Koska te ymmärrätte, että mikään määrä omaisuutta, rahaa ja elämyksiä ei voi tuoda teille todellista onnea.

Vierailija kirjoitti:

3,5 vuotta sitten, kun sain ottaa uskoa vastaan Jumalalta ja uudestisynnyin. Jeesus tuli elämääni !

 

T. 50+

 

 

Ei Jeesus auta vaikka olisi uskossa ja joutuisi sodan lapsiseksiorjaksi. Siltikin olisi elämä hirvittävää paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3,5 vuotta sitten, kun sain ottaa uskoa vastaan Jumalalta ja uudestisynnyin. Jeesus tuli elämääni !

 

T. 50+

 

 

Ei Jeesus auta vaikka olisi uskossa ja joutuisi sodan lapsiseksiorjaksi. Siltikin olisi elämä hirvittävää paskaa.

Ei yli viisikymppinen voi olla lapsiseksiorja 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aaaa, taas joku jota raha ja elämykset ei tee onnelliseksi ja nyt kuvittelee ettei ketään muutakaan tee. 

 

 

 

Kyllähän nuo asiat voivat tuoda maallista onnellisuutta. Kaikki on kuiteinkin katoavaa, elämä on lyhyt hetki vaan, ja sitten koittaa ikuisuus. Raamatullinen Jeesus on ainoa Tie Taivaaseen.

Lisäys; en ole Ap, vaan tuo uskoon tullut 50+.  : )

No mut jos on jo valmiiksi tosi onnellinen, mutta raha tekis vaan vielä onnellisemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Itken mielummin Mersussa, kuin raitiovaunussa.

Millainen ihminen valitsee Mersun???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itken mielummin Mersussa, kuin raitiovaunussa.

Millainen ihminen valitsee Mersun???

Ainakin nuoriherra Jaatinen, jos Vesteriseen on uskominen.

Vasta sitten ihminen voi olla aidosti onnellinen kun hänellä on varaa tällaiseen. Sitä ennen onnellisuus on pelkkää teeskentelyä

Kyllä raha tuo onnen. Nytkään ei tarvitse olla töissä kun on rahaa. Menen sitten kun alkaa tuntua sille että olisi kiva nähdä ihmisiä. 

Yleensä noin sanovat keskiluokkaiset, joilla ei ole aavistustakaan köyhien ongelmista. 

Raha ei ehkä tuo onnea, mutta ei sitä taatusti tuo rahattomuuskaan. Raha antaa vakautta, vapautta ja turvallisuutta. Köyhyys vain pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta. Eli kyllä minä sen rahan puoleen kallistun. 

Olen köyhä ja onnellinen. Viimeiset 14 vuotta olen elänyt yhteiskunnan tuilla ja säästöilläni. Tulen vähällä toimeen. Olisi se mukava rikastua, mutta ei niin mukavaa, että töihin menisin. Loton laitan silloin tällöin.

Ei se p****n revittely Balillakaan somekuvia varten tuo onnellisuutta. Yhtä katoavaista.

Vierailija kirjoitti:

Noh, mulla oli muutama vuosi tiukkaa rahasta ja voi sitä ahdistuksen määrää. On helpompi olla kun tietää, ettei maailma kaadu jos joku jääkaappi hajoaa tms.

No tämä. Mulla rahat todella vähissä ja tulee olemaan vielä muutaman kuukauden kun olen opintovapaalla ja valmistun joulukuussa. Kyllä tämä oikeasti ahdistaa kun ei tiedä mistä saa ruokaan rahaa. Kyllä helpottaisi paljon jos saisi lisää rahaa ja sillä tavalla voisi olla onnellisempi. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä noin sanovat keskiluokkaiset, joilla ei ole aavistustakaan köyhien ongelmista. 

Nimenomaan näin. Kyllä raha vain helpottaa elämää ja pystyy olemaan rennompi ja sitä kautta onnellisempi. Jos laskee senttejä, että saisi jotakin ruokaa, niin kyllä siinä on onnellisuus kaukana. Se vain ahdistaa.

Voi että, köyhät vuodet opetti arvostamaan rahaa ja sen tuomaa mielenrauhaa. Sitä että on varaa kaikkiin perusasioihin, voi maksaa laskut kerralla, säästää ja jää rahaa vielä muuhunkin. Yllätyksistä ei mene yöunet eikä stressi toimeentulosta vie kaikkea energiaa. 

Totta kai materiaalinen vauraus tuo ihmisen elämään helppoutta, aivan hölmöä olisi väittää muuta. Toinen kysymys kuitenkin on, kuinka paljon mukavuutta, elämystä, nautintoa, helppoutta ihminen ylipäätään tarvitsee, mikä määrä on hyväksi. Olennaista olisi myös muistaa, ettei mikään materiaalinen onni ole pysyvää, kaikesta joutuu luopumaan. 

Toinen näkökulma on se, että materiaalinen menestys ja yltäkylläisyys voi olla myös pirullinen ansa, se voi tehdä ihmisestä ylpeän. 

Kolmas näkökulma on käytännöllinen; onko ihmisen kehityksen kannalta parhaaksi tuhlata elämä pyrkien tyydyttämään loputtomia himoja ja haluja, etsiä onnea suunnalta josta sitä ei voi puhtaimmillaan ja kestävimmillään koskaan löytää?

Mitä enemmän ruokimme himojamme ja halujamme, sitä enemmän meidän on niitä myös saatava ollaksemme yhtä onnellisia ja tyytyväisiä, kokeaksemme itsemme yhä eheiksi. On kuitenkin olemassa myös ihmisiä, joilla ei ole mitään ja silti he ovat eheitä ja onnellisia, tätäkin kannattaa pohtia, miten he sen mahtavat tehdä? 

Mitä enemmän me kohdistamme huomiotamme oman hyvinvointimme maksimoimiseen, sitä enemmän me tuppaamme unohtamaan muun maailman olemassaolon kärsimyksineen. Me sokeudumme elämälle, sille samalle, joka kuitenkin myös meidän päivittäisestä hyvinvoinnistamme huolehtii hikipajoissaan, pelloillaan, toimistoissaan ja haalareissaan. Me emme jaksa ehkä enää ajatella, me vain sokeasti uskomme ansaitsevamme enemmän kuin tuo 14 tunnin työpäiviä viikon jokaisena päivänä tekevä minimipalkkainen työläinen kaukomailta, miksi? Hänen rakentamaansa puhelinta, televisiota, älypuhelinta tai muuta hilavitkutinta me kuitenkin tarvitsemme tullaksemme toimeen. Miksi siis koemme ansaitsevamme enemmän kuin hän? Ja entä sitten jos joku ei olisikaan niin hyödyllinen kuin minä, vähentääkö sekään hänen ihmisarvoaan tippaakaan? 

Jos vielä tuon omaan napaan suuntautuvan elämäntavan ohessa kadotamme moraalimme, jopa ihmisyytemme, on vahingon määrä liki pohjaton. 

Joten jos on sattunut syntymään onnellisten tähtien alla, jos on siunattu hulppealla hyvinvoinnilla, on luultavasti myös niin onnekas, että osaisi pohtia elämää hieman syvemmältäkin kannalta: miten voin nauttia satojen eurojen shampanja illallisia, miten sijoittaa suunnattomia summia seiniin tai sijoituksiin, kun samaan aikaan taidan jo tietää, että tuhannet ja taas tuhannet lapset itkevät itsensä uneen nälkäisinä ja kodittomina. Voisiko syvin ja kenties pysyvinkin onneni löytyä antamisen ilosta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3,5 vuotta sitten, kun sain ottaa uskoa vastaan Jumalalta ja uudestisynnyin. Jeesus tuli elämääni !

 

T. 50+

 

 

Ei Jeesus auta vaikka olisi uskossa ja joutuisi sodan lapsiseksiorjaksi. Siltikin olisi elämä hirvittävää paskaa.

Kyllä se aika iso apu on, jos voi sut helvetiltä pelastaa. Maailmassa meillä on ahdistus ja se on hyvä, saa meidät etsimään Jumalaa. Ihminen jolla on viihdettä ja mukavuuksia ei huomaa mihin turmioon on menossa. Kuten sammakolla kylvyssä, aina vähän lämpimämmässä vedessä.

Vierailija kirjoitti:

mutta riittävä määrä omaisuutta ja rahaa voi viedä pois merilttävän määrän surua ja epäonnea

Ei kai mikään määrä mitään nyt huonoa tsägää eliminoi

Ihminen ikääntyy, kulut kasvaa enkä halua asua hoitokodissa. Kerää vaurautta. Sijoita. Matkusta.  Hanki halpa mökki max 20 000e. Mukava koti. Tee terveystarkastus.. kattava. Niihin rahaa tullaan tarvitsemaan. Ei noissa paljoakaan pahaa kun on vähän enemmän rahaa. Ei olla jatkuvasti tulisilla hiilillä.

Hallitus heikentää irtisanomissuojaa.