Puhumaton mies. Voisko joku mies valaista, miksi ei puhu?

Vierailija kirjoitti:

On niitä naisissakin. Vaikea sanoa miksi näin? 

Ei osata puhua, ei osata sanoittaa asioita/tunteita. Ei vaan pysty/kykene. 

Mä en pystyisi sellaisen kanssa suhteeseen. Ei tarvitse aina porista kuin papupata, mutta pitää pystyä keskustelemaan silti joskus. 

Nopeasti mä skippaan sellsiset tyypit. 

Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Mun äiti oli juoppo ja isä työnarmaani. Jouduin ottamaan fyysisesti vastuuta itsestäni hyvin varhain, mutta en kehittynyt henkisesti, kun meillä kotona ei puhuttu, varsinkaan tunteista. 

Naiset käyttää aseena riidoissa kaikkea mitä mies naiselle tunteistaan kertoo. 

Miehet ei puhu sen takia.

No kai hän on jotain sanonut, kun olet yrittänyt aloittaa keskustelua? Vai ihanko vain mykkänä tuijottaa eteensä?

Vierailija kirjoitti:

Naiset käyttää aseena riidoissa kaikkea mitä mies naiselle tunteistaan kertoo. 

Miehet ei puhu sen takia.

Tuttua tää. Äiti kuoli ja muija vaati että puhun surustani. Tein sen virheen että puhuin ja nyt joka kerta kun riidellään niin olen "mammanpoika" ja "oisko sunki pitäny vihdoin aikuistua kun se äitis kuoli". 

Ei enää ikinä tee mieli avautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi olla onnellinen tekemättä tai puhumatta mitään, ja se tunnetusti vaivaa ja häiritsee tippaleipäaivoista naista. Mies voi istua telkkarin ääressä sanomatta mitään, ja olla täysin onnellinen ja hyvällä tuulella ilman mitään ongelmia mielessään. Sekös alkaa vaivata naista, ja kohta naisen tippaleipäaivot höyryävät itse kehittämästään draamasta ja joko nainen alkaa hiostamaan miestä että mikä ihme sua vaivaa tai menee kyselemään konsultaatiota vauvafoorumilta että mikä miestä vaivaa ja onko ero ainoa ratkaisu, jne jne you know the drill.

Mies on tietenkin autuaan tietämätön tästä kaikesta, ja puulla päähän lyöty sitten kun nainen ottaa asian esille. Ja avot, jälleen yksi täysin tarpeeton naisen omassa päässään keittämä ongelma ja draama on valmis.

Mies on aika tyhmä, jos hän luulee, että voi olla onnellinen itsekseen hiljaa 24/7, jos on r

Sitä mäkin olen miettinyt ajautuuko joku vaan suhteeseen, kun elämän kuuluu edetä sillä tavalla? Te, joiden kumppani ei puhu miten te ns olette ajautuneet kyseiseen suhteeseen? 

Siis yleensäkään puhu vai ei vastaa edes kysyttäessä?

Mä olen nainen, jolta mies alkuaikoina on usein kysynyt onko jokin vialla kun olen ollut hiljaa. Ei ole, multa kai sitten vaan puuttuu jokin tarve täyttää hiljaisuutta puheella jos ei ole mitään asiaa. Mä nautin hiljaisuudesta eikä sillä ole mitään tekemistä negatiivisten tunteiden kanssa. Nykyään mieskin sen ymmärtää ja on tosi kiva olla yhdessä, vaikka ajaa autolla ja katsella maisemia hiljaa, tai kotona molemmat puuhaa omiaan ja kommunikaatio on lempeitä katseita ja kosketuksia ohimennen. Sitten toki puhutaan jos kummallakaan tulee asiaa mieleen, ja jos toinen haluaa erikseen keskustella, olen kyllä aina siihen valmis.

Eksä taas oli sellainen että jos aloitin puheen mistään hankalammasta, esim suhteeseen liittyen, hän meni vain mykäksi ja tuijotti ilmeettömänä eteensä. Täysi kiviseinä oli vastassa. Luulen että syynä oli huonot kokemukset entisessä suhteessa, jossa keskustelu ilmeisesti tarkoitti taistelua, jossa hän oli aina alakynnessä.

Vierailija kirjoitti:

Mies voi olla onnellinen tekemättä tai puhumatta mitään, ja se tunnetusti vaivaa ja häiritsee tippaleipäaivoista naista. Mies voi istua telkkarin ääressä sanomatta mitään, ja olla täysin onnellinen ja hyvällä tuulella ilman mitään ongelmia mielessään. Sekös alkaa vaivata naista, ja kohta naisen tippaleipäaivot höyryävät itse kehittämästään draamasta ja joko nainen alkaa hiostamaan miestä että mikä ihme sua vaivaa tai menee kyselemään konsultaatiota vauvafoorumilta että mikä miestä vaivaa ja onko ero ainoa ratkaisu, jne jne you know the drill.

Mies on tietenkin autuaan tietämätön tästä kaikesta, ja puulla päähän lyöty sitten kun nainen ottaa asian esille. Ja avot, jälleen yksi täysin tarpeeton naisen omassa päässään keittämä ongelma ja draama on valmis.

Jännä. Meillä tämä menee toisinpäin, eli kommenttisi taitaa olla aivan täyttä potaskaa.

Mies ahdistuu jos ei säännöllisesti puhuta suhteen tilasta, eikä se osaa kyllä muutenkaan olla oikein ikinä pitkiä aikoja hiljaa.

Sitä on vaikea selittää. Ei vain huvita/jaksa puhua vaikka periaatteessa jotain voisikin sanoa. Jää vain sanomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä naisissakin. Vaikea sanoa miksi näin? 

Ei osata puhua, ei osata sanoittaa asioita/tunteita. Ei vaan pysty/kykene. 

Mä en pystyisi sellaisen kanssa suhteeseen. Ei tarvitse aina porista kuin papupata, mutta pitää pystyä keskustelemaan silti joskus. 

Nopeasti mä skippaan sellsiset tyypit. 

Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Mun äiti oli juoppo ja isä työnarmaani. Jouduin ottamaan fyysisesti vastuuta itsestäni hyvin varhain, mutta en kehittynyt henkisesti, kun meillä kotona ei puhuttu, varsinkaan tunteista. 

Ja minä olen väkivalta- ja päihdeperheestä ja minusta oli pitkälle aikuisuuteen epänormaalia ettei joku ollut kokenut väkivaltaa. Itse ehdotan parisuhteen hakuun sellaista taktiikkaa, että sitä katsetta voisi vähän suunnata siihen lapsuudenperheeseen. 

Yritä ap edes asettua sen kumppanisi asemaan, millaisista taustoista hän esim tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi olla onnellinen tekemättä tai puhumatta mitään, ja se tunnetusti vaivaa ja häiritsee tippaleipäaivoista naista. Mies voi istua telkkarin ääressä sanomatta mitään, ja olla täysin onnellinen ja hyvällä tuulella ilman mitään ongelmia mielessään. Sekös alkaa vaivata naista, ja kohta naisen tippaleipäaivot höyryävät itse kehittämästään draamasta ja joko nainen alkaa hiostamaan miestä että mikä ihme sua vaivaa tai menee kyselemään konsultaatiota vauvafoorumilta että mikä miestä vaivaa ja onko ero ainoa ratkaisu, jne jne you know the drill.

Mies on tietenkin autuaan tietämätön tästä kaikesta, ja puulla päähän lyöty sitten kun nainen ottaa asian esille. Ja avot, jälleen yksi täysin tarpeeton naisen omassa päässään keittämä ongelma ja draama on valmis.

 

Tuo miehen yksinkertaisuus. Onneksi ei tarvitse katsella.

Ilmiannettu miesvihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä naisissakin. Vaikea sanoa miksi näin? 

Ei osata puhua, ei osata sanoittaa asioita/tunteita. Ei vaan pysty/kykene. 

Mä en pystyisi sellaisen kanssa suhteeseen. Ei tarvitse aina porista kuin papupata, mutta pitää pystyä keskustelemaan silti joskus. 

Nopeasti mä skippaan sellsiset tyypit. 

Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Mun äiti oli juoppo ja isä työnarmaani. Jouduin ottamaan fyysisesti vastuuta itsestäni hyvin varhain, mutta en kehittynyt henkisesti, kun meillä kotona ei puhuttu, varsinkaan tunteista. 

Se voi olla? Avoimuus opitaan tai ei opita lapsena. Samoin kuin empaattisuus ja sympatia. 

Kaiken lapsuudessa ei tarvitse olla edes trsumatisoivaa. 

Hö, älä aina kysele. Mitä se sulle kuuluu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi olla onnellinen tekemättä tai puhumatta mitään, ja se tunnetusti vaivaa ja häiritsee tippaleipäaivoista naista. Mies voi istua telkkarin ääressä sanomatta mitään, ja olla täysin onnellinen ja hyvällä tuulella ilman mitään ongelmia mielessään. Sekös alkaa vaivata naista, ja kohta naisen tippaleipäaivot höyryävät itse kehittämästään draamasta ja joko nainen alkaa hiostamaan miestä että mikä ihme sua vaivaa tai menee kyselemään konsultaatiota vauvafoorumilta että mikä miestä vaivaa ja onko ero ainoa ratkaisu, jne jne you know the drill.

Mies on tietenkin autuaan tietämätön tästä kaikesta, ja puulla päähän lyöty sitten kun nainen ottaa asian esille. Ja avot, jälleen yksi täysin tarpeeton naisen omassa päässään keittämä ongelma ja draama on valmis.

 

 

Jännä. Meillä tämä menee toisinpäin, eli kommenttisi taitaa olla aivan täyttä potaskaa

Koska teillä on toisinpäin, niin minun kommenttini on täyttä potaskaa. Selvä juttu. Koska teillä, niin kaikkialla. Sellainen cancelointi sieltä. Luitko edes mitä kirjoitin ja ajattelitko ennen kuin provosoiduit ja päätit että nyt canceloidaan epämieluisa kommentti?

Kysy sadalta pitkään parisuhteissa olleelta mieheltä mitä mieltä he ovat asiasta. Lyön vetoa että 90-95 heistä allekirjoittaa mitä sanoin.

Puhumaton pappa se oli, höh höh vaan sano kaikkeen.

Mistä sen miehen pitäisi puhua? Oletko varma ettei ongelma ole sinussa? Kun ei tuon aloituksen kysymyksenasettelun pohjalta osaa yhtään sanoa, mistä edes haluaisit keskustella.

Jos kysyisimme tämän naiselta vastaus käsittäisi jossain muodossa miehen. Joten voimme olettaa, että mies olisi tyytymätön johonkin, mitä puolestaan nainen on tehnyt, mutta sen sijaan, että hän keskustelisi häiritsevästä asiasta, niin hän hiljenee. Tämäkin lopulta löytää tiensä siihen, ettei asioista osata keskustella. Oletetaan, että toinen joko ymmärtää homman jujun tai osaa lukea ajatuksia ja tilanne raukeaa ilman keskustelua. Jos asiassa olisi kyse jostain mikä pahoittaa vaikkapa miehen mielen, niin anteeksi pyytäminen voi olla paikallaan, näetpä sinä asian sitten miten tahansa.

Minä kyllä puhun jos on jotain puhuttavaa, tunteistakin jos tarpeen. Mutta kyllä välillä on semmoinen olo, että pitäis lämpimikseen jotain lätistä koko ajan ja jos ei lätise niin sitten jo kehitellään jotain teoriaa mikä on vialla. Turhauttavaa.

Minulla oli aiemmin suhde, jossa mies ei puhunut, ja niinpä en oppinut häntä tuntemaan. Hän puhui hyvin vähän ja senkin vain vihjaillen, ja tällä hän tarjoili valheellisen kuvan itsestään.

Jos hän olisi ollut puheliaampi ja avoimempi, niin olisi paljastanut itsestään liikaa, enkä olisi vilkaissutkaan häntä päin. Puhumattomuus oli siis manipulointia. Mies oli täysin huijari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi olla onnellinen tekemättä tai puhumatta mitään, ja se tunnetusti vaivaa ja häiritsee tippaleipäaivoista naista. Mies voi istua telkkarin ääressä sanomatta mitään, ja olla täysin onnellinen ja hyvällä tuulella ilman mitään ongelmia mielessään. Sekös alkaa vaivata naista, ja kohta naisen tippaleipäaivot höyryävät itse kehittämästään draamasta ja joko nainen alkaa hiostamaan miestä että mikä ihme sua vaivaa tai menee kyselemään konsultaatiota vauvafoorumilta että mikä miestä vaivaa ja onko ero ainoa ratkaisu, jne jne you know the drill.

Mies on tietenkin autuaan tietämätön tästä kaikesta, ja puulla päähän lyöty sitten kun nainen ottaa asian esille. Ja avot, jälleen yksi täysin tarpeeton naisen omassa päässään keittämä ongelma ja draama on valmis.

Putki- ja tippaleipäaivot ovat vanha myytti, joka on osoitettu monta kertaa höpönlöpöksi.<

Tyypillinen nainen tarttuu yhteen ainoaan sanaan, kärjistää ja yrittää kääntää koko asian päälaelleen. Fakta on kuitenkin se, että miehen ja naisen ajatusmaailma, reagointi ja tapa käsitellä asioita henkisellä tasolla on keskimäärin hyvin erilainen. Naiselle tämäkin asia on jostain syystä aivan mahdottoman vaikea hyväksyä vaikka eletään aikakautta jossa kaikki informaatio on saatavilla sekunneissa pelkkien omien luulojen ja uskomusten sijasta.

Toisinaan tavalliset asiat nähdään eri lailla, esim kasaantuvalle pyykkivuorelle voisi tehdä jotain, eikä vaan lakonisesti todeta, että "pitäis pestä pyykkiä.", kuitenkaan tekemättä mitään. Siinä missä mies on väsymätön suorittaja, nainen on ehkä enemmänkin analyytikko: "Kappas vaan, edellisetkin ovat täällä vielä viikkaamatta.". Näin ollen tekemiseen tottunut yksilö saattaa osoittaa turhautumisensa taivaanrannan maalailuun "mököttämisellä" ja ajatella: "Parempi olla hiljaa, koska mutten palaa käpy"."