Lue keskustelun säännöt.
En usko alkuunkaan että vain 1% suomalaisista olisi autismin kirjolla
11.09.2024 |
Vaan se on periytyvä aivorakenne/piirre jota on joissain maissa enemmän kuin toisissa. Jossain Espanjassa se voi olla 1% mutta esim. Japanissa ja Suomessa 30-50%.
Ihan joka puolella arkielämässä työpaikalta asiakaspalveluun, kassoihin, ventovieraisiin, näkee ja kuulee ihmisiä jotka ovat selvästi "jöröjen" sijasta kirjolla. Ja helposti sen tunnistaa kun itsekin on diagnosoidusti.
Moni ei vaan saa diagnoosia tai ajattelee että se "jöröys nyt vaan kulkee meillä suvussa".
Kommentit (131)
No kyllä mäkin uskon, että autisteja voi olla Suomessa yli sen 1%. Sen sijaan en kyllä usko, että meitä mitenkään hirveän paljon on, koska kyllä melkein kaikki ihmiset kuitenkin vaikuttaa näin autistin silmään oudoilta, eli neurotyypillisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnosoitujen autismin kirjolaisten määrä on tietysti eri, kuin autismin kirjolaisten todellinen määrä. Kyllä se esiintyvyys joka tapauksessa on yli sen prosentin, mutta ei meitä silti hirveän paljoa ole.
Missä menee autistin ja introvertin raja? Määritelläänkö minut nyt autistiksi, kun olen pitänyt koko elämäni itseäni vain ujona ja introverttinä. Ja maskannut homman niin hyvin, että työkaverit eivät ehkä ole huomanneet niitäkään. Olen toisaalta ollut käsityksessä, että autistit eivät ymmärrä, jos sanoo asiat tarkoituksella väärin päin. Esimerkiksi "kylläpä on kaunis päivä" kun vesiräntää tulee vaakasuoraan.
Vierailija kirjoitti:
Missä menee autistin ja introvertin raja? Määritelläänkö minut nyt autistiksi, kun olen pitänyt koko elämäni itseäni vain ujona ja introverttinä. Ja maskannut homman niin hyvin, että työkaverit eivät ehkä ole huomanneet niitäkään. Olen toisaalta ollut käsityksessä, että autistit eivät ymmärrä, jos sanoo asiat tarkoituksella väärin päin. Esimerkiksi "kylläpä on kaunis päivä" kun vesiräntää tulee vaakasuoraan.
Introverttiys ei itsessään ole mikään autistinen ominaisuus. Jotkut autistit on introverttejä, jotkut ekstroverttejä. Tosin minäkin kuvittelin aina olevani vaan ujo, enkä yhtään tajunnut olevani autisti.
Tuo autistien mahdollinen vaikeus tulkita sarkasmia, tai taipumus ottaa asiat kirjaimellisesti ei ole ihan noin selkeä ja yksioikoinen juttu. Joillain se toki ilmenee voimakkaammin. Mä esimerkiksi ymmärrän ihan hyvin sarkasmia ja sananparsia jne., mutta hämmennyn helposti jos ihmiset käyttää vähän epäeksaktia kieltä, eivätkä käytä täsmällisen oikeaa sanaa johonkin.
"...mahdollinen vaikeus tulkita sarkasmia, tai taipumus ottaa asiat kirjaimellisesti ei ole ihan noin selkeä ja yksioikoinen juttu. Joillain se toki ilmenee voimakkaammin. Mä esimerkiksi ymmärrän ihan hyvin sarkasmia ja sananparsia jne..."
Jos muuttaa vieraaseen maahan, hyväkään etukäteen hankittu kielitaito ei takaa kyseisen maan tietyssä sosiaalisessa ympäristössä tyypillisen sarkasmin tai sananparsien 100-prosenttista hallitsemista heti alussa. Se, että ne sitten oppii käytännössä jos oppii, ei tee ihmisestä neuroepätyypillistä siitä hetkestä lähtien kun hän on muuttanut maahan.
Sarkasmin ja sananparsien ymmärtämisen vaikeudet jopa äidinkielellä voivat aivan hyvin johtua nepsy-spekulointien sijasta myös siitä, ettei kasvuympäristö ole tukenut kielellistä kehitystä tältä osin. Sillä moneen kertaan todetulla asialla, että kukaan "ei lue enää mitään", on varmasti osuutta asiaan. Kuten silläkin, miten vanhemmat viestivät lastensa kanssa ja miten lapset kuulevat muiden aikuisten viestivän keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"...mahdollinen vaikeus tulkita sarkasmia, tai taipumus ottaa asiat kirjaimellisesti ei ole ihan noin selkeä ja yksioikoinen juttu. Joillain se toki ilmenee voimakkaammin. Mä esimerkiksi ymmärrän ihan hyvin sarkasmia ja sananparsia jne..."
Jos muuttaa vieraaseen maahan, hyväkään etukäteen hankittu kielitaito ei takaa kyseisen maan tietyssä sosiaalisessa ympäristössä tyypillisen sarkasmin tai sananparsien 100-prosenttista hallitsemista heti alussa. Se, että ne sitten oppii käytännössä jos oppii, ei tee ihmisestä neuroepätyypillistä siitä hetkestä lähtien kun hän on muuttanut maahan.
Sarkasmin ja sananparsien ymmärtämisen vaikeudet jopa äidinkielellä voivat aivan hyvin johtua nepsy-spekulointien sijasta myös siitä, ettei kasvuympäristö ole tukenut kielellistä kehitystä tältä osin. Sillä moneen kertaan todetulla asialla, että kukaan "ei lue enää mitään", on varmasti osuutta asiaan. Kuten silläkin, miten vanhemmat viestivät
Kyseessä on tosiaan aivorakenteellinen ominaisuus, ei se ettei ymmärrä jotain paikallisen kulttuurin sarkasmia.
Vierailija kirjoitti:
"...mahdollinen vaikeus tulkita sarkasmia, tai taipumus ottaa asiat kirjaimellisesti ei ole ihan noin selkeä ja yksioikoinen juttu. Joillain se toki ilmenee voimakkaammin. Mä esimerkiksi ymmärrän ihan hyvin sarkasmia ja sananparsia jne..."
Jos muuttaa vieraaseen maahan, hyväkään etukäteen hankittu kielitaito ei takaa kyseisen maan tietyssä sosiaalisessa ympäristössä tyypillisen sarkasmin tai sananparsien 100-prosenttista hallitsemista heti alussa. Se, että ne sitten oppii käytännössä jos oppii, ei tee ihmisestä neuroepätyypillistä siitä hetkestä lähtien kun hän on muuttanut maahan.
Sarkasmin ja sananparsien ymmärtämisen vaikeudet jopa äidinkielellä voivat aivan hyvin johtua nepsy-spekulointien sijasta myös siitä, ettei kasvuympäristö ole tukenut kielellistä kehitystä tältä osin. Sillä moneen kertaan todetulla asialla, että kukaan "ei lue enää mitään", on varmasti osuutta asiaan. Kuten silläkin, miten vanhemmat viestivät
Sarkasmin ymmärtämisessä, jopa vieraalla kielellä, auttaa ne hienovaraiset eleet ja ilmeet, vivahteet äänenpainoissa, joista voi epäillä että puhuja ei tarkoita mitä sanoo. Ja näitä ei autistinen niin helposti huomaa kuin tavis. Meillä autistinen poika, jonka oma puheääni on monotoninen, en ole tullut ajatelleeksi aiemmin, huomaako hän edes, että muut ihmiset käyttävät erilaisia äänenpainoja. Itse hän ei käytä. Eikä ymmärrä sarkasmia oikein ollenkaan. Vähän on päässyt kärryille, mutta vain vähän.
Lapsille on luettu paljon, joka ikinen ilta kirja tai kaksi, joskus myös päivällä, ja kun kuvitetuista siirryttiin isompien kirjoihin, kymmenenkin sivua illassa luettiin romaaneja, ellei enemmän. Toisella on ikäistään parempi sanavarasto eikä autismia. Ja toisella on autismi, ja sanavarasto on suppea, hänen on myös vaikea kuvailla asioita tai tapahtumia. Esim kuvasta kertominen on hänelle oikeasti ylivoimainen tehtävä. Ja ON todellakin luettu, paljon. Jonnekin 8 - 9 vuotiaaksi, siitä eteenpäin ovat lukeneet itse tai kuuntelevat äänikirjoja.
Väittäisin että nykylapsille monikin vanhempi lukee ja paljon. Niin paljon sitä toitotetaan joka tuutista. Suurin osa lapsista on myös päivähoidossa pienestä asti ja sielläkin luetaan. Mutta osa lapsista on silti kirjolla, tai muutoin nepsyjä.
Lastenpsykiatrisella ja psykologisissa tehtävissä osataan erotella, mikä johtuu mistäkin. Toki jollain lapsella voi olla huono sanavarasto, mutta se yksinään ei vielä tarkoita autismia. Se on paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain autistinen kanssakäymiskulttuuri, ja jos noudattaa sitä pilkuntarkasti niin jokainen vaikuttaa olevan
Vierailija kirjoitti:
autistia käytetään myös solvaussanana. siksi moni ei haluakaan diagnoosia vaikka jokaikinen teko, sanominen ja ajatus viittaisi siihen että henkilö on ihan tyylipuhdas asperger tai autisti.
samoin moni jolla näitä piirteitä on valtavasti, vähättelee niitä ja sanoo että ei kaikkea tarvitse diagnosoida. mutta siitähän olisi vain henkilölle itselleen hyötyä kun saisi parempaa palvelua esim. lääkärissä.
Ihan itse te sen olette aikaansaaneet. Diagnoosin varjolla saa olla epäkohtelias ja ennen kaikkea ikinä en tarvitse ihmisenä kehittyä kosk OoN AuTIstI. HUOH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee autistin ja introvertin raja? Määritelläänkö minut nyt autistiksi, kun olen pitänyt koko elämäni itseäni vain ujona ja introverttinä. Ja maskannut homman niin hyvin, että työkaverit eivät ehkä ole huomanneet niitäkään. Olen toisaalta ollut käsityksessä, että autistit eivät ymmärrä, jos sanoo asiat tarkoituksella väärin päin. Esimerkiksi "kylläpä on kaunis päivä" kun vesiräntää tulee vaakasuoraan.
Introverttiys ei itsessään ole mikään autistinen ominaisuus. Jotkut autistit on introverttejä, jotkut ekstroverttejä. Tosin minäkin kuvittelin aina olevani vaan ujo, enkä yhtään tajunnut olevani autisti.
Tuo autistien mahdollinen vaikeus tulkita sarkasmia, tai taipumus ottaa asiat kirjaimellisesti ei ole ihan noin selkeä ja yksioikoinen juttu. Joillain se toki ilmenee voimakkaammin. Mä esimerkiksi ymmärrän ihan hyvin sarkasmia ja sananparsi
Juuri tuon takia te vammaiset ette kuulu työelämään!
Vierailija kirjoitti:
1% on se määrä jolla on DIAGNOOSI. Diagnosoimattomia on sitten iso massa sen ulkopuolella. Moni ei syystä tai toisesta edes halua hakeutua diagnosoitavaksi jos pystyy funktioimaan yhteiskunnassa muutoin.
Diagnoosin hankkivat lähinnä ne jotka ovat kirjon vaikeimmassa päässä jossa edes tukihakemusten tekeminen yksin ei oikein luonnistu ja arkielämä vaatii avustajaa. Toki muutama korkeasti funktioiva käy lääkärissä hakemassa vahvistusta asialle mutta valtaosa vain kuittaa asian yhtenä perinnöllisenä ominaisuutena muiden joukossa.
Niinpä. Ei sillä diagnoosilla välttämättä edes mitään tee. Ja jos nyt ajatellaan suvun perintöä, niin kuinkahan kauan näitä diagnooseja on edes annettu? Olen itse viisikymppinen ja ei kukaan ollut millään autismin kirjolla lapsuudessani. Koulussa oli erityisluokka, jossa näkyi olevan selvästi kehitysvammaisia tms. Ja nyt sitten ihmetellään, kun ei niitä diagnooseja suvussa ole. No ei ole kun ei ole tutkittu ja annettu ja ei ole edes asioista tiedetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette 🤪kehareita ja sellaisina teitä on käsiteltävä.
Ap:lla taitaa itsellä vähän vipata päässä, kun ajattelee ihmisen tarkoitus on olla ultrasosiaalinen laumaeläin. Todennäköisesti vielä sellaisen, joka työntää nokkansa muiden yksityisasioihin. Kaikilla muilla on neurohäiriö. Valitettavasti nämä laumaeläimen lailla käyttäytyvät aiheuttavat maailmassa moninkertaisen määrän ongelmia kuin erakot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esteetti_Tompsu kirjoitti:
Ehkäpä parasta että pysyt psykiatrian ulkopuolella diagnotisoimasta muita mututuntumalla. Nimittäin skitsofreniaan, krooniseen masennukseen, persoonallisuushäiriöihin ja erilaisiin ahdistuneisuushäiriöihin kuuluu "autistisia" piirteitä muun muassa.
Ei masennus tai ahdistus tee ketään autistiseksi. Sen vaan tunnistaa toisen ihmisen puheesta, mikroilmeistä, kävelytavasta ja kiinnostuksen kohteista.
Ei tunnista. Vain neuropsykiatrian ammattilainen voi sen tunnustaa tiukan seulan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"HFA (korkeasti funktioiva autisti) opettelee käytännössä ensimmäisenä elämäntaitonaan maskaamisen jolla tätä ei erota neurotyypillisestä käytännössä mitenkään."
Mitä hiton väliä sillä on, onko maskaaminen opettelemalla opittu taito vai onko se synnynnäinen lahjakkuus siten kuin "neurotyypillisillä"?
Jos ihminen voi oppia huiput sosiaaliset taidot (mikä on opittava taito ihan kaikille, vaatii harjoittelua, mallioppimista, erilaisten roolien omaksumista, yritystä toimia odotusten mukaan) niin missä se autismi on näissä tilanteissa?
Autismin kirjolla oleva voi tosiaan olla äärimmäisen taitava sosiaalisissa tilanteissa, empaattinen ja suosittu tyyppi, mutta maskaaminen ja taukoamaton tsemppaaminen vuorovaikutustilanteissa, aistikuormitus ja esim muiden tunteiden tunteminen omassa kehossa vie kaikki voimat. Siis kirjaimellisesti, koulu/opiskelu/työpäivän jälkeen ei ole lainkaan energiaa jäljellä, kotiin kun selviää kaatuu takki tyhjänä eikä siitä helpolla nousta. Tätä jos aletaan hoitamaan masennuksena tai rautakuurilla ei tapahdu tietenkään mitään kohennusta.
Ihmisten parissa vietettyjen tuntien jälkeen pitäisi yleensä vielä tehdä läksyjä, kotitehtäviä, harrastaa, käydä kaupassa, laittaa ruokaa tai siivota, viettää aikaa perheen parissa tai ihan vaan käydä illalla suihkussa ja harjata hampaat. Tämä kaikki on vuoren kokoinen haaste kun hmisten keskellä vietetty aika on imenyt itsen täysin kuiviin.
Kun autismin kirjo on itselle selkeä asia kykenee toivottavasti säätelemään kuormitustaan. Ihan jo korvatulppien käyttö saattaa antaa voimavaroja arkeen kun ympäristön ääniä ei tarvitse kuunnella non-stop. Tietenkin parasta olisi jos ympäristö olisi mahdollisimman levollinen, turha hälinä pois jne, se ei ole huono asia nenttienkään kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän näitä edes diagnosoitu ennen 90-lukua.
niin, 1700-luvulla samoja ihmisiä on vain pidetty jonkun noitakirouksen alla olevina tai luultu että paha henki on ottanut ihmisestä vallan.
kun ei ole ollut ymmärrystä, tietoa ja faktaa vaan on menty uskomusten perusteella.
ei se tarkoita ettei heitä ole ollut olemassa silloin. ympäröivällä yhteiskunnalla ei vain ole ollut mitään käsitystä siitä että he ovat osa ihmisyyttä siinä missä monet muutkin ihmistyypit.
Eiköhän heitä pidetty ihan normaaleina, koska tuollainen käytös on pitänyt olla muutenkin, eli pidättäytyväinen jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee autistin ja introvertin raja? Määritelläänkö minut nyt autistiksi, kun olen pitänyt koko elämäni itseäni vain ujona ja introverttinä. Ja maskannut homman niin hyvin, että työkaverit eivät ehkä ole huomanneet niitäkään. Olen toisaalta ollut käsityksessä, että autistit eivät ymmärrä, jos sanoo asiat tarkoituksella väärin päin. Esimerkiksi "kylläpä on kaunis päivä" kun vesiräntää tulee vaakasuoraan.
Introverttiys ei itsessään ole mikään autistinen ominaisuus. Jotkut autistit on introverttejä, jotkut ekstroverttejä. Tosin minäkin kuvittelin aina olevani vaan ujo, enkä yhtään tajunnut olevani autisti.
Tuo autistien mahdollinen vaikeus tulkita sarkasmia, tai taipumus ottaa asiat kirjaimellisesti ei ole ihan noin selkeä ja yksioikoinen juttu. Joillain se toki ilmenee voimakkaammin. Mä esime
Juuri tuon takia te vammaiset ette kuulu työelämään!
Joo en mä sovellu mihinkään työelämään. Tosi helpottavaa, jos sitä ei halutakaan vaatia multa. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin muistaa, että autismityyppistä käytöstä voi selittää moni muukin asia. Esim. masennus voi ilmetä jäyhyytenä ja vähäeleisyytenä ja erityisherkkyys herkkänä kuormittumisena aistiärsykkeistä. Ja toiset vain ovat luonteeltaan introvertteja/epäsosiaalisia, ilman mitään diagnoosia.
Erityisherkkyys ei ole mikään diagnoosi ja aistiyliherkkyyksiä ei kai ole ihmisellä ilman nepsy-piirteitä. Eritysiherkkyys on keksitty termi kun ei ole haluttu tunnistaa autismin kirjon piirteitä henkilössä.
Totta on ettei kaikille tarvitse asettaa diagnooseja, meitä on moneen lähtöön ja jotkut kaipaavat enemmän vipotusta ympärilleen kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esteetti_Tompsu kirjoitti:
Ehkäpä parasta että pysyt psykiatrian ulkopuolella diagnotisoimasta muita mututuntumalla. Nimittäin skitsofreniaan, krooniseen masennukseen, persoonallisuushäiriöihin ja erilaisiin ahdistuneisuushäiriöihin kuuluu "autistisia" piirteitä muun muassa.
Ei masennus tai ahdistus tee ketään autistiseksi. Sen vaan tunnistaa toisen ihmisen puheesta, mikroilmeistä, kävelytavasta ja kiinnostuksen kohteista.
Ei tunnista. Vain neuropsykiatrian ammattilainen voi sen tunnustaa tiukan seulan jälkeen.
Kyllä monella itse autismin kirjolla olevalla on aika hyvä autistitutka. Tosin mitään mikroilmeitä tai kävelytyylejä en pidä minkäänlaisina luotettavina mittareina.
Tosin mun autistitutka toimii lähinnä miesten kohdalla, toisia naisautisteja en tunnista, kun ne maskaa niinkuin minäkin.
Oli vaikea oppia katsomaan silmiin vieraita ihmisiä, mutta pidin sitä vain pelokkuutena. Tuntui melkein samalta kuin olisi pitänyt katsoa päin aurinkoa. Ehkä se oli vain pelkoa, mutta mistä se pelko aiheutui, en tiedä.
On kiusallista kuulla olevansa epäkohtelias, koska ei osaa jotain käytöstapaa.