HS: Hyvien perheiden lasten selittämätön pahoinvointi voi johtua vanhempien käytöksestä

Hesari kirjoittaa kovin leimaavasti. Tulot ei tosiaan liity siihen, onko lapsella hyvä vai huono olla. Tuossa aiemmin joku kommentoija väitti, että lääkärit tekee pitkää päivää eikä ole kotona. No, tuntemani lääkäri nimenomaan napsii töitä vain sen verran, että rahaa tulee riittävästi. Hän panostaa vapaa-aikaan.

Omassa perheessäni on hyvätuloinen puoliso ja lapsi. Minä olen kotirouva. Saan rivien välistä kuulla niin paljon arvostelua tästä ratkaisusta, vaikkei se pitäisi olla keneltäkään pois. Haluan panostaa perheeseen ja lapseeni. Kuitenkin yleinen mielipide vaikuttaa olevan, etten anna hyvää esimerkkiä kun en käy töissä!

Yhden surullisen tapauksen tiedän. Varakkuus ei asiaan liity, vaikka perheellä rahaa riittää. Kyseessä on erityislapsiperhe. Siinä vanhin (terve) lapsi on jäänyt täysin sivuun. Me olemme yrittäneet olla apuna ja antaa hänelle huomiota, mutta vaikka lapsi selvästi nauttii niistä päivistä, niin eihän se ole tietenkään sama kuin omien vanhempien kanssa. Tämä lapsi sanoo aina kaikkeen että "ei niillä ole aikaa".

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ns. varakkaan perheen, missä perheen prinsessalle on pienestä alkaen ostettu kaikki merkkivaatteet ja tuo lapsukainen on myös sanellut perheen säännöt. Syö (huonosti) vain 3 tiettyjä ruokia (niitä ei ole montaa), on oppinut aina jättämään ruokaa, vaikka lautasella olisi vain 3 makaronia. Koulussa katsoi alaspäin niitä joilla oli mielestään halvat kopiot hänellä olevista merkkivaatteista. Hänellä on ollut aina kaikki muodissa olevat pelit ja vehkeet (sähköpotkulaudasta koppimönkijään sekä tällä hetkellä uudenkarhea Bemari) koska hän haluaa. Syömishäiriöinen ja alipainoinen, mutta vanhempien mielestä vain kaunis ja hoikka. Mikään harrastus ei kiinnosta ja koska autolla pärräämiseen ja 2-3 kertaa viikossa vaateshoppailuun menee paljon rahaa, laittavat vanhemmat tilille lisää sitämukaa kun ne sieltä hupenevat, koska tyhjä tili voi tuottaa mielipahaa. Tämän tytön tieltä on raivattu kaikki esteet ja hänen passaaminen ja ihannointi k

En tunne, sillä se on mielikuvituksesi tuotetta.

Miten hyvä perhe on määritelty? Ketjussa puhutaan lähinnä varakkaista perheistä.

Jos hyvä perhe on ehjä perhe, jolla on talous kunnossa, ok-työpaikat ja vanhemmat terveitä, ei mielenterveysongelmia eikä päihteitä ja viettävät koko perhe yhdessä aikaa, niin tilanne näyttää erilaiselta.

Ei siis ökyvarallisuutta eikä elintasokilpailua naapureiden kanssa.

Vanhemmat voivat silti olla tunnekylmiä tai pyrkyreitä, jotka piiskaavat lapsiaan aina parempiin suorituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten hyvä perhe on määritelty? Ketjussa puhutaan lähinnä varakkaista perheistä.

Jos hyvä perhe on ehjä perhe, jolla on talous kunnossa, ok-työpaikat ja vanhemmat terveitä, ei mielenterveysongelmia eikä päihteitä ja viettävät koko perhe yhdessä aikaa, niin tilanne näyttää erilaiselta.

Ei siis ökyvarallisuutta eikä elintasokilpailua naapureiden kanssa.

Vanhemmat voivat silti olla tunnekylmiä tai pyrkyreitä, jotka piiskaavat lapsiaan aina parempiin suorituksiin.

Artikkelissa hyvällä perheellä tarkoitetaan perhettä, joilla ei ole päihde tms ongelmia. Eikä vanhemmat omaa omia ongelmia, joilla piiskaavat lapsia parempiin suorituksiin. Siis normaalista perheestä puhutaan. 

 

Artikkelia lukiessani tuli mieleen, että vanhemman pitää olla yli-ihminen. Pitäö jaksaa käydä töissä ja vielä koko ilta kuunnella lapsenkin juttuja. Herkeämättä tapittaa silmiin.

En tiedä jutun juonta, mutta ns. hyvät vanhemmat saattaa mennä överiksi sen hyvyytensä kanssa ja lopputuloksena on hauras ja heikolla itsetunnolla varustettu mimosa. Tietynlainen kylmyyskin joskus lastenkasvatuksessa on tarpeellista. Ei tarvitse lähteä kaikkeen mukaan ymmärtämään ja keskustelemaan vaan joskus voi vaan ohittaa lapsen itkut tai harmitukset tokaisulla tai olankohautuksella.  

Esimerkki: Lapsi pelkää pitää koulussa esitelmän. Stressaa sitä ja itkeekin. Ylisensitiivinen vanhempi alkaa muistella omaa kouluaikaansa ja jännitystä esityksestä. Yrittää keskustella, katsoo hädissään hyperventiloivaa teiniä ja lopulta on yhteydessä kouluun, että lapsi ei vaan kykene ja on aivan romahtanut asiassa. Todellisuudessa teini käyttää itkua ja paniikkia keinona saada haluamansa lopputulos. Ennen tuollaisissa tilanteissa hermostuttiin ja sanottiin, että kiukuttelun on loputtava ja tätä ei nyt kuunnella. Se oli kovaa ja tylyä, mutta toisaalta ne nuoret selvisi niistä tilanteista, niiden itsetunto vahvistui ja oppivat kestämään ikäviä tilanteita. Ne vanhemmat, jotka muistelee kauhuilla omia kouluaikojaan, eivät näe sitä, että oikeasti sekin kasvatti ja ei heistä sen takia tullut ahdistuneita ja epäonnistuneita ihmisiä. Fiksua on toki keskustella asiasta, mutta itkulle, pahimmillaan hyperventilaatiollekin, voi vetää rajan ja sanoa, että tämä ei edistä asiaa ja se esitelmä pidetään. Piste. 

Itse näen suurimpana ongelmana sen, että vanhemmilla on käsitys, että epämiellyttävät ja pinnistelyä vaativat tilanteet jotenkin kävisi lapsen itsetunnolle ja heikentäisi sitä. Todellisuudessa on hyvä joskus yrittää ja ylittää se mukavuusalue. Sitä huomaa, että asiat ei olleetkaan niin isoja. Toisaalta joskus yrityksestä huolimatta epäonnistuu ja senkin kanssa pitää vaan elää ja selvitä. Tietysti siinäkin on rajansa, että jotkut asiat latistaa lasta, mutta pääsääntöisesti se itsetunnon hauraus syntyy siitä, että lapselta ei vaadita ja lapsen annetaan antaa periksi heti, ettei tule sitä epämukavuuden tunnetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.

VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???

Ainakaan ei  ollut somea, kännyköitä, suoratoistoja, jotka veivät huomion pois perheestä. Iso muutos on tullut perheen yhdessäoloon 80-liuvun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.

VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???

Ainakaan ei  ollut somea, kännyköitä, suoratoistoja, jotka veivät huomion pois perheestä. Iso muutos on tullut perheen yhdessäoloon 80-liuvun jälkeen.

Minä olin 80-luvun lapsi. Meillä ei ollut edes telkkaria. Mutta muistan isäni tehneen koko ajan töitä ja äitini uponneen lukemaan kirjoja. Enemmän minä olen lasteni kanssa kuin he silloin minun kanssani.

eiköhän fakta vain ole, että me kaikki olemme kotivammaisia, tavalla tai toisella.

Yhteiskunnassamme keskitytään liikaa varallisuuden merkitykseen. Olemme alkaneet uskoa, että varallisuus on sama kuin onnellisuus.

Tähän oravanpyörään meidät on ohjattu. Olemme valmiita uhraamaan oman ja lastemme hyvinvoinnin, kohtelemaan eläimiä ala-arvoisesti ja tuhoamaan luonnon saavuttaaksemme taloudellista etua. 

Olisi hyvä, jos arvomaailmaa voitaisiin muuttaa sen suuntaan, että onni ja hyvinvointi lähtee sisältä päin, turvallisuuden ja välittämisen kokemuksesta ihmissuhteissa. Että ymmärtäisimme olevamme osa luontoa ja vahingoittaessamme sitä, vahingoitamme itseämme.

Ihmisten pahoinvointi on valtavaa. Työelämä on muuttunut niin, että yhä useampi pärjää vain lääkkeiden varassa.

Lääkkeitä syötetään niin aikuisille kuin lapsille, kun he oireilevat pahoinvointiaan. Pahoinvointi on kuitenkin terve reaktio epäinhimillisiin oloihin. Olisi hyvä miettiä, kuka tällaista yhteiskuntaa rakentaa ja kenelle.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla hyvä perhe jos lapsi on sekasin?

Yhteiskunnan sortavat rakenteet. Näihin voi aina vedota.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä jutun juonta, mutta ns. hyvät vanhemmat saattaa mennä överiksi sen hyvyytensä kanssa ja lopputuloksena on hauras ja heikolla itsetunnolla varustettu mimosa. Tietynlainen kylmyyskin joskus lastenkasvatuksessa on tarpeellista. Ei tarvitse lähteä kaikkeen mukaan ymmärtämään ja keskustelemaan vaan joskus voi vaan ohittaa lapsen itkut tai harmitukset tokaisulla tai olankohautuksella.  

Esimerkki: Lapsi pelkää pitää koulussa esitelmän. Stressaa sitä ja itkeekin. Ylisensitiivinen vanhempi alkaa muistella omaa kouluaikaansa ja jännitystä esityksestä. Yrittää keskustella, katsoo hädissään hyperventiloivaa teiniä ja lopulta on yhteydessä kouluun, että lapsi ei vaan kykene ja on aivan romahtanut asiassa. Todellisuudessa teini käyttää itkua ja paniikkia keinona saada haluamansa lopputulos. Ennen tuollaisissa tilanteissa hermostuttiin ja sanottiin, että kiukuttelun on loputtava ja tätä ei nyt kuunnella. Se oli kovaa ja tylyä, mutta

Mitä hemmettiä??? Uskotko oikeasti tuohon? Olet luonnehäiriöinen tai jotain.

Mä olen perheestä, joka esitti "hyvää perhettä". Sellainen Hyacinthia  Bukee - viritys, paitsi että meillä Hyacinth oli väkivaltainen kun kukaan ei nähnyt. Kukaan ei olisi uskonut minua silloin eikä varmaan vieläkään, jos kertoisin totuuden. 

Koko perheen panos tarvittiin siihen, että äiti sai näyttää hyvältä ja hienolta perheen ulkopuolisille. Rahaa oli juuri sen verran, että jonkinlaisen esityksen sai aikaan myös sillä tavalla. Mutta ei sitäkään lapsille riittänyt: sisustukseen ja äidin turkkeihin meni.

Hyvä perhe on sellainen missä lapset saa olla lapsia ja heitä rakastetaan omina itsenään. Muut perheet on huonoja ja kaikkein huonompia ne, joissa lapsista tehdään vanhemmat ja he juolehtivat aikuisen mielenterveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen perheestä, joka esitti "hyvää perhettä". Sellainen Hyacinthia  Bukee - viritys, paitsi että meillä Hyacinth oli väkivaltainen kun kukaan ei nähnyt. Kukaan ei olisi uskonut minua silloin eikä varmaan vieläkään, jos kertoisin totuuden. 

Koko perheen panos tarvittiin siihen, että äiti sai näyttää hyvältä ja hienolta perheen ulkopuolisille. Rahaa oli juuri sen verran, että jonkinlaisen esityksen sai aikaan myös sillä tavalla. Mutta ei sitäkään lapsille riittänyt: sisustukseen ja äidin turkkeihin meni.

Hyvä perhe on sellainen missä lapset saa olla lapsia ja heitä rakastetaan omina itsenään. Muut perheet on huonoja ja kaikkein huonompia ne, joissa lapsista tehdään vanhemmat ja he juolehtivat aikuisen mielenterveydestä.

Kyllä mä uskon. Lähipiirissä on ollut tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.

VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???

Ainakaan ei  ollut somea, kännyköitä, suoratoistoja, jotka veivät huomion pois perheestä. Iso muutos on tullut perheen yhdessäoloon 80-liuvun jälkeen.

Kuule kun mun vanhemmat ei vieneet meitä edes leikkipuistoon, koska se oli äidin työpaikka. "Kuka hullu haluaa vapaa-ajalla olla töissä?". Kesät oltiin mökillä. Tehtiinkö yhdessä asioita? Ei. Isä samoili pitkin maita ja mantuja. Äidin aika meni ruoanlaitossa, tiskatessa (tähän saatiin osallistua, jee, hyttyset söi) sekä aurinkoa ottaessa. Lapset sai keksiä tekemisensä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen perheestä, joka esitti "hyvää perhettä". Sellainen Hyacinthia  Bukee - viritys, paitsi että meillä Hyacinth oli väkivaltainen kun kukaan ei nähnyt. Kukaan ei olisi uskonut minua silloin eikä varmaan vieläkään, jos kertoisin totuuden. 

Koko perheen panos tarvittiin siihen, että äiti sai näyttää hyvältä ja hienolta perheen ulkopuolisille. Rahaa oli juuri sen verran, että jonkinlaisen esityksen sai aikaan myös sillä tavalla. Mutta ei sitäkään lapsille riittänyt: sisustukseen ja äidin turkkeihin meni.

Hyvä perhe on sellainen missä lapset saa olla lapsia ja heitä rakastetaan omina itsenään. Muut perheet on huonoja ja kaikkein huonompia ne, joissa lapsista tehdään vanhemmat ja he juolehtivat aikuisen mielenterveydestä.

Mulla ei toimi emojit, mutta <3 (sydän) sulle. Ne jotka demonisoi somea, niin ajatelkaas jos tuo, kelle tässä vastaan, olisi nuorena somesta saanut vertaistukea. Ei some ole pelkästään huono. Itse kasvoin alkoholistiperheessä, jossa kulissit piti. En osannut ajatella, että se ei ollut normaalia. Kunpa olisi ollut some ja olisin voinut jonkun kanssa anonyymina jutella.

En lukenut maksumuurin takana olevaa juttua. Mutta jos ns. hyvä perheellä tarkoitetaan normaalia perusperhettä, vanhemmat käyvät töissä, pari mukulaa ja ei mt- tai päihdeongelmia, niin kyllä mä sanon, että arjessa on jaksamista.

Työelämä on kuluttavampaa kuin ennen, työt vaativat enemmän, pidempää päivää, henkisesti kuormittavas. Kotona tehdään toinen työpäivä lasten ja kotitöiden kanssa. Jaksaa just pakollisen. Vanhemmuudessakin vaatimukset ovat jatkuvasti kasvaneet. 

Tässäkin aloituksessa  näkyy niin selvästi tämän ajan ihmisten pinnallisuus.

Raha tuo onnea. On oltava kaunis menestyäkseen ja tullakseen rakastetuksi. Miehen  on sovittava tähän muottiin (esim. tämä huvittava chad-mies! :D ) ja naisen taas omaansa.  On oltava mammonaa ja valtaa ollakseen onnellinen.

Niin kuvitellaan ja totena pidetään.  Kuitenkaan se ei onnea tuo eikä takaa vaikka uisit rahassa.  Kyllä se tulee ihmisen sisältä.  Ja jotta voisi olla sisäisesti tasapainoinen ja onnellinen se taas vaatii sitä etttä olet tullut rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sinuna.  Ei kaikki maailman raha ja tavara korvaa koskaan lapselle vanhempien läsnäoloa ja rakkautta ja hyväksyntäää ja turvaa.

Hyvää oloa ja henkistä tasapainoa ei voi mistään kaupasta ostaa.  Itse olen kodista missä ei puuttunut mitään, paitsi se rakkaus ja välittäminen.  Minun vanhemmilleni oli tärkeintä näyttää ulospäin joltain. Että meillä oli  ne hienoimmat asiat.  Meillä pennuilla kauneimmat vaatteet ja hienoimmat tavarat.   Minä sain ratsastustunnit, tosin itse sitä hinkusin ja siitä olin onnellinen. Kukaan muu naapuruston lapsi ei päässyt ratsastustunneille eikä maksettu hevosleirejä jne.

Jo ihan pienestä yritin ostaa hyväksyntää ja huomatuksi tuloa.  Ei se pelkkä kiiltävä ja loistava kuori korvannut vanhempien rakkautta. Itse pääsin murrosiästä melko helpolla kiitos hevosharrastuksen missä sain hyviä kavereita ja eläinten pyyteettömän kiintymyksen ja pystyin niille sitä antamaan.  Tosin sitä omat toilailuni tuli tehtyä minunkin kun sain vapaasti tulla ja mennä. Kukaan ei perään kysynyt vaikka olin öitä poissa kotoa.

Se mitä olisi toivonut oli rajat ja rakkaus.  Niitä tavara ja raha ei korvannut eikä pysty korvaamaan.

Sitten ihmetelläään että lapset ja nuoriso voi pahoin vaikka röykkiöittäin olisi tavaraa ja kaikkea hienoa.  Vanhemmuus puuttuu, ha se on se kaikkein tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassamme keskitytään liikaa varallisuuden merkitykseen. Olemme alkaneet uskoa, että varallisuus on sama kuin onnellisuus.

Tähän oravanpyörään meidät on ohjattu. Olemme valmiita uhraamaan oman ja lastemme hyvinvoinnin, kohtelemaan eläimiä ala-arvoisesti ja tuhoamaan luonnon saavuttaaksemme taloudellista etua. 

Olisi hyvä, jos arvomaailmaa voitaisiin muuttaa sen suuntaan, että onni ja hyvinvointi lähtee sisältä päin, turvallisuuden ja välittämisen kokemuksesta ihmissuhteissa. Että ymmärtäisimme olevamme osa luontoa ja vahingoittaessamme sitä, vahingoitamme itseämme.

Ihmisten pahoinvointi on valtavaa. Työelämä on muuttunut niin, että yhä useampi pärjää vain lääkkeiden varassa.

Lääkkeitä syötetään niin aikuisille kuin lapsille, kun he oireilevat pahoinvointiaan. Pahoinvointi on kuitenkin terve reaktio epäinhimillisiin oloihin. Olisi hyvä miettiä, kuka tällaista yhteiskuntaa rakentaa ja kene

Moni tajuaa vasta kokemuksen kautta, ettei varallisuuden hamstraaminen loputtomiin tuo onnea. Vähitellen tajuaa (toivottavasti), että voi istua vain yhdellä tuolilla kerrallaan, nukkua yhdessä sängyssä, käyttää yhtä vaatekertaa. Nyt 70+ ikäisenä tavara on menettänyt merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä puhutaan lapsista, joiden vanhemmat ovat välinpitämättömiä eivätkä vietä lastensa kanssa tarpeeksi aikaa, esimerkiksi työkiireiden takia. Eli perhe on siinä mielessä "hyvä" ettei ole päihdeongelmia tai väkivaltaa tai rahapulaa, mutta lapsi jää silti yksin.

VIETTIVÄTKÖ 80-luvun lasten vanhemmat lastensa kanssa aikaa???

Ei viettänyt. Meillä isä oli poissaoleva ja omissa oloissaan, äiti oli aina töissä tai teki töitä kotona. Olivat varmasti tosi uupuneita kumpikin. Sen ymmärtää nyt aikuisena kun on tajunnut, että isä on autistinen ja eli jatkuvassa ylikuormituksessa lapsiperhe-elämän takia ja äitini oli loppuun asti uupunut koska teki töitä aamusta yöhön asti joka ikinen päivä. Silti jaksoi viedä minua välillä ratsastamaan, uimaan ja muihin harrastuksiin. Nyt vasta aikuisena, kun on omia lapsia eikä jaksanut niiden kanssa oikeastaan eväänsä liikauttaa niin on tajunnut, että vaikka koin, että minut kuorrutettiin tavaralla ja rahalla sekä koin yksinäisyyttä todella paljon niin kyllä ne vanhemmat yritti sen minkä pystyi.

Miksi ihmiset mielellään ajattelevat, että varakkaissa perheissä ollaan tunnekylmiä, onnettomia ja lapsille ei ole aikaa ja köyhät perheet ovat idyllisiä lämpimiä perhepaketteja, jossa rakkautta ja yhdessäoloa riittää.

Ei se ole varallisuudesta kiinni. Ongelmia on varakkaissa ja köyhissä perheissä, tunnekylmiä on rikkaissa ja köyhissä, varakas perhe voi olla lämmin ja onnellinen koti ja köyhä perhe moniongelmainen ja toimimaton.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset mielellään ajattelevat, että varakkaissa perheissä ollaan tunnekylmiä, onnettomia ja lapsille ei ole aikaa ja köyhät perheet ovat idyllisiä lämpimiä perhepaketteja, jossa rakkautta ja yhdessäoloa riittää.

Ei se ole varallisuudesta kiinni. Ongelmia on varakkaissa ja köyhissä perheissä, tunnekylmiä on rikkaissa ja köyhissä, varakas perhe voi olla lämmin ja onnellinen koti ja köyhä perhe moniongelmainen ja toimimaton.

Kokoomus antaa sellaisen kuvan, että varakkaat on psykopaatteja, niiltä nyt ei voi odottaa tunteita mitään tai ketään kohtaan eikä myöskään armoa. Heidän omat lapsensa lopettaa teatraalisesti elämänsä oman käden kautta jossain vaiheessa kun kroonisten mt ongelmien takia ei kykene keskittymään muiden elämästä hyötymiseen ja köyhien kyykyttämiseen kuten vanhempansa, vaan kuuluvat nimenomaan ominaisuutensa perusteella ihmisiin joita heidän vanhempansa inhoavat ja yrittävät tuhota.