edes autoa päästäkseni sinne.

Ja sen takia kukaan ei saisi asua maalla?

Mut yllätti stalkkerin ja muiden häiriötekijöiden myötä, maaseudulla asumisessa se, että esim tienhoitoasiat oli ihan rempallaan. Kauppaan oli 20km yhteen suuntaan. Lähin bussipysäkki oli yli 4km päässä ja tuo yli 4km oli keväisin niin jäässä, että monta viikkoa oli kotona motissa. Kukaan muu tieosakas ei halunnut maksaa ,että olisi hiekotettu ja itselle se tuli liian kalliiksi. Kilometrin päässä asuva maajussi kulki traktorillaan, niin eihän se häntä haitannut. Hirveän tylyjä kaikki ja naapuriapua sai todella kalliilla taksilla, jos sai joskus.