Mistä tämä ajatus tulee, että nykyään on jotenkin vastuutonta vanhemmuutta, jos EI ole etätöissä?
Tällaisiin kommentteihin törmää täällä palstalla ja myös Jodelissa jatkuvasti. Pitäisi tehdä etätöitä, jotta voisi olla LÄSNÄ ja mahdollistaa lapselle lyhyet hoitopäivät tekemällä töitä sitten yömyöhään, jotta saa tunnit täyteen.
Miten voi olla, että vielä vuonna 2019 oli kaikkien mielestä täysin normaalia, että vanhemmat ovat poissa kotoa n. 7.30-16.30 välisen ajan, lapset ovat sillä aikaa päiväkodissa tai pikkukoululaiset iltapäiväkerhossa, isommat kavereiden kanssa, harrastuksissa tai kotosalla omissa touhuissaan? Nyt yhtäkkiä esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan, työnjohtajan, hammaslääkärin tai lukion lehtorin ammatti onkin osoitus siitä, että vanhempi ei laita lapsiaan ykkössijalle elämässä, kun ei pysty tekemään etätyötä ja OLEMAAN LÄSNÄ.
Oikeastiko kuvittelette ettei me miehet saada kuulla milloin mitäkin? Ero on vain siinä ettemme ole niin herkästi kuuntelemassa milloin mitäkin tittelin takaa huutelevaa auktoriteettia. Lähisuvun ja ystäväpiirin osalta tuon voi kuitenkin allekirjoittaa. Minulle ei aseteta muuta painetta kuin tuoda ruoka pöytään ja auttaa puolisoa.
Ei sillä että antaisin heidänkään ohjata toimintaani tai ottaisin itseeni. Jos kuulen jotain negatiivista. Teen kuitenkin sen mitä jaksan tehdä. Eli käyn töissä, hoidan perheen ruokahuollon, leikitän ja hoidan lapsia 3-4 työpäivinä ja vklp sitten enemmän.