Kun kommunikaatio ei vain toimi

En tiedä, mistä aloittaisin tai miten pohjustaisin edes tätä.  Varmaan tulee sekava teksti. 

Meillä on mennyt kaikki alamäkeen viime kuukaudet. 

Tältä päivältä on taas yksi esimerkki.

Miehelläni on lapsi aiemmasta liitosta. Meillä on yhdessä tyttö, joka syntyi hätäsektiolla eli mies ei voinut olla syntymässä mukana. Tyttö on vasta 1,5v eikä ole tottunut olemaan hoidossa muutamia tunteja pidempään. Meillä ei ole tukiverkkoja, joten tänään keskustelimme siitä, että varmaan minun pitää synnyttää yksin, ja mies on tytön kanssa sillä emme halua vierasta hoitajaa. Yritin etsiä valoisia puolia asiasta ja sanoin, että onneksi mies on jo saanut olla ekan lapsen syntymässä mukana ettei tämä nyt ole uusi juttu. Mies otti tämän loukkauksena ikään kuin olisin vihjaillut, ettei hän välitä lapsestamme ja sai hirveän hepulin. 



En jaksa, kun mikään ei toimi. Tuntuu, että mies tahallaan ymmärtäisi väärin ja haastaisi riitaa. Hän on tehnyt hyvin selväksi, että minä aiheutan negatiivista oloa ja minä olen aina kaikkien konfliktien takana. Koen olevani täysin yksin muutenkin.