Puhumaton mies. Voisko joku mies valaista, miksi ei puhu?

Mies yrittää välttää konfliktia, valitettavasti ei tajua ettei se noin toimi.

Toi on ihan v.... hankala dilemma, kun ei voi kysyäkkään, kun toinen ei kerran puhu.

Aloittaja pyysi miesten kommentteja ja näkökulmaa, kohta ketju on täynnä naisia (osa trolleja toki myös) yrittämässä kaikin keinoin tehdä miesten kommentteja tyhjiksi ja väittämässä muiden kuin naisnäkemysten olevan paskaa.

Voi miten liikuttavan tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä naisissakin. Vaikea sanoa miksi näin? 

Ei osata puhua, ei osata sanoittaa asioita/tunteita. Ei vaan pysty/kykene. 

Mä en pystyisi sellaisen kanssa suhteeseen. Ei tarvitse aina porista kuin papupata, mutta pitää pystyä keskustelemaan silti joskus. 

Nopeasti mä skippaan sellsiset tyypit. 

Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Mun äiti oli juoppo ja isä työnarmaani. Jouduin ottamaan fyysisesti vastuuta itsestäni hyvin varhain, mutta en kehittynyt henkisesti, kun meillä kotona ei puhuttu, varsinkaan tunteista. 

Ei meilläkään mun lapsuudessa puhuttu. Vanhempani olivat molemmat omilla tavoillaan sekaisin ja arki oli välillä täyttä kaaosta ja selviytymistä. 

Olen sitten aikuisena opetellut puhumaan. Harjoitellut tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Yllätyin itsekin, kun huomasin, että olenkin sosiaalinen ihminen, jolle tunnetaidot, empatia ja seurallisuus olivatkin luonteen piirre ja helposti opeteltavissa. Lapsuuden kauhuissa mitään omia luonteen piirteitä ei oikein ehtinyt kehittää ja huomata itsekään. 

Tiedostan kyllä, että olen ollut tässä suhteessa onnekas ja päässyt siten korjaamaan paljon lapsuudessa tapahtunutta vahinkoa. Halusin vain tuoda esille, ettei surkea lapsuus ole mikään tuomio ja että koko elämä olisi menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi olla onnellinen tekemättä tai puhumatta mitään, ja se tunnetusti vaivaa ja häiritsee tippaleipäaivoista naista. Mies voi istua telkkarin ääressä sanomatta mitään, ja olla täysin onnellinen ja hyvällä tuulella ilman mitään ongelmia mielessään. Sekös alkaa vaivata naista, ja kohta naisen tippaleipäaivot höyryävät itse kehittämästään draamasta ja joko nainen alkaa hiostamaan miestä että mikä ihme sua vaivaa tai menee kyselemään konsultaatiota vauvafoorumilta että mikä miestä vaivaa ja onko ero ainoa ratkaisu, jne jne you know the drill.

Mies on tietenkin autuaan tietämätön tästä kaikesta, ja puulla päähän lyöty sitten kun nainen ottaa asian esille. Ja avot, jälleen yksi täysin tarpeeton naisen omassa päässään keittämä ongelma ja draama on valmis.

 

 

Jännä.

Sinä sanoit että miehet ovat onnellisia kun eivät puhu. Minä sanon että eivät ole. Älä suotta hermostu kun joku on kanssasi eri mieltä.

Kaksi eksääni olivat samanlaisia kuin nykyinen, toinen vatvoi suhdeasioita ihan väsymiseen asti. Jo tämän kokemukseni perusteella tiedän että puhumattomuus ei ole sukupuolisidonnainen asia. 

Lisään tähän vielä sanan cancelointi, ihan rauhan merkiksi kun tunnut tykkäävän kys. sanasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi olla onnellinen tekemättä tai puhumatta mitään, ja se tunnetusti vaivaa ja häiritsee tippaleipäaivoista naista. Mies voi istua telkkarin ääressä sanomatta mitään, ja olla täysin onnellinen ja hyvällä tuulella ilman mitään ongelmia mielessään. Sekös alkaa vaivata naista, ja kohta naisen tippaleipäaivot höyryävät itse kehittämästään draamasta ja joko nainen alkaa hiostamaan miestä että mikä ihme sua vaivaa tai menee kyselemään konsultaatiota vauvafoorumilta että mikä miestä vaivaa ja onko ero ainoa ratkaisu, jne jne you know the drill.

Mies on tietenkin autuaan tietämätön tästä kaikesta, ja puulla päähän lyöty sitten kun nainen ottaa asian esille. Ja avot, jälleen yksi täysin tarpeeton naisen omassa päässään keittämä ongelma ja draama on valmis.

Mies on aika tyhmä, jos hän luulee, että voi olla onnellinen itsekseen hiljaa 24/7, jos on r

Juuri näin, ja erityisesti silloin sitä puhumista tarvitaan jos jossain noista osa-alueista esiintyy haastetta oman roolin kautta. Monologilla ei parisuhdetta ylläpidetä.

Puhumattomuus on monen parisuhteen ongelma ja tavallisesti kyse on miehen puhumattomuudesta.

Mies ikään kuin sanoittaa tunteensa vaikenemalla ja tekee sen sitä vahvemmin, mitä traumaattisemmasta kokemuksesta on kyse.

Kun miehen mykkä hätähuuto kohtaa voimantuneen naisen proaktiivisen tavan viestiä, lopputulos on usein asioiden kiertyminen yhtä tiukempaan solmuun. Ap:n tilanteesta tuleekin etsimättä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen miehen pitäisi puhua? Oletko varma ettei ongelma ole sinussa? Kun ei tuon aloituksen kysymyksenasettelun pohjalta osaa yhtään sanoa, mistä edes haluaisit keskustella.

Tämä on just näin, pitäisi tietää vähän syvemmin, mistä on kyse. Täällä tietysti useimmat menee automaattisesti naisen puolelle ja haukutaan kollektiivisesti tyhmät ja ymmärtämättömät miehet. Voihan kuitenkin olla kyse olla vaikka siitä, että ap:lla on yleensäkin tarve puhua paljon  ja mies sattuu olemaan hiljaisempaa sorttia, joka ei ehkä halua ääneen analysoida joka asiaa. Kyllähän me  naiset usein ollaan "lahjakkaampia" puhumaan kuin miehet.

Kokonaan eri juttu on tietysti, jos mies jättää tietoisesti kertomatta asioita, joista kumppanin kuuluisi tietää. Ja toki jos puheyhteys toiseen ei ollenkaan toimi, suhde on heikolla pohjalla..

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja pyysi miesten kommentteja ja näkökulmaa, kohta ketju on täynnä naisia (osa trolleja toki myös) yrittämässä kaikin keinoin tehdä miesten kommentteja tyhjiksi ja väittämässä muiden kuin naisnäkemysten olevan paskaa.

Voi miten liikuttavan tyypillistä.

Minä olen kullä mies ja sanoin, ettei se old sukupuolisidonnaista, vaan liittyy persoonaan. 

En usko, että tästä edes Ap haluaa sukupuolikeskustelua, hänen mies ei vaan puhu ja siksi vahingossa tuli yleistäneeksi. Rauhaa vaan...

En jaksa ajatuksella keskustella puolison kanssa isommin koska hänen ulosantinsa on 90% niin negatiivista, kiihtynyttä ja riidanhaluista.

Aivan arkisissakin asioissa hän jonkin selkärangasta tulevan perusasenteensa takia heittäytyy periaatteesta vastahankaan ja vastakkaiselle kannalle. Sitten lietsoo itsensä luupissa kauheaan intoon vääntämään omaa mielipidettään maailman ainoaksi totuudeksi.

En tarvitse minkään tason kiihdyttelyä ihan OK tasaiseen arkeeni.

Mykkä. Älä rienaa.

Introvertti haluaa myös pillua, kiitostavaan.

Tyhmä.

Valehtelija ja salailija.

Saattaa omata rikosrekisterin. Ei voi puhua.

Vittumainen.

Idiootti.

Siinä oli jo viisi vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Tunteet, miesten pitäisi nyt viimein oppia jauhamaan niistä. Koska jos mies ei tunteistaan puhu, niitä on pakko olla miehen sisällä patoutuneena kuin norovirus-potilaalla, joka ei löydä vessaa. Sitten vain miehetkin jauhamaan loputtomasti äiti-suhteestaan, itkemään, syyttämään omista  mielenterveysongelmistaan jokaista vastaan tulevaa,  rakenteita ja milloin mitäkin Amerikassa keksittyä muotisanaa.

Mitens se sitten palstapojalta onnistuu yli kenenkään tarpeen? Jospa keskustellaan somen kautta?

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ajatuksella keskustella puolison kanssa isommin koska hänen ulosantinsa on 90% niin negatiivista, kiihtynyttä ja riidanhaluista.

Aivan arkisissakin asioissa hän jonkin selkärangasta tulevan perusasenteensa takia heittäytyy periaatteesta vastahankaan ja vastakkaiselle kannalle. Sitten lietsoo itsensä luupissa kauheaan intoon vääntämään omaa mielipidettään maailman ainoaksi totuudeksi.

En tarvitse minkään tason kiihdyttelyä ihan OK tasaiseen arkeeni.

Kiihdytköhän mistään. Kiihottaako mikään. Oma käsi. Hookoonblöö perseessä.

 

Miehet eivät puhu koska he joko miettivät tai tuijottavat tyhjyyteen ja pää on täysin tyhjä. Miettiminen voi olla joko hyvää tai paskaa ajanvietettä, mutta tyhjyyteen tuijottaminen on lepoa. 

Ei parane tulla häiritsemään. 

Näetkö sitä puhumassa kädelleen tai  kodinkoneille? Niin, et. Sitä ei kiinnosta niin kauan kun hoitavat ne hommat mihin ne on hankittu. Lyhykäisyydesään et kiinnosta miestä ihmisenä, olet vain pelkkä palvelujen tarjoaja et mikään läheinen.

Puhu ap asioista äläkä tunteista niin voi vaikka intoutuakin puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus on monen parisuhteen ongelma ja tavallisesti kyse on miehen puhumattomuudesta.

Mies ikään kuin sanoittaa tunteensa vaikenemalla ja tekee sen sitä vahvemmin, mitä traumaattisemmasta kokemuksesta on kyse.

Kun miehen mykkä hätähuuto kohtaa voimantuneen naisen proaktiivisen tavan viestiä, lopputulos on usein asioiden kiertyminen yhtä tiukempaan solmuun. Ap:n tilanteesta tuleekin etsimättä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja

 

Tässä kommentissa yhdistyy mummon pitkä elämänkokemuksen tuoma sydämen viisaus lapsenlapsen syväluotaavaan tietämykseen parisuhteen kipupisteistä. Kirjoittaja taitaa olla ammatiltaan psykologi tai jopa pariterapeutti.

Jätä se ap. Älä edes vaivaudu.