Lue keskustelun säännöt.
Mistä tämä ajatus tulee, että nykyään on jotenkin vastuutonta vanhemmuutta, jos EI ole etätöissä?
11.09.2024 |
Tällaisiin kommentteihin törmää täällä palstalla ja myös Jodelissa jatkuvasti. Pitäisi tehdä etätöitä, jotta voisi olla LÄSNÄ ja mahdollistaa lapselle lyhyet hoitopäivät tekemällä töitä sitten yömyöhään, jotta saa tunnit täyteen.
Miten voi olla, että vielä vuonna 2019 oli kaikkien mielestä täysin normaalia, että vanhemmat ovat poissa kotoa n. 7.30-16.30 välisen ajan, lapset ovat sillä aikaa päiväkodissa tai pikkukoululaiset iltapäiväkerhossa, isommat kavereiden kanssa, harrastuksissa tai kotosalla omissa touhuissaan? Nyt yhtäkkiä esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan, työnjohtajan, hammaslääkärin tai lukion lehtorin ammatti onkin osoitus siitä, että vanhempi ei laita lapsiaan ykkössijalle elämässä, kun ei pysty tekemään etätyötä ja OLEMAAN LÄSNÄ.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele , että lapsia ei kukaan halua. Tämmöstä ,kun lukee, plus kaikki muu niin jösses. Kyllä on maailman yksinkertaisemmasta asiasta , tehty pirun hankalaa. Mitenkä me ollaan ees hengissä, kun meidän aikaan kasvatus on ollut rennompaa =D
Tästä tuli mieleen, joku viisas sanoi joskus, harmi etten muista kuka. Hän puhui silloin sodasta ja miehistä, mutta yhtä hyvin tämä sopii myös vanhemmuuteen.
Mutta siis: vaikeat ajat tekee ihmisestä miehen, mies tekee yhteiskunnasta paremman, parempi yhteiskunta helpottaa elämää, helppo elämä tekee vätyksiä, vätykset tekee vaikeita aikoja.
Se on siis pyörä, joka palaa aina alkupisteelleen. Ja yhtä hyvin tätä voi soveltaa myös tähän käsillä olevaan lasten maailmaan. Suuret ikäluokat kasvoivat vapaasti, tuloksena itsenäisiä ja kenties kylmiäkin ihmisiä, näiden lapset kärsi siitä kylmyydestä ja kovuudesta ja halusivat olla lämpimiä ja lempeitä vanhempia. Tällainen vanhempi tekee lapsistaan uusavuttomia ja kurittomia. Ja kohta sen näemme, tuleeko kurittomien lapsista vapaana eläviä kylmiä ihmisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hybridityömalli. Joinakin etäpäivinä miehelläni on töistä vapaata ja tällöin 4v lapsemme on myös kotona. Häädän surutta nätisti poikani pois jos hän pyrkii luokseni työhuoneeseen kun teen töitä. Taukojen aikana selitän hänelle, että nyt äidillä on pieni hengähdystauko niin voimme halailla (poika tykkää sylittelystä ja halailusta ja haluaa tehdä sitä toisinaan). En ota paineita asiasta. Vuosikymmenien ajan naiset ovat käyneet töissä ja muksut olleet sillävälin päivähoidossa turvallisen aikuisen luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otatteko nykyvanhemmat paineita sieltäkin missä niitä ei oo ja ei pitäisi ottaa.
Sano vain naiset/äidit. Jos sitä tarkoitat. Sosiaalinen media on hieno asia ja aiheuttaa monelle äidille ryhmäpaineita vaikka ja mihin.
Paine tulee myös ihan perinteisestä neuvolasta ja vain äiteihin. Yhä edelleen ihmetellään jos äiti ei tule vastaanotolle, vaan isä. Mutta ihmetteleekö kukaan koskaan toisin päin? Ei ainakaan minun kohdalla ihmetelty kertaakaan, kun mies ei neuvolassa ollut.
Ja retoriikka vanhemmuudesta kiertää hyvin usein vain äidin ympärillä. Yhä edelleen. Niin siellä neuvolassa kuin päiväkodissa, koulussa, työelämässä, kaveripiirissä. Ihmetteleekö jonkun kaveriporukka, jos mies jättää harrastuksen väliin lastenhoidon takia, jopa vuosien tauko lasten saamisen takia? Naisen kohdalla sitä ei kukaan ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otatteko nykyvanhemmat paineita sieltäkin missä niitä ei oo ja ei pitäisi ottaa.
Sano vain naiset/äidit. Jos sitä tarkoitat. Sosiaalinen media on hieno asia ja aiheuttaa monelle äidille ryhmäpaineita vaikka ja mihin.
Paine tulee myös ihan perinteisestä neuvolasta ja vain äiteihin. Yhä edelleen ihmetellään jos äiti ei tule vastaanotolle, vaan isä. Mutta ihmetteleekö kukaan koskaan toisin päin? Ei ainakaan minun kohdalla ihmetelty kertaakaan, kun mies ei neuvolassa ollut.
Ja retoriikka vanhemmuudesta kiertää hyvin usein vain äidin ympärillä. Yhä edelleen. Niin siellä neuvolassa kuin päiväkodissa, koulussa, työelämässä, kaveripiirissä. Ihmetteleekö jonkun kaveriporukka, jos mies jättää harrastuksen väliin lastenhoidon takia, jopa vuosien tauko lasten saamisen takia? Naisen kohdalla
Olen samaa mieltä. Ei todellakaan ole kyse pelkästään mistään sometileistä, vaan ihan asiantuntijaviestinnästä ja muun muassa neuvolasta. Eikä ne paineita aiheuttavat sometilitkään usein ole mitään ihan vertaisten perusmammojen ja -pappojen tilejä, vaan viestinnässä korostetaan tilin ylläpitäjän ammattiasemaa. Psykologit, ravitsemusterapeutit, fysioterapeutit ja varhaiskasvatuksen opettajat kertovat, miten olet pilannut lapseltasi niin turvallisen kiintymyssuhteen, ruokasuhteen, terveet jalat kuin keskittymiskyvynkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että lapsia ei tehdä, jos vanhemmuus muuttuu sellaiseksi suorittamiseksi, että sen alttarille pitää uhrata koko elämä, eikä sekään vielä riitä.
Olen samaa mieltä. Etenkin kiintymyssuhdevanhemmuus on sellainen suo, että jos sinne tahtomattaan uppoaa ja luulee, että tämä on ainoa mahdollinen tapa elää, niin huh huh. Äidit ihan tosissaan kirjoittelevat ohjeeksi muille, että alle 3-kuisen lapsen voi antaa isän syliin (!) hampaidenpesun mittaiseksi ajaksi, ei sen pidemmäksi aikaa, koska kyseessä on "4th trimester" ja äiti ja lapsi on edelleen yhtä. Minkäänlaista omaa aikaa iltoihin ei saa toivoa, pitää ottaa mikrotaukoja päivän mittaan, ja se mikrotauko voi olla se, että laitat silmät kiinni kymmeneksi sekunniksi ja hengität. Ja kas, sitten vain jaksat. 1-vuotias on liian pieni vieroitettavaksi yöimetyksistä, ja jos äiti ei jaksa, niin koittaa hyväksyä vain väsymyksen osana pikkulapsivaihetta, sun keho on hei tehty kestämään sitä! Alle kahden vuoden ikäero lapsille on liian pieni, koska alle kaksivuotias ei voi olla yötä erossa äidistä - hankalaa, jos synnytys vaatii poissaolon kotoa. Se aika elämässä tulee vielä, kun voit käydä lenkillä, yksin pissalla, juoda kahvin lämpimänä, osallistua siskosi polttareihin, mennä lempibändisi keikalle, koska lapset ovat pieniä vain hetken. <3
Kun esikoiseni syntyi, päädyin lukemaan joitakin tuollaisia ryhmiä ja olin vakuuttunut siitä, että olen maailman surkein äiti, kun mun vauvani ei ollut edes viikkoa, kun kävin ilman tätä silloisen talomme alakerrassa sijaitsevassa ruokakaupassa. Omalla kohdallani pelastus oli hakeutua ihan tavalliseen vauvakerhoon, jossa näin ihan tavallisia äitejä. Niitä, jotka olivat käyneet työpaikan pikkujouluissa, jumpassa tai jopa Tallinnassa ilman lasta. Äitejä, jotka unikouluttivat tarpeen tullen ja lopettivat imetyksen tasan yhden vuoden ikään omasta tahdostaan. Jos olisin hakeutunut vain johonkin kiintymysvanhemmuusyhdistyksen perhekahviloihin, niin luoja yksin tietää, miten pahasti olisin seonnut itsesyytöksiin ja huonommuuden tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen työvoimasta puolet on naisia. Aloituksessa vanhemmilla tietysti tarkoitettiin äitiä. Jos nainen uhraa työuransa lapsen vuoksi ( joka vallan mainiosti pärjää päivähoidossa, iltapäiväkerhossa tai jopa 1-2 tuntia yksin kotona, kun se kännykkäkin on), lopputulos on usein työtön nainen; nainen jonka kuuluisi olla hoiva-avustaja, siivooja tai koulunkäynninavustaja; tai nainen jonka kuuluisi kouluttautua pyllynpesijäksi.
Yhä harvemmassa ovat ne vakituisessa työssä olijat, jotka voivat tehdä lyhennettyä työaikaa lapsen vuoksi. Ja etätöissä tehdään töitä eikä 7v+ ole vauva.
Kovin on outoa kommentointia. Sanoisin 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia töitä ei voi hoitaa etätyönä. Mistä te tätä kaikkea hölynpölyä keksittekin!
Eikö muka voi?!
Vierailija kirjoitti:
Kovin on outoa kommentointia. Sanoisin 0/5
Koita kyetä sanomaan jotain, missä on sisältöä. Eli sinulle 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa työtä ei voi tehdä etänä. Olen töissä klo 7-15.30. mies vie lapset aamulla 9 päiväkotiin ja lähettää isommat kouluun. Minä haen klo 16. Lapset tulee koulusta/kavereilta niihin aikoihin myös kotiin, ellei sitten ole olleet meillä jo valmiiksi. Illat ehdin olla täysin vain ja ainoastaan lasten kanssa ilman, että tarvitsee työjutuille uhrata ajatustakaan. Meille jää 5h laatu aikaa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otatteko nykyvanhemmat paineita sieltäkin missä niitä ei oo ja ei pitäisi ottaa.
Sano vain naiset/äidit. Jos sitä tarkoitat. Sosiaalinen media on hieno asia ja aiheuttaa monelle äidille ryhmäpaineita vaikka ja mihin.
Paine tulee myös ihan perinteisestä neuvolasta ja vain äiteihin. Yhä edelleen ihmetellään jos äiti ei tule vastaanotolle, vaan isä. Mutta ihmetteleekö kukaan koskaan toisin päin? Ei ainakaan minun kohdalla ihmetelty kertaakaan, kun mies ei neuvolassa ollut.
Ja retoriikka vanhemmuudesta kiertää hyvin usein vain äidin ympärillä. Yhä edelleen. Niin siellä neuvolassa kuin päiväkodissa, koulussa, työelämässä, kaveripiirissä. Ihmetteleekö jonkun kaveriporukka, jos mies jättää harrastuksen väliin lastenhoidon takia, jopa vuosien tauko lasten saamisen takia? Naisen kohdalla
Meillä mies on hoitanut kaikki neuvolat äitiysloman jälkeen. On myös ollut hoitovapaalla kaikkien lasten (4) kanssa. Koskaan sitä ei ole kukaan ihmetellyt. Mies hoitaa neuvolat, hammaslääkärit ja yleensä opettajien tapaamiset. Sopii paremmin hänen aikatauluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia töitä ei voi hoitaa etätyönä. Mistä te tätä kaikkea hölynpölyä keksittekin!
Eikö muka voi?!
Sinä voit halutessasi pyllistää tietokoneen kameraan niin etänä kerron onko alapääsi kunnossa.
Se liittyy vain kuplaan, jossa satut itse elämään. Valtaosa työssäkäyvistä suomalaisista tekee kuitenkin pääosin tai kokonaan yhä lähityötä. Suomessa yli puolet työajastaan etätöitä tekee 24% työväestöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuinka monesta tunnista alaluokkien opettajat saavat palkkaa (ja kuinka paljon) kun se koulupäivä on 4-5 tuntia ja kokeitakaan ei korjattavana ole. Tuntien valmisteluunkaan ei mene aikaa. Kirjoitteleeko ne lopun työajasta wilma-viestejä?
En ole kade, kukaan ei saisi mua opettamaan huonosti kasvatettua kakaralaumaa. Yliopisto-opetuskin on ollut vähän siinä ja tässå.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele , että lapsia ei kukaan halua. Tämmöstä ,kun lukee, plus kaikki muu niin jösses. Kyllä on maailman yksinkertaisemmasta asiasta , tehty pirun hankalaa. Mitenkä me ollaan ees hengissä, kun meidän aikaan kasvatus on ollut rennompaa =D
Tästä tuli mieleen, joku viisas sanoi joskus, harmi etten muista kuka. Hän puhui silloin sodasta ja miehistä, mutta yhtä hyvin tämä sopii myös vanhemmuuteen.
Mutta siis: vaikeat ajat tekee ihmisestä miehen, mies tekee yhteiskunnasta paremman, parempi yhteiskunta helpottaa elämää, helppo elämä tekee vätyksiä, vätykset tekee vaikeita aikoja.
Se on siis pyörä, joka palaa aina alkupisteelleen. Ja yhtä hyvin tätä voi soveltaa myös tähän käsillä olevaan lasten maailmaan. Suuret ikäluokat kasvoivat vapaasti, tuloksena itsenäisiä ja kenties kylmiäkin ihmisiä, näiden lapset kärsi siitä kylmyydestä ja kovuu
Ihan hyvä ajatuskulku, mutta muuttaisin sen tällaiseen muotoon:
Vaikeat ajat, siis todella vaikeat yhteiskunnalliset ajat, saavat kansakunnan parhaimmillaan puhaltamaan yhteen hiileen, kuten kävi suomessa hyvinvointivaltion rakentaminen suhteen sotien jälkeen.
Kansa oli juuri ennen sotia vakavasti eriytynyt eri leireihin, kiitos sisällissodan, mutta ulkonainen "vihollinen" yhdisti sen uudelleen tai varsinkin tuo sotia seurannut yhteisen hyvän edestä työskentely, kansallinen solidaarisuus ja maltillisuus.
Sotiminen itsessään ei tehnyt miehistä sen parempia, eihän tappaminen ketään jalosta, mutta sotatraumojen taakka sai epäilemättä monet miehet painamaan töitä niskalimassa, sillä oma pää taisi olla monille se kaikkein vaarallisin vihollinen.
Yhteiskunnallisen yhteen hiileen puhaltamisen ja kansakunnan vaurastumisen jälkeen alkaa kuitenkin ennen pitkää kerrytetyn vaurauden uudelleen jako, koska ahneus ja itsekkyys nostaa kansan keskuudessa taas päätään. Tämä alkaa jälleen eriyttää ihmisiä toisistaan. Nyt luodaan voittajia ja häviäjiä, tavalla tai toisella; sotimalla, poliittisin keinoin, ulkoistamalla työpaikat muualle, jakaantumalla omia etuja ajaviin klikkeihin, kilpailemalla koulutuspaikoista ja niin edelleen. Tässä kivassa hävinneitä kutsutaan usein vätyksiksi. Nyt ei enää muistella yhteistä hyvää, nyt keskitytään omaan hyvään, viis muista.
Kansan jakaantuminen tuo kuitenkin ennen pitkää mukanaan jälleen vaikeita aikoja, tavalla tai toisella, eikä niistä nousta voittajana kuin uudelleen lämmitellyn yhteistyöhön avulla, reilumpaan ja oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaelämään pyrkien.
Ei tämä ole sen kummempaa, historia vain toistaa itseään, kaikkien kansakuntien osalta melko samalla tavoin ja niin pitkään, kunnes kansa järkiintyy lopullisesti. Eräs totuus tähän liittyen on myös se, että kun sisäisesti asiat eivät ole kovin hyvin, keskitetään huomiota ulkoisiin viholliskuviin, mutta ei yhdessä taistelu meitä pelasta kakdotukselta kuin korkeintaan tilapäisesti, todellinen pelastus tulee vasta silloin kun me olemme valmiita luopumaan ahneudestamme, ylpeydestämme ja itsekkyydestämme.
2019 oli vielä melko normaalia, että työntekijät suostuivat matkustamaan omalla kustannuksellaan ja vapaa-ajallaan työpaikalle. Osa puski porukalla sopulilaumassa aamuisin kello 8 ja iltapäivällä kello 16 jälkeen. Kuka (enää haluaa) muistaa noita aikoja? Onhan tuosta jo puoli vuosikymmentä aikaa.
Eiköhän nyt melkein jokainen kynnelle kykenevä tee etänä (ainakin toivon niin), mutta duunarit on tietysti eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos siitä etätyöstä on tulossa joku pyhä lehmä, jota ilman lapset on ihan hunningolla ja vailla rakkautta... Näin ei ole! Itse pystyn olemaan etänä joitakin päiviä silloin tällöin, mutten todellakaan pystyisi siinä samalla viihdyttämään tai antamaan huomiota lapselle. Hassua, ettei sitä nähdä mitenkään vahingollisena, että vanhempi on fyysisesti paikalla mutta ajaa lapsen pois häiritsemästä, saattaa jopa kiukustua jos häiritään työn tekoa. Lapsi ei välttämättä ymmärrä, että työnteko on totista hommaa ja vaatii oman huomionsa.
Ei työtä tehdessä tietysti voida olla lapsen kanssa, mutta vanhempi on paikalla, ja kyllä kuulumiset voi vaihtaa ja auttaa vaikka välipalan ottamisessa. Etätyö antaa paljon joustoa, lapset voivat mennä myöhemmin päiväkotiin, sairaan lapsen kanssa voi tehdä töitä kotona jos ei nyt ole joku oksennustauti, pienten koululaisten ei tarvitse olla yksin aamulla ja iltapäivällä.
Kaikki eivät pysty etätöihin, tietenkään. Mutta minä joka pystyn, olen erittäin siitä. Ennen koronaa jouduin jättämään itkevän ekaluokkalaisen yksin selviämään aamulla.
Vai onko niin ertä ei voi olla kunnon vanhempi jos et köy töissä? Et tietenkään ja jos sulla ei ole mt tai muita ongelmia ne tekstaan sulle tai valehdellaan niitä olevan.
Ihme lässytystä taas. Ihmiset on naurettavia valheineen ja vääristelyineen mut antaa olla. Jos ei ole älyä niin ei ole.
En nyt sentään ole törmännyt siihen, että vaadittaisiin etätyöhön vaihtamista - kuulostaa vähän huonolta provolta, toivottavasti ei ole yleinen ilmiö. Mutta yleisesti tuntuu olevan vähän sellaista ajatusta, että lapset voisi hoitaa ihan hyvin etätyöpäivän lomassa. Olen tehnyt etätöitä vähän vaihdellen jostain vuodesta 2010 saakka eikä kyllä tulisi mielenkään pitää päivähoitoikäisiä tai pikkukoululaisia kotona etätyöpäivien ajan (sairastamiset ja poikkeustilanteet ovat toki eri asia). Etätyö on oikeaa työtä eikä mitään pientä puuhastelua, ja minä ainakin ihan oikeasti tarvitsen työrauhan. Ei tunnu lapsen kannalta reilulta, että seuraa 8,5 tuntia päivässä, kun vanhempi on koneella, parhaillaan koko päivän erilaisissa palavereissa tai puhelimessa. Ei vastaa minun käsitystäni läsnäolosta.
Toki siinä mielessä etätyö auttaa perhe-elämässä, että kun matkoihin ei mene aikaa, voin aloittaa ja lopettaa päivän ajoissa, jolloin iltaan jää enemmän aikaa lapsen kanssa. Itse en tee töitä enää illalla paitsi poikkeuksissa, koska en koe, että jaksan ajatella enää lasten nukkumaanmenoaikaan ja tarvitsen itsekin hetken palautuakseni päivän kuormituksesta.
Minulle on kyllä ihan päiväkodin johtaja ennen koronaa kertonut, että voisin pitää lapset kotona etäpäivinä. Juu en noudattanut tätä hienoa neuvoa.