En usko alkuunkaan että vain 1% suomalaisista olisi autismin kirjolla

Minä olen varmasti autistinen ilman diagnoosia. Minä esimerkiksi vietän mieluummin aikaani yksin kuin muiden kanssa, sillä se aiheuttaa minulle aistikuormitusta. Kaikki ihmisten ilmeet, eleet, äänet ja kaikenlainen muu käytös kuormittaa minua. Varsinkin, kun usein ollaan kyselemässä ja puhumassa kaikkea, pitäisi olla kuuntelemassa toisia ja olla sosiaalinen tai empaattinen. Se rasittaa minua. Varsinkin kun ihmiset eivät vastavuoroisesti halua kuunnella minua ja minun asioitani, vaan haluavat olla kertomassa omia asioitaan välittämättä, että miltä minusta tuntuu.

Jo lapsensa olin erakkomainen mieluummin kuin leikin muiden lasten kanssa. Muut lapset olivat minun mielestäni jotenkin pelottavia esimerkiksi siksi, kun juoksentelivat ympäriinsä, pitivät kovaa ääntä ja olivat minusta lapsellisia. 

Ja sitten ihmetellään professorit jonossa, kun kaikki eivät sopeudu tulijoihin ja tulijat eivät sopeudu tänne.

30-50 % ei kyllä pidä paikkaansa jos tarkasti ajatellaan autismihäiriöitä. Sen sijaan jos katsotaan autismia JA skitsofreniaa ja muita psykoosisairauksia sekä lievää ja keskivaikeaa kehitysvammaisuutta YHDESSÄ tulee tuo 50 % helposti täyteen. Ehkä lähemmäksi 70%. Maailman onnellisin kansa.

Tunnen monia, jotka selvästi ovat kirjolla, mutta ei ole diagnoosia. Ovat onnistuneet löytämään sopivan työn ja pärjäävät elämässä omalla tavallaan. Ihmissuhteet tosin on vähän niin ja näin. Itsellenikin eräs terveydenhuollon ammattilainen sanoi, että olisi syytä käydä tutkimuksissa, mutta en koe minkäänlaista tarvetta millekään diagnoosille. 

On monia muitakin syitä mistä sama käytös voi johtua. Ei tunnisteta kunnolla tunteita, on huonoa itsetuntoa, ahdistusta, persoonallisuushäiriöitä jne.

Vähän samaa vikaa kuin narsismikeskusteluissa, että kaikki halutaan laittaa saman diagnoosin alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

autistia käytetään myös solvaussanana. siksi moni ei haluakaan diagnoosia vaikka jokaikinen teko, sanominen ja ajatus viittaisi siihen että henkilö on ihan tyylipuhdas asperger tai autisti.

samoin moni jolla näitä piirteitä on valtavasti, vähättelee niitä ja sanoo että ei kaikkea tarvitse diagnosoida. mutta siitähän olisi vain henkilölle itselleen hyötyä kun saisi parempaa palvelua esim. lääkärissä.

Ei niitä diagnooseja haluamalla saa, kun terveydenhuollossa jumitutaan siihen haittaan. Minulla on ilmiselvästi autismin kirjolla oleva lapsi/nuori, mutta haitta ei ole terveydenhuollon näkökulmasta riittävä, koska ollaan osattu auttaa lasta eri ympäristöissä ja hänelle on sattunut ymmärtävät kaverin joilla on ymmärtävät perheet, niin hän ei vielä ainakaan ole masentunut, vaikeasti ahdistunut tai ryhtynyt kodin ulkopuolella aggressiiviseksi. Ainekset noihin kaikk

Tuttu tilanne. Meillä oli lapsen kanssa toisen tyyppisiä haasteita, mutta törmättiin juuri tuohon samaan: Koska teimme paljon kotona ja pystyimme juuri ja juuri tukemaan, ei tukea saanut mistään. Viis siitä, että olemme vanhempina aivan poikki, mutta kun lapsi pärjää, ei apua tarvitse. Pitäisi ensin ajaa päin seinää.

No oma terveys petti, saa nähdä iskeekö burnout seuraavaksi. Mutta yritetään sinnitellä, koska lastani en hylkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei monella lievemmillä ole diagnoosia mutta osa meistä kyllä tunnistaa itsensä. Itsehän olen joko ei-ylivilkas adhd tai hyvin lievästi autisti. Luultavimmin molemmat.

1% osuus on lähinnä naurettava. Totuus on ihan muuta. Eikä se haittaa.

Itselläni on huiput sosiaaliset taidot, mutta epäilen sen olevan taitavaa maskaamista, koska uuvun ihmisistä niin pahasti.

Ei sillä diagnoosilla kuitenkaan eläkettä saa joten ihan sama. Tämän ikäisenä selviää kyllä itsensä kanssa.

Huiput sosiaaliset taidot ei ole maskaamista. Liekö introvertti tai suorittaja, mutta kun autismin ydinongelma on kommunikaation ja vuorovaikutuksen vaikeus niin jos on siinä huippu, niin ehkä ongelma on joku muu. 

HFA (korkeasti funktioiva autisti) opettelee käytännössä ensimmäisenä elämäntaitonaan maskaamisen jolla tätä ei erota neurotyypillisestä käytännössä mitenkään.

Elon Musk on diagnosoitu asperger ja hän on malliesimerkki HFA:sta. Ei haastatteluissa oikein edes huomaa että hän on kirjolla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä melkein jokaiselle suomalaiselle voisi jo synnytyslaitoksella lätkäistä autismi- ja ADHD-diagnoosit. Säästäisi hoitojärjestelmän resursseja myöhemmin.

Kyllä aivan. Ihan turha tutkia että onko suomalaisella jotain vikaa päässä. Kyllä on. On valmis diagnoosi.

Kyllä mä sanoisin, että joka viides on jollain tapaa kirjolla. Vähintään. 

"HFA (korkeasti funktioiva autisti) opettelee käytännössä ensimmäisenä elämäntaitonaan maskaamisen jolla tätä ei erota neurotyypillisestä käytännössä mitenkään."

Mitä hiton väliä sillä on, onko maskaaminen opettelemalla opittu taito vai onko se synnynnäinen lahjakkuus siten kuin "neurotyypillisillä"?

Vierailija kirjoitti:

Esteetti_Tompsu kirjoitti:

Ehkäpä parasta että pysyt psykiatrian ulkopuolella diagnotisoimasta muita mututuntumalla. Nimittäin skitsofreniaan, krooniseen masennukseen, persoonallisuushäiriöihin ja erilaisiin ahdistuneisuushäiriöihin kuuluu "autistisia" piirteitä muun muassa.

 

Ei masennus tai ahdistus tee ketään autistiseksi. Sen vaan tunnistaa toisen ihmisen puheesta, mikroilmeistä, kävelytavasta ja kiinnostuksen kohteista.

:D Ok. Sen tiedän että mulla ei oo autismia mutta vahvoja persoonan piirteitä löytyy. Mut paremmin tuntevat tietävät miten nimittäin käyttäydyn.

Vierailija kirjoitti:

30-50 % ei kyllä pidä paikkaansa jos tarkasti ajatellaan autismihäiriöitä. Sen sijaan jos katsotaan autismia JA skitsofreniaa ja muita psykoosisairauksia sekä lievää ja keskivaikeaa kehitysvammaisuutta YHDESSÄ tulee tuo 50 % helposti täyteen. Ehkä lähemmäksi 70%. Maailman onnellisin kansa.

Jos otetaan autismi ja ADHD niin niistä tulee yhteensä varmaan jo se 30%.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, onko joku autisti tai ei. Autismista on tullut muotidiagnoosi. 

Myös skitsofrenia on aivojen neurologinen poikkeavuus. Skitsofrenia- ja autismipotilaiden magneettikuvissa on samanlaisia poikkeavuuksia. 

Autistit pystyvät opiskelemaan ja käymään töissä. 

Autismin kirjolla olevilla henkilöillä on huomattava psykiatrinen oheissairastavuus, johon voisi vaikuttaa riittävän varhaisella diagnostiikalla, kuntoutuksella ja tukitoimilla. Toki diagnoosia ei tarvittaisi mihinkään jos tulisi ymmärretyksi ja hyväksytyksi ilman sitäkin, eli ihannetilanteessa kuntoutettaisiin yhteiskuntaa eikä vain yksilöä. Mutta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tulvii ahdistuneita, masentuneita, kouluakäymättömiä, itsetuhoisia, syrjäytymiskehityksessä olevia, hyväksikäytettyjä ja käytöshäiriöisiä potilaita joiden ei olisi koskaan tarvinnut sairastua, jos ihmiset ympärillä ymmärtäisivät heidän ajattelunsa logiikkaa ja ilmaisua sekä aistisäätelypulmia, ja tulisivat vastaan. Autistisen lapsen kanssa päästä "hyviin kasvatustuloksiin" ihan samoilla manuaaleilla kuin nentin. 

Vierailija kirjoitti:

"HFA (korkeasti funktioiva autisti) opettelee käytännössä ensimmäisenä elämäntaitonaan maskaamisen jolla tätä ei erota neurotyypillisestä käytännössä mitenkään."

Mitä hiton väliä sillä on, onko maskaaminen opettelemalla opittu taito vai onko se synnynnäinen lahjakkuus siten kuin "neurotyypillisillä"?

Jos ihminen voi oppia huiput sosiaaliset taidot (mikä on opittava taito ihan kaikille, vaatii harjoittelua, mallioppimista, erilaisten roolien omaksumista, yritystä toimia odotusten mukaan) niin missä se autismi on näissä tilanteissa? 

Kannattaa kuitenkin muistaa, että autismityyppistä käytöstä voi selittää moni muukin asia. Esim. masennus voi ilmetä jäyhyytenä ja vähäeleisyytenä ja erityisherkkyys herkkänä kuormittumisena aistiärsykkeistä. Ja toiset vain ovat luonteeltaan introvertteja/epäsosiaalisia, ilman mitään diagnoosia.

Eihän mikään yksittäinen autismin kirjolle tyypillinen piirre tee vielä ihmisestä kirjolaista. Diagnoosi voidaan asettaa vasta silloin, kun kriteerit täyttyvät.

"Koska elämässä menee ihan ok, en koe tarvetta hakea diagnoosia. Mitä minä sillä tekisin? Olen jopa pystynyt hankkimaan perheen, lapsia, työpaikan, ainoa syy miksi hakeutuisin diagnosoitavaksi olisi jos lapsille periytyy se, ja halutaan vahvistusta sukuhistoriasta."

Ei siihen vahvistusta tarvita sukuhistoriasta. Meidän lapsi sai diagnoosin aikuisena, mutta kenelläkään muulla perheessämme ei ole diagnoosia. Hän oli ihan selvä tapaus, ja psykiatri ihmettelikin, miksei hän ole aiemmin saanut diagnoosia. Itse pidin lasta ihan neurotyypillisenä, koska hän oli mielestäni aivan samanlainen kuin itsekin olin lapsena ja nuorena, kunnes hänelle alkoi tulla suuria vaikeuksia. Ehkä minulla sitten on piirteitä, mutta diagnoosia ei ole ja hyvin olen pärjännyt ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

1% on se määrä jolla on DIAGNOOSI. Diagnosoimattomia on sitten iso massa sen ulkopuolella. Moni ei syystä tai toisesta edes halua hakeutua diagnosoitavaksi jos pystyy funktioimaan yhteiskunnassa muutoin.

Diagnoosin hankkivat lähinnä ne jotka ovat kirjon vaikeimmassa päässä jossa edes tukihakemusten tekeminen yksin ei oikein luonnistu ja arkielämä vaatii avustajaa. Toki muutama korkeasti funktioiva käy lääkärissä hakemassa vahvistusta asialle mutta valtaosa vain kuittaa asian yhtenä perinnöllisenä ominaisuutena muiden joukossa.

Nuo kuulostavat jo älyllisiltä puutteilta, eikä autismi suinkaan aina ole älyllistä vajavaisuutta. Päinvastoin äly voi olla hyvinkin korkeaa.

Jos on autisti, niin miten hyötyy diagnoosista?

Ei kai siihen mitään lääkitystä ole?

Vierailija kirjoitti:

Jos on autisti, niin miten hyötyy diagnoosista?

Ei kai siihen mitään lääkitystä ole?

Auttaa ehkä itseään ja muita ymmärtämään niitä erikoisuuksia.