Muistaako joku lapsena sellaista älytöntä käytäntöä, että kurittamisen jälkeen piti käydä kiittämässä?

Olen kuullut tuollaisesta käytöksestä joissain hyvin uskovaisissa perheissä. Karmivaa.

Itse olen saanut joskus lapsena luunappeja, mutta en sen kummempia fyysisiä rangaistuksia. Ei jäänyt traumoja. Olen syntynyt 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Nöyryyttäminen ja alistaminen siinä on tainnut olla pointtina. Ei jatkoon. Erittäin huonoa vanhemmuutta. Suunnilleen samaa tasoa kuin yhdellä äidin tutulla (josta hän kertonut) : Ensin houkutellaan lapsi laittamaan sormi pistokkeeseen ja sitten lätkäistään päähän kun lapsi meinaa näin tehdä. Sillä tavalla kuulemma oppii, että pistokkeet on vaarallisia. 

Muistan yhden tädin, joka ihan oikeasti pelottelemalla pelotteli lapsensa itse huolehtimaan itsestään.

Eivät uskaltaneet mitään ja voin kuvitella, kuinka neuroottisia heistä on aikuisena kehkeytynyt.

Ei ole täälläpäin ollut ainakaan. Kuulostaa pimeältä ja hullulta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole täälläpäin ollut ainakaan. Kuulostaa pimeältä ja hullulta.

Kyllä sitä oli ihan joka puolella 80-ja 90-luvulla. Ehkä sinä olet pullossa kasvanut tai sitten suljet silmäsi todellisuudelta. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi ottaa takaisin käyttöön!

Kyllähän sen nykypenskoista huomaa, että solkipäälle olisi jälleen käyttöä.

Kyllä se muualta tulijoilla on edelleen käytössä. Ottaisivat suomi-ipanat Mahmedeista mallia.

Sain kyllä pari kertaa risusta, mutta ei sentään kiittämään tarvinnut ryhtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut tuollaisesta käytöksestä joissain hyvin uskovaisissa perheissä. Karmivaa.

Itse olen saanut joskus lapsena luunappeja, mutta en sen kummempia fyysisiä rangaistuksia. Ei jäänyt traumoja. Olen syntynyt 70-luvulla.

Ei tarvinnut olla millään tavoin uskonnollinen. Kyllä koivun oksa lauloi kaikenlaisissa kodeissa, tämän muistan oikein hyvin.

Tietenkin kiitän kun poika käy kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut tuollaisesta käytöksestä joissain hyvin uskovaisissa perheissä. Karmivaa.

Itse olen saanut joskus lapsena luunappeja, mutta en sen kummempia fyysisiä rangaistuksia. Ei jäänyt traumoja. Olen syntynyt 70-luvulla.

Ei tarvinnut olla millään tavoin uskonnollinen. Kyllä koivun oksa lauloi kaikenlaisissa kodeissa, tämän muistan oikein hyvin.

Minä en muista. Vanhempani ovat sivistyneitä ja niin ovat kaverienkin.

Varmaan se on ollut sitä, kun vanhemmilla on omatunto kolkuttanut, ettei heillä tulisi niin paha mieli, niin lapsi piti laittaa kiittämään. Sairasta, mutta kai se noin on ollut.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut tuollaisesta käytöksestä joissain hyvin uskovaisissa perheissä. Karmivaa.

Itse olen saanut joskus lapsena luunappeja, mutta en sen kummempia fyysisiä rangaistuksia. Ei jäänyt traumoja. Olen syntynyt 70-luvulla.

Ei tarvinnut olla millään tavoin uskonnollinen. Kyllä koivun oksa lauloi kaikenlaisissa kodeissa, tämän muistan oikein hyvin.

Minä en muista. Vanhempani ovat sivistyneitä ja niin ovat kaverienkin.

Sepä mukavaa, että olet saanut kasvaa sivistyneessä ympäristössä. Siksi varmaan tästä aiheesta kiinnostaakin lukea, kun ei muuten tietäisi siitä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole täälläpäin ollut ainakaan. Kuulostaa pimeältä ja hullulta.

Kyllä sitä oli ihan joka puolella 80-ja 90-luvulla. Ehkä sinä olet pullossa kasvanut tai sitten suljet silmäsi todellisuudelta. 

 

Minä olen syntynyt 1975. Muistan, kun hoitotäti piiskasi omaa lastaan milloin mistäkin syystä ja uhkaili minua. Meillä ei kotona piiskattu, eikä myöskään hyvien kavereideni luona. Sentään ihmisillä on ollut järkeä ja sydäntä tuohon aikaan. Sen sijaan oma isäni on kai saanut jotain fyysistä kuritusta. Äiti sai kerran piiskaa, kun ei mennyt pyhäkouluun, mutta se oli ainoa kerta. 

Ei tarvinnut kiittää. Olin mummolassa ainoa joka piestiin vaikka en ollut villein lapsenlapsi. Itseasiassa serkut kiusasi minua usein, mutta minä olin ainoa joka piestiin ja sitten pappa soitti äitin hakemaan minut pois. Myös vanhemmat pahoinpiteli. Kerran jopa sairaalaan asti tikattavaksi.

Meillä määrättiin nurkkaan seisomaan, eikä sieltä saanut vilkuilla. Seisottiin siellä noin 15 minuuttia. Se riitti rangaistukseksi. 

Kyselin joskus luokkakaveriltani, kenen kodeissa piiskaa annettiin. Suurinpiirtein puolet oli koivunoksasta saanut. Olemme 70-luvun lopulla syntyneitä. Se oli todellekin ikävä maan tapa lasten kasvatuksessa vielä tuolloin.

Kyllä meillä remmin jälkeen itkettiin eikä kiitelty.

Vierailija kirjoitti:

Kyselin joskus luokkakaveriltani, kenen kodeissa piiskaa annettiin. Suurinpiirtein puolet oli koivunoksasta saanut. Olemme 70-luvun lopulla syntyneitä. Se oli todellekin ikävä maan tapa lasten kasvatuksessa vielä tuolloin.

Onneksi nykyään ymmärretään, että lempeä puhe toimii parhaiten. Tai jos se ei toimi, niin kyse on nepsypiirteestä jolloin lapsi tarvitsee erityistä tukea.

Kaikista väkivaltaisimpia, häiriintyneimpiä ja huonosti käyttäytyviä ovat melkein 80v kokemuksellani selkäsaunoja saaneet. Onneksi omat vanhempani olivat sen verran fiksuja etteivät koskaan kajonneet lapsiin. Ei lapsiin tai puolisoon kohdistuvassa väkivallassa yleensäkään kyse ole vanhempien sukupolvesta vaan enemmänkin sivistyneisyydestä.

Ei käyty fyysisesti käsiksi, peloteltiin kyllä ja uhkailtiin jos tuli muka tehtyä jotain sopimatonta. Huoneessa piti yksin kärsiä ilman lohdutusta jos oli muuten paha mieli. 

Joopa. Ja näillä kokemuksilla varustettujen ihmisten, mukaan lukien itseni - pitäisi sitten osata puhua tunteista lasten ja puolison kanssa, sanoittaa tunteita ja tehdä vaikka mitä. Miten, kun ei ole saanut mitään normaalia mallia mistään perhe-elämästä?