Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puhumaton mies. Voisko joku mies valaista, miksi ei puhu?
11.09.2024 |
Ja miksi haluaa pysyä suhteessa naisen kanssa, jolle ei kuitenkaan halua puhua.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aiemmin suhde, jossa mies ei puhunut, ja niinpä en oppinut häntä tuntemaan. Hän puhui hyvin vähän ja senkin vain vihjaillen, ja tällä hän tarjoili valheellisen kuvan itsestään.
Jos hän olisi ollut puheliaampi ja avoimempi, niin olisi paljastanut itsestään liikaa, enkä olisi vilkaissutkaan häntä päin. Puhumattomuus oli siis manipulointia. Mies oli täysin huijari.
Mikä sinulle tuli alunperin fiilis, että haluat olla yhdessä juuri tämän miehen kanssa jos ette juuri lainkaan puhuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva mies (oman kokemukseni perusteella) puhuu ns lämpimikseen. Puhuu sitten kun on jotain sanottavaa. Esimerkiksi: "Olen tavannut toisen - menemme naimisiin viikon päästä" tai "Unohdin kertoa sinulle, että olen homoseksuaali"
Mistä te tämmöisiä puupökkelömiehiä löydätte? Kyllä omassa ystäväpiirissä kaikilla on ihan fiksut keskustelutaitoiset miehet. Toiset rauhallisempia ja toiset sosiaalisempia, mutta se että ei juuri lainkaan puhu ei ole kyllä tuttua. Kuinka voi ylipäätään rakastua ihmiseen jos ei edes tiedä minkälainen tämän sisäinen ajatusmaailma on eikä vaihda ajatuksia toisen kanssa? Miten onnistuu arjen pyörittäminen ja tulevaisuuden suunnitelu kun toinen ei puhu eikä pukahda?
Tiedätkö, yritin päästä edes jonkinlaiseen keskusteluyhteyteen erään kanssa taannoin. Hän oli selkeästi (ainakin jonkin verran) kiinnostunut. Mutta aina kun yritin edistää asiaa, hän otti saman tien etäisyyttä. Koko ajan. Vaikka oli itse ollut se aloitteellinen. Jatkuvasti väitetään, että miehet eivät osaa puhua tms. Tuo ei valitettavasti pidä paikkaansa. Ihmiset yleensäkään eivät (enää) osaa puhua. Varmaankin siksi, kun kaiken maailman nettipalstoissa varoitellaan kuinka "sellainen ja sellainen käytös" on varma merkki siitä, että on vaarallinen tms. Eikä voi unohtaa kännykkää. Keskiverto ihminen tänä päivänä saa edes naamaansa irti siitä luurista siksi aikaa, että saisi edes moikattua ohikulkiessa. Pelätään kaikkea ja kaikkia. Ei osata tulla toimeen ihmisten kanssa missään kasvotusten tapahtuvassa kanssakäymisessä. Palatakseni tuohon erääseen, josta mainitsin, loppujen lopuksi oli pakko lopettaa. Sillä, miksi hän reagoi niin kuin reagoi, ei loppujen lopuksi ole väliä. Ehkä säikähti omia ajatuksiaan. Ehkä säikähti sitä, että huomasin hänen kiinnostuksensa. Joka tapauksessa se ongelma on hänen, ei minun, ratkaistava. Eikä hän kyennyt edes kohtaamaan ongelmaansa, vaan pakeni paikalta. Kuvaannollisesti. Kertoo (ainakin minulle) kaiken oleellisen kyseisestä henkilöstä ja osoittaa, ettei minun kannata käyttää aikaa asian murehtimiseen. Olen mies. Se eräs on nainen. Naisten sosiaaliset taidot ovat vahvasti liioiteltuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi olla onnellinen tekemättä tai puhumatta mitään, ja se tunnetusti vaivaa ja häiritsee tippaleipäaivoista naista. Mies voi istua telkkarin ääressä sanomatta mitään, ja olla täysin onnellinen ja hyvällä tuulella ilman mitään ongelmia mielessään. Sekös alkaa vaivata naista, ja kohta naisen tippaleipäaivot höyryävät itse kehittämästään draamasta ja joko nainen alkaa hiostamaan miestä että mikä ihme sua vaivaa tai menee kyselemään konsultaatiota vauvafoorumilta että mikä miestä vaivaa ja onko ero ainoa ratkaisu, jne jne you know the drill.
Mies on tietenkin autuaan tietämätön tästä kaikesta, ja puulla päähän lyöty sitten kun nainen ottaa asian esille. Ja avot, jälleen yksi täysin tarpeeton naisen omassa päässään keittämä ongelma ja draama on valmis.
Mies on aika tyhmä, jos hän luulee, että
Olen nainen ja mielestäni tuo nainen on tyhmä kun menee yhteen sellaisen miehen kanssa yhteen, joka ei keskustele. Jos mä näen ekoilla treffeillä, että mieheen ei saa minkäänlaista keskusteluyhteyttä niin en mene toisille treffeille hänen kanssaan enkä todellakaan ryhtyisi parisuhteeseen. Keskusteluhan on juuri se yksi tärkeimmistä asioista mikä sen kiinnostuksen herättää siinä toisessa osapuolessa, sen perusteella nähdään nauretaanko samoille jutuille, onko meillä yhteinen arvomaailma, onko meillä samankaltaisia harrastuksia, tulevaisuuden tavoitteita jne. jne. Älykäs ja sukkela keskustelu toimii usein myös ihan flirttinäkin.
Tämä juuri. Mulle etenkin tuo, että nauretaan samoille asioille on tosi tärkeä. Jos ei ekoilla treffeillä naureta ollenkaan niin ei kyllä mene mies jatkoon, vakavan vähäsanaisen tosikkomiehen kanssa en ikimaailmassa pystyisi olemaan.
Miksi puhua kun kukaan ei kuuntele ja jos puhuukin ja joku sattuu kuuntelemaan niin sinun kokemus ja mielipide kumotaan kun ne loukkaa naisen tunteita ja saat pyydellä anteeksi sitä että puhuit
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhua kun kukaan ei kuuntele ja jos puhuukin ja joku sattuu kuuntelemaan niin sinun kokemus ja mielipide kumotaan kun ne loukkaa naisen tunteita ja saat pyydellä anteeksi sitä että puhuit
Tällöin vaihdetaan seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttää aseena riidoissa kaikkea mitä mies naiselle tunteistaan kertoo.
Miehet ei puhu sen takia.
Tuttua tää. Äiti kuoli ja muija vaati että puhun surustani. Tein sen virheen että puhuin ja nyt joka kerta kun riidellään niin olen "mammanpoika" ja "oisko sunki pitäny vihdoin aikuistua kun se äitis kuoli".
Ei enää ikinä tee mieli avautua.
En kyllä ymmärrä miksi olet edelleen yhdessä tunnekylmän naisen kanssa? Eihän se puhuminen ollut se sun virhe vaan se puhumisen ansioista sait selville, että olet yhdessä sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa et ole yhteensopiva. Just tämmöisten asioden vuoksi suhteessa pitäisi olla avoin keskusteluyhteys jo suhteen alkuaikoina, että näkee onko se toinen yhteensopiva, empaattinen jne. Sitten jos huomaa, että toiselle ei pysdy avaut
Helppoahan se on naisena sanoa että.lähdet vaan suhteesta kun naisilla ei ole sitä riskiä että vietät lopun elämän yksin kun ketään muuta ei saa kumppaniksi. Nainen löytää aina kumppanin kun laskee omaa vaatimus tasoa. Mies ei todennäikesti löydä vaikka poistaisi kaikki vaatimukset.
En ole yhtään naista tavannut joka ymmärtäisi kuinka vaikaa miehillä on nykypäivänä parisuhde markkinoilla kun naiset ei koskaan ajattele kuin itseään ja aina kuvittelee että miehillä on yhtä helppoa kuin naisilla pariutuminen.
Miehen ikisinkkuus johtuu siittä kun kukaan ei kelpuuta, naisen ikisinkkuus johtuu siittä että nainen ei kelpuuta ellei tietyt ehdot ja kriteerit täyty
-eri
Minun ex-mies puhui alussa kun tavattiin. Sulkeutui kuitenkin hyvin nopeasti, ei puhunut yhtään mitään. Jos kysyin että otatko kahvia kun keitän itselleni? Niin ei vastannut siihen yhtään mitään. Hänellä oli oma elämä johon minä en kuulunut.
Yksi yö sain sairaskohtauksen ja kouristelin lattialla niin hän ei tullut apuun vaikka heräsi siihen. Hän vielä suuttui minulle kun luuli että olin vetänyt jotain aineita. Ja se suuttuminen oli siis totaalinen mykkäkoulu, ignoorasi minut ihan täysin viikon ajan. Jätin hänet sitten. Ei reagoinut mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttää aseena riidoissa kaikkea mitä mies naiselle tunteistaan kertoo.
Miehet ei puhu sen takia.
Tuttua tää. Äiti kuoli ja muija vaati että puhun surustani. Tein sen virheen että puhuin ja nyt joka kerta kun riidellään niin olen "mammanpoika" ja "oisko sunki pitäny vihdoin aikuistua kun se äitis kuoli".
Ei enää ikinä tee mieli avautua.
En kyllä ymmärrä miksi olet edelleen yhdessä tunnekylmän naisen kanssa? Eihän se puhuminen ollut se sun virhe vaan se puhumisen ansioista sait selville, että olet yhdessä sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa et ole yhteensopiva. Just tämmöisten asioden vuoksi suhteessa pitäisi olla avoin keskusteluyhteys jo suhteen alkuaikoina, että näkee onko se toinen yhteensopiva, empaattinen j
Helppoahan se on naisena sanoa että.lähdet vaan suhteesta kun naisilla ei ole sitä riskiä että vietät lopun elämän yksin kun ketään muuta ei saa kumppaniksi. Nainen löytää aina kumppanin kun laskee omaa vaatimus tasoa. Mies ei todennäikesti löydä vaikka poistaisi kaikki vaatimukset.
En ole yhtään naista tavannut joka ymmärtäisi kuinka vaikaa miehillä on nykypäivänä parisuhde markkinoilla kun naiset ei koskaan ajattele kuin itseään ja aina kuvittelee että miehillä on yhtä helppoa kuin naisilla pariutuminen.
Miehen ikisinkkuus johtuu siittä kun kukaan ei kelpuuta, naisen ikisinkkuus johtuu siittä että nainen ei kelpuuta ellei tietyt ehdot ja kriteerit täyty
-eri
No eikö yksinkin ole parempi kuin sellaisen naisen kanssa, joka jyrää sut alleen ja vähättelee sua? Se, että jää huonoon suhteeseen estää sua nimenomaan löytämästä hyvää suhdetta tilalle. Elämässä ei pidä tehdä asioita pelon ajelemana vaan toiveiden ajalemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillain ei vaan ole paljon ajatuksia päässä. Eivät keksi mitään sanottavaa. Yksi eksäni oli tällainen. Kun joskus tenttasin että miksi hän ei keskustele niin "ei ole mitään asiaa" ja jos kysyin miten meni päivä niin "ei mitään erikoista".
Itseä mietityttää kuinka nämä ihmiset viihtyvät edes omassa seurassaan yksin jos heillä ei ikinä ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttää aseena riidoissa kaikkea mitä mies naiselle tunteistaan kertoo.
Miehet ei puhu sen takia.
Tuttua tää. Äiti kuoli ja muija vaati että puhun surustani. Tein sen virheen että puhuin ja nyt joka kerta kun riidellään niin olen "mammanpoika" ja "oisko sunki pitäny vihdoin aikuistua kun se äitis kuoli".
Ei enää ikinä tee mieli avautua.
En kyllä ymmärrä miksi olet edelleen yhdessä tunnekylmän naisen kanssa? Eihän se puhuminen ollut se sun virhe vaan se puhumisen ansioista sait selville, että olet yhdessä sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa et ole yhteensopiva. Just tämmöisten asioden vuoksi suhteessa pitäisi olla avoin keskusteluyhteys jo suhteen alkuaikoina, ett
Kyllä huomaa että sinulla ei ole kokemuksia aidosta yksinäisyydestä joka kestää vuosia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomuus on monen parisuhteen ongelma ja tavallisesti kyse on miehen puhumattomuudesta.
Mies ikään kuin sanoittaa tunteensa vaikenemalla ja tekee sen sitä vahvemmin, mitä traumaattisemmasta kokemuksesta on kyse.
Kun miehen mykkä hätähuuto kohtaa voimantuneen naisen proaktiivisen tavan viestiä, lopputulos on usein asioiden kiertyminen yhtä tiukempaan solmuun. Ap:n tilanteesta tuleekin etsimättä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja
Tuo on niin totta. Aina, kun joudun kohtaamaan voimaantuneen naisystäväni proaktiivista, päästän mykän hätähuudon ja alan kaivata kissanlihakeittoa.
Ei halua avautua omista asioistansa. Kaikki riippuu täysin henkilöstä ja suhteesta muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset käyttää aseena riidoissa kaikkea mitä mies naiselle tunteistaan kertoo.
Miehet ei puhu sen takia.
Tuttua tää. Äiti kuoli ja muija vaati että puhun surustani. Tein sen virheen että puhuin ja nyt joka kerta kun riidellään niin olen "mammanpoika" ja "oisko sunki pitäny vihdoin aikuistua kun se äitis kuoli".
Ei enää ikinä tee mieli avautua.
En kyllä ymmärrä miksi olet edelleen yhdessä tunnekylmän naisen kanssa? Eihän se puhuminen ollut se sun virhe vaan se puhumisen ansioista sait selville, että olet yhdessä sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa et ole yhteensopiva. Just tämmöisten asioden vuoksi suhteessa pitäisi oll
Kyllä huomaa että sinulla ei ole kokemuksia aidosta yksinäisyydestä joka kestää vuosia...
Olen ollut yksin suurimman osan elämästä (ilman kumppania ja ei muitakaan henkilöitä, joille olisi voinut avautua tunteistani). Olen myös ollut huonossa suhteessa, jossa kumppani ei tukenut eikä kuunneellut minua. Tunsin itseni paljon yksinäisemmäksi tuon huonon suhteen aikana kuin silloin kun olin oikeasti yksin.
Mun eksä oli puhumaton mies. Ihmettelin aluksi mutta itse puhun avoimesti ja sitten aloin rohkeasti vain kyselemään ja ihmettelemään kaikenlaista. Hän alkoikin vastaamaan ja kertoi että sitä helpotti se että olen mukava ihminen jonka seurassa on helppo olla oma itsensä. Ymmärsin että.on vaikeaa välillä olla täysin rehellinen itsestänsä ja omista ongelmista mutta se auttoi kun olin ymmärtäväinen, kuuntelin, tuin ja neuvoin myöskin. Näin hän pääsi eteenpäin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Itseä mietityttää kuinka nämä ihmiset viihtyvät edes omassa seurassaan yksin jos heillä ei ikinä ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa.
Ihan hyvin, kiitos kysymästä.
Yleensä vastaan noihin miten meni työpäivä -juttuihin jollain "ihan tavallista", koska oikeesti ne työpäivät on melkein aina ihan tavallisia. En keksi mitään sanottavaa niistä.
Kyllä minullakin on paljon kaikenlaisia omia juttuja mitä ajattelen, mutta en minä jotenkin niistä ainakaan oma-aloitteisesti osaa lähteä höpöttämään. En puhu toiselle omista jutuista jos tiedän että toista ei kiinnosta.
Tai voi olla myös sellaisia hetkiä ettei varsinaisesti ajattele mitään. Uskon että se on ajoittain ihan terveellistäkin.
En usko että niin tyhjäpäisiä ihmisiä on jotka ei ajattele ikinä mitään. Enemmän kyse on siitä puhuuko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä mietityttää kuinka nämä ihmiset viihtyvät edes omassa seurassaan yksin jos heillä ei ikinä ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa.
Ihan hyvin, kiitos kysymästä.
Yleensä vastaan noihin miten meni työpäivä -juttuihin jollain "ihan tavallista", koska oikeesti ne työpäivät on melkein aina ihan tavallisia. En keksi mitään sanottavaa niistä.
Kyllä minullakin on paljon kaikenlaisia omia juttuja mitä ajattelen, mutta en minä jotenkin niistä ainakaan oma-aloitteisesti osaa lähteä höpöttämään. En puhu toiselle omista jutuista jos tiedän että toista ei kiinnosta.
Tai voi olla myös sellaisia hetkiä ettei varsinaisesti ajattele mitään. Uskon että se on ajoittain ihan terveellistäkin.
En usko että niin tyhjäpäisiä ihmisiä on jotka ei ajattele ikinä mitään. Enemmän kyse on siitä puhuuko
Mutta mistä voit varmuudella tietää, ettei sitä toista kiinnosta ennen kuin olet edes kertonut asiasta hänelle? Etenkin jos on siis kyse ihmisestä, jota et tunne ja toisaalta miksi olet sellaisten ihmisten seurassa, joita ei kiinnosta sinun juttusi lainkaan?
^^ Lähinnä ajattelin pidemmän parisuhteen tapaista tilannetta, missä kyllä jo jonkin verran tietää toisen kiinnostuksista ja kiinnostamattomuuksista.
On niitä yhteisiäkin juttuja. Niistä voi sitten joskus puhua kun on puhuttavaa. En ymmärrä ongelmaa, ei minun mielestä kaikesta tarvi jauhaa.
Omasta kokemuksesta voin kertoa olleeni juuri se puhumaton mies, mutta kun tapasin oikeanlaisen kumppanin olen täysin päinvastainen ja suorastaan nautin syvällisistä keskusteluista.
Alue: Aihe vapaa
En kyllä ymmärrä miksi olet edelleen yhdessä tunnekylmän naisen kanssa? Eihän se puhuminen ollut se sun virhe vaan se puhumisen ansioista sait selville, että olet yhdessä sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa et ole yhteensopiva. Just tämmöisten asioden vuoksi suhteessa pitäisi olla avoin keskusteluyhteys jo suhteen alkuaikoina, että näkee onko se toinen yhteensopiva, empaattinen jne. Sitten jos huomaa, että toiselle ei pysdy avautumaan niin silloin lähdetään suhteesta ja etsitään tilalle kumppani, jolle voi avautua vaikeistakin asioista.