Lue keskustelun säännöt.
En usko alkuunkaan että vain 1% suomalaisista olisi autismin kirjolla
11.09.2024 |
Vaan se on periytyvä aivorakenne/piirre jota on joissain maissa enemmän kuin toisissa. Jossain Espanjassa se voi olla 1% mutta esim. Japanissa ja Suomessa 30-50%.
Ihan joka puolella arkielämässä työpaikalta asiakaspalveluun, kassoihin, ventovieraisiin, näkee ja kuulee ihmisiä jotka ovat selvästi "jöröjen" sijasta kirjolla. Ja helposti sen tunnistaa kun itsekin on diagnosoidusti.
Moni ei vaan saa diagnoosia tai ajattelee että se "jöröys nyt vaan kulkee meillä suvussa".
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Esteetti_Tompsu kirjoitti:
Ehkäpä parasta että pysyt psykiatrian ulkopuolella diagnotisoimasta muita mututuntumalla. Nimittäin skitsofreniaan, krooniseen masennukseen, persoonallisuushäiriöihin ja erilaisiin ahdistuneisuushäiriöihin kuuluu "autistisia" piirteitä muun muassa.
Ei masennus tai ahdistus tee ketään autistiseksi. Sen vaan tunnistaa toisen ihmisen puheesta, mikroilmeistä, kävelytavasta ja kiinnostuksen kohteista.
Avaatko vähän tarkemmin, siis mistä eleistä sen huomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Olipa kiva huomata että moni muu on ajatellut samaa. Jotenkin autismipiirteet on suomalaisia kansanpiirteitä. Jörötetään, ei jutella, jumitetaan omissa oloissa. Erakkomaisuus, vetäydytään hälinästä mökille aina kun mahdollista ym. Ei hymyillä, ei small talkia.
Suomessa on yliedustettuna tekniset alat ja insinöörit - joka on tunnetusti yhteydessä autismiin myös (insinööripariskunnat saavat huomattavan usein autismikirjolla olevan lapsen)
Jos miettii miten Suomi on asutettu: ei niinkään tiiviitä kyliä kuten Euroopassa, vaan korpimaja keskellä ei mitään, kasketut pellot, itse rakennettu hirsimökki. Ihan tavallinen tapa täällä. Aivan nykyäänkin. Euroopassa asutaan lähellä muita.
Mulle on auennut tämä omien lasten myötä. Poika on selvästi asperger/add. Tyttö adhd. Heidän isällä aivan varmasti myös joku nepsyhäiriö, veikkaan adhd. Ja kirsikkana kakun päällä, veikkaan että myös itse olen kirjolla.
Mutta kaikki me olemme sen verran arjessa pärjääviä (etenkin me naispuoleiset), että ei olla päädytty saamaan diagnooseja. Hakemalla niitä ei mielestäni tarvitsekaan hakea. Pojalla ehkä menee ns. huonoiten, on pienluokalla ja saa erityistä tukea mutta sen avulla pärjää hyvin. Kummallisena häntä kuitenkin on koko pienen ikänsä pidetty, nepsyoireiden vuoksi. Voi olla, että aikuisena kuitenkin löytää jonkun suorittavan työn, missä pärjää, niinkuin isänsä. Tytöllä haasteena impulsiivisuus, itselläni muista ihmisistä kuormittuminen (teen tosi sosiaalista työtä, koska en nuorena tajunnut että sosiaalisista tilanteista kuormittuminen ei välttämättä poistukaan vaan altistumalla tilanteille, jos taustalla on nepsyoireisuus, jolloin oire voi olla pysyvä ja elämänmittainen..).
Hyvä kun meillä autismin kirjolla olevilla on kokoontumispaikka, lajitovereita tämäkin ketju täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on autisti, niin miten hyötyy diagnoosista?
Ei kai siihen mitään lääkitystä ole?
Suomessa ei saa mitään tukitoimia ilman diagnoosia.
Saa, mutta usein on vaikeaa. Meidän lapsella on tosiaan erityinen tuki ja pienluokkapaikka, ilman diagnoosia. Koska normaalissa koulussa ei yksinkertaisesti pärjätty hänen haasteidensa kanssa, eikä hän suostu enää sellaisessa edes käymään.
Diagnoosin saaminen voi olla paljon vaikeampaa kuin tuen saaminen, lapsille. Aikuisuudessa asia voi kääntyä toisinpäin, ainakin olen kuullut monesta aikuisesta joka on nyt päässyt adhd- testeihin tosi nopeasti. Lapsilla taas usein odotellaan ja odotellaan mihin lapsi kasvaa ja kehittyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esteetti_Tompsu kirjoitti:
Ehkäpä parasta että pysyt psykiatrian ulkopuolella diagnotisoimasta muita mututuntumalla. Nimittäin skitsofreniaan, krooniseen masennukseen, persoonallisuushäiriöihin ja erilaisiin ahdistuneisuushäiriöihin kuuluu "autistisia" piirteitä muun muassa.
Ei masennus tai ahdistus tee ketään autistiseksi. Sen vaan tunnistaa toisen ihmisen puheesta, mikroilmeistä, kävelytavasta ja kiinnostuksen kohteista.
Avaatko vähän tarkemmin, siis mistä eleistä sen huomaa?
Olen eri mutta tässä joitain. Katsekontakti on vaikeaa, korkeintaan vilkaisee. Puheääni on monotoninen. Kasvot melko ilmeettömät, vaikea nähdä esim hämmästymistä, ilahtumista jne. Kiinnostuksen kohteet ovat hyvin spesifejä ja lapsilla usein vielä ei-ikätasoisia. Esim, liput, kolikot, junat, legot (vielä isonakin), delfiinit tms. Joku tietty aihe, josta tietää ns kaiken ja voi puhua paljon. (Greta Thurnbergillä se on ilmastonmuutos, elää ja hengittää sitä.)
Sosiaaliset taidot on heikot, ei oikein osaa vuorovaikutteista keskustelua. Sanoo liian suoraan mitä ajattelee, ei ymmärrä esim "valkoista valhetta" sillä on väärin valehdella, mutta ei tajua että voi loukata toista olemalla liian suora.
Vaikea saada kavereita, toisaalta, ei niitä välttämättä edes kaipaa kun viihtyy omassa seurassaan. Voi jopa ahdistua sosiaalisista tilanteista tosi paljon.
Kävely voi olla leveäraiteista, etukenoista, jäykkää, erilaista. Kädet ei myötää liikkeitä. Vaikea kuvailla. Oletko katsonut Rillit huurussa (siinä Sheldon, ei ole diag autistiksi mutta on kaikin tavoin kuin autisti, myös kävelee erilaisesti) tai oikeastaan mikä tahansa ohjelma jossa näytellään autistia. Kyllä hyvä näyttelijä tavoittaa myös sen erilaisen liikkumisen. Tai Netflixissä, Attorney Woo, korealainen sarja, pääosan esittäjä esittää autistia. Ja hyvin esittääkin. Itse asiassa parempi esimerkki kuin tuo Sheldon.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kun katsoo suomalaisia niin varmaan 90% on jollain kirjolla. Ankeuttajia ja sosiaalisesti kömpelöitä.
En ole kyllä koskaan huomannut moista. Tunnen jo työnikin puolesta paljon ihmisiä enkä tiedä tai tunne ketään autistia. Yhden sukulaisen entinen naapuri kuulemma on. 😀 Missä oikein asut? Jossain autioituvassa maalaiskylässä (anteeksi kaikki maalaiset) jossa on vuosisadat naitu ristiin kun ei olla päästy edes naapurikylään asti kun ei ollut hevostakaan? Kaupungeissa on kyllä sitten huume- ja mielenterv.ongelmaisia mutta se on ihan eri asia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei monella lievemmillä ole diagnoosia mutta osa meistä kyllä tunnistaa itsensä. Itsehän olen joko ei-ylivilkas adhd tai hyvin lievästi autisti. Luultavimmin molemmat.
1% osuus on lähinnä naurettava. Totuus on ihan muuta. Eikä se haittaa.
Itselläni on huiput sosiaaliset taidot, mutta epäilen sen olevan taitavaa maskaamista, koska uuvun ihmisistä niin pahasti.
Ei sillä diagnoosilla kuitenkaan eläkettä saa joten ihan sama. Tämän ikäisenä selviää kyllä itsensä kanssa.
Huiput sosiaaliset taidot ei ole maskaamista. Liekö introvertti tai suorittaja, mutta kun autismin ydinongelma on kommunikaation ja vuorovaikutuksen vaikeus niin jos on siinä huippu, niin ehkä ongelma on joku muu.
HFA (korkeasti funktioiva autisti) opettelee käytännössä ensimmäisenä elämäntaitonaan maskaamisen jolla tätä ei erota neurotyypillisestä käytännössä mitenkään.
Elon Musk on diagnosoitu asperger ja hän on malliesimerkki HFA:sta. Ei haastatteluissa oikein edes huomaa että hän on kirjolla.
Tätä olen miettinyt. Mistä erottaa maskaamisen ja sen tavallisen käytöstapojen opettelun, jota tekevät kaikki? Mun pitää opetella käytöstapoja edelleen aikuisena, esim sosiaalisissa tilanteissa muistutan itseäni mielessäni että pitää sanoa tästä tai tuosta asiasta jotain, liittyä keskusteluun, hymyillä nyt kun toinen puhuu minulle jne. Maskaamista? HFA? Vai vaan epäsosiaalisuutta?
Elon Musk oli lapsena hyvinkin kirjolainen, luki luki ja luki, erityinen mielenkiinnon kohde oli raketit (kas kummaa) ja hän luki kirjaston läpi. Aivan kaiken mitä käsiinsä sai. Kavereita ei saanut. Ja kommenttinsa ovat nyt aikuisenakin usein ihan kirjolla, ei sellaisia töksäytyksiä kukaan "tavallinen" miljardiyhtiön CEO voi antaa, "tavallinen" miettisi myös vaikutusta ihmisiin ja sitä kautta bisneksiin. Mutta autisti ei mieti muiden ihmisten tunteita, ei siksi että olisi ilkeä, vaan koska ei osaa. Ei ymmärrä miksi pitäisi. Puhuu raadollisen totta, sanoo mitä ajattelee jne.
Elonilla on myös noin 10 lasta joille ei ehdi varsinaisesti isänä olemaan. Hän elää työlle, ja sille erityisen mielenkiinnon kohteelle eli raketeille.
Osaa kyllä katsoa haastattelijaa silmiin, älykäs ihminen oppii sosiaaliset taidot vaikka ne ei luontaisesti tulisikaan.
(Itse olen selvästi vähemmän älykäs, kun edelleen sosiaalisia taitoja opettelen. :) )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kun katsoo suomalaisia niin varmaan 90% on jollain kirjolla. Ankeuttajia ja sosiaalisesti kömpelöitä.
En ole kyllä koskaan huomannut moista. Tunnen jo työnikin puolesta paljon ihmisiä enkä tiedä tai tunne ketään autistia. Yhden sukulaisen entinen naapuri kuulemma on. 😀 Missä oikein asut? Jossain autioituvassa maalaiskylässä (anteeksi kaikki maalaiset) jossa on vuosisadat naitu ristiin kun ei olla päästy edes naapurikylään asti kun ei ollut hevostakaan? Kaupungeissa on kyllä sitten huume- ja mielenterv.ongelmaisia mutta se on ihan eri asia...
No ehkä olet itse sellainen, etkä sen takia tunnista muissa kirjopiirteitä. Autistinen kun ei tunnista ihmisten ilmeitä, tunnetiloja tai niiden puutetta.
Tekstisi ainakin oli sellaista raadollisen suoraan puhumista, ei paljon kaunistella tai koristella, mikä on tyypillistä autismin puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kun katsoo suomalaisia niin varmaan 90% on jollain kirjolla. Ankeuttajia ja sosiaalisesti kömpelöitä.
En ole kyllä koskaan huomannut moista. Tunnen jo työnikin puolesta paljon ihmisiä enkä tiedä tai tunne ketään autistia. Yhden sukulaisen entinen naapuri kuulemma on. 😀 Missä oikein asut? Jossain autioituvassa maalaiskylässä (anteeksi kaikki maalaiset) jossa on vuosisadat naitu ristiin kun ei olla päästy edes naapurikylään asti kun ei ollut hevostakaan? Kaupungeissa on kyllä sitten huume- ja mielenterv.ongelmaisia mutta se on ihan eri asia...
Olet ehkä itse kirjolla. et vaan ymmärrä olevasi.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kun katsoo suomalaisia niin varmaan 90% on jollain kirjolla. Ankeuttajia ja sosiaalisesti kömpelöitä.
Ja se on hyvä asia. Eteläeurooppalaisia ei kestäis päivääkään arjessa, lomalla ne on hauskoja.
Perimällä on keskeinen vaikutus autismin syntyyn ja viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 6491 % (Leppä ym. 2020). Autismikirjoa saattaakin esiintyä useilla ihmisillä samassa suvussa perimän suuren vaikutuksen vuoksi, mutta autismikirjon esiintymiseen vaikuttavat myös sikiön aikaiset tapahtumat.
Ja ap:n huomioon. Eihän 90 % kansasta ole edes kouluaikoina tutkittu eli kaikkia yli 20 vuotiaita ja suurta osaa allekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kun katsoo suomalaisia niin varmaan 90% on jollain kirjolla. Ankeuttajia ja sosiaalisesti kömpelöitä.
Ja se on hyvä asia. Eteläeurooppalaisia ei kestäis päivääkään arjessa, lomalla ne on hauskoja.
Perimällä on keskeinen vaikutus autismin syntyyn ja viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 6491 % (Leppä ym. 2020). Autismikirjoa saattaakin esiintyä useilla ihmisillä samassa suvussa perimän suuren vaikutuksen vuoksi, mutta autismikirjon esiintymiseen vaikuttavat myös sikiön aikaiset tapahtumat.
Ja ap:n huomioon. Eihän 90 % kansasta ole edes kouluaikoina tutkittu eli kaikkia yli 20 vuotiaita ja suurta osaa allekin.
"Minulla on diagnoosi, jota ei edes ollut olemassa, kun olin lapsi."
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009460075.html
Vierailija kirjoitti:
autistia käytetään myös solvaussanana. siksi moni ei haluakaan diagnoosia vaikka jokaikinen teko, sanominen ja ajatus viittaisi siihen että henkilö on ihan tyylipuhdas asperger tai autisti.
samoin moni jolla näitä piirteitä on valtavasti, vähättelee niitä ja sanoo että ei kaikkea tarvitse diagnosoida. mutta siitähän olisi vain henkilölle itselleen hyötyä kun saisi parempaa palvelua esim. lääkärissä.
Se kalskahtaa omaan korvaan. Katselin Kirjolla-sarjan pariinkin otteeseen ja mun mielestä he oli ihan normaaleja, vähän erikoisempia mutta aivan ihania tyyppejä, samaistuin. Itsellä kuulemma käytös, eleet, mielenkiinnon kohteet ja paneutuminen, jopa kävely ja istuminen jotenkin erikoista. Kuulemma päästelen myös outoja ääniä, vaikka en juuri puhu (:D). Sosiaaliset vaikeudet ja kuormittuminen, liiallinen rehellisyys, joutunut tarkkailemaan ja opettelemaan muita että osaisin edes jotenkin toimia maailman kanssa. Stimmauskin on jotain, minkä luulin vaan kuuluvan kaikkien elämään, se on ne muut, mitkä osaa peittää sen mutta mä en.
Silti nyt, kun olen 36-vuotias, ja psykiatri heitti autismikortin, niin alkoi epäilyttämään. Maailmahan pitäisi mua sitten vieläkin vammaisempana? Nyt oon vaan "vähän erikoinen tyyppi". Tunnen muutenkin, että muut pitää mua vähän hönttinä, niin mitäs sitten? Vaikka tosiaan, mun mielestä tuntemani autistit on aivan normaaleja ja ihastuttavia.
Mitä etuja se diagnoosi muka tuo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, se on skaala. Sanoisin että Suomessa valtaosalla väestöstä etenkin miehissä on niitä assipiirteitä ja paljon. Mutta se ei vielä tee henkilöstä autistia. Sitten kun asia alkaa haitata elämistä niin diagnoosi tulee kyseeseen.
Valtaosa sosiaalialan "tädeistä" on assipiirteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei monella lievemmillä ole diagnoosia mutta osa meistä kyllä tunnistaa itsensä. Itsehän olen joko ei-ylivilkas adhd tai hyvin lievästi autisti. Luultavimmin molemmat.
1% osuus on lähinnä naurettava. Totuus on ihan muuta. Eikä se haittaa.
Itselläni on huiput sosiaaliset taidot, mutta epäilen sen olevan taitavaa maskaamista, koska uuvun ihmisistä niin pahasti.
Ei sillä diagnoosilla kuitenkaan eläkettä saa joten ihan sama. Tämän ikäisenä selviää kyllä itsensä kanssa.
Huiput sosiaaliset taidot ei ole maskaamista. Liekö introvertti tai suorittaja, mutta kun autismin ydinongelma on kommunikaation ja vuorovaikutuksen vaikeus niin jos on siinä huippu, niin ehkä ongelma on joku muu.
Mä olen autistina ihan varma, ettei autismin ydinongelma ole kommunikaation ja vuorovaikutuksen vaikeus. Se on sitä vaan diagnostisissa kriteereissä, koska se on niitä harvoja autismiin liittyviä piirteitä, joita ulkopuolinen neurotyypillinen ihminen voi meistä havainnoida. Mä oletan, että se ydinjuttu on ennemmin jotain aisti-informaation vastaanottamiseen ja prosessointiin liittyvää. Ylipäätään autismi on ennenkaikkea meidän sisäisessä kokemusmaailmassa, ei ulospäin näkyvissä piirteissä.
Usein myös autistien keskinäinen kommunikaatio ja vuorovaikutus toimii ihan normaalisti ja hyvin, eli voi olla enemmänkin kyse siitä, että puhutaan vähän eri kieltä neurotyypillisten kanssa, eikä siitä, että meillä oikeasti olisi ongelmia kommunikaatiossa.
Suinkaan kaikki meistä ei myöskään ole introvertteja tai hiljaisia. Voidaan olla myös sosiaalisia ja puheliaita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, onko joku autisti tai ei. Autismista on tullut muotidiagnoosi.
Myös skitsofrenia on aivojen neurologinen poikkeavuus. Skitsofrenia- ja autismipotilaiden magneettikuvissa on samanlaisia poikkeavuuksia.
Autistit pystyvät opiskelemaan ja käymään töissä.
No sillä on ihmiselle itselleen aivan valtavasti väliä, tietääkö olevansa autisti vai ei. Mun elämän diagnoosi on pelastanut ihan täysin - tai ei itse diagnoosi, mutta tieto omasta autismista.
Autismilla ja skitsofrenialla on kai yhteistä geneettistä pohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kun katsoo suomalaisia niin varmaan 90% on jollain kirjolla. Ankeuttajia ja sosiaalisesti kömpelöitä.
En ole kyllä koskaan huomannut moista. Tunnen jo työnikin puolesta paljon ihmisiä enkä tiedä tai tunne ketään autistia. Yhden sukulaisen entinen naapuri kuulemma on. 😀 Missä oikein asut? Jossain autioituvassa maalaiskylässä (anteeksi kaikki maalaiset) jossa on vuosisadat naitu ristiin kun ei olla päästy edes naapurikylään asti kun ei ollut hevostakaan? Kaupungeissa on kyllä sitten huume- ja mielenterv.ongelmaisia mutta se on ihan eri asia...
No ehkä olet itse sellainen, etkä sen takia tunnista muissa kirjopiirteitä. Autistinen kun ei tunnista ihmisten ilmeitä, tunnetiloja tai niiden puutetta.
Tekstisi ainakin oli sellaista raadollisen suoraan puhumista, ei paljon ka
Ei tuo ole totta, ettei autistit tunnista ihmisten ilmeitä ja tunnetiloja. Jotkut joo ei tunnista, joillain on vaikeuksia asiassa ja joillain ei. Naisautisteilla taitaa olla vähemmän vaikeuksia tuossa, samoin kuin muutenkin sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"HFA (korkeasti funktioiva autisti) opettelee käytännössä ensimmäisenä elämäntaitonaan maskaamisen jolla tätä ei erota neurotyypillisestä käytännössä mitenkään."
Mitä hiton väliä sillä on, onko maskaaminen opettelemalla opittu taito vai onko se synnynnäinen lahjakkuus siten kuin "neurotyypillisillä"?
Jos ihminen voi oppia huiput sosiaaliset taidot (mikä on opittava taito ihan kaikille, vaatii harjoittelua, mallioppimista, erilaisten roolien omaksumista, yritystä toimia odotusten mukaan) niin missä se autismi on näissä tilanteissa?
Se autismi on siinä sen ihmisen sisäisessä kokemusmaailmassa, aisti-informaation vastaanottamisessa ja prosessoinnissa, kuormittumisessa jne. Se, mitä sen autistin mielessä liikkuu, että se onnistuu suorittamaan sitä sosiaalista kanssakäymistä, ei luultavasti ole samaa, mitä neurotyypillisen mielessä liikkuu samassa tilanteessa (olen ainakin käsittänyt että jotkut sosiaaliset asiat tulee neurotyypillisille ns. luonnostaan, eikä niin, että pitää jatkuvasti miettiä, kuinka pitää näytellä ihmistä siinä tilanteessa, keskittyä, että pystyy normaalin oloiseen katsekontaktiin jne.). Se autisti voi samaan aikaan olla äärettömän häiriintynyt mutrussa olevasta sukanvarresta tai t-paidan saumasta, tai silmiin häikäisevästä valosta, tai taustalla kuuluvasta radiosta. Se autisti voi olla kuolemanväsynyt sen sosiaalisen tilanteen jälkeen ja tarvita kaksi päivää lepoa jne. jne.
Olen epäsosiaalinen ja välillä aina innostun jostain tietystä asiasta. Autisti en ole, eikä kukaan ole ikinä epäillytkään.
Suomessa ei saa mitään tukitoimia ilman diagnoosia.